Lahjaksi laskutilaa sohvan nurkalle - Juurilla Desing Vendela

Hei! Ihanaa äitienpäivän iltaa!<3 Toivottavasti teillä on ollut ilon ja rakkauden täyttämä päivä!<3 Varmaan teitäkin on hemmoteltu tai olette itse hemmotelleet tai muistaneet äitiänne... Mies kokkasi meillä tänään ja muutenkin olen voinut tehdä kaikkea sellaista, mikä minua tänään on huvittanut, eli ottaa valokuvia, haravoida ja nukkua pienet tirsat sohvalla.:) Minun oma äitini on ollut viimeiset pari kuukautta mökillä isän kanssa. Olipa muuten mahtavaa, että saimme eilen kukkalähetyksen äidille mökille menemään. Sinne mökille on peräti puolen tunnin ajomatka kukkakaupalta.

Mitä tulee omiin lahjoihini, niin mies usein kyselee, mitä toivoisin kulloinkin lahjaksi. On kai todennut, että näin tulee osuvampia lahjoja. Toisinaan ei ole ollut oikein mitään mielessä, mutta nyt olin jo kuukausia kaivannut laskutasoa toisen sohvan vierelle. Yksi parhaita sisustusajatuksia on ollut tason hankkiminen toisen sohvan taakse, siitä se ajatus laskutasosta myös toisen sohvan vierelle syntyi. 

Muitakin vaihtoehtoja oli mielessä, mutta tämä aika, jota elämme, sai minut vakuuttumaan, että mielummin kotimaista käsityötä kuin ison huonekaluketjun massatuotantoa. Juurilla Designin tuotteita olen ihaillut monet, monet, kerrat ja Vendela -penkki tuntui hyvältä vaihtoehdolta sohvan nurkalle. Sitä se myös tuntuu olevan. 

Jännitin hieman penkin väriä etukäteen. Vendela on tehty havuvanerista ja siinä on vanerille tyypillinen raidoitus. Pelkäsin hieman, että penkki näyttäisi tammisen Twiggyn rinnalla keltaiselta, mutta huoleni oli turha. Toisen sohvan takana oleva lipasto, Woodnotes Twiggy ja Vendela sopivat minusta hyvin samaan tilaan. Vaalea puu tuo kivasti lämpöä sisustukseen olematta tunkkainen tai raskas.

Penkki, joka meillä toimii pikkupöytänä tuli torstaina. Eilen käänsimme miehen kanssa sohvien paikkaa päikseen, jotta pöytä ei menisi olohuoneen ulko-oven eteen. Pöytä asettuikin nätisti paikalleen. Aika usein sohvalle tullessa on kännykkä, kahvikuppi, lehtiä tai kirjoja käsissä. Nyt niille on laskupaikka toisellakin sohvalla. Voisihan sitä toki laskea ne tavarat tuohon olohuoneen varsinaiselle pöydälle, mutta koska lähes aina istumme miehen kanssa jossain sohvan nurkista, jalat sohvalla, tuntuu sohvassa kiinni oleva taso toimivammalta. 

Olen nyt ihan hurjan tyytyväinen meidän olohuoneeseen, kotiin kyllä muutenkin!  Se on ehkä hieman epätavallinen olotila. Ei siksi, että kodissamme olisi oikeasti jotain varsinaista korjattavaa tai muutoksen tarvetta, vaan koska tämän sisustajan mieli vain sattuu olemaan semmoinen, vaihtelua kaipaava! Nyt nautin täysillä tästä.

Kivaa uutta viikkoa!

Taina

HT Collection Fiesta x 2

Sohvista kirjoittelun aloitin syksyllä, kun suunnittelimme uuden sohvan ostamista. Kirjoitin tuolloin postauksen, johon kokosin kaikki elämäni varrella palvelleet sohvat ja rakkaimmat muistot sohviin liittyen. Marras-joulukuun vaihteessa tilaamamme HT Collectionin Fiesta sohva saapui ja hetken (viime viikonloppuun saakka) meillä oli rinnakkain uusi, napakka ja pelkistetty sohva, sekä 14-vuotias Ikean Ektorp...

