Voi räkä!

Puuh! Aivan järkyttävä nuha iski tänään iltapäivällä.:(

Töistä pikaisesti kaupan kautta kotiin, ajatuksena

loihtia ihanille työkavereille herkkuja huomiseksi

ystävänpäiväksi...

Vaan juuri nyt tilanne on sellainen, että

a) Nenä vuotaa kuin joku olisi hanan aukaissut.

b) Päätä särkee.

c) Ottaa päähän erään postipaketin

katoaminen, ja myös kadonneen paketin tilalle

lähetetyn korvauspaketin katoaminen.

Epäusko lienee oikea sana.

Että sellaista täällä.

Positiivista tässä on se, että vielä

ei ole hiihtoloma. Viikonloppu on

 melkein yhtä hyvää aikaa sairastaa.;D

Ostin muuten aivan ihania leinikkejä ja anemoneja

kauppareissulla kukkakaupasta, mutta oli niin

harmaata kotiin tultua, että kuvista tuskin

sai selvää. Siispä saatte katsella kuvia parin

vuoden takaa joltain aurinkoiselta kevätpäivältä...

Parempaa torstaita teille!:)

Taina

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Muistan ajan parinkymmenen vuoden

takaa, jolloin kävin milloin kenelläkin

kampaajalla, kun mieleistä ei ollut vielä löytynyt.

Oikeasti. Hyvin elävästi muistan, kuinka

vaikea oli joskus istua parturituolissa

loppuun saakka, kun olisi tehnyt mieli

nousta kesken leikkuun. En osannut

ilmaista tyytymättömyyttä, mutten kyllä

mennyt uudelleen samaan paikkaan. 

 

 

Onneksi löysin Katin! Eipä ole tarvinnut

tippa silmässä lähteä parturista sen koommin,

päinvastoin.:)

 

Hyvä kampaaja ei ole itsestäänselvyys.

Kaikilla ei vain ole silmää sille, mikä kellekin

sopii, joillakin ei edes taitoa. Kerran

opiskeluaikoina eksyimme miehen kanssa

häänaluspaniikissa (ei onneksi omat häät) erääseen

parturiin, joka kyni mieheni hiukset

aivan kammottavalla tavalla ja repi omani

hapsuiksi rautakammalla...:/

 

Kaikki kuvat ovat Salon Triangelista, Lahdesta.

Tänään sain taas nauttia parituntisen

ihanasta hemmottelusta. Paitsi että nyt

kehtaa taas kulkea hiusten puolesta, niin mieli

on saanut levätä myös. Kiitos Kati!:)

Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Vai mitä sanotte?

Taina

 

 

Kariniemessä

Eilen sunnuntaina aurinko pilkahteli pilvien

raosta eikä pakkasesta ollut tietoakaan,

joten mikäs sen parempi hetki ulkoilla

kahdestaan kameran kanssa. Tästä alkaa

selvästi tulla tapa! Mulla on mielessä

monta kivaa paikkaa, jonne voisi mennä

kuvaamaan... Osa toisin pääsee oikeuksiinsa

kunnolla kesällä, joten varaa siitä, että

blogissa jatkossa olisi lähinnä luonto- ja

maisemakuvia, ei ole.:)

Tällä kertaa ajoin Lahden satamaan ja

lähdin siitä kävelemään ylös Kariniemen mäkeä.

Vanhat ja uusvanhat talot lisärakennuksineen

muodostavat pienen asuinalueen sataman taakse.

Paikka vastaa varmasti monen suomalaisen

unelmaa asumisesta lähellä keskustaa omakotitalossa,

mutta järven rannalla. Voisin muuttaa itsekin!;)

Asuinalueen läpi käveltyäni suuntasin

ylemmäs mäelle, Lanu-puistoon.

Tässä on taidetta minun mieleeni.:)

Yhdessä luonnon kanssa taideteokset

muodotavat upean kokonaisuuden.

Harmaa tammikuu, osui ja upposi minuun.:)

Hieman pienemmässä mittakaavassa

tällaiset teokset olisivat upeita kotipuutarhassakin.

