Kolilla

Terveiset Oulujärveltä! Olemme täällä vanhempieni mökillä. Postausten tekeminen on hieman erittäin työlästä, sillä nettiyhteys pätkii pahasti. Mun hermot myös samasta syystä.:P Tämä postaus oli jo kertaalleen kirjoitettu, kun yhteys katkesi, ja teksti hävisi taivaan tuuliin. Instaa olen jälleen päivittänyt useammin, koska se ei vaadi niin pitkäaikaista yhteyttä ulkomaailmaan...

Ajelimme torstaina todellakin ilman kiirettä kohti Kolia, ja Tertin kartanon lisäksi pysähdyimme Varkaudessa syömässä erittäin mukavassa paikassa. Ravintola Kaks Ruusua on paperitehtaan entinen työpaikkaruokala, jonka sisutus ja ympäristö ( neljä ensimmäistä kuvaa) henkii menneiden aikojen viehätysvoimaa. Ruoka oli kohtuuhintaista ja hyvää perusruokaa. Ennen Kolia pysähdyimme myös Valamon luostarissa. Kiertelimme luostarin hyvinhoidetussa puistikossa ja myymälästä ostimme pieniä mökkituliaisia.

Edellisestä Kolin reissusta meillä oli vierähtänyt aika monta vuotta. Koli on sillä tavalla erityinen paikka meille, että appiukkoni isoisä omisti siitä puolet joskus reilut sata vuotta sitten. Hän joutui luopumaan omistuksista, kun Kolista alettiin tehdä kansallispuistoa tms... Olemme olleet siinä luulossa, että nykyisen hotellin taakse uhrihalkeaman lähellä oleva kaiverrus olisi hänen raapustamansa, mutta voipi olla, että sen onkin tehnyt joku muu sukulainen.

Kolille päästyämme vaihdoimme pikaisesti ulkoiluvaruteet päälle ja läksimme lenkille. Valitsimme Kolin Uuronkierroksen, sillä se vaikutti pituudeltaan sopivalta. Alkuosa reitistä oli melkoista hetteikköä ja saimme pitää kiirettä, etteivät hyttyset olisi syöneet ihan kokonaan. Reitin lopulla kipusimme Ukko-Kolille. Maisemat ovat niin upeat, ettei ihan heti tule mieleen mitään vastaavaa Suomesta. Huipulla oli tietenkin muitakin ihmisiä, mistä syystä onnistuin ottamaan vain kuvia, joissa näkyy vieraiden ihmisten ruumiinosia.;D

Hotellin illallinen kuuluu sarjaan "parasta ravintolaruokaa aikoihin". Mies söi mukkuja ja minä grillattuja kanavartaita. Jälkiruuaksi söimme vanilja-kuusenkerkkäjäätelöä. Multa taitaa loppua adjektiivit kesken, niin hyvää se oli! Listalta olisi voinut maistaa yhtä sun toista muutakin, joten suosittelen ravintolaa erittäin lämpimästi.

Tällainen reissu kaksistaan Kolille täytyy tehdä toistekin, sillä olisi ollut kiva liikkua Kolin ympäristössä enemmänkin. Meidän aikataulumme oli siihen liian tiukka. Olisimme myös halunneet ylittää Pielisen autolautalla, mutta harmiksemme lautta on huoltotöiden vuoksi pois liikenteestä tämän kesän. Ensi kerralla sitten! (Huh, sainhan mä tän postauksen viimein valmiiksi!)

Kivaa sunnuntai-iltaa!

Taina

Matkan varrella - Tertin kartano

Blogitervehdys reissusta! Tällä kertaa ollaan miehen kanssa kahdestaan lyhyellä matkalla Itä-Suomessa. Kirjoittelen tätä juttua Kolin kansallismaisemissa...

 

Matkaan lähdettiin eilen aamusta, eikä meillä ollut kova kiire perille, joten pysähdyksiä tuli tehtyä useampia. Monta vuotta sitten oli Kodin kuvalehdessä juttua Mikkelin Tertin kartanosta, ja siitä lähtien on ollut mielessä, että joskus pitäisi pysähtyä siellä. Eilen sitten viimein pysähdyimmekin, ja suosittelen lämpimästi muillekin vitostietä huristelevia tekemään samoin!

