Vaikka mielestäni osaan kohtuullisen hyvin nauttia elämästä tässä ja nyt, ottaa hetkistä kiinni, olla surematta menneitä tai murehtia etukäteen tulevia, niin huomasin joskus tammikuun alussa, että parantamisen varaa omassa ajattelussa (yllättäin:P) löytyy. Arki-illat on toki kiireisempiä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että on käytävä töissä, mutta kuinka paljon tuleekaan siirrettyä kivoja juttuja viikonloppuihin tästä syystä. Tästä seuraa vääjäämättä ylikuormitusta viikonloppuihin. Olenkin alkanut hiljalleen haastaa itseäni uuteen ajatteluun, jossa mun ei tarvitse joka kerta ajatella, että "Teen tämän tai tuon sitten viikonloppuna".
Esimerkiksi ruuanlaitto, sehän usein arkisin on sitä, että äkkiä nyt, kohta pitää olla viemässä yhtä ja hakemassa toista jne...Samoja latuja hiihdellen viikosta ja vuodesta toiseen. Ei ihme, jos puuduttaa! Hoksasin, että joskus on meillä sentään iltoja, jolloin kukaan ei mene minnekään (edes arkena). Tai sitten voimme syödä ensin välipalan ja ruoka voi olla monta tuntia uunissa, ja se syödään pari tuntia normaalia myöhemmin. Arkenakin voisi välillä kokeilla jotain uutta, eikä ruuan tarvitse joka kerta valmistua puolessa tunnissa. Varmaan moni ajattalee ja toimiikin näin? Minusta tuntuu, että olimme hiljalleen vain ajautuneet tällaiseen äkkiäjotainpöytään- arkeen, enkä siksi ole osannut tehdä asialle mitään.
Tykkään myös näperrellä kaikkea, ja jostain syystä tuntuu, että en nykyään ehdi koskaan tekemään mitään kivaa. Olin mm. todella pitkään suunnitellut, että joskus tekisin uusia kynttilöitä tms. vanhoista jämistä. Päätin sitten ihan yksi maanantai-ilta, että kokeilen sytykeruusujen tekemistä. Olipa hyvä mieli, kun ryhdyin toimeen, enkä lykännyt jollekin viikonlopulle! Kynttilöiden pätkiä jäi vielä jäljellekin, joten voin jatkaa hommaa toiste tai kokeilla ihan kynttilöiden tekemistä. Tänään aion vielä ennättää apteekkiin ostamaan kipsinauhaa, jotta voin aloittaa pääsiäisaskartelut jo tänä iltana...
Tällaisia ihan yksinkertaisia ajatuksia, mutta opinpa jälleen jotain uutta. Omia ajatuksia pitäisi välillä ravistella, ja jos korjattavaa löytyy, niin kannattaisi varmaan tehdä asialle jotain. Näinhän se on, että meillä on vain tämä yksi elämä, jota eletään tässä ja nyt, ei eilen, eikä huomenna, eikä vain viikonloppuisin.
Tainastoteles;D
Puitpa hyvin ajatukseni sanoiksi! Saanen linkittää postauksesi tekeillä olevaan postaukseeni. :)
VastaaPoistaNo, ilman muuta Heidi! Sehän on erittäin imartelevaa.:)
PoistaRutiinien rikkominen virkistää!
VastaaPoistaEhdottomasti! Taidan tarvita pientä ravistusta ennen käyttöä silloin tällöin!;D
PoistaMua kans ärsyttää tää oravanpyöräily. Pitäisi välillä vähentää sitä äkkiänytvaanjotainpöytään-ajattelua ja tehdä ruokaakin vähän enemmän rakkaudella. Liikunta auttaa kurjaan arkifiilikseen, mutta nyt on taas mennyt pari viikkoa ilman liikuntaa. Nyt on pakko ryhdistäytyä tai sitten pää hajoaa! :)
VastaaPoistaJuu, liikunta on yksi, jolle täytyy olla aikaa säännöllisesti. Jostain syystä tuntuu, että kaikkeen, mitä haluaisi, ei aika riitä millään. Olenkin yrittänyt ajatella vain yhtä iltaa tai hetkeä kerrallaan. Tänään askartelin, ehkä huomenna käyn lenkillä. Olen myös opetellut sulkemaan tietokoneen viimeistään kymmeneltä ja joinain päivinä en koske siihen ollenkaan, tosin kännykän kautta käyn silti lueskelemassa, mutta en esim. kommentoi tai postaa. Tuli mieleen sellainen mietelmä jostain: Syntymä, kuolema. Välissä elämän pitkä oppitunti.:) Sitähän tässä...:)
PoistaOn hurjaa miten kaavoihin ja tapoihin kangistuu, eikä osaa kyseenalaistaa niitä, vaikka elämäntilanne ja arki muuttuvatkin tapojen alla. Hetkeksi kun hyppää oman kroppansa ulkopuolelle tarkkailemaan systeemejä huomaa, ettei kaikessa ole välttämättä mitään järkeä. Se, että alkaa tehdä arki-iltaisin normaalisti viikonloppuihin siirtämiään asioita vapauttaa varmasti viikonloppuihin ihan uutta aikaa - ja toisaalta piristää arkea. Iso peukku sinulle ja kiitos, tästä tuli ajattelemisen aihetta!
