Perjantaikimppu ja kirpparilöytö

Kun normiarki on viimein alkanut palautua uomiinsa viikkojen sairasteluiden jälkeen, huomaan, kuinka väsynyt sitä onkaan. Ei tuollaista yövalvomista enää jaksaisi tällaisena nelikymppisenä. Onneksi nyt on saanut jälleen nukkua yöt hyvin, joten ehkäpä se väsymyskin siitä pian hellittää!

  

Tämän perjantain "kimppu" koostuu edelleen osittain samoista koivunoksista, jotka pääsiäisenä otin maljakkoon. Niiden seurana on kolme valkoista pionia, jotka hain Villiviinistä. Aukeamista odotellessa...

 

Ihana tuoksu noista joka tapauksessa lähtee, ja valkoisen ja vihreän yhdistelmä tuntuu jälleen niin keväisen raikkaalle.

Käväisin viikolla läheisellä kirpparilla, ja tein mielestäni aivan mielettömän löydön. Rustiikkinen kannu maksoi kahdeksan euroa, ja sieluni silmin kuvittelin siihen vaaleanpunaisia pioneita, syreeninoksia yms. 

 

 

Harmikseni huomasin kotona, että ruukussa on pienen pieni reikä etusaumassa. Löytyisikö mitään paikkausvinkkejä? Jos löytäisin tarpeeksi kapean maljakon, joka mahtuisi juuri kannun sisään...Ruukussa onkin nyt tekoleinikkejä, kun jotain oli siihen laitettava. Leinikit olen ostanut varmaan 15 vuotta sitten (ja käyttänyt viimeksi 10 vuotta sitten), ja vaikka ne ovat ihan ok tekokukiksi, niin miulummin katselisin jotain elävää. Jos ei kannusta muuhun ole, niin ehkä tästä tulee osa sitä vesiaihetta, jota suunnittelin kesähuoneen taakse?

Hauskaa viikonloppua!

Taina

Sikahyvät jauhelihapihvit

Hyviä reseptejä olen tykännyt jakaa blogissani eteenpäin, samalla saan ne tänne itselleni muistiin. Tätäkin jauhelihapihvien reseptiä olen säilytellyt jo useamman vuoden, alunperin sen olen leikannut jostain K-kaupan mainoksesta. Nyt voin sen heittää viimein pois.:) Näistä pihvejä suosittelen kokeilemaan!

Alkuperäiseen ohjeeseen pihvit oli tarkoitettu juuri hampurilaisten väliin, mutta syötyämme niitä nyt useamman vuoden lähinnä perunamuusin kanssa, ihan äskettäin kokeilin näitä alkuperäiseen tarkoitukseensa eli hampurilaisiin, ja olipa kyllä erittäin hyvää!

Onko noloa ja kauheaa, että käytössä oli kaupan sämpylät? Joskus voisi kokeilla omien hampurilaissämpylöiden tekoa...Jos sulla on hyvä resepti, niin saa vinkata! Sämpylät me on käytetty leivänpaahtimessa ennen hampurilaisen kokoamista.

Ainekset:

400 g naudan jauhelihaa

1,5 dl kaurahiutaleita

1 dl maitoa

1 kananmuna

3 rkl Sambal Oelek-kastiketta

1/2 tl suolaa

pippuria

valkosipulinkynsi

Mittaa kulhoon maito ja kaurahiutaleet. Anna turvota hetki. Lisää muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Muotoile leivinpaperin päälle uunipellille haluamasi kokoisia pihvejä. Paista 200 asteessa 15 minuuttia.

Hamppareiden väliin voi tietenkin laittaa lisukkeita oman maun mukaan. Näitä kuvien hampurilaisia varten paistoin myös kanamunia, mutta perusjutut, kuten cheddarjuusto, salaattia, tomaatti, suolakurkut ja majoneesi sopivat tietenkin. Majoneesiin voi laittaa myös maustetta. Itse käytän Santa Marian chili&lime- maustetta.

Voisin sanoa aika montakin sanaa Suomen keväästä.:/ Tänään sataneesta lumesta ja rakeista, sekä jäätävän kylmästä tuulesta huolimatta, mieli on aurinkoinen. Kävin tänään kampaajalla, ja huomenna on taasen viikon paras päivä.:) Aika vähän noita viikkoja on enää kesäloman alkuun...Monta hyvää syytä hymyyn.

Iloisin mielin kohti viikonloppua!

Taina

Jo näkyy hiirenkorvia!

Ihan lennosta tuli muutos viikon MakroTex-haasteen kuvien suhteen. Pääsiäisenä taittamani koivunoksat alkoivat niin kauniisti vihertää, että oli tartuttava kameraan, vaikka Huhtikuu-otsikon kuvat olivat valmiina koneella odottamassa julkaisua.

