maanantai 31. joulukuuta 2018

Onnellista uutta vuotta!








Anna katoavalle vuodelle rauha.
Laske harteiltasi unohduksen taakat, 
joita ole mukanasi raahannut.
Ota uuteen vuoteen mukaasi vain sanat,
jotka olet sydämeesi kätkenyt,
ja teot, jotka saivat hymyn kasvoillesi.
Ystävät kuljeta alkavaan vuoteesi
kullatuissa vaunuissa,
he ovat elämäsi arvovieraita.

Unelmia, terveyttä ja valon kirkkaita
kristallihetkiä uudelle vuodelle!


Taina

lauantai 29. joulukuuta 2018

Muistoja vuoden varrelta



Tämä ihan pian loppuva vuosi tuntuu menneen hujauksessa. Tosin, kun alan muistelemaan viime talvea tai selailen postauksia viime talvelta, tuntuu niistä olevan pieni iäisyys. 

Monenlaista on vuoteen mahtunut, enimmäkseen onneksi iloja. Pieniltä pettymyksiltä ja harmistuksilta ei ole tietenkään vältytty, mutta nekin kuuluvat elämään! Onneksi kuitenkin vain pieniä, sillä elämä ei tosiaan anna kaikille samalla mitalla, surullisia juttuja kuulee ihan liian paljon... 

Tällä kertaa en halunnut tehdä perinteistä kuukausiin tai vuodenaikoihin perustuvaa kurkkausta taaksepäin, vaan kaiveilin tämän vuoden muistoista ne, jotka ovat päällimmäisinä jääneet mieleen hyvässä tai pahassa.





Esikoisen lakkiaisista jäi ihanat muistot! Suunnittelin juhlat huolella etukäteen, ja kaikki sujuikin sitten suunnitelmien mukaan. Kuukautta myöhemmin juhlittiin puolestaan kuopuksen rippijuhlia, myöskin aurinkoisissa tunnelmissa. Juhlat on työläitä järjestää, mutta järjestelyn vaiva tulee kuitattua onnistuneina juhlina ja mukavina muistoina.






Juhlien välissä kävimme miehen kanssa lomailemassa Seychelleillä, samalla juhlistimme 20 -vuotishääpäivää, jota tosin vietettiin jo edelliskesän lopulla. Upeat rannat, turkoosi meri, eksoottinen luonto, me tykättiin. Kerran elämässä -kokemus, tuolla tuskin tulee käytyä toista kertaa.





Kotimaanreissuista mieleen on erityisesti jäänyt blogiyhteistyönä toteutunut viikonloppureissu Hyvinkään Sveitsiin. Katsoin juuri hotelli Sveitsin tarjouksia uudenvuodenjuhliin, olisi kovasti tehnyt mieli tarttua sellaiseen.:) Valitettavasti tänä vuonna yöpyminen hotelli Sveitsissä ei onnistu, mutta ehkäpä tulevan vuoden aikana! Hotellihuone oli kerrassaan upea, syömiset niin hyviä ja Pakohuone erityisen kiva kokemus oman perheen kesken.<3 


Vuoden aikana sain aikamoisen neuloosin! Jopa niin, että mies epäili minun neulovan jättineulepeittoja kaikki paikat täyteen...ehkä hän ei ihan väärässä ollut.;) Oma suosikkini näistä neulomuksista on Pink Champagne -värinen peitto, sekä värin, että eläväpintaisen helmineuleen vuoksi. Joku Turussa ilmestyvä paikallislehti teki muuten jutun torkkupeittovinkeistäni! Lehden olen laittanut jonnekin hyvää talteen.:) Kuten sivupalkista huomaan, ovat nuo alkuvuoden neulejutut olleet taas talven tullen suosiossa. Toinen suosikkini neulomuksista on Marisukat, joista minun kyllä pitäisi tehdä kapeammat versiot, sillä nuo pysyvät huonosti ylhäällä, kun ovat niin löysät.

Toinen itsetekemisen ilo on löytynyt erilaisten kranssien askartelemisesta. Niitä on syntynyt mm. kesäistutusten kukista, mökillä kanervista ja tietenkin havuista. Nyt kun jouluksi tekemäni jättikranssi alkaa näyttää hieman nuukahtaneelta, mietin, että nyt viikonloppuna voisin tehdä jälleen uuden, ehkä varvuista...






