perjantai 28. helmikuuta 2014

Muistoja Salppurin kisoista

Olen asunut Lahden seudulla 10-vuotiaasta
asti. Täällä iso juttu talvisin on (tai
ainakin oli) Salppurin kisat. On siellä tullut
itsekin vierailtua monen monena
talvena. 90-luvun taitteessa olin kisoissa
töissä myymässä lakuja, muulloin
katsomossa kannustamassa suomalaisia.
Ensimmäinen kuva itsestäni kisoissa on 80-luvun
loppupuolelta. Tärkeintä tuolloin meille oli kai,
mitä laitetaan päälle. Muistan elävästi sen
vaatteiden kanssa venkslaamisen. Kuvassa
minulla on ystäväni Maaritin takki. 
Minä ja Maarit vuosi 86?


Monilla kisoihin liittyy traditioita:
Mitä kisaviikonloppuna tehdään, syödään,
juodaan, miten pukeudutaan jne..
Kisaviikonloppuihin liittyy joka tapauksessa
runsaasti ulkoilmaa ja yhdessäoloa.
Kaivelin valokuvia vuosien takaa, 
muistin osan kisakuvista hyvinkin
tarkkaan, mutta yllätyin, kuinka monelta
vuodelta kisakuvia löytyikään. 


Minulle Olof Palmen murha ja Salppurin
kisat liittyvät yhteen. Palme oli juuri murhattu,
ja sehän oli iso uutinen. Muistan, kuinka
isoveljeni tuli bussilla kotiin mukanaan kaljatölkkejä,
joita kisoissa oli jaettu iltajuhlaa varten.
Tölkeissä tietenkään ei ollut juomaa, vaan ne oli
täytetty riisillä tms. ja toimivat rytmisoittimina.
Bussikuski oli ihmetellyt, kun kaikilla matkustajilla
oli näitä tölkkejä käsissään, että onkos
jossain oluen alennusmyynti meneillään... 
Iltajuhlassa oli kai kaikkien aikojen
sambakarnevaalit.;)


MM-kisoja Lahti on isännöinyt peräti kuusi
kertaa, joista kahdet viimeiset ovat omassa muistissani. 

 Matti Nykäsen kuvan olen napannut vuoden
-89 kisoissa. Matti ajoi hienolla, punaisella
urheiluautolla paikalle ja kyydissä oli joku
ensimmäisistä vaimoista, ilmeisesti Pia.:)

MM 2001, kun kaikki oli vielä hyvin suomalaisessa hiihtourheilussa...


Teini-iässä ja aikuisuuden kynnyksellä
kisadiskot olivat tärkeä osa kisaviikonloppua.
Jossain vaiheessa Suurhallissa ei enää
järjetetty mitään oheisohjelmaa, mutta
sitten sitä ohjelmaa on haettu muualta.
Tänä vuonna Suurhalli on jälleen kisavieraiden
käytössä, mikä on mielestäni erittäin hyvä juttu! 
Kisoissa käyvät tietävät, että päälle kannattaa
laittaa toppaa ja kerroksia,  ja silti varpaita saattaa
palella, kun on monta tuntia ulkona.
Omaan historiaani Salppurin kisat liittyvät
siten, että sattumoisin löysin mieheni eräänä
kisaviikonloppuna 21 vuotta sitten. En tosin
kisoista, vaan klassisesti ravintolasta.:D

Veljeni onnistunut kuva iltamäestä vuodelta 2010

Salppurin kisoista tulee mieleen monia ystäviä,
joiden kanssa kisoja on katseltu: Titta ja Maarit,
Miia ja Sanna miehineen, Erika ja Jari, Sami,
Tuomo ja Johanna...Urheilu on ehkä ollut hiukan sivuseikka
tai parasta kisoissa on aina ollut seura,
jossa kisoja on katseltu.:) 

Mies on sittemmin ollut useampana vuonna töissä 
kisoissa, ja meidän molemmat pojatkin ovat päässeet
töihin läheteiksi. M oli kolme vuotta sitten kisojen kaikkein
nuorin työntekijä 7-vuotiaana.:)

Kuva Lotta Luoma Laajasalon Opistosta.

