Aarrekartta - Haaveista totta

Hyvää uutta vuotta 2019! Vuoden vaihtuminen saa usein aikaiseksi yhdenlaisen "elämän inventaarion", vanhan vuoden muisteleminen ja tulevaisuuden suunnittelu kuuluvat usein vuoden vaihtumiseen. Vähän kuin kääntäisi puhtaan sivun, joka odottaa vielä tarinoita kirjoitettavaksi. Lupauksia en ole tehnyt moneen vuoteen, mutta oletko kuullut aarrekartasta? Se on visuaalinen keino potkia itseä kohti omia tavoitteita ja haaveita, tapa jäsentää päämääriä ja unelmia, jotta niistä on helpompaa tehdä totta. 

Vuosia sitten olin kuuntelemassa lahtelaisen opettajan ja teatterivaikuttajan, Kantolan Lassen, neuvoja aarrekartan tekemiseen.  Varmasti paras  ja mieleenpainuvin osuus sitä koulutuspäivää ja monia sen jälkeenkin! Tuosta innostuneena askartelin itselleni aarrekartan. Myös oppilaani, silloiset kuudesluokkalaiset (jotka tulevat tämän vuoden aikana täysi-ikäisiksi) askartelivat jokainen oman aarrekarttansa. Niitä esiteltiin lopuksi toisille, puhuttiin omista haaveista ja tavoitteista. Ei kovinkaan helppo, mutta sitäkin antoisampi oli tuo kokemus. 

Jokin aika sitten tuli mieleen, että olisi varmaan aika päivittää aarrekarttaa, edellisestä kun on  aikaa 5-6 vuotta. Olin jostain kumman syystä kantanut valtavan pinon lehtiä varastoon, nyt niille lehdille tuli viimein käyttöä. Melkoisesti sain aikaa kulumaan etsiessäni kuvia ja lauseita, jotka sopisivat uuteen aarrekarttaani. Tällä kertaa kartastani tuli hirmuisen iso (4 x A4) ja edellistä huomattavasti jäsennellympi. Ennen kuvien leikkaamista mietin, mitä asioita toivon, mistä haaveilen, mitä tavoittelen ihan itselleni (mies ja pojat saavat tehdä omat karttansa...). Sitten koitin löytää teemoihini sopivia kuvia. 

Yhden paperin teemaksi nousi liikunta ja hyvinvointi. Aarrekartta toimii selvästi, sillä olen nyt lomalla kaivanut kävelysauvat vuosien jälkeen esiin ja tehnyt lenkkejä, pari pidempääkin! Haluan jälleen löytää ajan säännölliseen liikuntaan sekä  ilon liikkumiseen. Haaveissa on käydä jatkossa myös uimassa ja kuntosalilla. Syksyllä aloittamani tanssi jatkuu ensi viikolla, ja sitä odotan jo kovasti!

Joulua kohti eväiden kuljettaminen töihin muuttui liian työlääksi, mutta tiedän, että suunnittelulla asia hoituu kyllä.  Oman vointini kannalta koen ruokaisan salaatin paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kouluruoan. Kotona olen jo pidempään miettinyt, että yksi kasvisruoka viikossa voisi upota näihin meidän miehiinkin. Täytyy vain löytää sopivat reseptit!

Samaan paperiin hyvinvoinnin kanssa kokosin asioita, jotka voisivat olla teemalla "oppiminen ja itseni kehittäminen". Bloggaaminen ja valokuvaus liittyvät toisiinsa. Löysin kuvan, jossa on tehty pramea kattaus talvisen luonnon keskelle. Siitä tuli mieleeni monet hauskat jutut, joita bloggaamisen kautta olen päässyt kokemaan, ja niitä kokemuksia toivon tulevaisuudellekin. Tänä vuonna haluaisin osallistua vaikkapa Kreetta Järvenpään kuvauskurssille (harmi, etten osannut pyytää tätä joululahjaksi), ehkä myös Rouva Sanan bloggareille suunnatulle kurssille... Syksyllä otan vaikka virkavapaata (toivon, että asia järjestyy muuten), jotta saan itseni keramiikkakurssille.:P  Olisi kiva osallistua vuoden aikana jollekin kukkiensitomiskurssille, sekä löytää aikaa ainakin silloin tällöin neulomiseen ja ompeluun.

