Happy Lightsit tuli taloon

Pallovaloja meillä on melkein joka huoneessa: yhdet valkoiset, toiset rusehtavanharmaan sävyisillä palloilla ja kolmannet oranssikeltaiset. Villiviiniin tuli hiljattain Happy Lightseja myyntiin, enkä voinut enää vastustaa houkutusta, vaan päädyin ostamaan mustaharmaat pallovalot, viimein ne oikeat Happy Lightsit.

Yllätys olikin melkoinen, kun paketin aukaistuani totesin, että pallot pitää itse pujotella valonauhaan! What?! Nämä ovat kuitenkin huomattavasti kalliimmat kuin monet muut pallovalot, luulisi saavan valmista! Manailin siinä mielessäsi omaa hölmöyttäni palloja valonauhaan pujotellessani, oli nimittäin aikamoista ähräämistä...

Kahdenkymmenen valon sarja on ihan passeli meidän keittiöön. Plussaa annan katkaisimesta ja kamalan muuntajamötikön puuttumisesta. Hyviä puolia Happy Lightseissa on lisäksi sekä pallojen, että polttimoiden, vaihdettavuus. Halppisvaloissa kun ei tietenkään ole katkaisijaa, ja mukana on takuuvarmasti kilon painava muuntaja.;D Kestävyys noissa halpavaloissa on kyllä ollut oikein hyvä, yhtiäkään ei ole tarvinnut vielä roskiin heittää.

Loppujen lopuksi olenkin tosi tyytyväinen ostokseeni, piti jo vähän selailla noita muita värivaihtoehtoja...Tuossa samalla paikalla keittiössä oli aiemmin rusehtavanharmaat valot, jotka siirsin nyt olohuoneeseen. Tummemmat valot tuovat kivasti särmää keittiöön pimentämättä sitä! Olohuoneen valkoiset valot saavat puolestaan siirtyä teinin huoneeseen, missä ne olivat viime talvenakin.

Leppoisaa lauantai-iltaa!

 Taina

 

Perjantai ja loma - Viimein!

Syysloma alkoi meillä nyt, ja kyllä tuntuu, että loma tulee todella tarpeeseen. Niin aamuihminen kuin olenkin, alkavat säkkipimeät aamut syödä jaksamista ja uni maittaisi... Olen jo useamman vuoden miettinyt, että miksi ihmeessä pimeimpään vuodenaikaan pitää toimia samaan tahtiin kuin valoisempina aikoina. Minusta on jotenkin kohtuutonta, että jo seitsenvuotiaat seisoskelevat odottamassa koulukyytiä aamuisin seitsemän jälkeen. Mihin meillä on niin kiire?

Kävin tänään hieronnassa töidän päälle kaupungissa, enkä voinut kävellä samoilla nurkilla sijaitsevan Kukka ja Sisustus Neilikan ohi! Kauppaan minut houkutteli ulkona olleet callunat, mutta tokihan mun piti ostaa samalla perjantaikimppu: eustoma, kaksi leinikkiä ja tähtiputkea, sekä yksi oksa värjättyä maksaruohoa. On ihan käsittämättömän ihanat valikoimat!

 

 

Pienten tirsojen jälkeen elämä tuntui jo sen verran hyvältä, että jaksoin kokata perheelle ruokaa ja leipaisin samalla mutakakku tällä maailman helpoimmalla ja nopeimmalla ohjeella.

Nyt oikaisen koivet rahille, ja keskityn tv:n tarjontaan. Mielessä on pari isompaa postausaiheitta, mutta niitä on luvassa sitten, kun energiaa riittää miettimiseen.:)

Supermukavaa viikonloppua!

Taina

Lokakuun iltana

Tällä viikolla  Pienen Linnun blogissa jaetaan lokakuisia kuvia. Viikon MakroTex -haasteen aihe, lokakuu, osui kivasti kohdilleen näiden kuvien kanssa, joille ei aluksi ollut olemassa otsikkoa. Todellisuudessa lokakuu on ollut enemmän luonnossa liikkumisen kuukausi, kuin mikään aikaisempi! Kun kuukaudesta on takana kolmannes on mulla tämän lokakuun kansiossa jo lähes 450 kuvaa, joista iso osa on kuvattu luonnossa liikkuessa. Säästän teidät nyt kuitenkin niiltä, osittain senkin vuoksi, että muutaman kuvan valitseminen siitä määrästä olisi ollut ehkä liian vaikeaa.

