Vielä on talvea jäljellä - DIY Marisukat

Niin kovasti kun toivoisinkin, että kevät olisi jo täällä, niin ei se ole. Eilinen vesisade lupaili jo selvästi kevättä, mutta tänään on palattu tuttuun lumisade/jäätävä tuuli linjaan. Ensimmäiset terassikahvit on vielä kokematta, terassi on sellaiseen vielä liian luminen ja kylmä. Toistaiseksi olen tyytynyt kahvittelemaan töiden jälkeen iltapäivisin ja viikonloppuisin takkatulen ääressä rahilla tai sohvalla. Takkaa onkin lämmitetty viime viikkoina ahkerasti...

Toisaalta olen ihan, ihan, pikkuriikkisen tyytyväinenkin vallitsevaan säätilaan, sillä nyt mulla on vielä mahdollisuus käyttää uusia villasukkiani! Jotkut käyttävät villasukkia ympäri vuoden, mutta itselläni villasukkakausi kestää yleensä vain syksystä kevääseen. Marraskuussa näin erään kaverini Facebook-seinällä kuvan hänen neulomistaan Marisukista, ja ihastuin niihin oitis. Mallin suukkinsa hän oli poiminut Kun äiti Kelaa -blogista. Ehdotin töissä työkavereille yhteisprojektia, ja ennen joulua neuloimmekin työkavereitteni kanssa Marimekosta tykkäävälle pomollemme villasukat joululahjaksi. Lahjasukista neuloin vain muutaman kuvion, ja lopulta päätin neuloa sukat ihan itselleni.

Viimeksi olen neulonut villasukat itselleni kuudennella luokalla. Muutama vuosi ehti tuossa välissä vierähtää.;) Yhdet lahjasukat muistan neuloneeni ehkä kymmenen vuotta sitten. Ne olivat näiden Marisukkien tapaan pitkävartiset ja kirjoneuletta. Kaikille neulomisesta haaveileville sanoisin, että ei se neulominen mitään rakettitiedettä ole. Rohkeasti kokeilemaan!

Enimmäkseen käytin samoja Kun äiti kelaa -blogin malleja, mutta lisää kivoja Marimekko-kuvioita löysin Pinterestistä, ja niitä käytin varsinkin sukan loppupuolella. Mieli olisi tehnyt neuloa melko tuoretta Hortensia-kuosia, se olisi sopinut sukkieni väreihin täydellisesti, mutta taitoni eivät ainakaan vielä riittäneet tuon kuvion siirtämiseen ruutupaperille. Vinoruutu olisi vielä onnistunut, mutta kukkien mahduttaminen muutoin kuin jälkeenpäin silmukoita jäljentäen kirjomalla tuntui itselleni mahdottomalta.

Joitain asioita tekisin nyt toisin. Ensinnäkin ohje on 72 silmukalle, mikä tarkoittaa 18 silmukkaa/sukkapuikko. Jopa minun muhkeille pohkeilleni tuossa on niin paljon silmukoita, että varret pysyvät huonosti ylhäällä. Sukat menevät makkaralle. Voi olla, että mun on ihan pakko kokeilla toisenlaista väriyhdistelmää sukissa ja samalla pienempää silmukkamäärää. Kuviot taisivat kaikki olla kuudella jaolliselle määrälle silmukoita. Ensi kerralla luon enkä vain 60 silmukkaa eli 15 silmukkaa/sukkapuikko. 

Pomomme sukissa kaventelin heti ensimmäisten kuvioiden jälkeen, sillä hänellä on huomattavan paljon sirommat pohkeet kuin minulla. Kavennuksia ei oikein voi tehdä minkä tahansa kuvion kohdalla, jos haluaa, että kuviot säilyvät oikeanlaisina. Omissa sukissani tein kavennukset vasta nilkassa. Kavensin ennen kantapäätä raitojen kohdalla 16 kerroksen aikana peräti 24 silmukkaa. Kantapäässä puikolle jäi vain "normaali" 12 silmukkaa/sukkapuikko. Nyt tekisin osan kavennuksista jo vähän aikaisemmin. sillä varsinkin nilkkojen kohdalta sukat tuntuvat vähän turhan leveiltä.