Kolmannen ja osan neljännestäkin paperista vei kotiin liittyvät asiat. Pihalla olisi kaikenlaista tehtävää, mm. viljelylaatikot nätisti soran päälle, vattupensaiden siirtoa, terassin vierukselle kukkapenkkien rakentamista yms. Haaveilen uudesta sohvasta, ja jo monta vuotta olen haaveillut Arne Jacobsenin munatuolista. 

Pitkään mietin, että voinko laittaa aarrekarttaani haaveen rannalla asumisesta, siitäkin olen haaveillut jo monta vuotta, mutten pidä sitä realistisena haaveena...Asiaa pohdittuani annoin itselleni luvan tämänkin unelman näkyväksi tekemiseen. Apua, jos olenkin ollut ajattelullani esteenä tämän haaveeni toteutumiselle?!

Viimeisestä paperista löytyy rannalla asumisen lisäksi matkahaaveita, ja niitähän riittää! Olisi paljon kivoja paikkoja, joissa haluaisin käydä. Ensi kesänä voisi pitkästä aikaa olla Kreikan saarien vuoro. Kokematta on Lappi joulunaikaan sekä ruska-aikaa, molemmat ovat nyt aarrekartassani. Jos ei tänä vuonna, niin lähivuosina haaveilen matkusta Kaliforniaan ja Australiaan, jälkimmäisestä en tosin löytänyt sopivaa kuvaa karttaani.:)

Siinä ne nyt ovat nähtävillä. Kartan ripustin ainakin näin alkuun työpöytäni ilmoitustaululle. Siinä se muistuttaa minua, mitä kohti olen menossa. Perhekin voi muistuttaa, jos itse unohdan.

Inspiroivaa vuoden alkua!

Taina

Nattavaara - Uusi tuoli keittiöön

Meillä kaikilla on omat heikkoutemme ja mieltymyksemme. Joku hamstraa käsilaukkuja, toinen ei pysty vastustamaan kenkäkauppoja ja kolmas keräilee astioita. Leikkokukkien ohella toinen sisustukseen liittyvä heikkouteni on tuolit. Kiinnitän niihin huomion, missä kuljenkin, ja haaveilen kaikista ihanista tuoleista, joita muotoilijat ovat iloksemme piirtäneen. Toissa viikolla esimerkiksi katsoin ohjelmaa, joka käsitteli kauheaa sukellusvenemurhaa. Joka kerta, kun ruutuun ilmestyi eräs ohjelman haastateltavista, siirtyi huomioni haastateltavasta taustalla näkyvään tuoliin, joka sattui olemaan Friz Hansenin Drop -tuoli. Ohjelman aikana tämä tapahtui siis ihan joka kerta, kun tuoli näkyi kuvassa. En vain voinut itselleni mitään. Tuolihaaveitteni listalla on mm. Arne Jacobsenin Egg-tuoli, sekä saman suunnittelijan Seiska-tuoli. 

Olen ihastellut myös Hans J. Wegnerin CH24-tuolia, joka paremmin tunnetaan Fishbone-tuolina. Epäilen vahvasti, että raaskisin koskaan laittaa tuoliin 900 euroa... Olen jo vuosia sitten katsellut Jotexin Nattavaaraa sillä silmällä,  että tuossa voisi olla kelpo korvike Fishbone-tuolille. Keittiön pöydän maalaamisen ja uusien verhojen myötä minusta alkoi tuntua, että keittiöön pitää saada hieman puunväriä. Kuinka ollakaan Jotexilla oli tuolit -20% alennuksessa, ja pienen mietinnän jälkeen laitoin Nattavaaran tilaukseen. Hintaa tuolille jäi alennuksen jälkeen noin 160 euroa.