Olen tässä miettinyt, että jaksaisiko
tuonne monttuun raahautua tänä vuonna...
Kun kirjoittelin tätä juttua ja katselin kuvia, niin
tuli sellainen olo, että pakkohan se on!

Nähdään kisoissa ystävät!:)

Taina



 

torstai 27. helmikuuta 2014

Suklaa ja banaani ne yhteen soppii

Lomaviikon teemana on ollut
ottaa rennosti ja tehdä niitä asioita,
jotka tuntuvat mukavilta ja auttavat
jaksamaan kevään kiireet töissä ja kotona.
Niinpä pyykkikori pursuaa, ja vaatehuoneet
ja kaapit saavat olla yhtä sekaisin kuin
ennen lomaakin. Ehtiihän noita...


 Tänään kävin yksikseni kaupungilla
kiertelemässä kauppoja.
Nautin lähinnä omasta rauhasta ja
kiireettömyydestä ja samalla tutkailin
muutamien lempikauppojeni tarjontaa.
Jotain kivaa lähti mukaankin, mutta
katsellaan niitä joskus myöhemmin, jos ja kun
ehdin kuvaamaan valoisan aikaan.

Ehdin tänään myös leipomaan. 
Tykkään leipomisesta paljon enemmän
kuin ruuanlaitosta, eikä tämä liity
mitenkään lopputulokseen.;) On
se leipominen vaan paljon rennompaa
puuhaa, kuin ruuan laittaminen, jota on
pakko tehdä lähes joka päivä.

Kokeilin Suklaamarenki-blogista löytämääni
banaanikuppikakkureseptiä, joka on alunperin
Leila Lindholmin resepti.
 

 Ainekset:
3 kananmunaa
2,5 dl sokeria
50 g voita sulatettuna
100 g tummaa suklaata sulatettuna
1 dl kermaaviiliä  (kreikkal.jogurttia)
3,5 dl vehnäjauhoja
4 rkl tummaa kaakaota
1 tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 banaania

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sulata rasva. Sitten alkaa mun sovellus...;)
Sulata suklaan voin sekaan ja lisää kreikkalainen
jogurtti voisuklaaseokseen. Sekoita kuivat
aineet keskenään ja lisää ne, sekä voisuklaaseos
varovasti taikinaan. Paloittele banaanit
taikinan sekaan. Kaada kuppikakkuvuokiin niin,
että 1/3 vuoasta jää tyhjäksi. Paista 175 asteessa
noin 1/2 tuntia. 

Jätin taikinasta tarkoituksella kanelin ja kahvin pois,
kermaviiliä ei kaapissa ollut, joten korvasin sen
kreikkalaisella jogurtilla. Kuppikakuista tulee
ihan älyttömän makeita kuorrutuksen kanssa,
siksi siis kakkuset jäävät myös ilman kuorrutetta.


Suklaa ja banaani on niin hyvää
yhdessä! Suosittelen kokeilemaan.:)

Taina

 

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

10 kuvaa kesään-helmikuu

Facen privaattipuolelle totesinkin jo, että
kovasti näyttää, kuulostaa ja tuoksuu keväältä.
Jos näistä 10 kuvaa kesään koosteista ei muuta
eroa huomaakaan, niin ainakin valon määrä
on selvästi lisääntymään päin. Jee!:)

Syys-, loka- ja marraskuu etuterassilta kuvattuna
Joulu-, tammi- ja helmikuu samassa paikassa

Olipa vaan ihana lenkkeilyilma tänään, ja hetken
jo luulin, että pääsen nauttimaan iltapäiväkahvit
takaterassille aurinkoon, mutta aurinko katosikin
jonnekin pilvien taakse. Terassikahvit saa
toistaiseksi odottaa..

