Sain jo kuukausi sitten Suvilta Kesätuulian Mutamäki -blogista haasteen pitää seitsemän päivää kiitollisuuspäiväkirjaa. Kiitos haasteesta Suvi!<3 Viime viikolla muistin merkitä jotain muistiin itselleni, jotta pystyin viimein haasteeseen vastaamaan.
Katselen maailmaa positiivisten lasien läpi, ja lasini on
yleensä aina puolitäynnä. Onni asuu pienissä hetkissä ja asioissa. Sen
näistä kiitollisuuspäiväkirjan merkinnöistäkin huomaa.
Päiväkirjan aloitin sunnuntaina. Se tuli mieleeni aamulenkillä metsässä, missä tein ensimmäiset merkinnät puhelimen muistiin. Ympärilläni oli syksyn kauneus ja sen rauha. Muistin jälleen, kuinka onnekkaita olemme täällä Suomessa, kun luontoa on lähellä oikeastaan kaikkialla. Luonnossa on voimaa, jota voi ammentaa itselleen sinne menemällä.
Vietimme viimein poikien syntymäpäiviä samana sunnuntaipäivänä, ja oli ihana nähdä lastemme kummeja! Meidän pojilla on niin hyvät kummit! Epäilen vahvasti, että olisin itse osannut olla yhtään niin hyvä kummitäti...Näistä ystävistä ja sukulaisista, joita olemme kummeiksi saaneet, olen todella kiitollinen.<3
Maanantaina vein juhliin leivotuista herkuista jämät töihin, ja iloitsin siitä, että siellä käy kaupaksi kaikki, eikä tarvitse itse syödä.;) Päätin muutenkin keventää syömisiä, ja maanantaista lähtien olen vienyt töihin yhtä päivää lukuunottamatta salaatin lounaaksi, minkä jälkeen olo on paljon parempi kuin hiilarivoittoisen kouluruoan. Myös lenkkeily ja ulkoilu on jälleen päiväohjelmassa, lyhytkin lenkki on parempi kuin sohvan nurkkaan jääminen.
Tiistaina pääsin viimein
kampaajalle, ja kamala tukka-ahdistus lakkasi samantien. Olen käynyt
samalla kampaajalla yli 20 vuotta. Hyvästä kampaajasta sietääkin olla
kiitollinen, ja toivoa, että hänen kehonsa kestää kemikaaleja ja muuta
rasitusta ainakin seuraavat 20 vuotta!
Samana
iltana viimeistelin Kesähuoneen taakaa istutukset. Sain ystäväni
pihasta pari pientä vaahteraa, ja istutin ne aivan meidän tontin
rajalle. Vaahteroiden väliin kylvin vielä jättikarhunputkea ja kaukasiantähtiputkea.
Hädin tuskin maltan odottaa ensi kesää, ja sitä, miltä tuossa penkissä
sitten näyttää. Iloitsin vaahteroista ja siitä, että noille
putkikasveille löytyi samalla mielestäni hyvä paikka! Asia oli vaivannut minua, ja nyt se ratkesi.
Keskiviikko oli sateinen
ja harmaa, mutta kun aurinko tuli esiin iltapäivällä, tuntui se
erityisen hienolta. Leivoin kaura-karpalosämpylöitä ja otin kuvia Perjantaimyyssejä varten. Valoa oli vielä luonnon puolesta tarjolla, kiitos auringon, eikä tekovaloon tarvinnut turvautua. Sämpylät onnistuivat hyvin, ja ne maistuivat perhelle.
Torstai on töissä mun tämän vuoden lemppari,
sillä silloin on vain oman luokan tunteja (vähemmän juoksemista ja
stressiä), lisäksi se on nyt ainoa työpäivä, jolloin pääsen töistä
aikaisin ja ehdin tehdä jotain muutakin kuin töitä ennen kotihommia.
Perjantaikin häämöttää jo lupaavasti horisontissa...
Perjantaina kävin töiden jälkeen kukkakaupassa ja kotiin lähdin upean hyggekimpun kanssa, josta olen iloinnut yhä tänäänkin. Perjantaina tulivat alustavat tulokset esikoisen yhteiskuntaopin kirjoituksista, ja näillä näkymin sieltä olisi tulossa arvosanaksi E. Minusta se on hyvä arvosana, mutta lapsi itse oli pettynyt, sillä kuulema odotukset saada L olivat realistiset. Kävi miten vain, niin hieno suoritus!