Kartanon ruoka näytti erittäin herkulliselta, mutta emme halunneet vielä syödä, joten ostimme vasun kartanon mansikoita ja kävelimme sen pihapiirissä ihastellen vanhoja rakennuksia ja upeita istutuksia. Harmi vain, vanhan navetan raunioiden suojissa olevaan puutarhaan ei päässyt sisälle! Muutaman kuvan sain kuitenkin muurin aukoista otettua. Opastettuja kierroksia sinne järjestetään sunnuntaisin muistaakseni klo 15 ja tilauksesta ryhmille muulloinkin. Täytyy siis ehdottomasti tehdä joskus sunnuntairetki Tertin kartanoon ja testata paikan ruoka samalla kertaa.:)

 

 

Nyt joudun pahoittelemaan, etten ole ehtinyt vielä vastaamaan edellisen postauksen kommentteihin! Yritän vastata niihin, kun olemme jälleen tien päällä, jossain tylsässä kohdassa.;D Nyt on aika laittaa tavarat kasaan ja jatkaa matkaa. Lisää postauksia tulossa...

Ihanaa viikonloppua!

Taina

Karkkimandala

Meni vähän myöhään tämän postauksen kanssa, niitä lomalaisten kiireitä.:) Tänään sain viimein itseäni kiinni niskasta, ja siistin vattupensaiden aluset, ja saimme myös miehen kanssa aikaiseksi tuettua niiden retkottavat oksat. Huomenna ajattelin jatkaa mansikkalaatikoiden kitkemisellä, sekä ottaa seuraavan erän koivunalkuja vastaan kukkapenkeissä...

Viime viikolla aloitin jo marjojen pakastamisen ja tänään hain kaksi uutta laatikkoa. Nyt on kyllä mansikat parhaimmillaan täällä! Hintakaan ei ollut enää niin paha: kaksi viiden kilon laatikkoa viidelläkympillä.

 

Tämän viikon MakroTex -haaste aiheutti hieman päänvaivaa, sillä aiheena on oranssi, ja oranssia meillä ei tunnu olevan missään. Jokin aika sitten Peltotien Päivi oli askarrellut kukkien terälehdistä upeat mahdalat tuolla Instan puolella. Eilen vielä Rilla jakoi upean kukkaperhosen, joten siitä se ajatus sitten syntyi... Oranssia meillä ei tosiaan ole edes kukkapenkissä tällä hetkellä, joten oli jatkettava viime viikolla aloitetusta ja ryhdyttävä leikkimään irtokarkeilla. Karkit eivät päätyneet omaan suuhun, sillä olen myös karkeissa enemmän mustan ystävä.;D

Mulla on muuten jälleen hieman identiteettikriisi tän blogin suhteen, tai oikeastaan tuon kuvaleiman. Paras jättää se aihe kuitenkin toiseen postaukseen.:) Tuttuun tapaan Pienen Linnun blogista löydät upeita makrokuvia teemaan liittyen. Käykäähän ihailemassa! 

Taina

Viikonlopun sekalaiset

Aivan mahtava kesäinen viikko lähenee loppuaan. Juuri nyt voin todeta, ettei vaadi jatkuvaa auringonpaistetta, eikä reissua minnekään kauas, että voisi kokea iloa ja onnea kesästä. Monia hauskoja ja iloisia hetkiä on tällä viikolla koettu perheen ja ystävien kanssa. Sadepilvet tulevat ja menevät, mitä niistä.

Kesähuoneessa on tällä viikolla seurusteltu ihanien ystävien ja oman perheen kanssa. Syöty kesäherkkuja: kalaa, salaattia, mansikoita. Jälkkärikokeilut eivät menneet kuin Strömsössä (marenkikupit eivät millään meinanneet irrota leivinpaperista muuten kuin riipimällä). Ei se mitään, sillä vieraat olivat erittäin ymmärtäväisiä. Sitä paitsi jälkkäri oli todella hyvää, vaikkei ollenkaan kaunista! 