Vuodenvaihteessa laitoimme toisenkin sohvan tilaukseen, ja nyt meillä siis on kaksi uutta sohvaa. Tämä jälkimmäinen on samaa mallia, HT Collectionin Fiesta, juhlavuoden mallistoa siis. En ole varma, onko tätä juhlamallistoa myynnissä edelleen, voisi kyllä kuvitella, ettei tuotantoon kannata suunnitella ihan lyhyeksi aikaa näin isoa tuotetta...HT Collectionilta on joka tapauksessa mahdollista tilata myös jo-lopetettujen sohvien päällysteitä ja muistaakseni hankkia myös lisätäytettä, jos tyynyosat painuvat vuosien saatossa lyttyyn.

Emme halunneet kahta suurta sohvaa, emmekä kokeneet, että kahdelle suurelle sohvalle olisi tarvetta, joten tämän uudemman sohvan (2 hengen sohva) leveys on 30 senttiä vähemmän kuin ensimmäisenä tilatun sohvan (2,5 hengen sohva). Ihan tilava sohva on tämä pienempikin.

Sohvan tai sohvien hankinta on taloudellisesti iso päätös, joten ainahan sitä jännittää, millaiseksi päätös osoittautuu. Ensimmäiseen sohvaamme olemme olleet erittäin tyytyväisiä, käyttöä on nyt takana kolmisen kuukautta. Sohvalla on hyvä istua ja päikkäreihinkin molemmat sohvat soveltuvat mainiosti. Emme oikeastaan koskaan istu sohvalla selkätyynyihin nojaten, jalat lattialla, vaan lähes aina jalat ovat sohvalla myös. Syvyyttä näissä uusissa sohvissa on niin paljon, että selän taakse pitää olla irtotyynyjä, jos haluaa istua jalat lattialla.

Fiestan sohvatyynyt ovat irtonaiset, mikä joissain sohvissa aiheuttaa sohvatyynyjen valumista paikoiltaan. Esimerkiksi vanhempieni mökillä on vanhat nahkaverhoillut Bonanzat, joiden istuintyynyt valuvat alta...Fiestassa tyynyt tuntuvat pysyvän hyvin paikoillaan, vaikkei niissä ole esim. tarra- tai vetoketjukiinnitystä, kuten joissakin sohvissa saattaa olla. Fiestan selkä- ja käsinojatyynyt ovat rouhe- ja höyhentäytteiset. Istuintyynyt ovat puolestaan ytimestään vaahtomuovia ja pinnalta höyhentä. Tykkään siitä, että noita tyynyjä voi pöyhiä, vaikkei sille juuri ole tarvetta näin alussa ollutkaan. Oletan, että käytössä tyynyosat hieman painuvat kasaan, mutta ilmettä saa kohennettua pöyhimällä. Kokonaan vaahtomuovisia en olisi huolinutkaan, pienempi Ektorp oli sitä lajia, eikä sen selkänojat kestäneet sitä, että mies tykkää nostaa toisinaan jalat selkänojan päälle. Käsinojatyynyt ovat tuntuneet hieman turhilta. Mietin jopa niiden nostamista jemmaan, sillä tykkään kuitenkin käyttää muita sohvatyynyjä, eikä perheen miesväki puolestaan tykkää, jos sohvalla on niin paljon tyynyjä, ettei sekaan meinaa mahtua.:)

Värivalikoima tässä juhlavuoden mallissa on erittäin niukka, värivaihtoehtoja on vain neljä. Koska ihastuin tuohon malliin, niin käänsin asian mielessäni toisinpäin, oli paljon helpompi valita, kun kangas- ja värivaihtoehtoja ei ollut kuin neljä! Muilla HT Collectionin sohvamalleilla vaihtoehtoja oli lukematon määrä, enkä tiedä, kuinka olisin osannut päättää niistä vaihtoehdoista. Alunperin olin ajatellut pellavapäällisiä, mutta Fiestan kangas on keinokuitua. Tämä kangas kestää jopa julkisten tilojen kovaa kulutusta. Paras siis olla kyllästymättä kankaaseen!