Minua viehättää esim. käyttöesineiden käyttäminen

puutarhassa niin, että kasvillisuus valtaa pinnan,

mutta esineen muoto jää näkyviin...

Vaikkapa vanhan tuolin voisi antaa

köynnökselle kasvualustaksi!

Läpi harmaan kiven, toinen suosikkini!

Kuvista ei juuri aurinkoa huomaa, mutta kyllä se

välillä pilkahteli. Myös talitintit olivat aloittaneeet

laulunsa, joten tuli ihan keväinen olo puistossa

kierrellessä. Suosittelen lastenkin kanssa

kierrettäväksi, sillä teoksia pääsee tutkimaan

läheltä ja koskettamaan, eikä varaa

teoksen vahingoittumisesta ole.:)

Maanantaiterveisin,

Taina

Palaset kohdallaan

Ihanan keväinen ilma on tänään

meitä sunnuntaikuvaajia ja -ulkoilijoita

suosinut. Jopa aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa!:)
Vaikka talvea on varmasti

vielä jäljellä, oli ilmassa tänään selvästi kevättä.
Kävin ulkoilemassa jälleen kameran

kanssa, mutta kuvien työstäminen on

vielä tekemättä... Illansuussa käytiin Riihimäellä
onnittelemassa siskon 1-vuotiasta pientä miestä.
Tuntuu, että ristiäiset olivat ihan äsken. Tuo pikkuruinen kuva
minusta blogin kulmassa on otettu juuri niissä juhlissa. 
Pitäisi varmaan vaihtaa se jossain vaiheessa.

Asiasta kolmanteen!

Joskus viime vuonna ostin kirpputorilta pienen

pussillisen kirjain/numeropalikoita. Ajattelin, muodostaa

niistä sanoja tms. olohuoneen lokerikkoon.

No, muutamalla palikalla ei ihmeitä kirjoitella.;)

10-vuotias on kuitenkin ottanut tavaksi muokata

palikoiden järjestystä mieleisekseen
aina silloin tällöin...

Minä käyn kääntelemässä palikat takaisin,

ja kohta huomaan, että palikat ovat vaihteeksi
vaihtaneet paikkaa.:) Semmoinen palikkaleikki meillä.

Kaksi viikkoa töitä ennen hiihtolomaa.
Täytyy sanoa, että ainakin tässä perheessä
lomaa odottelee ihan jokainen, vaikkei
mitään suuria lomasuunnitelmia olekaan.

Energistä uutta viikkoa sinne ruutujen toiselle puolelle!
Taina

Banaanilettuja aamupalaksi

Viikonlopun aamupala eroaa monin

tavoin arkiaamujen vastaavista.

Arkiaamuihin verrattuna aikaa valmisteluun

ja syömiseen on yleensä runsaasti. Myös

sanomalehden lukeminen on sitä luksusta,

jota ei arkiaamuna ennätä tekemään.

Aamupalan sisältöäkin on kiva vaihdella

toisinaan. Kahdesta eri blogista (klik ja klik)

luin kuluneella viikolla banaaniletuista, joten

niitä päätin kokeilla. Mistä niitä ideoita saatiin

ennen blogien olemassaoloa?!

Hieman tummuneet banaanit päätyvät

yleensä meillä kääretortun täytteeksi.

No, näihin lettuihin ne sopivat myös,

tosin annokseen meni vain yksi banaani.

 

Banaaniletut sopisivat värinsä puolesta

hyvin pääsiäisaamupalalle.

Omat lettuni paistoin Valkoisen Harmajan

Suvin mukaan eli taikinassa oli vain

kaksi kananmunaa ja yksi banaani.

Banaanit muussasin ensin ja sitten vatkasin

käsin taikinan ja paistoin lettupannulla.

Tällä ohjeella lettuja tuli vain kahdeksan

kappaletta, mikä oli oikeastaan ihan sopiva

määrä meille. Päälle laitoin kreikkalaista jogurttia

ja marjoja, mies laittoi pelkkiä marjoja, ja lapset söivät

omansa ihan pelkästään. Entäs se maku? No, ihan ok.

Maistui banaanille ei niinkään letulle, ja nuoremman

pojan mielestä sille kääretortulle, jota

teen ruskeaksi menneistä banaaneista.