Seinien väriä on vuoden aikana vaihdettu niin makuuhuoneessa, kuin olohuoneessakin. Olen edelleen erittäin tyytyväinen uusiin värivalintoihin, ja varsinkin makuuhuoneen rauhallisempaan tunnelmaan. Uusi siskoni maalaama taulu tuo kevään joka päivä olohuoneeseen.<3 Pientä ehostusta teimme mm. kylpyhuoneessa ja eteisessä. Näistä muutoksista iloitsen päivittäin toimivamman arjen muodossa. Keittiöön vaihdettiin uusi matto ja uudet, mukavammat, tuolit. Terassin laittamiseen innostuimme kunnolla vasta loppukesästä uusien terassikalusteiden myötä. Myös Kesähuone sai syksyllä samanlaisen maton kuin keittiö. Onneksi lämpöiset terassikelit jatkuivatkin sitten todella pitkään!






Puutarhassa yllätyin iloisesti, kun vuosi sitten, ensimmäisenä adventtina rakentamani kukkasipulipenkki osoittautui säästyneen myyriltä ja muilta tuholaisilta. Wohoo!<3 Tuon penkin sipulikukista riitti iloa lähes koko kesäksi. Ihanan, aurinkoisen ja kuuman kesän aikana tuli istutettua yhtä sun toista tulevia kesiä ajatellen. Pelkäsin istutusteni kuolleen mökkireissun aikana, niin niukasti oli poika niitä kastellut, mutta loppukesä näytti, että perennat ovat ihmeen sitkeitä. Tuskin maltan odottaa, että esim. unikot ja punahatut nousevat kukkapenkeistä esiin. 






Mieletöntä kukkaloistoa löytyi kuvattavaksi ihan kotinurkilta, Ruuhijärveltä. Kävin kuvaamassa paikallisen maanviljelijän kylvämiä kukkaniittyjä syyskuun alussa useampaan otteeseen, ja sain myös luvan poimia joka kerta kimput kotiin viemisiksi. Nyt tiedän, minne ensi kesänä suunnistaa...Kesän lopulla ja syksyllä innostuin kuvaamaan synttärilahjaksi saamani lasipallon läpi auringonlaskuja ja muuta luonnonkauneutta. 






Syyskuussa joku ilmeisesti teki blogistani tahallisen ilmiannon, ja blogini joutui sekä Facebookissa, että Instagramissa estoon. Yli kuukauden kestänyt esto horjutti uskoani ihmisiin. Olen varma, että ilmiantaja on "ystäväni". Olen luonteeltani elämänmyönteinen ja luottavainen, vaikea on vieläkin käsittää, että kaikki ihmiset eivät ole sitä, mitä uskottelevat olevansa. Kateus ja pahantahtoisuus ovat ilmeisen totta blogimaailmassa niin kuin todellisessa elämässäkin. En halua katkeroitua, paha saa palkkansa varmasti jollain tavalla. Estolla oli, ja on edelleen, suuri merkitys blogini lukijamääriin, sekä tietenkin omaan motivaatiooni. Siinä mielessä tämä eston aiheuttanut ilkimys onnistui pyrkimyksissään. Loppuvuosi on mennyt kasaillen itseäni tästä kolhusta.






Olen vuoden aikana jatkanut edellisvuonna aloittamaani turhien tavaroiden karsimista. Olen myynyt hirmuisen määrän tavaraa erityisesti meidän lähikirppiksellä, mutta jonkin verran myös Face -kirppiksellä. Kirppiksiltä meille on myös tullut tavaroita, paljon vähemmän kuitenkin, mitä sinne on kannettu. Uutena olen ostanut kotiin lähinnä keramiikkaa. Ensi vuonna on viimein pakko päästä itse kokeilemaan, mitä kurssilla saisi aikaiseksi.






Tämän joulun järisyttävin juttu oli tietenkin tulipalonalku, joka onneksi sammui itsestään. Jouluaaton oppitunti oli varmasti sen verran mieleenpainuva kokemus, että muistan sen loppuikäni!