Tuolin runko on jalavaa ja istuinosa paperinarua. Nähtäväksi jää, kuinka kestävä paperinaru on istuimessa. Tuolin väri pakettia avatessani on hieman keltaisempi kuin Jotexin mainoskuvissa (yllätys...), mutta ei niin keltainen, että olisin halunnut lähettää tuolia takaisin. 

Kaikki sai siis alkunsa siitä, että päätin maalata keittiön pöydän kokonaan valkoiseksi. Ihan toden teolla olen etsinyt nyt uutta mattoa keittiön pöydän alle. Valitettavasti varastosta hakemani juuttimatto (joka päätyi minulle 12 vuotta sitten Suomen ensimmäisen Big Brother -talon tavaroiden nettihuutokaupasta, josta huusin kaikki talon matot itselleni) oli edelleen liian suuri meidän keittiöön, ja mielestäni myös väärän värinen. Olisin varmaan viikonloppuna ajanut Ikeaan ostamaan tätä mattoa, mutta harmikseni mattoa ei juuri nyt saa Vantaalta. Oikean värin lisäksi  tuossa Ikean matossa on enemmän kokoa kuin nykyisessä, joka on hieman liian pieni, kuten kuvistakin näkyy...leivänmurusten lisäksi!

Mitään keittiön muutosta en ollut yhtään suunnitellut tähän kevääseen, mutta näköjään meillä on nyt sellainen meneillään.;)

Taina

HBD to me!

Tänään on se päivä, kun matkamittarissa tuli yksi vuosi täyteen. Kiitos saamistani onniteluista!<3 Juhlan kunniaksi kello herätti aamulla, ja päässä soi Antti Tuiskun "rahan takii"...;) Kävin muuttamassa loput tavarani töissä, huomisen ja ylihuomisen ajattelin vielä lomailla ennen torstain virallista työpäivää. Olen tehnyt raivausta nyt puolitoista viikkoa sekä kotona, että töissä. Ai, että siitä tulee kepeä olo, kun paikat tyhjenee turhasta roinasta!

Eilen kahvittelimme pikaisesti ensimmäistä kertaa koko kesänä Sadun kanssa. Hän vietti synttäreitään eilen ja minä tänään, joten oli todellakin aika tavata. Satulta saamani synttärilahja on aivan ihana! Tuo metallikori, kirppikseltä ostetut savipullot ja Villiviinin kukkaset. Kiitos Satu, tykkään kovin!<3

Miestä kielsin ostamasta lahjoja, sillä päätin, että uusi kukkapenkkini, joka näkyy kuvassa alla, on lahja minulta minulle. Näyttää vaatimattomalle, se on vielä vähän keskenkin. Haluaisin sinne vielä jotain loppukesästä kukkivaa ja ehkä jotain alkukesän kukkijaa myös! Nyt siinä on kolme pionipensasta, kolme keijunkukkaa hopeisella lehdellä, kaksi todella isoa tähtiputkea (punainen ja valkoinen), sekä itsekasvattamani valkoiset tähtiputket (muistaakseni kahdeksan kappaletta, sillä yksi messuilta ostamani mukula olikin lilja), jotka ovat paljon pienempiä kuin kaupasta ostetut.  Kesähuoneen kukkapenkistä siirsin hopeahärkkiä ja malvaa. Valkoinen kukkiva on anemone eli kruunuvuokko. Olen myös kylvänyt penkkiin sinipiikkiputkea ja alppipiikkiputkea. Punainen angervo ja pilvikirsikka löysivät myös paikkansa penkistä.

 

Uudesta kukkapenkistä vasemmalle on vielä reilusti tilaa pihasaunalle, josta haaveilen. Sen taakse ja ympärille haluaisin kunttaa. Pikku hiljaa nurmialuetta pienemmäksi ja pienemmäksi...

  

Iloa ja aurinkoa viikkoosi!<3

Taina

Minä, minä, minä X 25

Pitkästä aikaa teki mieli kirjoitella helppoa ja nopeaa. No, nopeasta en tiedä, mutta aihe on ainakin lähellä itseäni.:P Jokin aika sitten Annukan blogissa oli hauska postaus, 25 satunnaista faktaa minusta, ja tuohon haasteeseen päätin tarttua tänään. Kuvat olen ottanut taannoisella Fridan valokuvauskurssilla, tai oikeastaan ennen sen alkamista, kun mulla oli aikaa käydä reippailemassa meren jäällä.