Toisen sohvan tilaamisen jälkeen aloin jännittämään, muuttuuko olohuone kovin synkäksi kahden harmaan sohvan myötä, mutta pelkoni osoittautui turhaksi. Toki olen vaihtanut maton vaaleaan ja sohvapöydän kepeämpään, nekin vaikuttavat paljon kokonaisuuteen. Hämmästyin silti sitä, miten sirolta tuo uudempi sohva näytti Ektorpin tilalla! Ektorpin käsinojien muotoilu ja päällisen maahan saakka ulottuvat helmat saivat sohvan tuntumaan raskaammalta, vaikka sen päällisen väritys olikin vaaleampi. Myös Fiestan käsinojien ja istuinosan kepeä linjakkuus pistää näin uutena positiivisesti silmään, kun astun olohuoneeseen. Silläkin on merkitystä, että sohvan alle jää ilmaa. Harmaa väri on mukavan neutraali. Kankaan väri on hieman tummempi kuin olohuoneen takkaseinään maalattu sävy ja ne sopivat mielestäni hyvin yhteen.

Fiestan kaikki päälliset on irrotettavissa pesuun, mutta toivon, ettei siihen tarvitse kovin usein ryhtyä. Jos sohvan rungon verhoilun haluaa pestä, on sohvasta irrotettava myös kaikki jalat...Ei ehkä niin kätevää, että huvittaisi muuten vain ryhtyä rungon verhoilua pesemään. Aikamoinen ährääminen oli aina Ektorpinkin päällisissä. Irrotettavat päälliset oli kuitenkin itselleni yksi ehto ostettaessa, juuri tuon pesumahdollisuuden vuoksi. 

Ainoa miinus, jonka pystyn antamaan, on pitkä toimitusaika. Ensimmäistä sohvaa odottelimme kuusi viikkoa, jälkimmäistä lähes kahdeksan. Jälkimmäistä sohvan perään ehdimme jo kysellä ja sattumoisin sohva olikin juuri valmistunut... Fiestaa myy Isku, joten voi olla, että nämä toimitusajat ovat myös heistä riippuvaisia. Vaikea sanoa. Ei kannata luopua edellisestä sohvasta ennen kuin tarkalleen tietää, milloin uusi on tulossa. Tämän olemme kyllä oppineet kantapään kautta jo vuosia sitten, kun jouduimme istuskelemaan viikkoja patjojen päällä uusia sohvia odotellessa.

Tämä postaus ei ole minkäänlainen yhteistyö. Olisin itse mielelläni lukenut jonkun käyttäjän kokemuksia ennen ostospäätöstä, siksi tämä postaus.

Taina

HT Collection Fiesta - Sohviksen elämä on nyt yhtä juhlaa

Viikko sitten sain tiedon, että lokakuun puolenvälin paikkeilla tilaamamme HT Collectionin Fiesta on nyt valmis toimitettavaksi. Keskiviikkoiltana sohva sitten viimein saapui, voi sitä ilonpäivää! Olisimme kaivanneet jalkojen kiinnitykseen selkeitä ohjeita, sillä tässä mallissa jalka ruuvataan osittain irrotettavan päällisen päälle. Sitä aikamme pähkäilimme miehen kanssa, emmäkä olisi uskaltaneet jalkoja kiinnittää, jos en sitten olisi saanutkin tarkempia ohjeita Instagramin kautta suoraan HT Collectionin väeltä. Iso kiitos siitä heille!<3 Kun on usemman viikon odottanut uutta sohvaa, allekirjoittaneella olisi ollut todella paljon vaikeuksia odotella yön yli.;)