Unikko-kuviota neuloin ensin toiseen sukkaan, mutta purin sen pois, sillä Unikko-yliannostus vaivaa näköjään edelleen.:P Lopussa harkitsin myös kantapään jälkeisen raidoituksen purkamista, sillä yksi kerros harmaata, yksi valkoista vuoron perään, ei minusta näytä oikeastaan Mari-kuosilta. Laiskuus  kuitenkin voitti, ja annoin raidoituksen olla. Pomomme sukkiin neuloomaani Lokki-kuosia pehmensin, eli jätin mallikuviosta kuvion kärkisilmukat taustan värisiksi. Minusta Lokki on muodoltaan enemmän lainetta kuin siksakia! Omissa sukissani en tätä enää neuloessani muistanut...Yritin myös vaihtelevalla menestyksellä muistaa neuloessa tehdä jokaisen kuvion alkuun ja loppuun yhden yksivärisen kerroksen, jotta kuviot tulisivat ehjinä kiinni toisiinsa. Esim. Pallo- ja Muija-kuvioissa välikerros on vain mallipiirroksen lopussa, mutta alusta se puuttuu. Toivottavasti ymmärrätte ja hyödytte näistä mun jälkiviisauksista.:)

Ihanat nämä Marisukat on kuiteskin! Tykkään tosi paljon kirjoneuleen neulomisesta, sillä jo kuviot tuovat kivasti vaihtelua puuhaan. Mulla tuppaa käymään niin, että en malttaisi millään lopettaa, vaan tekisi mieli neuloa vielä yksi kuvio ja sitten vielä yksi...:)

Kappas, huomenna on jälleen torstai! Viikot ne vilistää. Kyllä se kevät ja kesä sieltä väkisinkin tulevat.<3 Jos et vielä ole osallistunut Saija Sitolahden Kukkakirja arvontaan, niin kipin kapin osallistumaan!:)

Kivaa keskiviikkoiltaa!

Taina

Kevät tuli keittiöön // Pääsiäisarvonnan voittajat

Täällä Lahden seudulla näyttää ulkona talvisemmalta kuin viikko sitten, lunta on tullut lisää ja kevät tuntuu vielä kovin kaukaiselta. Sen kaipuu on itselläni niin vahva, että olen jälleen laittanut tuulemaan saadakseni sisälle keväistä tunnelmaa, tällä kertaa keittiössä.

Ennen hiihtolomaa selailin Jotexin sivuja. Siinä selaillessani muistin, että mielessä on käynyt keittiön verhojen vaihto uusiin. Valkoharmaa-raidalliset olivat alkaneet näyttää ihan liian vaisuilta, jos ei suorastaan masentavilta. Ihastuin Jotexilla kankaaseen, jossa oksien lomassa on vihreitä lehtiä. Ilmeisesti kangas on nyt loppuunmyyty, sillä en löytänyt sitä enää linkitettäväksi tähän postaukseen. Ihanan keväistä kangasta joka tapauksessa! Harmikseni kangas oli vain 120 cm leveää, ja meidän kaikki ikkunat ovat vähintään 140 cm leveitä...Hetken tuumailtuani laitoin kankaan kuitenkin tilaukseen, sillä se oli kaiken lisäksi todella edullista. Kolmelle metrille tuli hintaa 18 euroa postituskuluineen.

Kangas viipyi matkalla toista viikkoa, ja minä kun olin ajatellut surauttaa verhot loman aikana. :/ Kiirettä on tällä viikolla piisannut, mutta sain kuitenkin verhot valmiiksi iltahommina. Päädyin ompelemaan yhden verhon aina kolmesta kappaleesta, koska halusin verhoihin hulpioreunat ja olin ajattelut piilottaa saumakohdat samantapaisten solmimisnauhojen alle, kuin vanhoissa verhoissa oli. Sovitettuani toista verhoista ennen solmimisnauhojen ompelua, päätinkin, etten ompele sellaisia lainkaan. Saumat eivät hyppää silmille, eikä ainakaan itseäni haittaa, vaikka kuvioiden kohdistus saumakohdissa jäi myös ajatuksen asteelle, sillä se olisi vaatinut rutkasti enemmän kangasta.