VastaaPoistaKiitos Anu itsellesi! Jaksat aina kommentoida ja kannustaa.<3 Menee juuri noin: arjesta tulee mukavampaa, ja viikonloppuisin ei tunnu siltä, että nyt pitää alkaa suorittaa niitä mukavia juttuja.:) Oli muuten todella kivaa puuhaa se kipsimunien askartelu! Yritin ehdotella perheelle, että voisin kipsata heitä, mutta höh, kukaan ei suostunut.;DD
PoistaSitku-elämää vältellään täälläkin. Tänään suuresta surullisesta syystä: rakas sukulainen kuoli leukemiaan tänään, viisi vuotta taisteltuaan.
VastaaPoistaOsanottoni!<3 <3 <3 Suru ja ikävä varmasti kovat.
PoistaOlipa hyvä kirjoitus. Jokaisen meistä pitäisi välillä vähän vähän ravistella niitä ajatuksia.
VastaaPoistaMeillä mies teki joulun alla noita sytykeruusuja. Käytetään itse ja annettiin joulukukkana sukulaisille ja ystäville ♥
Ps. Pakettisi on vihdoin postissa.
Kiitos Krisse! Toivottavasti ei tullut kauheasti vaivaa ja painetta blogihaasteesta, sillä sehän ei suinkaan ole tarkoitus!:) Sun korttisi ilahdutti mua jo kovin ja on pakastimen ovessa ilahduttamassa joka päivä.<3
PoistaMyös sytykeruusujen askartelu oli tosi mukavaa. Varmasti teen niitä uudelleenkin, sillä jäljellä on enää muutama. Lisäksi ovat takuuvarma keino saada takkapuut syttymään ensiyrityksellä.:)
Mulla on selvästi sellaisia kausia, jolloin kaikkea kivaa (joukossa tosin sitä pakollista ei-niin-kivaakin) tekemistä olisi niin paljon, ettei osaa päättää, mistä aloittaisi ja koska ei osaa päättää, ei lopulta aloita mistään :). Tai vaihtoehtoisesti aloittaa kaikkea vähän, muttei tee mitään loppuun, joista molemmista seuraa, että kaikki se kivakin odottava tai aloitettu tekeminen muuttuukin sellaiseksi, joka painaa mieltä, kun mikään ei valmistu. Ei edes "sitten ens viikonloppuna" tai "heti loman jälkeen" tai "sitten kun olen ensin saanut sen ja sen tehtyä..."
VastaaPoistaMutta sitten on onneksi tällaisiakin kausia, jolloin sitä vaan yksinkertaisesti päättää tehdä homman kerrallaan valmiiksi ja pystyy siirtämään kaikki muut jonossa olevat mielessään taka-alalle. Ja kun yksi juttu valmistuu, siitä tulee voittajafiilis ja tsemppiä ottaa ja tehdä se seuraava ja sitä seuraavakin valmiiksi kunnes voikin sitten taas siirtyä haalimaan itselleen kaikkea uutta kivaa ja aloittaa saman alusta :D.
Mutta tää tämänhetkinen tsemppi on omalla kohdallani ihan vaan liikunnan ilon ansiota. Niinkuin aina ennenkin, mutta nyt erityisesti sen takia, että normivalikoima (talvisaikaan uinti, vesijumppa, lenkit, hiihto) on laajentunut tenniksellä, josta innostuin hiihtolomalla, kun oli kentät niin lähellä ja nyt sitten on miehen kanssa ajeltu naapurikuntaan pelaamaan sen jälkeenkin ja ihan superkivaa on. Ja mitä en kuuna päivänä olisi itsestäni uskonut, olen aloittanut myös juoksuharrastuksen. Ostin kunnon kengät ja netistä etsin naisten juoksukoulun ohjeet ja niitä orjallisesti noudattamalla aion kolmen viikon päästä pystyä juoksemaan viis kilsaa yhteen menoon. Ja se on mulle paljon se, koska hapenottokyky on pienten keuhkojen takia olematon, mutta ensimmäisestä viikosta olen selvinnyt hyvin ja siitäkin tulee lisätsemppiä. Räntäsateeseen ja tuiskuun ja tuuleen on saanut painella, mutta en anna haitata. Ja jotenkin tuntuu, että mitä enemmän käyttää tunteja liikuntaan, sitä enemmän niitä riittää kaikkeen muuhunkin. Ihan vaan sen takia, että siitä tulee niin paljon lisää virtaa, eikä mene illat sohvalla jahkaillessa, että mitä kaikkea sitä tekis, jos vaan olis aikaa...