Koivikko olohuoneen ikkunasta syys-, loka- ja marraskuussa
Sama maisema joulu-, tammi- ja helmikuussa
Parasta tässä kaikessa on,
että kolmen kuvan päästä 
ollaan jo kesän kynnyksellä!:)

Taina

p.s: Näköjään menee kuukaudet sekaisin, kun
erot kuvissa ovat niin pieniä ja kuvia kertyy paljon.
Nyt pitäisi kuukausien olla oikeassa järjestyksessä.:)

tiistai 25. helmikuuta 2014

Ei pöllömpi lomapäivä

Oikeastaan on ihan kiva välillä
viettää lomaa kotona ilman erityistä ohjelmaa.
Jo pelkkä aikatauluttomuus tekee lomasta
loman tuntuisen. On mukavaa tavata
ystäviä, tehdä käsitöitä, lukea kirjaa,
rauhoittua arjen kiireistä ja pakosta.
Tänään on ollut juuri sellainen päivä.
No, ainakin melkein...


Meillä käy siivoojat kerran kuukaudessa.
Ihanaa tulla siivouksen jälkeen puhtaaseen kotiin!
Siivous pakottaa pitämään tavarat kurissa,
omilla paikoillaan, sillä meillä ei ole
varaa maksaa tavaroiden siirtelystä paikoilleen.:)
Tänään oli kello soimassa, sillä siivoojat
tulivat heti aamulla, ja silloin on mukavampi
olla jossain muualla kuin jaloissa pyörimässä.
Siivouksen jälkeen napsin kuvia ihan vain siitä ilosta,
että kotona on puhdasta ja siistiä. 


Siivouskarkulaisuuden lisäksi on seurusteltu
ystävien kanssa, mistä todisteena ihana kuva,
jonka seitsenvuotias on piirtänyt meidän kodista.
Huomatkaa ihanat kukkapekit!:)


Vielä yksi ilonaihe tässä päivässä:
Arpaonni on ollut hukassa pitkän aikaa,
mutta tänään kuulin, että voitin Saa kurkistaa-blogin
arvonnasta. Luulin jo arpaonneni hyljänneen
minut kokonaan, sillä vuosien varrella
olen voittanut yhtä sun toista,
mutta en edes muista milloin viimeksi jotain.
Hassua, mutta voittaminen tuntuu hyvältä,
vaikka vain arpajaisissa!:)

Iloinaiheita sinne teillekin!:)
Taina

maanantai 24. helmikuuta 2014

Lomalla pihalla

Kovin on keväistä ulkona, vaikkei
se aurinko ole vieläkään vaivautunut
näyttäytymään pilvien takaa. Katolla
on lunta vain nimeksi, räystäiltä tippuu
vesi, eikä tuota lunta ole luonnossakaan
kuin ohut kerros. 

 Eilen meinattiin,
että rakennetaan mahdottoman suuri lumiukko,
mutta suojasäästä huolimatta lumi oli
niin rakeista, ettei siitä pystynyt
mitään rakentamaan. Tyydyttiin sitten hieman
siivoilemaan terassia talven jäljiltä, ja ihmeteltiin
pihallamme jälkiä, jotka näyttävät muodoltaan
ihan muilta kuin jäniksen jäljiltä (ilves?), mutta
askelluksesta päätellen ovat kuitenkin jäniksen jälkiä...?


Jänis tai luultavammin rusakko on epäilemättä
vieraillut pihallamme talven aikana.


Tämä omenapuu on sellainen, joka on
kasvatettu syödystä omenansiemenestä.
Olen vahvasti epäillyt sen selviämistä
kaikki nämä vuodet, ja
puu näytti viime keväänä kutakuinkin yhtä
surkealta kuin nyt. Kesällä se kuitenkin
intoutui kasvamaan valtavasti, ja talvisuojaus jäi
tekemättä, kun puu oli niin hankalasta kasvanut
leveyttä. Tämä on rusakon harventama
omenapuu.;) Saapa nähdä vieläkö tuo
tästä toipuu... 