 

 

Lokakuu on tällaiselle jouluun hurahtaneelle se kuukausi, kun uusi Blossa-glögi tulee myyntiin. Tärkeintä minulle tässä glögissä ei ole maku, itse asiassa toisinaan pulloa on ollut vaikea tyhjentää.;D Tärkeintä pullossa on sen väri, kuviointi, ulkoasu ylipäätään ja tärkeä tehtävä kynttilänjalkana tyhjenemisen jälkeen. Nyt kun uusinkin pullo on tyhjä, on mulla viisi vuosikertaa tyhjiä pulloja. Se on jo niin monta, että päätin siirtää uusimman (sinivalkokuvioisen) ja viimevuotisen (lilan) kesähuoneeseen, jonka värimaailmaan ne sopivat mainiosti!

 

 

Ensimaistamalta tämän vuoden Blossa maistui minusta lähinnä väkevälle. Kesähuoneen viileydessä lauantai-iltana nautittu mukillinen maistui huomattavasti paremmalle, ympäristön ansiota vai mitä lie. Eikös muuten sovi hienosti edelliskesänä ostamani Green Gaten muki yhteen uusimman Blossa-pullon kanssa? Oli rentouttavaa istuskella ja nauttia glögistä, eikä kylmäkään vaivannut, kun hartioilla oli anopilta peritty villashaali ja lämmitin päällä. Räpsin samalla muutaman kuvan ja ihailin kesähuoneen ikkunoista syksyisiä värejä.

 Yhtä mukavia lokakuuniltoja teille!

Taina

Lankaköynnösten uusi elämä?

Eipä ollut aikaisemmin edes juolahtanut mieleeni, että lankaköynnöstä voisi kasvattaa talvella sisällä, ennen kuin La Petite Princesse -blogin Elisa jättämässään kommentissa mainitsi haaveilevansa sellaisesta viherkasvina! No, tämä on tosin vasta toinen vuosi, kun ylipäätään tiedän lankaköynnöksen olemassaolosta.;D Tajusin, että mullahan on lankaköynnöstä ulkona peräti neljässä ulkoruukussa. Ennen pitkää olisi käynyt niin, että olisin antanut pakkasen puraista ja kasvit olisivat kuolleet kylmyyteen. Kuvittelin, että lankaköynnös on yksivuotinen. Pakkasöistä huolimatta kaikki lankaköynnökset ovat edelleen elossa, niinpä kävin kaivamassa jo osan niistä turvaan pakkasilta.

Yhden lankaköynnösen jätän olohuoneen tasolle ja kaksi vein töihin, omaan luokkaan. Olin ihan varma, että nämä tiputtavat lehdet alkushokissa, sillä ulkona on sentään ollut monta astetta pakkasta, ja kastelun kanssa on ollut jo pitkän aikaa niin ja näin. Yllätyksekseni ainakin tämä kotiin jätetty näyttää useamman päivän jälkeen edelleen hyvältä. Löytyykö lukijoista joku, jolla olisi kokemusta lankaköynnöksen selviytymisestä talven yli? Netin ohjeet vaikuttivat niin yksinkertaisilta, että jos valoisa paikka ja säännöllinen kastelu ja lannoitus riittää, niin tuossa pitäisi kyllä pärjätä. Edellyttäen, että muistan kastella ja lannoittaa...

 

Ulkona mulla on vielä ainakin kolme ruukullista, enemmänkin, jos jakaa pienempiin osiin. Voin antaa ne lähistöllä asuville, jos kiinnostaa? Meille ei taida tämän enempää mahtua, vaikka kuinka mukava olisi siirtää kaikki taas keväällä pihalle!

