Hyvää isänpäivän iltaa! Toivottavasti päivä on ollut kaikin puolin mukava! Joitakin postauksia olen viikonlopun aikana lukenut isättömyydestä. Se on varmastikin asia, joka jättää jälkensä, kuten äidittömyys. Sillehän ei mitään mahda, jos jonkun elämä päättyy kesken kaiken, ja lapselta puuttuu sen vuoksi äiti tai isä, joskus jopa molemmat. Erittäin vaikea on ymmärtää sellaisia aikuisia, jotka hylkäävät omat lapsensa, eivätkä halua omasta tahdostaan olla lastensa elämässä. Usein ne ovat juuri isejä... Sitä toivoisi, että jokaisella lapsella olisi sitten vaikka joku muu sukulainen paikkaamassa puuttuvan vanhemman jättämää aukkoa.<3
Meillä on vietetty tänään isänpäivää 18. kerran. Aamulla lahjottiin iskää (Hupsis, olin ottanut puserosta epähuomiossa väärän koon, joten täytyy käydä huomenna vaihtamassa!), ja syötiin normaalia runsaampi aamupala mustikkapannukakkuineen. Nam! Pikapyrähdyksen luonnonhelmaan kameran kanssa ehdin tekemään ennen kuin piti käväistä kaupungilla ja hakemassa nuorempi pojista kotiin säbä-turnauksesta.
Isänpäiväkattaus oli tällä kertaa hyvin simppeli, ehkä vähän karukin. Maalasin eilen illalla ruokapöytään uuden kerroksen Annie Sloan -chalkpaintilla ja vahalla. Pinta oli tässä reilun vuoden aikana paikoittain kulunut niin, että pöydän ruskea väri pilkisteli erityisesti joistakin kulmista. Sinänsä joku voisi tykätä niistä kulumistakin, mutta koska mulla on tuota Paris Grey-sävyä vielä melkein koko iso purkillinen, ajattelin, että on mukavampi kattaa juhlavasti, kun pöydänpinta on siisti. Olen todella tyytyväinen uuteen pintaan, joten pikaehostus tuli tarpeeseen, enkä halunnut pöytää peittää edes kaitaliinoilla tällä kertaa.
Aamupäivän lenkiltä nappasin metsästä muutamat mustikanvarvut koristeiksi kattaukseen, ja Finnmarilta ostetut lautasliinarenkaat sopivat minusta loistavasti tähän karuun ilmeeseen. Taannoin meille tulleet Ali-kahvikupit toimivat jälkiruoka-astioina. Tein niihin annokset vaniljavanukasta, joiden päälle murustelin suklaata ja ripottelin vadelmia. Ruokana syötiin todella pitkästä aikaa kunnon naudanliha sisäfilepihvejä perunamuusin kera. Mietin jo, että osaanko noita pihvejä enää paistaakaan, kun oli jotenkin päässyt unohtumaan... Ihan hyvin ne onneksi onnistuivat. Kahvin seuraksi paistoin minäkin pellillisen torttuja, vadelma- ja omenahillolla tällä kertaa. Nyt ei tarvitse syödä mitään ennen huomista, tai ei ainakaan tarvitsisi syödä...
Arvonta päättyi eilen. Oli ilahduttavaa lukea, mikä saa teidät iloitsemaan.:) Aika monella on jo joulu mielessä ja etelään epätavallisen varhain satanut lumi valaisee paitsi marraskuun iltoja, myös mieliä! Onnetar (eli random.org) suosi tällä kertaa seuraavia: kynttilän ja suklaan pakkaan Sikurinan pakettiin, suklaat lähtevät Mari V:lle, Ansa-Marialle ja Esther Helmiälle. Onnea!<3 Laitan teille sähköpostia vielä tänään, jotta saan paketit postiin!
Kivaa viikkoa! Toivotaan, että lumet eivät sula kokonaan!
Taina
Upeaita tunnelmakuvia! Letunhimo iski! Jospa jonakin arki-iltana innostuisin paistamaan lättyjä. Hyvää illan jatkoa! Tuija
VastaaPoistaKiitos Tuija!<3 Nuo on erityisen hyviä, sillä keltuaiset ja valkuaiset vatkataan erikseen, rakenne on ihanan kuohkea.:)
PoistaMukavaa vikkoa!
Kauniin yksinkertainen kattaus!
VastaaPoistaMustikanvarpu sopii kivasti tyyliin!
Isänpäivää vietettiin täälläkin, mutta hyvin maltillisesti.
Isän- ja äitienpäivät ovat täällä asuessamme sekoittuneet niin moneen kulttuuriin, että niitä tuntuu olevan jo liian monta vuoden aikana!
Onnea myös arvonnan voittajille!
Kiitos Susanna!<3 Eipäs ole tullut mieleen, että tuollainen pulman tapainen on ulkomailla asumisessa liittyen juhliin. Varsin ymmärrettävää, ettei halua viettää samoja juhlia monta kertaa vuodessa!:)
PoistaOi ihanaa :) Kiitoksia paljon.
VastaaPoistaTunnelmallisia kuvia olet ottanut.
Onnea Sikuriina!<3 Laitoin sulle sähköpostia.:)
PoistaKiitos!
Ihana kattaus teillä, nuo varvut ovat loistoidea!
VastaaPoistaKiitos Matkatar!<3 Siinä lenkillä tuli päähän poimia muutama varpu!:)
PoistaTeidän isänpäivänne kuullosti niin kivalta ♥ ja kattaus oli todella kaunis. Mä niin ihailen tuota sun Arabian Ali-kahvikuppia. Mun mammalla oli nuo astiat ja noiden kuvien katsominen tuo niin lapsuuden mieleen ♥ Onko sinulla muuten kestänyt tuo kalkkimaali hyvin kalusteissa, joita olet maalannut? Mulla just valmistunut ensimmäinen kalkkimaalikokeilu.
VastaaPoistaKiitos Krisse!<3 Noita Ali-kuppeja olen toisinaan nähnyt kirpparilla melko edullisestikin. Kannattaa pitää silmät auki!
PoistaKävin jo katsomassa sun tuoleja, hienolta näyttää! Nuo meidän tuolit ja pöytä on ihan kohtullisen hyvin kestäneet käyttöä. Joskus alussa mulla oli yhdet väriä päästävät farkut, niistä jäi sinistä valkoisiin tuoleihin, mutta enimmääkseen nekin värit on tainneet karista. Pöytään maalasin uuden kerroksen, sillä sitä joutuu toisinaan hinkkaamaan puhtaaksi ja tuolit olivat raapineet sivuilta maalipintaa. Yksi kerros riitti!:)
Kylläpäs onni oli puolella, toisen kerran jo voitin blogisi arvonnan :)
VastaaPoistaKappas!:) Olet todellakin onnettaren suosiossa!<3
Poista