Lopuksi on vielä mainittava muutamat ihanat kohtaamiset blogiystävien kanssa vuoden varrelta. Annukan kanssa kävimme kesän alussa Elonkierrossa. Se oli päivä, josta jäi ihanan lämmin muisto.<3 Elokuussa Susanna Espanjasta piipahti meillä kylässä  (Susannan ihana postaus vierailusta) poikansa kanssa.<3 Aika loppuu aina kesken, kun on mukavaa! Tapasin syksyllä myös Kaikki paketissa -blogin Janin ja Aleksin Helsingissä, ja jotenkin meillä juttu luisti heti kuin vanhoilla ystävillä.<3 Valitettavasti kuvaa ei tullut otettua siellä ahtaissa avajaistunnelmissa.



Kuva on Annukan ottama
Susannan pojan, Joonan, ottama kuva.

Tässäpä ne päällimmäisenä mieleen nousseet jutut tältä vuodelta. Ei hassumpi vuosi ollenkaan. 

Mitä uusi vuosi sitten tuokaan tullessaan, ajattelin olla aktiivinen sen suhteen, ja tehdä itselleni monen vuoden jälkeen aarrekartan! Kun saan valmista aikaiseksi, on se ehkä oman postauksen arvoinen juttu.:)



Taina


perjantai 28. joulukuuta 2018

Matto-ostoksilla nettikirppiksellä



Facebook -kirppis on osoittautunut syksyn mittaan erittäin hyväksi paikaksi päästä eroon isoita tavaroista, jotka perinteisellä kirpparilla vaihtavat huonommin omistajaa. Olen myynyt lähinnä varastossa tyhjänpanttina lojuneita huonekaluja ja mattoja tuota kautta. Kun hinta ei ole yläkanttiin, saa tavarat yleensä liikkumaan. 

Meillepäin olen ostanut mm. tason olohuoneeseen, Ikean rottinkituolin, kaksi kappaletta Vitran DSR -tuoleja (poikien huoneista on pitänyt postata koko syksyn, tuolit menivät heidän huoneisiinsa), vähän astioita, sekä pari maljakkoa (täällä ja täällä postaus), joita en ole uutena raaskinut hankkia.  Sisäinen Sulo Vilen pyrkii aina silloin tällöin esille. Pakkohan se on ostaa, kun halvalla saa.;)





Olin jo jonkin aikaa ollut ärsyyntynyt työhuoneen mattoon, joka oli kyllä kaunis ja sopi huoneen väreihin, mutta liian kevyt ja liukas. Se luisui heti paikaltaan, kun vaikkapa nosti jalat nojatuolin rahille televisiota katsellessa. Kun näin ison (2m x 3m) ja tummansävyisen maton myynnissä Orimattilassa (meiltä ajaa Orimattilaan noin 20 minuutissa, joten eihän se ole pahakaan matka), niin oli pakko laittaa viesti, että olisin kiinnostunut. 





Myyjä sitten kertoi, että hänellä on toinen samantyylinen matto myynnissä. No, olinhan minä sitäkin ehtinyt ihastelemaan, mutta kun edellisestä maton hankinnasta ei ole kauaa aikaa... Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että kotiin lähdin kahden maton kanssa.






En yksinkertaisesti raaskinut jättää toistakaan mattoa ostamatta. Isoja laatumattoja (edullisesti) on oikeasti vaikea löytää. Tuntuu että "isot" matot ovat kokoa 230cm x 160cm, moniin tiloihin ihan riittämättömän kokoisia. Näistä kahdesta matosta maksoin 90 euroa kappaleelta, mielestäni kohtuuhinta tämän kokoisista matoista. Olen erittäin tyytyväinen näihin, ja miehenkin kommentit matoista ovat olleet positiivisia. Itse tykkään kovin, vaikka kuvioita matoissa on paljon enemmän kuin entisissä. Mitä sanotte?


Nyt täytyy kiiruhtaa ottamaan leipää uunista! Lomailoja...
Oikein ihanaa viikonloppua!<3

Taina











torstai 27. joulukuuta 2018

Joulua 2018 - Palanut sypressi ja muita joulun kuulumisia



Kylläpä joulun pyhät menivät sukkelaan! Minua ei haittaisi, jos nykyaikanakin joulupäiviä olisi neljä nykyisen kahden sijaan. Sitähän saattaisi ihan laiskaksi muuttua, kuten Kustaa Vaasan aikaan palkoillisille pelättiin käyvän. Siksi joulupäiviä on enää vain kaksi.:P




Ensimmäinen joulupäivä on mielestäni yksi vuoden parhaita päiviä juuri ihanan joutilaisuuden vuoksi. Tänä vuonnakin tuo päivä kului kirjaa lukien, ihan viimeiset sivut tosin luin eilen aamulla. Anna Swärdin Vera oli muutoin oikein hyvä kirja, mutta loppui  mielestäni oudosti kesken, harmitti vielä pitkän aikaa lukemisen lopetettuani. Liekö kirjalle tulossa jatkoa, vai kirjailijalle tullut kiire lopettaa kirjan kirjoittaminen, kesken se loppui mielestäni joka tapauksessa.