Rautatieomenapuun istutin keväällä -11.

Suojatut puut näyttävät onneksi voivat hyvin.
Meidän takapiha on etelän suuntaan, mutta
pohjoiseen kallellaan, joten lumi pysyy pihassa
yleensä pidempään.



Ihan kauheasti alkoi syyhyttää jo puutarhan
kevättöihin ryhtyminen, mutta niitä saa odotella
varmasti vielä pidemmän aikaa. Se ei kuitenkaan
estä suunnittelemasta ja haaveilemasta.:)
Tulisi nyt se meteorologien lupailema
aurinko esiin, niin voisi vaikka istuskella
kahvilla takaterassilla!

Taina

lauantai 22. helmikuuta 2014

Blogilukemia

Monet blogia pitävät tuskailevat blogitilastojen
kanssa. Omat kokemukseni ovat Bloggerista,
joten en osaa sanoa onko ongelma yhteinen
muillekin blogipalveluille. Ongelmana Bloggerissa
on erityisesti haittasivustojen "tunkeminen" tilastoon,
joten lukujen luotettavuus on epävarmaa.
On kuitenkin kivaa ja hyödyllistä saada tietoa
blogissa käyneistä ja sitä lukevista ihmisistä.

Hieman harmittaa, että sain vasta kuukausi
sitten vinkin ottaa Google Analytics-ohjelman
käyttöön. Seitsemän kuukautta blogia
meni tilastollisesti "hukkaan". Tämä vinkiksi
muille blogia pitäville: Kannattaa ottaa
Google Analytics (varmaan muitakin
samankaltaisia ohjelmia on olemassa?)
käyttöön alusta asti. 


Niistä blogilukemista:
Viimeisen kuukauden aikana blogissani on
vierailtu 1290 kertaa ja vierailuilla on luettu 2820 sivua.
Kävijöitä on ollut 529. Heh! Ei mulla ole noin
montaa ystävää tai sukulaista!;) Noista käynneistä
yli 1200 on koti-Suomesta ja loput eri puolilta
maailmaa. Ilmeisesti mulla on pari vakilukijaa
Amerikassakin. Suomessa erottuu alueena kaksi
paikkakuntaa, Lahti ja Helsinki. 

Vaatimattomiahan nämä luvut ovat moniin
muihin blogeihin verrattuna, mutta olen silti
kauhean iloinen niistä. :D Kävijät ovat merkki siitä,
että kirjoitukseni ja kuvani ovat kiinnostaneet
joitakin ihmisiä. Kynnys kommentointiin on
aika korkea, ymmärrän sen. Seurasin itsekin 
blogeja useamman vuoden, ennen kuin
uskaltauduin kommentoimaan.
Osa kavereistani kommentoi minulle
Facebookin kautta.

Olen linkittänyt postauksiani henkilökohtaiselle
Facebook-sivulleni, mutta viime aikoina olen
miettinyt blogin omaa Facebook-sivua ja
Instagramiin menoa...Ärsyttävätkö blogilinkkini
Facebook-kavereitani? Tykkäisikö kukaan
bloginisivusta, jos loisin sellaisen? Kauhea
epävarmuus iskee mieleen.:/ Toisaalta
haluan kehittyä. Olisikin kiva saada palautetta
teiltä blogissani vierailevilta!



Eilisestä sen verran, että oli muuten hauskat juhlat!
Mukavia ihmisiä, huippuhyvää ruokaa
ja juomaa, paljon puheensorinaa ja naurua,
onnistuneiden juhlien resepti.
Tänään on sitten väsyttänyt
kaiken hauskuuden edestä.;)


Taina



perjantai 21. helmikuuta 2014

Perjantain hempeät

Tulihan se loma sieltä viimeinkin!
Niin se vain on, että odottavan aika on piiitkä.;)

Postaus sisältää tänään lähinnä
hempeitä kuvia ja muisteloita vuosien takaa.:) 
Nämä leinikit ovat viime viikon kimpusta
tänne asti hengissä säilyneet. 
Kuvan maljakkoon liittyy mukavia muistoja
työelämän aloitusajalta. Ne tulevat usein
mieleen, kun käytän tuota pikkumaljakkoa.