 

Mahtava livemusiikkikokemus on edelleen tuoreena mielessä.<3

Vanhempieni kanssa ehdittiin Ikean-reissulle, ja nyt mulla on kehykset valmiina odottamassa kuvia olohuoneen seinälle. Mielessä kihelmöi, kun olen niin innoissani olohuoneen uudesta väristä ja siitä, miltä kaikki sitten näyttää, kun saan taulut seinälle.

Eilen saimme ex tempore kutsun tulla syömään yhdessä ystävien kanssa. Ohjelmassa olikin tuorepastan tekoa. Tästä ehkä nyt saimme kipinän viimein kokeilla häälahjaksi saamaamme pastakonetta lähitulevaisuudessa. Pian 18 vuotta on kone odottanut kaapissa tätä kipinää.:) Pasta ja kastikkeet olivat NIIN hyvää, samoin sienirisotto, puhumattakaan lopuksi tarjoillusta tiramisusta! Joillekin ruuanlaitto on vaan intohimo ja sen maistaa myös lopputuloksesta.

Tänään kävimme kävimme kummityttömme tupaantuliaisissa. Kaunis ja valoisa keskustakaksio on nyt hänen oma kotinsa. Vein mukanani kimpun pioneita omasta pihasta ja autossa huomasin, että olin ottanut muurahaisenkin mukaan. Kännykkäkuvista tärisevässä autossa maljakkoa pidellen tuli yllättävän onnistuneita.

Nautitaan kesän pienistä asioista!<3

Taina

Olohuoneen vedenvihreä

Suureksi harmikseni minusta ja alle kaksi kuukautta sitten maalatusta Jäkälä-sävystä ei tullut kavereita. Väri oli kaunis, usean ystävän mielestä se myös täytti harmaan kriteerit. Kesähuoneeseen olen sinistä käyttänyt pienissä asioissa, jotka on helppo vaihtaa, jos sininen alkaa kyllästyttää. Seinien, lattian ja katon värin pitää kuitenkin mielestäni olla sellainen, että sitä jaksaa katsella hyvin, hyvin monta vuotta. Sen pitää kestää aikaa. Niinpä ryhdyin uudelleen miettimään, että millä ihmeen sävyllä seinän maalaisin.

Tutkimustyötä tehtyäni (nyt edelliskertaa huolellisemmin), sain selville, että harmaa on todella vaikea värisävy maaleissa. Todella usein se taittaa siniseen, ja jostain myös luin, että kuuleman mukaan täydellinen harmaansävy oli kokonaan lopetettu.;D Muistinkin sitten ihan omat kokemukset rakennusajoilta, kun teinin huoneen sävy osoittautuikin siniseksi harmaan sijaa (sai jäädä myös sellaiseksi aika moneksi vuodeksi), samoin kuin ensimmäinen kerros talon ulkomaalia. Tuolloin löysimme oikean sävyn, kun kävin kysymässä mielestäni oikeanvärisestä talosta värikoodia, jotta saimme oikeasti harmaan ulkopinnan, kuten oli ajateltukin.

Mistä lienen sitten keksinyt, että väri voisikin olla sellainen merenväriä muistuttava. Tuliko se ajatus juniorin pussilakanasta, Amerikan reissulta tai kesähuoneesta... Aloin etsiä sävyä, joka olisi mielummin vihreään, kuin siniseen taittava. Kuinka ollakaan uusimmassa Unelmien Talo& Koti lehdessä oli juttu, jossa kiinnitin huomioni kauniiseen seinän väriin. Harmikseni jutussa ei mainittu värisävyä, mutta laitoin rohkeasti sähköpostia jutun kirjoittaneelle Ilona Pietiläiselle, joka sitten ystävällisesti otti sävystä ja maalista selvää. Postin saatuani (neljä päivää sitten), klikkailin tilauksen Måla & More- nettikauppaan, ja seuraavana aamuna maali oli jo ovelle toimitettuna perillä. Illalla se sitten olikin jo seinällä. En mä taida olla sittenkään pahasti hämäläistynyt.