Loman lopulla, kun odottelin verhokangasta saapuvaksi, sain ihan yllättäin päähäni maalata pöydän pinnan valkoiseksi, entisen harmaan päälle. Kaapissa oli valkoista Annie Sloan Chalk Paint -maalia, jolla osa keittiöntuoleista ja pöydänjalat on ennestään maalattu. Pöytälevy puolestaan oli aiemmin maalattu harmaalla Annie Sloan -maalilla. Eipä siinä montaa hetkeä tarvinnut miettiä, kun olin jo sivelemässä ensimmäistä kerrosta valkoista pintaan. Maali riitti kolmeen kerrokseen, minkä päälle hankasin saman maalinmerkin vahaa. Liitumaali vaatii vahauksen tai lakan, jos pinnasta haluaa kulutusta kestävän.

Minulla on sellainen olo, että voisin tuohon pöytään vielä yhden kerroksen maalia laittaa, sillä pelkään, että kovalla kulutuksella olevaa pöydänpintaa pyyhittäessä harmaa alkaa paistaa alta. Olisin näin varmaan tehnytkin, jos maali olisi riittänyt, ja saatan sen vielä tehdäkin, mutta sitten täytyy lähteä maaliostoksille. Toisaalta muistelen, että suhtauduin samalla tavalla epäilevästi silloin aikoinaan, kun maalasin pöydän harmaaksi. Harmaa pinta ehti olla meillä vajaat kolme vuotta. Sinä aikana paikkamaalasin pöydän yhden kerran. Maali kului lähinnä niistä paikoista, joissa tuolien käsinojat hankautuvat vasten pöytää.

Asioilla on tapana paisua. Nyt kun uudet verhot on ikkunassa ja pöydänpinta hohkaa valkoisena, haluaisin löytää keinon, jolla ajan kellastamat kaapinovet saisi valkoiseksi. Auttaisiko jokin puhdistusaine, sooda tms...? Toivoisin myös kovin, että voisin laittaa vaihtoon tummanruskeat laminaattitasot, joissa ei ole muuta vikaa kuin (mielestäni) juuri nyt liian tumma väri. Uudesta matostakin haaveilen! Varastossa voisi olla yksi, josta kanttaamalla saisi juuri oikeankokoisen, mutten ole löytänyt netistä vastausta siihen, mistä kanttauspalvelun voi ostaa, jos matto on jo itsellä olemassa. Otan vinkkejä vastaan mielelläni!

Sitten Pääsiäisarvontaan! Yhteensä osallistujia eri kanavien kautta oli 40. Ensimmäisenä arvoin pupu/pääsiäismunasetin. Random.org arpoi numeron 37, joka oli Facebookin kautta osallistuneen Katjan numero. Onnea Katja!<3 Toisena tuli numero seitsemän, joka puolestaan oli blogin kautta osallistuneen Sallin numero. Onnea Salli!<3 Sinulle laitan betoniset pääsiäismunat postin kautta tulemaan, ja sähköpostia on molemmille jo lähetetty.

Jos onni ei nyt suosinut, niin Saija Sitolahden Kukkakirjan arvonta-aikaa on jäljellä vielä monta päivää, joten tulkaahan mukaan!

Leppoisaa sunnuntaita ja mukavaa uutta viikkoa!

Taina

Kukkailottelua Saijan tapaan // Arvonta

Olin eilen iloisissa merkeissä Järvenpään Kukkatalolla. Paitsi Naistenpäivää, eilen juhlittiin Kukkatalon omistajan, floristi Saija Sitolahden ensimmäistä kirjaa, nimeltään Kukkakirja. Paljon oli Kukkatalolla väkeä onnittelemassa Saijaa, en varmasti ollut ainoa, joka jätti autonsa ihan muualle, kun piha pullisteli jo ennestään. Ilmassa oli suuren kukkajuhlan tuntua:) Uskon vahvasti jokaisen Kukkailottelun loppuun kirjoittamaani lauseeseen, jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Minulla on tunne, että Saija ajattelee samoin. Meitä yhdistää myös rakkaus kukkiin. Oli hienoa mennä iloitsemaan yhdessä muiden kanssa Saijan saavutusta, kirjan tekeminen on iso urakka!