Olin nimittäin sijaisopettajana ylioppilaaksi
päästyäni vajaan vuoden verran. Pidin
paljon tunteja rehtorin luokalle, ja luokasta
tuli vähän kuin oma luokka.
Tuo vuosi varmisti ajatukseni siitä,
että halusin opiskelemaan opettajaksi.


Maljakon sain lahjaksi eräältä tytöltä
tuolta rehtorin luokalta, ja mukana tuli
myös kortti, joka on minulla tallessa vieläkin.
Maljakkoon oli kerätty kimppu lemmikkejä.
Muistan monet sen luokan oppilaista vieläkin,
vaikka siitä on aikaa 22 vuotta!
Toisenlaisella työkokemuksella minusta ehkä
olisi tullut jotain muuta.:)


Tarjottimen hankin Tirlittanin vinkkaamana
jokin aika sitten Lahden RTV:ltä. Kahden
tarjottimen yhteishinta oli kympin. Ei paha.:)



Mulla on tänään kivaa tiedossa, nimittäin
ystävän syntymäpäiväjuhlat. Mukava tapa
aloittaa loma! Kohta täytyy alkaa valmistautumaan...

Ihanaa lomaa kaikille sitä viettäville,
muille oikein hyvää viikonloppua!:)

Taina 

torstai 20. helmikuuta 2014

Lomaa odotellessa

Kuten aina ennen lomaa, tuntuu aika
hidastavan kulkuaan. Luulin jo eilen,
että on torstai, ja tänään on taas torstai!;)
Onneksi huomenna sentään on joku muu
päivä, kaiken lisäksi perjantai, ja lomaviikko
on edessä.:) Jihuu!!!


Mitään kummempia suunnitelmia meillä ei
ole, kunhan ei tarvitse herätä herätyskelloon.
Saa tehdä tai olla tekemättä. Oikeastaan ainoa
aikomus minulla on kokeilla kirjoneuleen tekoa
lapasten muodossa (tuleehan se talvi ensi
vuonnakin), ja jos kyllästyn, niin ainahan
voin jatkaa syksyllä...

Liikunnat on olleet viikon tauolla, kiitos
flunssan ja lorvikatarrin.:P Ensi viikolla on taas
palattava näiden energianlähteiden pariin.
Kieltämättä töissä oli hieman puolikuntoinen
olo alkuviikosta. Eilen ja tänään onkin sitten
ollut kaamea niskojen jumitus ja päänsärky,
joihin liikunta olisi ollut paras apu...
Loman tarpeessa, juu! 



Kuvien ruusut ovat samalla tavalla
puoliraatoja, kuten allekirjoittanutkin.
Uudet kukat ovat jo maljakossa, ja
itseäni ajattelin vielä piristää pitkästä aikaa
kynsien lakkauksella. En koskaan malta
olla tekemättä mitään riittävän kauan,
ja lakat on aina heti rytyssä..:D

Kyllätämätästävieläiloksimuuttuuterveisin,
Taina




tiistai 18. helmikuuta 2014

Tässä talossa saa ruokaa aniharvoin...

Joulun alla vinkkailin ja kirjoitin siskoni Teijan
navetan myyjäisistä. Jo tavaksi on muodostunut
pitää myyjäiset myös pääsiäisen alla. Tänä
vuonna pääsiäismyyjäisten ajankohta on 
12.-13.4. klo 10-14.