On muuten niin nätit kuvat taas, että nyt mun on kyllä pakko mennä ostamaan noita kukkia (joiden nimiä en muista..), mitä sulla on tossa Kivi-tuikussa. Ne on jotenkin niin luomut :)
Ihanaa ja energistä viikonloppua Taina <3
Liikunnan merkitystä ei todellakaan voi väheksyä! Sen sata kertaa olen todennut, että mitä enemmän liikkuu, sitä paremmin jaksaa, ihan mitä tahansa.:) Joskus 2-kymppisenä tein kahta työtä ja kävin vielä iltaisin jumppaamassa aerobicia. Hitsi, että olin jaksavainen! Olen iloinen puolestasi, tunnut löytäneen liikunnanriemun!<3 Tennis...sitä tuli joskus läiskittyä pikkuveljen kanssa ala-asteella.:)
PoistaVahakukkaa on noi pienet vaaleanpunaiset. Tykästyin niihin aika tavalla, ja tänäänkin olisi tehnyt mieli ostaa niitä leinikkien lisäksi, mutten sitten raaskinut. Vahakukat näyttävät minusta siltä, että niitä voisi nähdä jossain suolla...:D
Sitä vielä piti sanoa että niin kiva kuin tää blogimaailma onkin, niin on se kyllä melkoinen aikasyöppökin. Kun koneen avaa ja ajattelee, että ihan vaan pikaiseen käy lueskelemassa, niin äkkiä huomaa, että siinähän se ilta taas menikin. Ja siinä on just se syy miksi mulle ainakin tuli taukoa liikkumisesta, mutta nyt saa blogi olla vähemmällä ja oukea elämä enemmällä. Tää kun pyörii ihan hyvin ilman meikäläistäkin :).
PoistaKiitos kukan nimestä ja vielä uudelleen sitä hyvää viikonloppua :)
Ihan totta! Blogeihin, Pinterestiin ja muihin mukaviin saa kyllä uppoamaan ihan rajattomasti aikaa. Yritän valmistella blogijuttuja toisinaan hieman ennakkoon, ja oman blogin pyörittäminen tuntuu onneksi sujuvan aika sutjakkaasti. Sen sijaa muiden blogeja seuraan kyllä säännöllisesti, mutten välttämättä päivittän, vaan saatan käydä lukemassa useamman päivän postaukset kerralla. Toki ne itselle tärkeimmät tulee luettua yleensa vaikka päivittäin. Pitäisi varmaan rajoittaa aikuisillakin tuota ruutuaikaa...
PoistaHienoa, että tunnistat itsessäni tuon ajattelun ja tietoisesti ravistelet itseäsi siitä irti. Itselläni meni vuosia siihen ja vasta parin ikävän tapahtuman jälkeen opin tekemään asioita jo nyt enkä vasta sitten kun... :)
VastaaPoistaIhania kuvia - ja nuo talokynttilälyhdyt ovat kyllä seuraavalla hankintalistallani - ne ovat aivan mahtavat!
Hei Pia! Kiitos paljon kommentistasi!:)
PoistaNuo lyhdyt ostin joitakin vuosia sitten kirpparilta, ja maalasin ne hiljattain mustiksi. Postaus löytyy täältä:
http://mansikkatilanmailla.blogspot.fi/2015/01/lyhtyjen-uusi-elama.html
Hyvä kirjoitus ja hyviä ajatuksia! Minä myös syyllistyn "sitten kun" -ajatteluun, mutta ajattelin pyrkiä tästä eroon vasta sitten, kun (hehe) on mahdollista käyttää aikaa vähän vapaammin. :) Sen sijaan olen jo päässyt aika hyvin eroon "koska"-ajattelusta (koska vauva oppii hymyilemään, koska vauva lähtee liikkeelle, koska taapero alkaa puhua) - kyllä kaikki tapahtuu lopulta jossain vaiheessa eikä tässä nyt mikään hoppu ole kenenkään kasvaa. :)
VastaaPoistaHeh, ymmärrän tuon sun "sitten kun", sillä sulla on oikeasti kädet täynnä ihania töitä koko ajan!:D Hetken varsinkin äiti on omasta elämstä hieman jäähyllä, mutta aika pian noi pirpanat kasvaa isoiksi. Kaikki sitä hokee, ja onpa tullut tuo itsekin todettua.:)
PoistaHyvä pointti myös tuo koska-ajattelusta luopuminen!
Minunkin pitäisi päästä eroon sitten kun -ajattelusta. Liian monta kivaa projektia on jäänyt tekemättä :(
VastaaPoistaOmien ajatusten tuulettulua ja järjestämistä, sitä taitaa kaivata jokainen ajoittain. Ei niistä projekteista kannata ottaa paineita! Opiskeluiden päättäminen on nyt tärkeintä, eikös?:)
Poista