  

Sekä rahapuu, että tuoksupelargonia näyttävät epäilyksistä huolimatta voivan myös hyvin. Koska pelargonia ei ole kuukahtanut, täytyy sen olla juurtunut.;D Kun makuuhuoneen lipastolla majaileva kummituspuu alias corokia lasketaan viherkasviksi, on meillä nyt yht´äkkiä peräti neljä viherkasvia! Näin montaa viherkasvia meillä ei ole ollut varmaan 20 vuoteen.:)

Käykääpä samantien lukemassa uusin postaus Pienestä Teehetkestä, uuden yhteisblogimme naisten kolme erilaista syyskattausta! Mulla meinasi ehkä hieman lähteä mopo karkuun kuvia ottaessani.;D

Kirpakkaa syyssunnutaita!<3

Taina

Uusia tuulia bloggailuun

Ennen blogini perustamista omat Facebook-päivitykset alkoivat olla blogipostaustyyppisiä. Koska en halunnut naamakirjakavereita ahdistella jatkuvasti sisustuskuvilla tms., tajusin että oli aika perustaa blogi. Mielessä oli tuolloin myös kesähuoneen rakentaminen, ja halusin tallentaa projektin jonnekin. Blogin aloittamista olin miettinyt varmaan kaksi vuotta, ihan liian kauan näin jälkeenpäin ajateltuna.

Tässä on jo kolmas vuosi bloggailua menossa, voisi kai sanoa, että blogista on tullut luonnollinen osa elämääni hiukan vahingossa. Toisinaan blogi on enemmän mielessä, toisinaan vähemmän. Kun selaan vanhoja postauksia, nolottaa kuvien laatu, jossain ehkä tekstitkin, mutta toisaalta onpa sitten oma kehityskaari näkyvissä, enkä edes ole harkinnut vanhojen postausten poistamista kökkökuvista huolimatta. Toisinaan olen kokenut jonkinlaista turhautumista, ja miettinyt, että voisihan bloggaamiseen käytetyn ajan toisinkin käyttää. Elämä on valintoja. Sitten on jälleen tullut joku juttu, yleensä useampikin, jonka ehdottomasti haluan jakaa täällä blogissa, ja bloggaaminen on tuntunut jälleen mielekkäältä. Yleensä mulla on edelleen bloggausideoita enemmän kuin ehdin niitä toteuttaa tai julkaista.

Keväällä sain sähköpostia Tipulassa -blogin Emoselta. Hänellä oli ajatus yhteisblogista, johon hän pyysi minua ja Ruusumäki -blogin Heidiä mukaan. Innostuin ajatuksesta kovasti ja olin heti valmis uuteen haasteeseen. Eniten epäilin teknistä osaamistani, mutta onneksi Emonen on ihan huippu noissa teknisissäjutuissakin! Tänään on viimein päivä, jolloin Pieni Teehetki on julkinen blogi. Tulkaa tutustumaan ja jääkää lukijoiksi!  Pieni Teehetki löytyy nykytyyliin myös Facebookista, Instagramista (Emonen, minä, Heidi) sekä Blogipolulta.

 

Jos  esim. kaipaat viikonloppuusi nopeaa ja älyttömän hyvää syksyistä herkkua, niin suosittelen lämpimästi kaurapaistosta päärynöillä. Käsittämättömän hyvää! Ohjeen löydät Pienestä Teehetkestä. Meillä on kaikkea kivaa tiedossa...Huomenna on tulossa postaus, josta olen todella innoissani...;D

Tulkaa mukaan alusta asti!

Taina

Kattaus luonnonkukilla - lokakuussa!

On tämä syksy vaan kerrassaan ihmeellinen! Vaikka olen joutunut luopumaan aamulenkeistäni arjen melskeen ja pimeydessään liian uneliaiden aamujen vuoksi, on lenkkeilystä ja luonnosta voinut edelleen nauttia iltaisin, usein vieläpä ihanassa auringonpaisteessa. Eilenkin poikettiin miehen kanssa lähirantaan fiilistelemään auringonlaskua, ja löydettiin kymmenittäin joutsenia uiskentelemassa ja pitämässä erikoista ääntä.

