Kattaus luonnonkukilla - lokakuussa!

On tämä syksy vaan kerrassaan ihmeellinen! Vaikka olen joutunut luopumaan aamulenkeistäni arjen melskeen ja pimeydessään liian uneliaiden aamujen vuoksi, on lenkkeilystä ja luonnosta voinut edelleen nauttia iltaisin, usein vieläpä ihanassa auringonpaisteessa. Eilenkin poikettiin miehen kanssa lähirantaan fiilistelemään auringonlaskua, ja löydettiin kymmenittäin joutsenia uiskentelemassa ja pitämässä erikoista ääntä.

Lenkkeillessäni tiirailen jatkuvasti kaikenlaisia kasveja, ja kun näkee pientareella kurjenpolvia, voikukkia tai lupiineita lokakuussa, voi hieman huijata itseään ja ajatella, että tässähän on vielä kesä edessä.;D No, ehkei sentään. Tässä yhdellä lenkillä sitten keskityinkin niihin kukkiviin, ja päätin jälleen harjotella kattauksen tekemistä, ja käyttää luonnonkukkia koristeluissa, ajatus joka jäi kesällä toteuttamatta.  Mua oli poltellut myös elokuussa Indiskasta parilla eurolla ostamani lilat lautasliinat, joita halusin mallailla tuohon harmaaseen pöytään.

Hieman hätäisesti jouduin homman toteuttamaan, sillä mulla taisi olla puoli tuntia aikaa, ennen kuin teiniä piti lähteä hakemaan, ja aurinkokin alkoi laskea, joten luonnonvalo alkoi käydä vähiin. Pahoittelut siis ryppyisistä kaitaliinoista, joita en tuossa kiireessä mitenkään ehtinyt silittämään! Mut hei, eikös nykyään varsinkin pellavaisessa tuo ryppyisyys ole ihan sallittua?

Tällainen siitä sitten tuli! Varsinkin kurjenpolvet vihreässä Mariskoolissa on mieleeni, ja ne jäivät keittiötä koristamaan, kun olin purkanut kattauksen pois. Ohdakkeet pätkin ihan lyhyiksi ja laitoin metallisiin jälkiruokakuppeihin. Lupiineille en löytänyt sopivaa maljakkoa siihen hätään, jotan asettelin ne vain tarjoiluvadille poikittain.

Tällaisia kattausleikkejä kuuluu tänne kuskaamisten, koepinojen ja iltalenkkien välissä. Yhtä rentouttavaa on tällainen somistelu mulle, kuin ne lenkitkin. Toivottavasti sinäkin saat näistä kuvista vaikka inspiraation tai lepohetken arjen kiireessä!:) Loppuu vielä onnellinen toteamus, tänään on sentään jo torstai! Ei muuten, mutten millään kestä ajella jatkuvasti ohi usvaisten järvimaisemien, niin kuin olen työaamuina joutunut tekemään. Luulen, että viikoloppuna mun on vihdoin päästävä aamutuimaan järvelle kameran kanssa. Toivotaan lisää kirpeitä pakkasaamuja!

Taina