1. Olen puhelias ja kaipaan ihmisten seuraa, mutta viihdyn myös yksikseni ja kaipaan hiljaisuutta ympärilleni.

2. Olen viidestä lapsesta toiseksi vanhin ja ensimmäinen tyttö. Uskon, että syntymäjärjestys perheessä määrittää ainakin jonkin verran persoonaa. 

3. Olen osallistunut Biisikärpäseen kakkoskaudella. Laulujen sanat jäävät mieleeni helposti. Pääsin kisasta finaaliin, mutta palkinnoksi sain vain hetken huomiota (jota en hakenut). Finaalissa olin neljäs, ja paras nainen.:)

4. En ole koskaan ajanut mopolla, enkä muistaakseni edes istunut kyydissä. Haaveilin moposta teini-iässä, vaan se jäi haaveeksi. Nykytytöt huristelee skoottereilla, peukku sille.

5. Lapsuudesta muistuu parhaiten mieleen liikunnan parissa vietetyt hetket, vaikken mikään himourheilija ole koskaan ollutkaan. Ennen oltiin aina ulkona, hiihdettiin, luisteltiin, hypittiin pituutta.

6. Paitsi silloin, kun askarreltiin Ullan ja Mirjan kanssa paperinukkeja!

7. Minusta ei pitänyt tulla opettajaa. Haaveilin jo alakoululaisena sisustusarkkitehdin urasta. En silti koskaan edes hakenut muuhun koulutukseen kuin opettajaksi, kun sijaisuuden jälkeen totesin, että tätä haluaisin sittenkin tehdä.

8. Kestän huonosti epäjärjestystä. On luonnollista, että paikat menevät sekaisin, kun vaikka askarrellaan, mutta lopuksi siivotaan jäljet ja laitetaan tavarat järjestykseen. Niih!

9. Edellämainitusta syystä saan usein illalla siivousvimman, sillä on paljon mukavampaa herätä aamulla siistiin kotiin.

10. Liikkuminen ja ulkoilu ovat yksi parhaita rentoutumiskeinoja minulle. Valokuvaus ja kaikenlainen näpertely käyvät myös.

11. Toimin aurinkoenergialla.

12.  Elämässä pitää olla huumoria. Kunnon nauru kerran päivässä pitää lääkärin loitolla ja myös itselle pitää pystyä nauramaan.

13. Parasta työssäni on lapset ja ihana työyhteisö.

14. Odotan silti kesää ja sen tuomaa vapautta.

15. Rakastan tanssimista.

16. Haaveilen rannalla asumisesta, missä saisin ihailla luonnon maalaamia tauluja ikkunoista.

17.  Lapsena olin ujo ja arka, joten esim. kaupassa laitoin pari vuotta nuoremman pikkuveljeni pyytämään tiskiltä makkaraa, sillä pelkäsin ostavani 200 gramman sijasta 200 kilogrammaa.:)

18. En vieläkään kaipaa huomion keskipisteeksi.

19. Vaalan mummo oli lapsuuteni tärkeä henkilö.

20. Pikkuveljeni oli paras kaverini ehkä kolmannelle luokalle saakka. Jossain vaiheessa aloin hätistää häntä seuraamasta. Taisin olla aika tyly.

21. Haluaisin osata soittaa pianoa, mutta nakkisormet ja kolmeen kertaan aloitettu Aaronin pianokoulu...

22. Haluaisin osata myös italiaa. Ehkä olen aiemmassa elämässä asunut aurinkoisessa Italiassa, sellainen tunne mulle välillä tulee perheelle kokkaillessa.:)

23.  Olen keräillyt elämäni aikana kaikenlaista: joulupostimerkkejä, tarroja, hajukumeja, ensipäivänkuoria. Viime vuosina olen pyrkinyt eroon kaikenlaisesta keräilystä.