Tämä Fiesta ei alunperin ollut se sohva, jota olin meille kaavaillut. Mm. kesällä Fiskarsissa istuskelin Como -sohvasta haaveillen, samoin Habitaressa. Aika samantyylisiähän nämä ovat. Comossa olisi ollut mahdollisuus kasvattaa kokonaisuutta myöhemmin, mutta se ei tuntunut meistä todennäköiseltä tarpeelta. Mies tykästyi Fiestaan Lahden Iskussa, josta sohvamme ostimme, ja hyvältähän se tuntui minustakin. Fiesta juhlistaa HT Collectionin 60-vuotista taivalta ja sen hinta on sen vuoksi valmiiksi varsin kilpailukykyinen laatusohvien luokassa. Kangasvaihtoehtoja oli vain neljä, mikä tavallaan helpotti valintaa. Alunperin olin ajatellut rusehtavaa, ehkä vähän mudanväristä, kangasta, mutta koska juuri sellaista ei ollut vaihtoehtona, valinta oli helppo, eli harmaa. Halusin päälliset, jotka ovat ainakin silloin tällöin irroitettavissa pesuun kokonaan, nämä päälliset ovat. Fiestan kankaassa on muuten ihan hirmuisen korkea hankauksenkestoluku, nämä sohvat käyvät kulutuksenkestonsa puolesta julkisiintilohinkin. Sohvaperunaksi muuttuminen on todellinen uhka!

Ihan viimeiseen saakka pähkäilin, kumman Ektorpeista laitan ensimmäisenä kiertoon. Päädyin pienemmästä luopumiseen, vaikka se oli uudempi. Tuossa vanhemmassa ikealaisessa on osittain untuvaa sohvatyynyissä, ja se vuoksi tyynyjä saa pöyhittyä paremmin kuin kokonaan vaahtomuovisia sohvatyynyjä. Vanha sohva ja siihen kuulunut rahi lähtivät Porvooseen. Hakija lupautui ostamaan tämän jäljelle jääneen sohvavanhuksenkin, kunhan aika on kypsä. Minulle se on ollut kypsä viime viikosta saakka...Tuottaa nimittäin tuskaa katsoa kulahtanutta sohvaa uuden sohvan rinnalla! Haaveilen nyt Fiestalle kaveriksi toista Fiestaa, ehkä hieman pienempää mallia. Tämä nyt ostamamme on kolmen hengen sohva.

Kesästä asti etsin meille sohvapöytää, sillä olin kyllästynyt 20 vuotta vanhaan arkkupöytään, jonka sisälmys oli turhaa tavaraa täynnä. Päädyin elokuussa ostamaan Ikeasta tarjotinpöydän, jonka alunperinkin ajattelin väliaikaisratkaisuksi.  Niin kuin kuvista näkyy, sai "wokkipannu" lähdöt odottamaan ensi kesää terassilla. Tilalle hankin viime viikolla pikaisesti Vekeltä metallirunkoisen, mutta puutasoisen pöydän. Tykkään!  Nyt voi vaikka nostaa jalat taas pöydälle, pieni juttu, johon olin kummasti tottunut 20 vuodessa. Uudessa pöydässä on puun lämpöä, mutta riittävästi keveyttä, eikä mahdollisuutta romun säilömiseen. Saman sisustusvimman vallassa vaihdoin vaalean, hailakan, maton varasto hakemaani turkoosin-ruskeasävyiseen. Viimeisessä kuvassa on vielä vaalea matto. Juuri nyt värikkäämpi tuntuu paremmalta. Ehkä vaaleampaa sitten keväämmällä... 

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulukuuta! 

Taina

Uutta (ja vanhaa) olohuoneessa!

Jo pari viikkoa meidän olohuoneessa on näyttänyt aika tavalla väljemmältä kuin ennen. Koskaan se ei ole ollut täyteen ahdettu, en vain kestäisi sellaista. Parikymmentä vuotta palvellut arkkupöytä alkoi pikku hiljaa tuntua liian raskaalta. Joskus ajattelin, että se ehkä olisi huonekalu, josta en luovu koskaan, mutta niin vain laitoin arkkupöydän myyntiin, ja sille löytyi nopeasti uusi omistaja. Olin vähän yllättynyt pöytäämme himonneiden määrästä.;) Olen  jo monesti todennut, että on turha hillota tavaroita odottamaan hamaa tulevaisuutta. Arkkupöytä tuskin olisi mahtunut esikoisen opiskelukämppään, sitten kun sellainen toivottavasti tulee ajankohtaiseksi.