Lauantain aloitin jälleen lenkkeilemällä, tällä kertaa kameran kanssa. Tämän postauksen kuvat ovat tuolta lenkiltä. Tämä toivoton kartanoromantikko on usein katsellut tuota läheistä Orrilan kartanoa sillä silmällä, että pitäisi kameran kanssa käydä pellon reunassa. Nyt sain sen viimein toteutettua. Pääsisipä joskus käymään kartanon rakennuksissa! Varsinainen päärakennus ei tähän ilmansuuntaan näy, ja se lienee kylmillään tai vain osittain lämmitetty. Punatiilirakennukset voisivat ehkä olla vanhan juustomeijerin peruja. Näissä rakennuksissa on jotain epäsuomalaista, ja ne kiehtovat minua kauneudellaan. Lenkille sattui vielä langalla istuskeleva puluparvi, ja olin kovin onnellinen kuvasaldosta. Kuvissa on lokakuu kauneimmillaan, joten osallistun samalla Pienen Linnun MakroTex -haasteeseen, jonka aiheena on tällä viikolla Lokakuu.
Kävimme myöhemmin lauantaina syömässä kaupungissa Siipiravintolassa, Syö Lahti -tapahtuman innoittamina. Lämmin suositus paikalle. Tuli uusi ruokapaikka testattua, ja me kaikki tykkäsimme kovasti. Mies vielä porasi illemmalla pyytämäni reiät seinään, ja työpisteeni on nyt toimiva ja kaunis.
Kaiken kaikkiaan oli todella mainio viikko, jonka teemana oli selvästikin hyvinvointi ja itsestä huolehtiminen. Kiitollisuus sopii teemaan täydellisesti. Jos haluat tähän haasteeseen osallistua, voit sen tästä napata mukaasi!
Mukavaa viikkoa!
Taina
Ihana postaus. Itsellänikin on tapana katsella tätä elämää positiivisuuden kautta ja paljon positiivisuutta mahtuu päiviin aina.
VastaaPoistaKiitos Outi!<3 Eikö olekin onni osata katsoa maailman aavituksen pinkkien lasien läpi?!:) Jatketaan siis samaan positiiviseen tyyliin!<3
PoistaKauniita kuvia.. Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo kartano. Huomasitko, että mun blogissa ja fb:ssä on arvonta jonka palkintona oli liput käsityömessuille Lahteen?
VastaaPoistaKiitos Teresa!:) Huomasinhan toki, mulla on jo liput kyseisille messuille, muutoin olisin oitis tullut osallistumaan. Olen aika monesti noilla Kätevä&Tekevä-messuilla käynyt, siellä on aina kaikkea ihanaa ja kivoja ideoita yms...:) Menossa ollaan siis!:)
PoistaMukavaa luettavaa heti aamusta, katsella levollisia kuvia.
VastaaPoistaHyvän kuuloinen viikko sinulla, ja nuo arjen pienet (ja suuretkin!) asiat tuntuvat hyviltä.
Onnittelut esikoiselle ja synttärisankareille.
Minuakin kutkuttaisi päästä lähemämksi kuvaamaan tuota punatiilistä rakennusta, mielenkiintoisen näköinen.
Kiitos SusuPetal!<3 Ihana kuulla!<3
PoistaNäyttäisi olevan vähän vinksallaan ja tiilet paikoitellen vähän sinnepäin...Pitäisi pian toimia, etteivät vanhat rakennukset mene ihan korjaamattomaan kuntoon!
Luonto ja läheiset ihmiset - niistä saa voimaa ja iloa 💚
VastaaPoistaOnpa erityisen kivat kuva tuo missä linnut ovat langalla.
Iloista tätä päivää !
Noin niinhän se juuri on!<3 Kiitos Rita! Samoin sinulle!<3
PoistaEmme useinkaan tule ajatelleeksi, miten paljon normiarjesta löytyy asioita, joista voimme olla kiitollisia. Mottoni onkin ollut jo vuosia Onni löytyy arjesta.
VastaaPoistaKiitos haasteesta! Taidanpa napata sen mukaani.
Aah, voi miten hieno motto!<3 Sopii sun blogiinkin täydellisesti!