Aattona olimme enimmän osan päivää kolmestaan miehen ja kuopuksen kanssa, sillä esikoinen oli pukkina, ja tyttöystävänsä tonttuna. Söimme vasta illalla, kun poikakin oli kotiutunut kierroksilta ja jaoimme lahjat, joita näyttää joka vuosi olevan vähemmän, mikä on minusta ihan hyvä juttu. Sain mieheltä lahjaksi kahden tunnin hemmotteluhoidon Orimattilan Kehräämölle. Olen siellä ennenkin käynyt lahjakortilla, ja se on kyllä juuri oikeanlainen paikka kaikenlaiseen hemmotteluun.<3 Sain lahjaksi myös kirjan, jonka olin ennättänyt itse ostaa ja lukea jo aiemmin, joten tänään kävin vaihtamassa Liza Marklundin Helmisafarin Tommi Kinnusen Pinttiin. Olen tykännyt Tommi Kinnusen kahdesta aiemmasta kirjasta, Neljäntienristeyksestä olen kirjoittanut tänne blogiinkin. Liza Marklundin kirja on kuulunut omiin jouluperinteisiini monena vuonna, mutta tuohon Helmisafariin törmäsin sattumalta kirppiksellä jokin aika sitten ja luin kirjan sitten samantien. Mieheltä oli jo unohtunut, kuinka hänellekin suosittelin kyseistä kirjaa.;)





Aattona pelasimme erän Unoa, sitä on tullut paljon pelattua reissuilla, mutta tällä kertaa peli ei jotenkin innostanut pidempään pelaamiseen. Siinä kun olimme lopettamassa peliä, alkoi adventtikynttelikön keskellä ollut sypressi rätistä, ja syttyi ihan hetkessä kunnon roihuun. Mies meinasi ensin, että hän siirtää sen nopeasti olohuoneen ovesta ulos, mutta sypressihän oli pienessä irtonaisessa ruukussa kynttelikön keskellä, ja siitä olisi saattanut myös lentää kipinöitä nostellessa. Minä puolestani syöksyin hakemaan keittiöstä sammatuspeitettä, kun totesin, ettei tuota enää voi sammuttaa esim. vesitilkalla. Sammutuspeitettä ei lopulta tarvittu, sillä tuli hiipui, kun sypressi paloi loppuun. Jäljelle jäi kaksi mustunutta karahkaa. Savua tuli jonkin verran, muttei edes niin paljon, että palovaroittimet olisivat ryhtyneet piipittämään. Tämä onnekas oppitunti oli hyvä muistutus itselleni, että kynttilöiden lähellä ei tosiaan saisi olla mitään palavaa. Olin antanut kynttelikön kynttilöiden palaa monta tuntia, ja oikeastaan unohtanut niiden vartioinnin kokonaan. Olen pitänyt itseäni varovaisena tulenkäsittelijänä, mutta tässä kohtaa on pakko nostaa käsi ylös virheen merkiksi. Voitte olla varmoja, että ensi vuoden adventtikynttelikössä ei ole mitään palavaa!





Meidän joulukuusi on tänä vuonna terassilla, ensimmäistä kertaa ikinä. Minusta on mukavaa, kun kuusta ei enää tarvitse kantaa pihalle, koska se on siellä jo valmiiksi, eikä neulasten varisemisesta tarvitse myöskään murehtia. 





Ihana auringonpaiste kruunasi tämän joulun, ja tuo ohut lumikerros on minusta juuri sopiva. Pääsee vielä metsäänkin kävelemään, mutta lumi tuo hiukan valoa. Pitäisi osata nauttia hetkestä, ja tavallaan kyllä nautinkin...mutta joulun jälkeen minä alan aina jo haikailemaan kevättä! Yritän malttaa mieleni, sillä kevääseen on varmasti vielä pitkä matka.:)

Mukavia välipäiviä!
Taina