Iso kupillinen maitokahvia ja kaksi

lettua, ja maha tuli ihan täyteen!

Kyllä näitä voi toisenkin kerran tehdä...

Rentoa lauantaioloa!;)

Taina

 

Musiikkia, musiikkia

Tajusin tässä hiljattain, etten ole

kirjoittanut halaistua sanaa asiasta,

jolla on erittäin suuri sija elämässäni,

musiikista nimittäin. No, taisin mainita

jotain joululaulujen kuuntelemisen

riemusta, mutta kyllä musiikkia

tulee paljon kuunneltua ja laulettua

muulloinkin kuin joulun aikaan!:)

Olen melko kaikkiruokainen musiikin

suhteen, silti suomeksi laulettu musiikki

vie kaikista ulkolaisista voiton. Tällä hetkellä

erityisesti Suvi Teräsniska ja Erin pyörivät

soittimisssa. Laulujen sanoilla on minulle

suuri merkitys. Eräänlaista runouttahan

nekin ovat! Englanniksi voi laulella kaikenlaista

liibalaabaa, mutta suomeksi laulettuna

laulujen sanoilla täytyy olla sisältöä.

Englanninkielinen poppi ja rokki sopii minusta

paremmin tanssimiseen ja yleiseen hauskanpitoon.

Laulujen sanat jäävät helposti päähän, ja

niiden mukana sitten lauleskelen esim.

autossa ajellessa. Hmm..Ennätys on kai

joskus vanhempieni mökille ajaessa, jonne

on matkaa sellaiset reilu 500 kilometriä. 

Aika monta levyllistä ehtii tuollaisella 

matkalla laulaa.;)

Livemusiikin kuuntelu on asia, jota

haluaisin harrastaa nykyistä useammin. Hyvästä

konsertista tulee lähes uudesti syntyneenä.;)

Laulamistakin olisi kiva tehdä

porukalla! Olen joskus ehdotellut

"laulukerhoa" tms. työkavereille, mutta

toistaiseksi vain miehillä on oma bändinsä.

Ehkäpä joskus...

Mukavaa perjantainaattoa!:)

Taina

Täysosumaa odotellessa

Viime päivät eivät ole juuri tarjonneet

riittävästi valoa saati aihetta valokuvaukseen.

Päivät ovat olleet harmaatakin harmaampia

ja täynnä arkisia kiireitä.

Onneksi aamut ja illat ovat kuitenkin pidentyneet

jo selvästi! Tänään töihin ajaessa, ennen

kahdeksaa, ei ollut enää pimeää. :)

Nämä kävyt tuli kuvattua viimeksi,

kun olin kotosalla auringon paistaessa.

Onkohan siitä jo viikko aikaa...
Kaipaan aurinkoenergiaa!

Kotiin on kiva laittaa kaikenlaisia

somistuksia, ja vaihdella niitä mielialan

mukaan. Koska lottovoitto ei ole vieläkään

osunut kohdalle, en voi hankkia tuoreita

leikkokukkia kaikille tasolle, joka kerta kun haluaisin.

Aika ihmeellistä muuten, ettei sitä täysosumaa tunnu

tulevan..;) No, jos olisin kroisos, tulisivat tuoreet

kukat joka viikko kotiin toimitettuna, ja niitä olisi paljon!

Saattaa kyllä olla, etten olisi kauaa rikas, sillä olen

erittäin hyvä keksimään "sijoituskohteita" rahoille.;)

Niinpä pitää toistaiseksi tyytyä välillä

keräilemään kaikenlaisia risuja, sammalia, oksia,

käpyjä ja kiviä koristamaan milloin mitäkin paikkaa.

Kauniita ovat luonnon muodot ja värit,

mutta kyllä oma mieleni piristyy kummasti

joka kerta, kun kävelen värikkään tulppaanikimpun

ohi! Siinä mielessä tuoreet kukat lyövät
edellä mainitut koristukset mennen tullen.

Minä siirryn nyt tästä sohvan nurkasta
takkatulen oranssiin loimotukseen.
Josko siitä sitä energiaa siirtyisi minuunkin...

Taina