Saijaan sain itse ilon tutustua juuri blogini kautta. Toissa syksynä meillä oli muutamien bloggareiden kanssa todella mieluinen yhteistyö Järvenpään Kukkatalon kanssa, postaukset on luettavissa täällä, täällä ja täällä. Viime vuonna Saija oli myös sponssaamassa Kukkailottelujen 1-vuotissynttäriarvontaa. Olen näistä kaikista erittäin kiitollinen.<3 

Kuten kuvista näkyy, oli Kukkatalossa eilen tavallistakin mielettömämpi Kukkailottelu! Kaikilla asianosaisilla oli kukista tehtyjä koruja, ja niitä sai askarrella vieraatkin, joten tottahan minun täytyi sellainen tehdä. Miehen kiireessä nappaamat kuvat, joissa koriste oli päässäni, eivät tehneet kukille oikeutta, joten nappasin vielä kännykällä kuvan korusta pöydällä. Kukat näyttävät edelleen niin hyviltä, että korun voisi laittaa päähän ja lähteä juhliin. Aamulla teki oikeasti mieli, mutta ajattelin, että työkaverit arvaavat minun seonneen lopullisesti.;D

Tarjolla oli ihania kakkuja kukkakoristein ja kuohuvaa ja vissyä, siksi juomakuvassa ei ole poreita.:) Kukkataustan edessä sai ottaa upean kimpun kanssa kukkaselfieitä. Minun kuvani otti Kukkala-blogin Sanna Rasku ja minä puolestani otin Sannasta kuvan. Sannaan tutustuin tuolloin toissa syksynä. Hän on nykyään ymmärtääkseni Kukkatalon leivissä ihan virallisesti. Sanna osasi pitää kimppua selkeästi kuvauksellisemmin kuin minä, mutta kyllä tuollaisen kimpun taakse on sitten mukava verhoutua.;)

Olin ajatellut ostaa Saijan Kukkakirja itselleni ja toisen kirjan Kukkailottelussa arvottavaksi. Saija lahjoitti minulle nuo kirjat, joten suurkiitos jälleen kerran Saija!<3 Kotiin tulin aivan mielettömän kukkakimpun kanssa, jonka Kukkatalon floristi sitoi minulle, kun pyysin jotain samantyyppistä kuin noissa kuvien asetelmissa. Nämä tässä postauksessa vilahtelevat Saija kukka-asetelmat olivat kimppuni inspiraationa. Kimpusta tuli niin upea, että haluan postata siitä ihan erikseen.

Saija Kukkakirja on aivan ihana pelkän silmäilynkin perusteella! Tuskin maltan odottaa, että saan syventyä siihen kunnolla! Kirjan alussa on pieni opas eri kukkalajeihin. Enimmäkseen kirja sisältää ideoita erilaisiin kimppuhin, joita kirjan avulla voi opetella tekemään. Vinkkejä löytyy niin kaupasta ostettaviin kukkiin, kuin luonnosta ja pihalta löytyviin lajeihin. Tietenkin kirja toimii myös valtavana inspiraation lähteenä!

Saija Sitolahden Kukkakirjan arvonta alkaa nyt ja päättyy ensi perjantaina 16. maaliskuuta. Osallistumaan pääset tuttuun tapaan tämän postauksen loppuun kommentoimalla tai jättämällä kommentin Mansikkatilan mailla Fb-linkin perään tai arvonnan Instagram-kuvaan. Muistathan jättää kommenttiin myös yhteystietosi! 

Kiitos viime viikon Kukkailottelijat!<3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja kauneutta ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille<3 Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.<3

Ihanaa viikonloppua!🌸

Taina

p.s: Pääsiäisarvontaan ehdit osallistumaan vielä tämän illan täällä.

An InLinkz Link-up

Chunky Wool Pink Champagne - Aiotko sä kaikki paikat näillä täyttää?

Dubain reissun jälkeisessä flunssassa, sairastamiseen lomalla kypsyneenä, tilasin kahdet erilaiset, paksut, villalangat torkkupeittoja varten Adlibrikseltä. Ensimmäistä noista langoista valmistunutta peittoa onkin käytetty varmasti jokaikinen päivä tammikuun puolesta välistä lähtien, jolloin se valmistui. Toisen kanssa oli hitaampaa, panttailin aloittamistakin, sillä oli niin paljon muutakin hommaa. Nyt hiihtoloman alussa sain toisenkin peiton valmiiksi, ja mikäpä on sen alla köllötellessä, sillä peitosta tuli ihan jättisuuri!

Meinasin otsikoida tämän postauksen tyyliin "Älkää tehkö niin kuin minä teen", mutta päädyin lainaamaan otsikon jälkimmäisessä osassa miehetäni. Hän epäilee (ehkä ihan aiheesta), että meillä lojuu kohta joka sohvalla, sängyllä ja nojatuolilla tuollainen ihanuus.;D Neuloosia on ollut liikkeellä. 