Arkkupöydän tilalle hain jotain ihan päinvastaista, kepeää ja helposti siirrettävää. Mielessä on myös sellainen seikka, että sohvien päivittäminen on edessä lähitulevaisuudessa. Tämä nykyinen pöytä on tarjotinpöytä, Ikean Svärtan. Juuri nyt tykkään tästä, mutta tunnustan, etten hankkinut tätä sillä ajatuksella, että tässä olisi meille sohvapöytä seuraavaksi 20 vuodeksi. Tätä sohvapöytäasiaa olen pohtinut pidemmän aikaa. Meillä sitä ei kai muuten juuri tarvittaisikaan, mutta täytyyhän kukille ja kynttilöille olla paikka! Muuten voisin ehkä luopua kokonaan sohvapöydästä. Selailin tietenkin myös Facebook -kirppistä ahkerasti ja vähän olisi houkuttanut puinen pöytä, joka olisi vaatinut pientä laittamista. Ehkä meidän seuraava sohvapöytä on joku tuollainen projekti.:)

Mattorumbaa oli tanssittu ensin pojan huoneessa ja sitten meidän makuuhuoneessa. Bongasin Face -kirppiksellä pöytää etsiessäni Jotexin Arraba -maton, joka oli vastaostettu, isokokoinen ja niin edullinen, että olisi ollut sulaa hulluutta olla ostamatta sitä! Matolla on kokoa 2m x 2,9m, ja vaikka en tosiaankaan olisi tätä mattoa tarvinnut, niin ajattelin, että saan tuosta sen maksamani 60 euroa varmasti takaisin, jos haluan. Tykkään hillitystä väristä, sekä nukan tunnusta jalkojen alla.<3 Maton ostanut nainen oli varmaan tajunnut, että tämä matto ja koira, josta irtoaa paljon karvoja, ei välttämättä ole paras yhdistelmä...niin paljon siinä oli koiran karvoja aluksi. 

Nyt kun pöytä on kepeää mallia, on myös maton vaihtaminen toiseen paljon helpompaa. Ihan kaikkia mattoja en ole myynyt eteenpäin, sillä isojen mattojen löytäminen kohtuuhintaisena ei ole helppoa. Varastossa on siis useampi matto, joita voin nyt vaihdella mielen mukaan.

Tänä aamuna avasin tiistaina Neilikasta hakemani kimpun ja jaoin kimpun pienempiin maljakoihin. Aika ihanat nuo lumimarjanoksat, samoin tummaksi värjätty eukalyptus!

Miehen mielestä olohuoneen pöytä muuten muistuttaa erehdyttävästi muurikkapannua.:))) No, kyllä hänkin sopeutuu...Mitä sinä sanot? Oliko virhe myydä arkkupöytä ja vaihtaa se noin kevyeen versioon?

Ihanaa viikonloppua!

Taina

Keramiikkaa sen olla pitää!

Hei, ihanaa perjantai -iltaa ja marraskuun viimeistä päivää!<3 Yritän nyt ryhdistäytyä blogini suhteen ja löytää jälleen säännöllisen rytmin postailuun. Aiheita maailma on pullollaan, mutta tähän vuodenaikaan ongelmaa tuottaa luonnonvalon vähyys, ja siitä johtuva kuvapula. Näin monta vuotta kun bloggaamista on takana, niin yritän tässäkin hieman ennakoida ja ehtiä viikonloppuna kuvaamaan kuvat vaikka pariin postaukseen. Silloin tällöin voi käyttää vanhoja kuvia, kuten eilisessä, adventtikynttelikköjä esittelevässä, postauksessa. Nämä kuvat puolestaan ovat viime sunnuntailta. 

