Perjantai kumminkin

Olen koko viikon henkisesti valmistautunut siihen, että huomenna on työpäivä. Moneen otteeseen on käynyt mielessä, että taisivat nuo entisaikojen opettajat ja oppilaat olla kovempaa tekoa kuin me nykypolvet. Kävivät kuutena päivänä viikossa koulua, eivätkä varmaan edes valittaneet...

Jotain aika kivaakin tähän päivään kuuluu. Sain tosiaan kirjaston sohvan myytyä, ja se haettiin tänään uuteen kotiin. Nyt täällä kotona tuntuu taas paljon avarammalta ja väljemmältä. Liika tavara ahdistaa, joten nyt ahdistaa huomattavasti vähemmän.:) Kun vielä saisi olohuoneen sohvan myytyä, niin ostaisin selkeästi pienemmän tilalle, ja taas tulisi lisää ilmaa ympärille. En nyt ihan himohamstraajan vastakohta ole, mutta aika kaukana sellaisesta silti.

Kirjastoon liittyvistä suunnitelmista kirjoitin täällä (klik). Mummon vanha nojatuoli ja 15 vuotta vanha Askon nojatuoli, kaipaisivat kumpikin verhoilua. Sellainen hieman kulahtanut, ruskea nahka...oi ja voi, se olisi ihana noihin! Olen tykännyt tuosta ruskeasta seinästä paljon, mutta ihan viime aikoina olen miettinyt sen tapetoimista. Siskon taiteilema ikkunanpoka saisi ehkä väistyä myös...

 

Ikkunaseinällä oleva tungos odottaa suman purkamista. Karsintaa ja uudelleen sijoittamista se vaatii. Sitten mulla on vielä se yksi arkistokaappikin odottamassa maalinpoistoa. Päämääränä saada valmista ennen joulua. Hitaita on nää meikäläisen projektit.

Viikonloppukukkina on tänään (kuten viime viikolla) ojasta kerättyjä ahdekaunokin kukkia. On ne vaan kauniita! Ja nimen opin juuri äidiltä!;) Oli muuten hyvä Vain elämää-jakso viime perjantaina, joten isoin odotuksin kohti perjantai-iltaa...

Rentoa sellaista!

Taina

 p.s: Tässä lähistöllä asuvat ihmiset, huomenna tapahtuu! Erstan koulun pihalla järjestetään Villähde Pop Up-tapahtuma, jonne menisin varmasti, jos en olisi töissä. Menkää te, jotka pääsette!