En tiedä, miksi koetilkun tekeminen noinkin paksusta langasta on itselleni niin hiivatin vaikeaa! Ei  siinä mitään koetilkkuja ehdi tekemään, kun heti pitää aloittaa ja luoda silmukat summamutikassa. Lopputulos, suorastaan liian leveä peitto, johon jouduin leveyden vuoksi tilaamaan vielä lisää lankaa (onneksi se oli edelleen hyvässä tarjouksessa, kuten tammikuun alussakin, jolloin tilasin ne kahdet langat), jotta peitosta ei olisi tullut leveä, mutta kapea suiro. Toisaalta leveydessä on puolensa. Peittoon on helppo kääriytyä ja sen alle mahtuu helposti kaksikin ihmistä. Tällä peitolla on todella kokoa, leveyttä 220 cm ja pituutta 107 cm. Neule on helmineuletta.

Sitten vielä osio: Tehkään niin kuin minä opetan.:) Eli suosittelen todella lämpimästi neulomaan ensin sen koetilkun ja laskemaan siitä, kuinka monta silmukkaa luo, jotta peitosta tms. tulee halutun kokoinen. Tilasin alkuun yhdeksän vyyhteä Chunky Wool -lankaa, ja uskon, että se määrä olisi riittänyt, jos olisin luonut vaikkapa 40 silmukkaa. Tähän loin niitä yli 70. Kuvittelin, että menekki olisi samaa luokkaa kuin ensimmäisessä peitossa Silta-langasta, sillä molempiin lankoihin käytin samoja pyöröpuikkoja kokoa 20. 

Kannattaa kytätä myös Adliblikseltä tarjouksia! Tästä Chunky Wool Pink Champagne -langasta maksoin 5,53e/vyyhti. Viimeisimmälle peitolle tuli hintaa 83 euroa. Myynnissä oleviin jättineulepeittojen hintohin nähden hinta on vielä kohtuullinen, sillä yhdeksällä vyyhdellä hinta olisi ollut suorastaan edullinen. Tällä hetkellä tämä lanka näyttää maksavan 6,64 vyyhdeltä.

Tällaista näin tiistain myöhäisillassa.:) Pääsiäisarvonta on käynnissä, osallistumaan pääset täällä!

Taina

Tiriteijaa - Tauluja ja pupuja // Arvonta

Pääsiäinen on minulle yksi kevään kohokohdista. Jos sen ottaa vain parina ylimääräisenä vapaapäivänä, menee juhla mielestäni sivusuun. Jotain pientä koristelua, puuhaa ja tunnelmointia kun harrastaa ennen varsinaista juhlaa, niin pääsiäisestä saa irti paljon enemmän! Kuopus pyysi joitakin vuosia sitten pääsiäiskalenteria, ja kalenteri olikin käytössä kaksi pääsiäisenalusta, viime vuonna muistaakseni ei enää, toki pupu nostettiin esille silloin ja varmaan tänä vuonnakin. Viime vuonna värkkäsin urakalla betonista pääsiäismunia ja jonkunlaista pääsiäiskranssia ajattelin tehdä jälleen lähiaikoina.

Tapanani on ollut käydä siskoni Pääsiäismyyjäisissä Riihimäellä, ja sinne aion suunnata jälleen ensi viikonloppuna. Myyjäisiä vietetään tänä vuonna teemalla Tauluja ja pupuja, poikkeuksellisesti kaikki myyjäisten taide ja käsityöt on siskoni tekemää. Käykääpä tutustumassa siskoni kotisivuihin, Instagram-tiliin ja Fb-sivuun, ja käykää tykkäilemässä, niin pysytte selvillä myyjäisistä (tänä vuonna 10.-11.3. klo 10-14) ja uusista tauluista ja muista ihanuuksista, joita hänen käsistään syntyy. Siskoni navetan (Metsäkulmantie 276, Riihimäki) myyjäisistä tarttuu aina hyvä mieli mukaan.<3

Siskoni, Teijan, maalaamia tauluja meiltä löytyy eteisestä, työhuoneesta ja kuopuksen huoneesta. Haaveilen jälleen hänen maalaamastaan taulusta, tällä kertaa olohuoneen seinälle, mutta ensin täytyy maalata tuo seinä, jolle taulu tulisi...Joutsentaulu on toivelistan kärjessä, mutta katsotaan sitten, kun saan seinän maalattua!