24. Olen ahkera puuhastelemaan, ja teen montaa asiaa yhtäaikaa, mutta osaan kyllä ottaa myös rennosti ja "tuhlaan aikaa" haaveiluun ja mietiskelyyn.

25. Lempiohjelmani telkkarissa tällä hetkellä on Pitääkö olla huolissaan. Pitääkö olla huolissaan?

Olisi kiva, jos jättäisit kommenttikenttään vaikka yhden faktan itsestäsi! Mielelläni lukisin myös muiden haasteeseen tarttuneiden postauksia.:)

Ihanaa naistenpäivän iltaa!<3

Taina

Hyvänmielen lista lokakuulle

Ihana viikonloppu kauniissa auringonpaisteessa on kohta ohi. Tänään kävin aamulla ottamassa sumuisia kuvia järven rannasta ja tuolta peltojen keskeltä. Lisäksi nautin yksinolosta siivoillen ja musiikkia kuunnellen. Mies oli nuoremman kanssa turnauksessa ja esikoinen jälleen leireilemässä. Siivoillessani laadin mielessäni listaa asioista, joista tulee hyvä mieli, ja jotka haluan toteuttaa nyt lokakuussa. Idean tähän sain Desing Sarandian Insta-tilillä olleesta kuvasta. Oma listani näyttää tältä:

Aika paljon askartelu siis luvassa.:) Kuukauden lopussa on syysloma, joten viimeistään silloin pääsen ruksailemaan noita ruutuja. Toivottavasti jo aiemmin!

 Miltä sinun lokakuun hyvänmielen listasi kuulostaisi ja näyttäisi?

Taina

Habitare 2016 - Ideoita ja kauniita esineitä

Vielä kolmas ja viimeinen postaus tämän vuoden Habitaresta: ensimmäiseen poimin inspiroivimmat messuosastot, toinen koostui vihersisustamisesta ja tähän viimeiseen keräsin messuilta pari kivaa ideaa, jotka heti saivat lampun syttymään päässä (ratkaisu oman kodin sisustuspulmaan), sekä joukko ihanuuksia, joista voi aina haaveilla.

Kai sen voi sanoa ääneen...Olen kyllästynyt meidän vanhasta ovesta tehtyyn sängynpäätyyn, jonka suurella vaivalla rapsutin maaleista ja käsittelin Osmo Colorilla kolmisen vuotta sitten. Jo jonkin aikaa olen tutkinut kivoja vaihtoehtoja sängynpäädyksi, mutta mikään ei ole kolahtanut. Ihastuin ensinäkemällä Vepsäläisen osastolla kuvaamaani petaukseen, tunnelmaan ja tuohon ideaan, jossa itämainen matto on nostettu seinälle sängynpäädyksi. Ehkä tämä ei ole meidän nykyiseen makkariin sopiva vaihtoehto, mutta hieno idea korvan taakse laitettavaksi kuitenkin.

Nuorten muotoilijoiden osastolta osui silmiini vaatenaulakko ripustimineen, joka on minusta idealtaan suorastaan nerokas! Laura Huusarin Alvor-hattuhyllyssä viehättää keveys, sekä yllätys, yllätys, nahkaiset ripustimet. Olen etsinyt jo pitkään eteisen penkin päälle naulakkoa, ja tämän ottaisin siihen paikkaan mielelläni. Ehkä noiden kauniiden ripustimien tilalle vaihtaisin vain mustat s-koukut, etteivät takit tulisi liikaa penkin päälle.
 

 

Keittiöiden katselun jätin yhtä keittiötä lukuun ottamatta väliin. Muistaakseni Siemensin osastolta nappasin tämän seuravan kuvan. Meillä on tulossa roskakaapin vaihdos johtuen asianpesukoneen liittimen hajoamisesta ja kaapin kastumisesta. Uusi kaappi odottaa jo varastossa sitä päivää, että saisimme ammattimiehet hommiin saman päivän aikana. Keittiön taso täytyy irroittaa, ja tarvitaan myös sähkö- ja putkimiestä. Vasta messujen jälkeen tuli mieleeni, että nyt olisi hyvä hetki vaihtaa keittiön tasot mieluisampiin. Mielelläni vaihtaisin myös altaan juuri tuon tapaiseen kuin kuvassa, niin että allas jää tason alle, eikä tasoon tule saumoja. Miten paljon helpompaa tuota olisi pitää puhtaana! Ehkä hanankin voisin vaihtaa... No, rahaa ei juuri nyt ole noihin muutoksiin, mutta saahan sitä haaaveilla!