Reilu viikko sitten kävin Teijan luona Riihimäellä.
Hän oli taas maalannut ahkerasti, sen minkä kahdelta
pieneltä lapselta ehtii. Siskontyttö olikin lauleskellut,
että tässä talossa saa ruokaa aniharvoin,
kun äiti vain maalaa...;) 

Loppukesä

Oma ehdoton suosikkini näistä uusista
tauluista on tämä ensimmäinen nimeltään
Loppukesä. Miellyttää väreiltään tällaista
loppukesän tyttöä.:)

Tässä raollan olevassa ovessa on hienoa
symboliikkaa ja kauniit harmaan sävyt.



Ihana jääkarhu! Taulun nimi on Kohtaaminen.
Jos tässä on kylmän talvinen tunnelma, niin
viimeisessä poiminnassani on sitten värikäs
kevään tai alkukesän tuntu.

Tulppaanien aikaan

Tässä muutama poiminta siskoni tauluista.
Lisää kuvia  ja yhteystiedot löytyvät täältä.
Kannattaa merkata myyjäiset kalenteriin!
Riihimäki on muuten Suomen virallinen
pääsiäiskaupunki, ollut jo monta vuotta,
ja se näkyy kaupungissa monenlaisina
tapahtumina ja ihan koristeluina
katukuvassa. Kiva, kiva!:)

Taina


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

XYZ

Eilen istuttiin iltaa yhdessä vanhempieni kanssa
ja myös kaksi kolmesta veljestäni oli paikalla.
Parannettiin maailmaa. Ihmeteltiin,
minne valtion rahat oikein menevät, kun kassa on
niin pahasti miinuksella, vaikka toisaalta on niin
paljon varakkaampaa kuin joskus ennen.

Juteltiin myös kasvatuksesta ja sukupolvien
välisistä eroista. Googlasin samantien
juttua eri sukupolvista. Saimme hyvät naurut,
kun jutut tuntuivat osuvan meihin niin hyvin.
 Itse kuulun ns. x-sukupolveen, johon määritellään
kuuluvaksi 60-70-luvulla syntyneet.
Tätä sukupolvea on ystävällisesti
kutsuttu myös pullamössösukupolveksi.;)

Joskus loppuvuodesta -72
Pääsiäisenä -73

Me x-sukupolven edustajat olemme mielestäni
eläneet  lapsuutemme/nuoruutemme kahden maailman
välissä. Kaikki oli vielä kovin yksinkertaista,
välillä niukkaakin, mutta toisaalta myös
huoletonta. Emme ole kokeneet suurten ikäluokkien
pyristelyä kohti tasa-arvoa ja hyvinvointia, 
toisaalta Suomi kävi lähinnä kauppaa 
Neuvostoliiton kanssa ja muu maailma taisi
tarkoittaa sitten Ruotsia. ;) Lomilla
ajeltiin kotimaassa tai piipahdettiin länsinaapurissa.

Isoveljeni ja minä, alustana mummon uusi nojatuoli!

Kerhon joulujuhlat, vuosi voi olla ehkä 76...? Huomatkaa paimenten "sauvat"!

Tuntuu hassulta ajatella, kuinka
keikuimme auton takapenkillä ilman
turvavöitä, ajelimme pyörillä ilman kypärää,
ostimme irtokarkkeja penneillä...Koulussa
oltiin kovin uskonnollisia ja isänmaallisia,
rukoukset ja virret olivat osa koulupäivää.
Iltaisin oltiin ulkona tuntikausia, eikä kukaan
kuskannut harrastuksiin. Itse sinne oli
mentävä, jos halusi harrastaa jotain. 


Aika lyhyt mekko! Varmaan äidin ompelema. Lattialla mummon kutoma
 matto ja isän tekemä kerrossänky, luulisin. Itsetekeminen oli vielä arvossaan.

Nuorin veljistäni on syntynyt vuonna -88.
Hän kuuluu Y-sukupolveen. Meillä oli tietokone
ja videot jo silloin, kun hän oli aivan pieni.
Kuulemma kyseli lehmäpeliä(?) pelatessaan, että
painetaanko Y vai N.;) Istuskeli katsomassa
Pekka Töpöhäntää ja Muumeja videolta.:)
Telkkarissakin oli jo paljon enemmän
kanavia, ja ohjelmaa tuli myöhempään kuin
meidän lapsuudessamme.