 

Jo aiemmassa postauksessa nähdyt persikanoksat ovat alkaneet kukkien lisäksi työntää lehtien alkuja.

Lisää huhtikuisia makrokuvia Pienen Linnun-blogissa.

Taina

Kurkataanko kesähuoneeseen?

Kesähuoneeseen ei varsinaisesti kuulu mitään uutta, ikkunoiden pesua ja pöydän jalkoja lukuunottamatta. Juu, ja keväisen kranssin ripustin oveen myös! Käykääpä peremmälle.:) Osa kuvista on otettu jo lauantaina ennen ikkunoiden pesua, joten ei kannata ihmetellä, jos ikkunat näyttävätkin likaiselle...

Ehkä näyttää hieman oudolta nuo pöydän jalat, mutta olkoon nyt siinä, vaikka pöytälevy on tosiaan hankkimatta. Hetken jo harkitsin matalan pöydän rakentelua tuohon, sillä tykkään niin kovin tilantunnusta. Huono puoli matalassa pöydässä olisi taas käytettävyys eli esim. syöminen sohvapöydän korkuiselta pöydältä olisi luultavasti hankalaa...joten on kai annettava periksi käytännöllisyydelle. Häilyväinen? No, ehkä vähän.;)

Takaikkunan taakse pitäisi keksiä jotain kivaa. Se voisi olla vaikka pieni suihkulähde/vesiaihe...Ideoita otetaan vastaan.:) Tuskin on tämän kesän juttu, sillä puuhaa riittää pihalla muutenkin.

Yksi ihana talonpoikaispuusohva oli mulla kiikarissa Torissa viime viikolla. Se olisi ollut sekä hinnaltaan, kooltaan, että tyyliltään juuri passeli tähän tilaan. Harmi vaan, joku ehätti ostamaan sen ennen minua! Täytyy pysytellä hereillä vastaisuudessa.

Aurinkoista viikkoa!:)

Taina

Ei pitänyt, mutta...

Kukkakauppaan en päässyt tällä viikolla, joten tuoreet kukkaset tulivat tällä kertaa ruokakaupasta. Villa Valkon Katin kanssa oli juuri juttua siitä, miksi jotkut oksat kukkivat ja jotkut taas eivät. Mitään neuvoa en osaa antaa runsaasta harjoittelusta huolimatta. Olin jo päättänyt, etten osta enää yhtään kirsikan,  tai minkään muunkaan hedelmäpuun oksia Prismasta, sillä harmitti aiemmin avautumattomat nuput...vaikka eivät risuniput kalliita olekaan! Ostin sitten kuitenkin persikkapuunoksia, kun nämä olivat jo niin auki, ettei enää kiinni saa.;)

Vaarana näissä tietenkin on, että kukinta on ohi parissa päivässä...Osan kimpusta laitoin mustaan kapeaan ja matalampaan maljakkoon. Mallasin niitä sekä olohuoneen työpöydälle, että kirjaston jakkaralle. Kirjaston seinä antaa kyllä ihan parhaan taustan!

Olkkariin ne kuitenkin jätin. Loput kimpusta laitoin korkeampaan, kartionmalliseen lasimajaan, ja seuraksi pääsiäisenä maljakkoon taitellut koivunoksat, joiden lehtien toivon pian puhkeavan.

 

Kauppareissun lisäksi saatiin kesähuoneen ikkunat pestyä yhdessä mieheni kanssa. Hän  kantoi myös kiltisti pöydän rungon kesähuoneeseen, jotta pystyin mallailemaan pöytää paikoilleen. Pöytälevy puuttuu edelleen. Olen kaavaillut sitä liimapuulevystä. Toivottavasti viimeistään vapuksi olisi hieman valmiimpaa! Kuvia kesähuoneesta luvassa siis tuonnenpana.:)

Taina

Magnolian lehtien alla

Tällä kertaa kuvakulma, jota ei taatusti ole täällä blogissa aiemmin nähty. Mulla on toisinaan tapana maata tuossa meidän olkkarin matolla ja hoitaa selän jumituksia sellaisella hierontakapulalla, jossa on kaksi kumista palloa. Ne pallot selän alle oikeaan kohtaan, niin hetken päästä alkaa pinteet helpottaa...

Joka tapauksessa hiljattain siinä lattialla maatessani tajusin, että ihan kuin olisin puun alla makoillut. Aika kiva tunne! Mulla ei ole vuosikausiin ollut oikeastaan muuta kestävää viherkasvia kuin rahapuu, jonka olen hankkinut tähän kotiin muutettuamme. Paitsi nyt magnolia, jonka ostin reilu kuukausi sitten.

Olin hakemassa Plantagenista istutusmultaa, kun huomasin nupullaan olevan magnolian. Hintaa tällä oli 25 euroa, ja aikani pähkäiltyä ajattelin, ettei se ihan kauhea summa ole, jos kävisikin niin, että se ei selviäisi Suomen talvesta.