Lenkkeillessäni tiirailen jatkuvasti kaikenlaisia kasveja, ja kun näkee pientareella kurjenpolvia, voikukkia tai lupiineita lokakuussa, voi hieman huijata itseään ja ajatella, että tässähän on vielä kesä edessä.;D No, ehkei sentään. Tässä yhdellä lenkillä sitten keskityinkin niihin kukkiviin, ja päätin jälleen harjotella kattauksen tekemistä, ja käyttää luonnonkukkia koristeluissa, ajatus joka jäi kesällä toteuttamatta.  Mua oli poltellut myös elokuussa Indiskasta parilla eurolla ostamani lilat lautasliinat, joita halusin mallailla tuohon harmaaseen pöytään.

Hieman hätäisesti jouduin homman toteuttamaan, sillä mulla taisi olla puoli tuntia aikaa, ennen kuin teiniä piti lähteä hakemaan, ja aurinkokin alkoi laskea, joten luonnonvalo alkoi käydä vähiin. Pahoittelut siis ryppyisistä kaitaliinoista, joita en tuossa kiireessä mitenkään ehtinyt silittämään! Mut hei, eikös nykyään varsinkin pellavaisessa tuo ryppyisyys ole ihan sallittua?

Tällainen siitä sitten tuli! Varsinkin kurjenpolvet vihreässä Mariskoolissa on mieleeni, ja ne jäivät keittiötä koristamaan, kun olin purkanut kattauksen pois. Ohdakkeet pätkin ihan lyhyiksi ja laitoin metallisiin jälkiruokakuppeihin. Lupiineille en löytänyt sopivaa maljakkoa siihen hätään, jotan asettelin ne vain tarjoiluvadille poikittain.

Tällaisia kattausleikkejä kuuluu tänne kuskaamisten, koepinojen ja iltalenkkien välissä. Yhtä rentouttavaa on tällainen somistelu mulle, kuin ne lenkitkin. Toivottavasti sinäkin saat näistä kuvista vaikka inspiraation tai lepohetken arjen kiireessä!:) Loppuu vielä onnellinen toteamus, tänään on sentään jo torstai! Ei muuten, mutten millään kestä ajella jatkuvasti ohi usvaisten järvimaisemien, niin kuin olen työaamuina joutunut tekemään. Luulen, että viikoloppuna mun on vihdoin päästävä aamutuimaan järvelle kameran kanssa. Toivotaan lisää kirpeitä pakkasaamuja!

Taina

 

Keittiössäni

Pääsin vaihteeksi lempijuttujeni pariin, sillä MakroTex -haasteen aiheena on tällä kertaa Keittiössäni. Useampikin asetelmantapainen tuolta keittiön tasolta ja pöydältä aina löytyy, koska tykkään niitä laittaa ja muutella, osa on tosin hyvin pysyvää sorttia, koska kysymys on enimmäkseen käyttöesineistä.

Lieden vierestä on paikkansa löytänyt mm. oliviiöljy, suola ynnä muuta ruuanlaitossa käytettävä huoneenlämmössä säilyvää tarvike. Kananmunia säilytän myös tuossa tasolla olevassa korissa, puiset kapustat ovat käden ulottuvilla savikannussa.

Näitä kuvia ottaessani viime viikolla, oli basilika jo parhaat päivänsä nähnyt.:)

 

 

Yleensä ruokapöydällä on aina joko kukkia tai kynttilöitä tai jotain muuta, miesten mielestä turhaa tunnelmantuojaa. Lehtipinot eivät tietenkään ole yhtä häiritseviä kuin vaikkapa kukat maljakossa.;D Asetelma pöydällä on tänään ihan toisennäköinen kuin näissä kuvissa, mutta nuo ketut lautasella ovat jotenkin nyt kovasti mieleeni ja siksi ne siirtyivät makuuhuoneesta keittiöön ja tuossa ne ovat edelleen  syksyisten oksien ympäröiminä.

 

 

 

Sattuipa hauskasti, sillä olin tuonut ilmeisesti heinien mukana pienen toukan sisälle ja huomasin sen keittiönpöydällä, kun napsin kuvia tähän postaukseen. Harmikseni en saanut millään tarkennettua toukkaan, mutta tuossa lehden reunalla se ihmettelee, mihin on joutunut!

Makrokuvia lisää Pienen Linnun blogissa.

Taina