"Me kaikki tunnemme niitä. Ne ovat noin 
14–25-vuotiaita ja niillä on vartaloon kiinni
kasvanut kännykkä ja korviin juurtunut iPod
tai MP3. Niille netti on TV:tä tärkeämpi ja
tekstiviestit keskeisin kommunikointitapa.
Niille 8–16 työaika on epätyypillinen ja
yhteiskunnan odotetaan elävän 24/7-elämää.
Ne elävät globaalissa maailmassa, jossa tietotekniikka
kaikkine herkkuineen on itsestäänselvyys." 
(lainaus täältä
Lapsuudessa aurinko paistoi aina.;)

Nuorempi pojistamme kuuluu z-sukupolveen,
johon kuuluvat 2000-luvulla syntyneet.
Heille maailma on ollut alusta asti avoin ja
teknologia tavallista arkea syntymästä lähtien.

Tulevaa on vaikea ennustaa.
Sanotaan, että pysyvää on vain muutos.
Samalla tavalla kuin me muistelemme
omaa lapsuuttamme ihmetellen sitä, kuinka
paljon maailma onkaan muuttunut,
uskon lastemme muistelevan aikanaan samoin.
Hieman eri asioita vain. :)

Aika vähän löysin kuvia itsestäni pienenä.
Suurin osa kuvista on vanhempieni kansioissa.
Toisin kuin näistä nykylapsista, meistä ja
tekemisistämme ei löydy sellaista määrää
dokumenttia. Tällä kertaa en pahoittele kuvien
laatua. Ne ovat hyvää 70-luvun kamaa!;)

Taina




lauantai 15. helmikuuta 2014

Valkosuklainen Rocky Road

Se olisi sitten vaihteeksi lauantai.
Vanhempi pojista lähti pelireissulle
Joensuuhun jo aamuvarhain ja nuorempi
lähti parhaan kaverinsa luokse juhlimaan
synttäreitä ja yökyläilemään. Vanhempani
ovat tulossa puolestaan meille, joten
ovissa käy kova trafiikki suuntaan ja toiseen.
Jaetaanpa lauantain kunniaksi yksi makea
resepti teille. Viimeisimmässä Kodin
Kuvalehdessä(4/14) oli aivan ihania herkkuja
ystävänpäivään liittyen. Tämä ohje on
sieltä poimittu ja meillä koemaisteltu.


Kodin kuvalehteä on pakko tässä yhteydessä
kehua ihan vain siksi, että se on mielestäni
naistenlehtien aatelia.:) Yleensä luen lehdestä
ensin henkilöhaastattelut ja sisustusjutut.
Jotkut haastattelut ovat olleet niin hyviä,
että jutut muistaa vielä useamman vuoden päästä.
Myös lehden muoti- ja ruokajutut ovat usein
mieleeni. Ainoastaan Ihmisten kesken-palstan
jätän nykyään lukematta. Alkoi tuntua, että
ne kirjoittajien jutut toistavat itseään.:)


Niin, se herkkuohje...


tarvikkeet:
400 g valkosuklaata
2 dl kuivattuja marjoja
1 dl marenkia murusina
2 dl pieniä vaahtokarkkeja
(pähkinöitä)

Sulata suklaa vesihauteessa. Lisää
marjat, marenginmuruset ja vaahtokarkit
(halutessasi myös pähkinät) suklaan sekaan.
Kaada seos paperilla vuorattuun vuokaan.
Ohjeessa oli 10 x 15 cm, mutta koska minulla ei ole
sen kokoista, käytin 25x25 senttistä vuokaa,
ihan hyvä kerros tuli silti!
Peitä suklaa kelmulla ja laita jääkaappiin
vähintään tunniksi. Paloittele sopiviksi
annospaloiksi ennen tarjoilua. On sen
verran makeaa, että aika pieniin paloihin
voi laittaa. Tuolla vuoalla sain noin 30 palaa,
vaikka ohjeessa luki 12 palaa tai 9 sydäntä,
jos käyttää sydänmuotteja palotteluun.  