Myös Pääsiäisarvonta on kuulunut blogini historiaan oikeastaan alusta saakka. Olen arponut mm. pääsiäiskalenteripupuja ja viime vuonna betonista tekemiäni pääsiäismunia. Muistan, että viime vuonna joku kyseli noiden kuvissa näkyvien pupujen perään. Ne ovat siskoni tekemiä, jokainen pupu on erilainen, minulla niitä on kaksi. 

Laitetaanpas jälleen Pääsiäisarvonta käyntiin, jotta palkinnot ehtivät hyvissä ajoin ennen pääsiäistä voittajille! Arvon yhdelle blogini lukijalle tuollaisen siskoni savesta tekemän ja lahjoittaman pupun sekä kolme betonista itsetekemääni pääsiäismunaa. Toiselle lukijalle menee pelkät betonimunat. Arvonta alkaa nyt ja päättyy perjantaina 9.3., osallistua voi kommentoimalla (ja jättämällä yhteystiedot) tämän postauksen perään, Mansikkatilan mailla Facebook-sivun linkkiin tai blogini Instagram-tilin arvontakuvaan.

Onnea arvontaan! Aurinkoista sunnuntaita! 

Taina

JYSK goes Kesä - Kurkkaus kesämallistoon

Pääsin torstaina tutustumaan Jyskin kesään bloggaritapahtumassa. Paikkana oli Helsinki ja ravintola Meripaviljonki Eläintarhanlahden rannassa. Upeat puitteet tapahtumalle, jonne Jyskin väki oli loihtinut hurmaavan kesäterassin tunnelman. 

Mietin itsekseni, että olen ollut kasvattamassa Jyskin kasvaneita myyntilukuja, sillä olen löytänyt Jyskin oikeastaan viimeisen vuoden aikana. Ehkä se viehtymys ja tietynlainen positiivinen yllätys alkoi siitä, kun kävin ostamassa fleecepeitot neulomista varten...Minulla on mielikuva, että Jysk on nostanut profiiliaan, ja lisää hyvää meille sisustajille on luvassa!  Tulossa on mm. totaalinen myymälöiden ilmeen uudistus (videolta ei kauppaa Jyskiksi tunnistanut), sekä uusi citykonsepti ostoskeskuksiin ja kaupunkien keskustoihin. Hintatason luvataan uudistuksista huolimatta pysyvän totuttuna ja palvelun hyvänä.

Kuvissakin näkyvää Vann-jakkaraa olen katsellut jo ennen tapahtuu mainoslehtisestä, mutta tuossa taitaa olla nyt jakkara meidän kylpyhuoneeseen. Hintaa jakkaralla on vain 20. Ei paha! Jakkara on pakkasenkestävä, joten se käy mainiosti myös pihalle tai terassille. Muutakin mukavaa kelpuuttaisin jakkaran lisäksi. Tuolla tapahtumassa koeistuin sekä Varming-tuolin, että lepakkotuolin (nimeä en löytänyt etsinnästä huolimatta, ilmeisesti tuoli ei vielä ole valikoimissa) ulkokankaalla, hyvä oli molemmissa istuskella! Minusta on kiva, että tuossa Varming-tuolissa ei ole kiinteää pehmustetta, niillä on kuitenkin tapana sotkeentua tai kulua.

Ihanat puuvillaiset Sense-malliston vohvelipyyhkeet houkuttelivat hipeltämään...mikä ei tietenkään ole ihme, kun on kyse minusta.:) Sen sijaan puskista tuli itsellenikin, että sinapinkeltainen värinä näyttää sisustuksessa pienenä ripauksena hyvälle! Oi, kultainen 70-luku, joka kyllästi meidät sen ajan lapset "raikkailla" keltaisen, ruskean ja vihreän yhdistelmillä.;) 

Kaikenlaista pientä kivaa Jyskistä tiesinkin jo löytyvän, kuten maljakoita, lyhtyjä, säilytyskoreja...Tavaroita, jotka helpottavat kodin pitämistä järjestyksessä sekä sesonki-ihanuuksia, joilla voi luoda kotoisaa tunnelmaa edullisesti. Tykkään!

Kiitos Jysk!

Taina