Elämäni kodit - unelmaa kohti

Aika palata muistelemaan menneitä! Ostimme siis tontin reilun kilometrin päästä rivarikodistamme ja sitten alkoi talopakettien kahlaaminen. Yksikään paketti ei sellaisenaan tuntunut hyvältä, tai sitten se ei ollut sopiva meidän tontille. Niinpä päädyimme käyttämään rakennusarkkitehtiä tulevan kotimme suunnittelussa. Kirjoitin ison nipun toiveita arkkitehdille, tyyliin tilava eteinen, makuuhuone, johon mahtuu tarvittaessa kaksi lasta, vaatehuoneet makuuhuoneiden yhteyteen jne...Niiden perusteella hän laati pari ehdotelmaa, joista yhdestä syntyi pienen muokkaamisen jälkeen nykyisen kotimme pohjapiirros.

Syksyn (-04) tullen myimme rivitalokotimme. Muuttopäivä oli sillä tavalla erikoinen, että muutimme vuokralle kotimme ostaneen perheen kanssa päittäin, vaihtaen asuntoja. Olin asunut tässä talossa yhden vuoden lapsenakin, kun vanhempani rakensivat omakotitaloa, kuitenkin eri asunnossa! Talo sijaitsee koulun pihapiirissä, ja on vanha opettajien asuntola. Se oli remontoitu hiljattain ja kaikki paikat olivat todella siistissä kunnossa. Talossa on vain viisi asuntoa, ja siinä on hyvät säilytystilat sekä ullakolla, että kellarissa, mikä oli hyvä juttu, sillä emme olisi kyllä muutoin mahtuneet hieman yli 50 neliön kolmioon tavaroinemme...

 

Ihanaa tuossa asunnossa oli ja on edelleen nuo ikkunalaudat! Yhtenä haaveena onkin asua joskus ihan keskustassa, vanhassa kivitalossa, mm. juuri tuollaisten syvien ikkunoiden vuoksi. Talon olohuonessa on kiinteät kaapistot, joten omat kirjahyllymme laitoimme reiluksi vuodeksi varastoon. Kirsikanvärisinä nuo kaapistot eivät oikein silmiäni hivelleet silloin, enempää kuin nytkään.
 

Vaikka keittiö 50-luvulla rakennetussa talossa on pieni neliöiltään, ja laskutilaa ei ruokapöydän lisäksi ollut oikeastaan yhtään, niin muistelen, että tuossa kohti aloin innostua enemmän leipomisesta, kuten myös pojat.;D Toki on mukavampi leipoa ja kokkailla hyvissä tiloissa, mutta sujuu se vähän niukemmissa tiloissakin, jos motivaatiota riittää.

Rakentaminen alkoi keväällä -05 ja muuttamaan pääsimme saman vuoden joulukuussa. Tästä vuokrakodista oli reilussa vuodessa ehtinyt tulla nuorimmaiselle se koti, jonka hän muisti ja tunsi omakseen. Ensimmäisiä kertoja tänne kotiin ajellessamme hoito-ja työpäivän päälle, hän itki, ettei mentäisi raksalle, vaan kotiin. Sittemmin on raksasta muodostunut meille kaikille yhteinen koti. 

Taina