PoistaKiva, jos tykkäsit. Tulen sitten kurkistelemaan sun kiitollisuuden aiheita.:)
Elämä täytyy katsella iloa ja huumoria silmäkulmassa.Toki on hetkiä jolloin se on vaikeaa mutta aina asiat järjestyy.Ihana postaus.Kiitos.
VastaaPoistaKiitos RaijaAnnikki! Ajattelen täsmälleen samoin!:)
PoistaKiitos kauniista kommentistasi!<3
Kauniita kuvia!
VastaaPoistaKiitos Lintunen!<3
PoistaOlipa kiva postaus! Ja kuvat <3 Heti tuli itselleni sellainen fiilis, että haluaisin päästä tutkimaan noita punatiilisiä rakennuksia :)
VastaaPoistaKiitos Pauliina!<3 Voimme päätellä, että tuolla punatiilisen rakennuksen nurkilla kävisi kova kuhina ja ikkunoihin kurkistelu, jos se ei olisi niin suojaisassa paikassa.;) Makrolaisia yhdistää myös samantyyppinen uteliaisuus.<3
PoistaHieno postaus!
VastaaPoistaKiitos Maarit!<3
PoistaIhana elämänmakuinen postaus upeilla kuvilla. Erityisesti linnut langalla nosti hymyn huulille. Kiitos! Torstai on munkin lempparipäivä tänä vuonna, vaikka en erkkaopena omaa luokkaa omaakaan, mutta mullakin se on viikon lyhin päivä, niin silloin voi vetää henkeä ja tuumata, miten viikko on mennyt ja mitä sitä ensi viikolla...
VastaaPoistaKiitos Maarit!<3
PoistaIhanaa, kun joku ymmärtää täydellisesti, mistä kirjoitan!:)
Thank you for you kind comment on my painting of the chapel in Yosemite Nat. Park. Love your journal. I had to keep one to help me with the job I am now retired from. Keeping a journal helps me to process my experiences!
VastaaPoistaLove your capture of the house with the roof covered with leaves and a bend on the mowed grass (?)
Jesh~
Thank You Jesh!:)
PoistaThis is nice way to wonder how beautiful and strange life can be.;)
Mukavia kiitollisuudenaiheita ja kauniin tunnelmallisia kuvia!
VastaaPoistaKiitos Sari!<3
PoistaTodella upeita kuvia. Kyllä pääsi ihanasti Lokakuiseen tunnelmaan. Kaksi viimeisintä kuvaa oli minun suosikkeja :)
VastaaPoistaKiitos Mia!:) Linnut osuivat sopivasti matkalle, ja ehdin ne kuvaamaan, ennen kuin lensivät tiehensä.:)
PoistaHyvä vinkki: Katsoa kiitollisuuden silmälasien läpi maailmaa!
VastaaPoistaJa tuttu näkymä kuvissasi :)
Olisikin hauska nähdä, miltä nuo maisemat näyttää sieltä teidän näkövinkkelistä!:)
PoistaKauniit syksyiset kuvat.
VastaaPoistaKiitos Leila!<3
PoistaKaunista syystunnelmaa.
VastaaPoistaT Täysin arkista
Kiitos Kristiina!<3
PoistaVoi että miten kauniita syyskuvia! Ja kaunis on kartanon seutu! Nyt vasta ehdin tänne vilkaisemaan, onpas ollutkin erityisen kiireisiä viikoja. Toivottavasti tahti tästä rahoittuu ja ehtii 'harrastaakin' mukavia asioita välillä. Ihanan rentouttavaa lomaa!
VastaaPoistaKiitos Suvi!<3
PoistaSama täällä, kiire on ollut ihan älytön. Rauhallisempia loppusyksyn päiviä!:)
Näteimmillään on lokakuu näissä kuvissasi ja hieno kastemakrokin löytyi joukosta 💛 Lintukuva oli jotenkin niin must! Tuntuu että yhä myöhemmin pääskyt ja muut keräävät muuttoparvensa, ennen kuin lähtevät talvea pakoon.
VastaaPoistaKiitos Irja!<3 Tuo on niin totta. Muistan joskus marraskuussa ihmetelleeni ylilentäviä joutsenia. Sanoinkin niille (vaikka eivät tietenkään kuulleet), että jos mulla olisi siivet, niin olisin lentänyt aurinkoon jo aikoja sitten!;D
Poista