Useampaan otteeseen olen jo maininnut viehtymykseni keramiikkaa kohtaan. Olisin niin kovin halunnut mennä kokeilemaan sen valmistamista itsekin, mutta toisin kävi. No, nyt jälkeenpäin, kun syksy alkaa olla lopuillaan, täytyy sanoa, että enpä tiedä, olisinko sinne ainakaan joka viikkoa ennättänytkään...Ehkä ensi vuonna sitten!

Kävin viime viikonloppuna Lahdessa Kikoi Tradingin eettisille ostoksille -tapahtumassa. Kyseinen yritys myy kaikkea kaunista ja käsintehtyä. Yrityksen slogan " Huolehdimme kasvoista tuotteemme takana" oli minusta koskettava. Käsityöt tuovat elannon mm. monille kehitysmaiden naisille ja käsityöläisille.

Muutakin olisin tuolta mielelleäni ostanut, mutta ihastuin eniten ruotsalaisen Petra Lundin kahden kynttilän kynttelikköön, ja sellainen lähtikin pienen mietinnän jälkeen mukaani. Sieluni silmin näin, että tästä tulisi hyvä yhdistelmä hiljattain Kätevä & Tekevä -messuillta ostamani Tuias -keramiikan kulhon/maljan kanssa. Niin kuin tulikin.:) Tuijan astioita multa löytyy muuten muitakin jo vuosien takaa ennestään. Ne ovat aivan ihania!<3 Kolmanneksi asetelmaan (jotta pariton määrä...) hain eteisen kaapista aikoinaan Suurhallin joulumarkkinoilta eräältä mummolta ostamani lampaan. Hän oli itse näitä savesta tehnyt, ehkäpä jollain Kansalaisopiston kurssilla.:) Oi, miten minuun nyt iskeekään keramiikka!<3

Maljaan laitoin Villiviinistä ostetut brunian oksat, joille hankin jotain muuta kaveriksi tällä viikolla. Siitä ehkä kuvia, kunhan ennätän päivänvalossa kuvaamaan...

Leppoisaa viikonloppua!

Taina

Uusi matto - Ripaus sinistä!

90-luvun lopulla sain yliannostuksen sinisestä väristä, enkä taida olla ainoa, jolle kävi niin. Pitkän tauon jälkeen sininen on palannut, ensin tosin vain vaatteisiin. Jotain pientä sinistä, kuten sohvatyynyjä, sisustukseenkin on tullut hankittua vasta parin viime vuoden aikana, mutta yllätin itseni ennen syyslomaa, kun latoin ihan yks´kaks´ tilaukseen uuden maton olohuoneeseen, sinisävyisen!

Vaihtelu virkistää! Olen haaveillut jo usemman vuoden aidosta, itämaisesta matosta, ehkä kahdestakin.:) Paha vain, että niillä on hintaa niin paljon. Työhuoneeseen sopisi punasävyinen, olohuoneeseen sini-ruskea. Tämä Jotexin matto on nyt korvike tähän haaveeseen. Hintaa oli alennuksen jälkeen vain hieman yli satanen, aika paljon vähemmän kuin itämaisilla matoilla. Uskon, että matolle löytyy jatkossakin käyttöä, vaikka on ihan todennäköistä, että villamatto palaa taas jossain vaiheessa olohuoneen lattialle. Se mattohan on ollut meillä kaikki nämä vuodet (kohta 13), on kooltaan valtava (tämä uusi on vain postimerkinkokoinen siihen verrattuna) ja onhan siinä matossa palanen suomalaista tv -historiaa, sillä se oli yksi ensimmäisen BB-talon matoista, jotka huusin itselleni varsin edullisesti.

Viime viikolla viikonloppukimppua Villiviinistä ostaessani bongasin oitis oksat, joissa oli tummansinisiä marjoja, lajikken nimi ei jäänyt mieleeni. Sininen on melko harvinainen väri leikkokukissa, joten nämä tarttuivat mukaan ihan väkisin. Laitoin oksat viimeviikkoisten marjakuisman oksien kanssa samaan maljakkoon. Tuo Paperpag -maljakko on ehkä syksyn paras face-kirppisostos, ollut koko ajan käytössä.