Kivemman näköisiä ja himpun verran
makoisampia olisi tullut,
jos kaupassa olisi ollut niitä sydänvaahtiksia.
Ei ollut, mutta on tuo vaan aika herkullista!

Lopuksi en malta olla vilauttamatta ihanista
ihaninta huivia, joka mulla on koskaan ollut.:)
Tadaa! 

Naamaa ei voi millään näyttää, sillä
mun nenä on niin punainen ja ruvella
kaikesta niistämisestä. 

Mukavaa lauantaita!:)
Taina

perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävyydestä

Täällä minä nyt sitten parantelen flunssaa, ja
yritän ottaa rennosti ja levätä. Ei ihan ole mun
vahvimpia puolia...olla vain tekemättä mitään.;)
Tauti tosin rajoittaa, sillä liika heiluminen saa
aikaiseksi nenän vuotamista tai
kauheita aivastuspuuskia. 

Tajusin, että taisin olla pikkaisen päästäni pyörällä
eilen kotiin tullessa. Kassi, jossa oli
ostamiani herkkuaineksia ystävänpäivää ajatellen,
jäi suurimmalta osalta purkamatta taudin iskiässä päälle.
Mansikat muistin kyllä laittaa pakkaseen (kaikki kesällä
pakastetut on jo syöty), mutta kermat ja tuorejuustot
olin ihan täysin unohtanut laittaa kylmään.
Ruokaa suoraan roskikseen kaupasta... Ei kovin järkevää
eikä taloudellista! Taudin piikkiin meni ne.


Ihania kirjoituksia blogeissa on ollut tänään, ja 
lisää näyttää tulleen sillä aikaa, kun käsittelin
valokuvia. Erityisen koskettava oli minusta
Kristan kirjoitus, käykääpä lukemassa!
Tahdon silti minäkin lisätä ystävyydestä
muutaman ajatuksen...


Koska muutimme lapsuudessani niin monta
kertaa, opin aika nopeasti sopeutumaan porukkaan
ja löytämään ystäviä itselleni. Matkan varrella
osa ystävistä jäi, ja uusia löytyi tilalle.
Toisaalta olen viihtynyt hyvin itseksenikin,
en pelkää yksin jäämistä. Niin paljon kuin jotkut
Facebookia mollaavat, minusta sen paras
puoli on ollut juuri näiden matkan varrella
kadonneiden ystävien uudelleen löytäminen.
Yhteinen juttu kaikkien ystävieni kanssa
on helppous olla yhdessä, vaikkei oltaisi
nähty moneen kuukauteen tai vuoteen.
Aina voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.
Joskus suren sitä, että asumme niin suuressa
maassa ja ystäviä satojen kilometrien päässä
tapaa aivan liian harvoin. 


Monesti sanotaan, että ystävien saaminen aikuisena
on vaikeaa. Minulla on käynyt aivan
hirveä onni työyhteisöjen suhteen, sillä myös
työpaikoista olen löytänyt monta hyvää ystävää.
Kahden kanssa olin reissussakin, mikä toimii
varsin hyvänä mittarina, missä tahansa suhteessa.;)
Reissu oli aivan mahtava (terkut "Piialle" ja "Tanelle")!  


Ystävät ovat kultaakin kalliimpia!
Hyvää ystävänpäivää kaikille!<3

Taina

p.s: Tänään muuten sain viimein sen kadonneen
paketin! Postileima on eiliseltä. Kummallista.
Olen kuitenkin iloinen. Huivi on vielä ihanampi
oikeasti, kuin miltä kuvissa näytti!:)