Sain Arjen timantteja-blogin Anulta kivan haasteen. Tarkoituksena on kuvata kodista viisi eri väriä, postata viitenä eri päivänä, sekä haastaa jokaisen värin kohdalla joku uusi mukaan. Kiitos Anu haasteesta! Luulin, että tämä olisi helppo, mutta tämä onkin osoittautunut vaikeammaksi kuin luulin...
Aloitus on kuitenkin helppo! Olen reilu vuosi sitten tehnyt postauksen meidän keittiön punaisista "jutuista", mutta nyt jätin osan niistä pois ja poimin punaista myös muualta kodistamme.
Punainen on niin voimakas väri, että tällainen värien suhteen arkajalka, uskaltaa käyttää sitä tuskin lainkaan. Oikeastaan merkittävimmät ja tärkeimmät meidän kodin punaisista esineistä ovat päätyneet meille mummoltani. Kun mummoni kuoli, toivoin kahta esinettä jäämistöstä: nojatuolia ja porrasjakkaraa. Ne myös sain.
Nojatuolin mummoni on saanut 50-vuotislahjaksi vuonna -72 eli samana vuonna, kun minä synnyin. 42-vuotiaaksi se on aivan uskomattoman hyvässä kunnossa! No, niskatyyny ei pysy paikoillaan omilla kiinnikkeillään, vaikka olen sen pari kertaa korjannut, mutta muuten esim. verhoilu on täysin ehjä. Niskatyynyn olen toistaiseksi siirtänyt vaatehuoneeseen odottamaan ammattilaisen korjausta. Kun nuuhkin nojatuolia, haistan vieläkin mummolan tuoksun siitä. Pidän tuolin muotokielestä ja tavallaan myös sen punaisesta väristä. Tuolissa on oikeasti hyvä istua. Niskatyyny pitäisi korjata, ja eiköhän tuolin väri muutu siinä yhteydessä ruskeaksi, meidän kodin väreihin paremmin sopivaksi.
Toinen mummoltani perintönä tullut esine on siis keittiönjakkara, jonka tuoliosa on verhoiltu punaiseksi. Mitä lie muovia? Jakkaralla olen mummolassa istuskellut lukemattomat kerrat, ja minusta oli aina hauskaa, että portaat pystyi nostamaan tuolin sisälle. Isäni ihmetteli, että miksi ihmeessä haluan moisen romun meille. Minä näen tuolissa iän tuomaa charmia ja tietenkin muistoja mummosta, sitä paitsi porrasjakkaraksi se on todella tukeva ja luotettava. Jakkaran ikää en tiedä, mutta se lienee samoilla kieppeillä kuin nojatuolikin.
Kun suunnittelin nykyisen kotimme sisustusta, valitsin toiseen lastenhuoneeseen harmaan lisäksi punaista tehosteväriksi. Sitä löytyy mm. tuolloin teetetyistä laskosverhoista ja jättityynyistä. Jotain punaisia pienesineitä on myös, kuten katosta roikkuva lentokone.
Nojatuolin mummoni on saanut 50-vuotislahjaksi vuonna -72 eli samana vuonna, kun minä synnyin. 42-vuotiaaksi se on aivan uskomattoman hyvässä kunnossa! No, niskatyyny ei pysy paikoillaan omilla kiinnikkeillään, vaikka olen sen pari kertaa korjannut, mutta muuten esim. verhoilu on täysin ehjä. Niskatyynyn olen toistaiseksi siirtänyt vaatehuoneeseen odottamaan ammattilaisen korjausta. Kun nuuhkin nojatuolia, haistan vieläkin mummolan tuoksun siitä. Pidän tuolin muotokielestä ja tavallaan myös sen punaisesta väristä. Tuolissa on oikeasti hyvä istua. Niskatyyny pitäisi korjata, ja eiköhän tuolin väri muutu siinä yhteydessä ruskeaksi, meidän kodin väreihin paremmin sopivaksi.
Toinen mummoltani perintönä tullut esine on siis keittiönjakkara, jonka tuoliosa on verhoiltu punaiseksi. Mitä lie muovia? Jakkaralla olen mummolassa istuskellut lukemattomat kerrat, ja minusta oli aina hauskaa, että portaat pystyi nostamaan tuolin sisälle. Isäni ihmetteli, että miksi ihmeessä haluan moisen romun meille. Minä näen tuolissa iän tuomaa charmia ja tietenkin muistoja mummosta, sitä paitsi porrasjakkaraksi se on todella tukeva ja luotettava. Jakkaran ikää en tiedä, mutta se lienee samoilla kieppeillä kuin nojatuolikin.
Kun suunnittelin nykyisen kotimme sisustusta, valitsin toiseen lastenhuoneeseen harmaan lisäksi punaista tehosteväriksi. Sitä löytyy mm. tuolloin teetetyistä laskosverhoista ja jättityynyistä. Jotain punaisia pienesineitä on myös, kuten katosta roikkuva lentokone.
Sitten olisi vielä yhden kanssabloggaajan haastaminen...Menköön haaste ensimmäisenä Villa Valkon Katille. Olepa hyvä Kati!:)
Eikös tuon punaisen pitäisi olla energisoiva väri? Sitä tässä tosiaan kaivattaisiin...vähän puolikuntoisena edelleen...
Taina
Kiva haaste, mutta ei varmasti helppo. Teen kyllä parhaani, lupaan sen. Ihana tuo sinun kommenttisi mummolan tuoksusta tuolissa. Mulla oli joskus lakanoita, jotka olin saanut isoäitini kuolinpesästä. Ne olivat kauan käyttämättä ja siksi niissä tuoksui isovanhempieni koti pitkään. Nyt nekin on päässeet käyttöön, eikä pesun jälkeen enää ole tuota tuoksua. Mummola on vaan niin <3
VastaaPoistaNe on ne lapsuuden muistot.<3
PoistaNiin on ihana tuoli ja jakkara - että ihan heti ottaisin itselleni ilman tunnejuttujakin. Molemmat kauniita. Minulla on nimittäin menossa nojatuolin metsästys ja siksikin kiinnitän tähän huomiota. Sinulla vielä tässä tätä aarretta yllinkyllin kun on kaikki nuo muistot mukana. Oikeita helmiä.
VastaaPoistaVoi, kuinka kauniita sanoja Anne! :) Kiitos niistä!
PoistaIhania kuvia <3.
VastaaPoistaMutta ei tosiaan helppo haaste edes ajatuksen tasolla. Mietin, että mahtaisko meiltä viittä väriä edes löytyä. Jos ei ruskean eri sävyjä lasketa :D
Ja toivottavasti tauti nyt ymmärtää jättää rauhaan ja saat energiat takaisin <3
Se voi Annukka hyvinkin olla, että tämä haaste on matkalla sun luo, joten alahan jo katteleen nurkkia sillä silmällä.;) Itse kyllä meinaan kelpuuttaa väriksi varmaan mustan ja valkoisenkin, sillä muuten joudun kuvaamaan hedelmäkulhon tai meikkipussin sisältöä, jos haluan löytää oikeita värejä. Ja ruskeahan on väri parhaasta päästä!:))
PoistaEka paketti tuli muuten tänään. On IHANIA!<3 Kiitos emännälle.:)
Mulla oli tää vastaus menny kokonaan ohi ja tänään just mietinkin, että oletkohan jo mahtanut tuotteita saada :). Kiva kuulla, että olivat mieluisia <3. Aina se vähän (paljon) muakin jännittää.
PoistaOli nopea toimitus ja kaikki vielä kauniimpia kuin kuvastossa.:)
Poista