Jo monta vuotta olen haaveillut Jacobsenin Muna-tuolista juuri ruskealla nahkalla verhoiltuna, tosin antiikkinahkalla mielummin. Kuva on Vepsäläisen osastolta. 

Fasetin Siesta-tuolia ihailin jo Asuntomessuilla Tupien Tuvassa. Mielelläni ottaisin yhden tällaisenkin. Tähän tuotteeseen liittyy hieman kotiseutuylpeyttä, sillä Fasetti toimii Hollolassa.

Iskun S.O.U.L -konsepti viehättää kovastikin, ja tässä kohtaa voi taas nostaa leukaa hieman ylemmäs: Hyvä Lahti! Iskun osastolta bongasin kivan sohvan ja nojatuoli/rahi yhdistelmän, joka muistuttaa tyyliltään Howard -kalusteita. Ei voi olla tykkäämättä!

Samalla Iskun osastolla roikkui hauskat, itämaishenkiset lamput, joista pidin sekä (kuvassa näkyvästä) harmaasta, että vihreästä versiosta. 

Nuorten muotoilijoiden osastolta löysin lisää lamppuja, jotka kävisivät meille! Lauri Lemmenlehden suunnittelemalle Valopilleri-valaisimelle veikkaan menestystä. Hienoa, kotimaista designia.<3 Kuvassa valaisimen puinen osa ei pääse oikeuksiinsa. 

Laura Väreen suunnittelema Aava-valaisimet ovat minusta aivan lumoavat! Niistä tulee mieleen revontulien loimu. On muuten hienot nettisivut näillä nuorilla muotoilijoilla, käykääpä kurkaamassa!

Tekstiileissä jo pitkään pinnalla ollut aitous viehättää edelleen. Lapuan Kankureiden pellavaiset tekstiilit ja Nordic Swan Home villaiset torkkupeitot ja tyynynpäälliset sujahtaisivat tähän kotiin kuin hanska käteen. Näissä molemmissa on jotain toisaalta ajatonta, ja toisaalta vanhaa, että uutenakin ne nostavat mieleen ajatuksen perinteistä ja tuulahduksen lapsuuden turvallisuuden tunteesta.

Vielä pari pientä tuotetta jäljellä. 
Oli ihan hilkulla, etten ostanut Iskun osastolta näitä tekomagnolian oksia. Ehkä jotain tällaista voisi talven varalle hankkia eteisen lipastolle, missä mikään kasvi ei pysy hengissä talvea (liian pimeää). Olisi kuitenkin kiva, että eteisessä olisi jotain kaunista vastassa....

Tähän nahkavimmaan, joka mulla nyt on päällä, iski Garage Garage -osastolta löytämäni Linumin nahkaiset servettipidikkeet <3

 

Viimeinen messukuvani ei liity varsinaisesti sisustamiseen, mutta Habitare -messuilta se kuitenkin on. Tykkään paljon Littlebitdesignin rannekoruista, mutta olen aivan toivottoman huono käyttämään koruja. Myyntikojussa olikin myös kivoja NAHKAremmillä varustettuja heijastimia.

Heijastin on jälleen ajankohtainen asuste, ja nahkahihna on mielestäni loistoidea. Todella mukava tyyppi muuten tämä Littlebit Designin Ulf! Juttelin hänen kanssaan pitkän aikaa, ja minulle jäi kiva vaikutelma. Noita heijastimia voisi hankkia vaikka *****lahjoiksi. Tiedättehän, että kyseiseen juhlaan on aikaa alle 100 päivää...;)

Tällaiset Habitare-messut tänä vuonna. 

Mukavaa uutta viikkoa!

 Taina