Kannettuani magnolian kotiin, se alkoikin pian kukkia tyyliin kukka/päivä. Harmikseni olen ottanut vain yhden kuvan kukinnan aikana. Eihän tämä nyt ihan vedä vertoja niille upeille vaaleanpunaisille kukille...Tämä lajike on kuitenkin sellainen, että sen todellakin pitäisi talvehtia meidänkin leveysasteilla.

Kukinnan jälkeen alkoivat lehdet puhjeta...

ja nyt magnolia tuo ihanan kevättuulahduksen olohuoneeseen.

Pienenä sivujuonteena tuosta meidän sisäkatosta: Halusin valkoisen puupaneelikaton, mutta valmiiksi maalattuna se olisi maksanut aivan mahdottoman määrän euroja. Niinpä kuultovalkoiset paneelit oli jo kannettu sisään asentamista varten, kun mies alkoi kyselemään, että olenko nyt ihan varma, että tykkään niistä. Taitaa tuntea meikäläisen aika hyvin.;) Noh, päätettiin vielä vaihtaa paneelit käsittelemättömiin ja maalata ne itse. Oli siinä hieman hommaa! 1,5 kilometriä paneelia kolmeen kertaan, lisäksi oksien kohdat piti tietenkin alta käsitellä erikseen. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että tuli silloin tehtyä tuo urakka. Luultavasti harmittelisin kattopaneeleiden väriä harvasepäivä, jos emme tätä olisi tehneet...

On tässä muuten itselläni kolmas sairaspäivä menossa, siksi tällaisia "arkistojen kätköistä" postauksia.;) Selvästi sama flunssa, kuin pojallani. Onneksi mulla ei ole astmaa...Elän toivossa, että huomenna voisin vähän jotain touhuilla ja olla ulkona, on niin upeaa säätkin luvattu!

Oikein ihanaa, aurinkoista viikonloppua!:)

Taina

Mustikkapannareita aamupalalle, brunssille, vappupiknikille?

Pääsiäismaanantaina olin jälleen reilusti ennen muuta perhettä hereillä, joten päätin viimein pistää aamupalapöydän koreaksi. Aamupalamme kruununa toimivat vaahterasiirapin kanssa tarjoillut mustikkapannarit. Olen aiemminkin jakanut tätä, alunperin ystävältäni saamaani, reseptiä. Koska itselläkin on työlästä hakea ohjetta reilun vuoden takaisesta postauksesta, niin pistän samalla reseptin uudelleen jakoon. 

Ainekset:

2 munaa

3,5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 rkl sokeria

ripaus suolaa

2,5 dl maitoa

50 g voita sulatettuna

1 l mustikoita

 

Erottele keltuaiset valkuaisista. Vatkaa molemmat erillisissä astioissaan. Lisää keltuiasvaahtoon maito, voi ja puolet mustikoista. Kannattaa sulattaa jäiset marjat! Mulla meinas voi hyytyä marjojen lisäämisen jälkeen. Viime kerrasta on niin kauan aikaa, etten enää muistanut, olinko lisännyt marjat jäisinä...Sulatus on siis paikallaan. Lisää taikinaan lopuksi valkuaisvaahto. Anna taikinan seistä hetki, ennen kuin paistat pannarit. Tarjoile mustikoiden ja vaahterasiirapin kanssa.

Ohje saattaa kuulostaa työläältä, muttei ole sitä lainkaan. Keltuaisten ja valkuaisten erottelulla taikinasta tulee todella kuohkeaa. Pakastemustikoiden happamuutta ei kannata pelätä, sillä vaahterasiirapin kanssa happamuudesta ei ole tietoakaan. Meidän pojat tosin pisteli noita vielä illalla poskeensa, ihan ilman lisukkeita, eivätkä ole muuten mitään pakkasmustikoiden ystäviä...Kevään ja kesän tullen on kiva hemmotella toisinaan perhettä tai ystäviä hieman runsaammalla aamupalalla. Kai tätä voisi melkein brunssiksi kutsua. Vappupiknikillekin näitä voisi läjän paistaa!:)

Joka kerta meidän keittiötä tai keittiökuviani nykyään katsellessa joudun todella malttamaan mieleni, sillä tekisi viimein mieli tehdä tuolle meidän ruokapöydälle pieni kasvojenkohotus. Ihan heti. Linkistä löytyy viime vuotinen postaus aiheesta, eikä edelleenkään mitään ole tapahtunut, saati että olisin varma siitä, mitä haluan!  Malttia löytyy toistaiseksi, sillä veikkaan, että tuo tumma pinta ei pöydästä irtoa niin helposti, kuin toivoisin. Oli mikä oli, kesällä pöytä vaihtaa väriä! Olis mulla pari muutakin ajatusta keittiön varalle...;D

Aurinkoista torstaipäivää!:)

 Taina