En tiedä, onko mulla enää paluuta muihin maaleihin maalattuani nyt kolmesti kahdella erimerkkisellä savi- ja liitumaalilla. Näillä maaleilla maalaminen sopii täydellisesti mulle, kun en mielestäni saa riittävän hyvää jälkeä perinteisellä maalilla ja telalla. Tämä maali sudittiin siveltimellä, ja ohjeissa kehoitettiin sutimeen vapaasti eri suuntiin. Ihan unelmamaali siis! Mä tein kuitenkin sutimiset ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Litran purkista, joka maksoi kotiovelle toimitettuna hieman yli 50, jäi vielä desi tai kaksi purkkiin. Yksi kerros maalia riittää. Voi olla, että jossain vaiheessa ostan Helsingissä käydessäni desin kokeilupurkin valkoista, ja sekoitan siihen sekaan tuota Duck egg blue-sävyä, ja maalaan sillä auringonheijastuksia tuohon meidän seinämereen.:)

Nyt mulla on täydellinen visio myös siitä, mitä tuohon valkoisen Ektorpin päälle pitäisi ripustaa. Harmi vaan, ettei mulla ole niitä tauluja vielä! Mietityttää myös tuo meidän rakas arkkupöytä. Olin ajatellut, että se on kaluste, josta en koskaan luovu, mutta nyt huomaan salaa miettiväni jotain keveämpää tilalle. Toisaalta arkun voisi myös maalata... Jos sulla siis on tiedossa maali, jolla saa täydellisen ajopuun sävyn (harmaata, niinpä niin), otan vinkit kiitollisena vastaan!:) Alan olla kuitenkin valmis siirtymään jo seuraavassa kuvassa näkyvään keittiöön (verhoihin ja pöytään nyt aluksi), sekä nurkan takana olevaan eteiseen.

Mitä sanotte? Oliko yllättävä valinta? Yhden ystäväni mielestä tämä on sininen, toisen mielestä vihreä, kolmannen mielestä persoonallinen valinta.;DD Oikeasti, en välitä muiden mielipiteistä, koska mun mielestä tämä on erittäin ihana väri!:D

Taina

Lahden Öissä

Taitaa tulla kahden postauksen päivä, sillä lupauksesta huolimatta pakko postata ensin eilisillan tunnelmia Lahden Öistä. Olen tainnut monta kertaa aiemminkin hehkuttaa livemusiikin ylivertaisuutta, mutta teen sen jälleen kerran. Miten sitä lähtee konsertista hieman leijaillen, ja vielä seuraavanakin päivänä jalat taitaa olla ainakin sentin ilmassa!

 

Oli aikamoinen kattaus eilen: Antti Tuisku, Jari Sillanpää ja Juha Tapio. Koko kolmikko sellaisia, joita en ole livenä nähnyt. Antti nähtiin vain osittain ja hieman liian kaukaa, mutta oli kyllä siitä huolimatta mukaansatempaavaa. Siltsua mentiin katselemaan lähempää ja tunnelmaan pääsi ihan toisella tavalla. Ehkä hieman jäi sellainen olo, ettei Jari ollut ihan täysillä mukana. Ajoittain hän väläytteli niitä taitojaan ja sitä mieletöntä karismaansa, jota on aika vaikea piilottaa,  mutta näytti jotenkin lomalaiselta.;D

 

 

Jos minulta kysytään, niin illan huipennus oli ehdottomasti Juha Tapio. Onnistuttiin Siltsun jälkeen pääsemään eturiviin, ja sainpa minäkin tähtihetkeni, kun Juha Tapio laskeutui lavalta kesken biisien kuolevaisten joukkoon, piti minua kädestä kiinni ja lauloi samalla kolme sanaa.;D Kai mä voin ne sanat tässä paljastaakin, kun ne kuitenkin julkisesti laulettiin. Ne sanat olivat: Lupaan sulle sen.:)

 

Menkää ihmiset konsertteihin! Sieltä saa vastinetta rahoille.

Taina