Ikean rottinkituoli (ekasta kuvasta poiketen) muutti jo kuopuksen huoneeseen, kun takkaa ei ole tarvinnut lämmittää. Tuntui, että tuoli oli tyhjänpanttina, ja pojan huoneessa se tuntui olevan oikeassa paikassa. 

Postauksen kuvista osa on otettu tuoreeltaan maton lattialle levittämisen jälkeen lokakuussa. Eron marraskuuhun huomaan varmaan muustakin kuin kukista pöydällä...Kauhea ikävähän tässä on luonnonvaloa, mutta yritetään nauttia hämäränhyssystä, kun muuta ei taida olla tarjolla.

Kivaa viikkoa!

Taina

Vihersisustamista - Olohuoneen viherkasvit

Lomaterveiset Oulujärveltä! Muutaman päivän irtiotto kotinurkista oli nyt paikallaan. Kiirettä ja väsymystä on riittänyt, luonnonrauhaa ja lepoa, niin taas jaksaa sinne jouluun saakka. Edellinen postauskin on yli viikon takaa, ja kommentit osittain vastaamatta. Pahoittelut siitä!<3 Tämä kahden postauksen kokonaisuus on ollut odottamassa lopullista muotoaan pari viikkoa, edellämainituista syistä. Facebook -esto on ensi viikonloppuna ollut kuukauden päällä, saapa nähdä, vapaudunko rangaistuksesta silloin....

Pakkasyöt ovat taas täällä, ja siksi oli pakko tuoda ulkona kesää viettäneet viherkasvit ja edelleen kukkiva neilikka sisälle. Pihalla oli vielä näitä kuvia ottaessani kaksi kaktusta ja yksi mehikasvi, ostin ne alkukesästä Face -kirppikseltä muutamalla eurolla. Sitrus viihtyi kesällä takaterassilla erityisen hyvin, hieman jännittää, miten se suhtautuu talvella huonelämpöön ja vallitsevaan pimeyteen. Viherkasveja on tullut kesällä muutama lisää, ensin ostin tuollaisen vahalehtisen, rönsyilevän, myöskin kirpputorilta. Hinta ruukkuineen oli muistaakseni kolme euroa. Syntymäpäivälahjaksi ystävältäni sain uuden viherkasvin, erityisen muodikkaan sellaisen. Luulin  sitä enkelinsiiveksi, mutta kysymyksessä onkin pikkupegonia. Tuollaiset punertavat viherkasvit tuntuvat olevan nyt pinnalla, ja niitä on minullekin jo kertynyt, ja mielessä on, että ainakin uurremuori vois olla kiva lisä viherkasveihini...

Suhteeni viherkasveihin on monimutkainen. Tykkään niistä, ja talviaikaan ne tuovat kaivattua elävää vihreää kotiin. Raja sopivan ja liiallisen määrän välillä on mielestäni hiuksen hieno, ja riippuu myös siitä, miten viherkasvit kotiin sijoitettu. Mielessäni on kai vähän liian selvästi vielä 70 -luku, jolloin kaikkien kodeissa kulki kultaköynnös seinillä, kukkateline oli joka kodin vakiokaluste ja ikkunalaudat olivat täynnä viherkasveja. Siitä tulee mielessäni tunkkainen tunnelma. 

Kuten kuvista näkyy, koko olohuoneen taso oli peittymässä viherkasvien alle...ja osa odotti terassilla sisällepääsyä. Onneksi viherkasvibuumi näkyy myös viherkasveille tarkoitettujen hyllyjen, amppeleiden kuin itse kasvienkin valikoimissa! Ratkaisu pulmaani löytyi sattumalta, ja toisaalta kaikki ei mennyt suunnitelmieni mukaan. Siitä oma postaus, ehkä jo huomenna!:) Minä lähden nyt vetämään ulkovaatteita päälle, ja etsimään luonnonkauneutta syystuuleen, jossa on selvästi jo aavistus tulevasta talvesta.

Kaunista sunnuntaita!

Taina