Tulkoon joulu

Kulunut syksy ja alkutalvi on mennyt hujauksessa! Uskomatonta, että huomenna on jouluaatto, ja päivät alkavat jälleen pitenemään, katse kääntymään kohti kevättä. 

Optimistina kuvittelin ehtiväni tällä viikolla postailemaan useamminkin, mutta toisin kävi.  Jos mielesi tekisi esimerkiksi jäädyttää jäälyhtyjä nyt pakkasten aikaan, niin käy kurkkaamassa postaus jäälyhdyistä männynoksakoristein viime tammikuulta täältä. En ole onnistunut "kahden ämpärin tekniikalla" rikkomaan yhtään ämpäriä.:) Eilen tosin yksi juuri jäädyttämäni lyhty meni kolmeen osaan, kun irrotin sitä ämpäristä. Käytössä se ei kuitenkaan haittaa. Asettelin palaset lumeen, ja siihen ne näyttävät jäätyneen. Tällä hetkellä pihalla on seitsemän lyhtyä paikoillaan, ja tässä illan aikana pitäisi vielä käydä irrottamassa eiliset kolme lyhtyä ämpäreistä ja laittaa jälleen uudet jäätymään. 

Tänään olen tehnyt pohjat jouluista pavlovaa varten. Samalle tein myös puolukkajäädykettä pakkaseen. Voi olla, että jonain päivänä teen vielä luumu-omenatuorejuustokakkua, jonka maku on jäänyt mieleeni viime vuodesta....

Kävimme nyt illalla miehen kanssa viemässä haudoille kynttilät, ja kylläpä siellä olikin kaunista ja kylmää!

Joulun ruokaostoksille ei ole huvittanut mennä työpäivien päälle (meillä loppui työt vasta eilen iltapäivällä, silkkaa hulluutta, jos minulta kysytään...), joten aion laittaa herätyskellon huomenna aikaisin soimaan ja elän toivossa, että säästyn kaamealta ruuhkaalta. Toivottavasti ihmiset eivät myöskään ole ostaneet hyllyjä tyhjiksi.:) Kinkun ostimme aiemmin tällä viikolla, ja se on sentään paistumassa uunissa.

Tämän joulun joulukukat ovat valkoisia. Olohuoneen asetelmaan vaihdoin eilen tuoreet, valkoiset, hyasintit. Ne ovat vielä kauniisti nupullaan. Työpöydällä on lehdetön jouluruusu ja keittiössä valkoisessa Aalto -vaasissa (yksi syksyn face-kirppisostoksista) amaryllyksia, anemoneja sekä eucalyptusta. 

Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjan insta -kuvasta sain ihanan inspiraation askarrella vielä toinenkin jättikranssi. Toissa iltana kiertelin lumisella pihamaalla ja mietin kuumeisesti, mistä saisin pohjan kranssiini. Keksin sitten, että Kesähuoneen ympärillä lamoherukka meinaa kasvaa vähän turhankin villinä, on pitänyt sitä syksyllä karsia, mutten ole ehtinyt. Lamoherukka on myös taipuisa ja mielestäni hyväntuoksuinenkin, hieman herukkamainen. Siitä tuli oikein mainio pohja kranssille. Villiviinistä hain kranssiin kahdenlaista eucalyptusta ja hopeanharmaata bruniaa. Lisäksi kranssiin tuli pieniä männynoksia. 

Ihan täydellinen ei kranssini ole, mutta ihan kiva kuitenkin.  Kuusi on meillä tänä vuonna terassilla, joten on kiva tuoda vihreää joulukotiin muilla tavoin. Päivällä kävimme miehen kanssa yläpihalla kuvaamassa toisiamme kranssin kanssa. Sellaista se on, kun on naimisissa tällaisen näpertelijän kanssa.;D Ottamani kuvat miehestäni olivat muuten oikein onnistuneita, mutta vasta loppupuolella huomasin, että hänellä oli aluksi kranssi väärinpäin kädessään.:P Näissä kuvissa kranssi on paraatipuoli päällepäin.:) Ja hei huomatkaa, laitoin kuviin ystäväni, Elinan, neulomat ihanat lapaset, jotka hän neuloi pari vuotta sitten tuohon Odd Mollyn huiviini yhteensopivaksi!<3

Huomenna en taida enää konetta avata. Esikoinen on pukkina suuren osan päivästä, joten meille erilainen jouluaatto on tulossa... Pari uutta kirjaa odottaa lukemista, ja miehen kanssa aloitimme katselu-urakan, Blacklistin, Netflixiltä. Kiva olisi ehtiä myös lenkkeilemään kameran kanssa tai ilman. Ihanaa, kun saa nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ja tehdä niitä asioita, joita tekee mieli tehdä!

Oikein ihanaa ja rentoa joulua! 

Taina

Rippijuhlat - Askel lapsuudesta nuoruuteen

Nyt on juhlat vähäksi aikaa juhlittu. Eilen vietettiin kuopuksen rippijuhlia lähisuvun ja kummien kanssa. Poika oli rippileirillä Lapissa reissuriparilla kesäkuun puolessa välissä, samaan aikaan, kun me miehen kanssa reissattiin maailmalla. Tykkäsi kovasti leiristä, Lapin sekä naapurimaiden jylhistä maisemista, ja palasi kotiin jälleen jalkapallokärpäsen puraisemana.;) Ilmeisen liikunnallinen ja energinen porukka oli hänen riparillaan, sehän sopii mainiosti meidän eloisalle kuopukselle.

Ennen juhlia kirjoittelin juhlasuunnitelmista, aika tavalla niiden suunnitelmien mukaan sitten toiminkin. Keittiöön keräsin valko-vihreän kimpun, jossa oli päivänkakkaraa, vuohenputkia ja jotain saniaisia. Tarjoilupöydille poimin mustikanvarpuja, vähän pieniä nuo mustikat olivat vielä, mutta sentään sinisiä. Eteisen tasolla asettelin appiukkoni tekemän kastemaljan, jonka hän on tehnyt mieheni kastejuhlaan. Maljaan laitoin vettä ja yhden pionin kukkapenkistä. Terassin pöydälle, Kesähuoneeseen ja vessaan poimin myös luonnonkukkia, sekä kukkia pihalta. Ainoat ostokukkaset olivat siis olohuoneen pöydän kimpussa, sitäkin upeammat tosin.

Lämpimät ruoat olin tilannut kolmisen viikkoa ennen juhlia, haimme ne konfirmaatitilaisuuden jälkeen Mamma Mariasta. Ruoka oli hyvää, ja sitä oli todellakin riittävästi. Osan ylijääneistä ruoista annoin vieraiden matkaan, ja sitä riitti silti pakastimeen asti. No, Mamma Marian annokset ravintolassakin ovat aina valtavan suuria!

Sain ystävältäni ohjeen tiramisukakkuun, ja sellaisia leivoin kolme kappaletta. Ohjeessa ei käytetä lainkaan liivatetta, mutta kakun pitäisi silti pysyä muodossaan. Ilmeisesti tein jotain väärin, sillä täyte tuntui hieman juoksevalta vielä sunnuntaiaamuna. Niinpä päätin laittaa kakut pakastimeen kirkon ajaksi. Se olikin hyvä ratkaisu, ja tiramisukakku sai todella paljon kehuja mausta, ja pysyi sitten myös hyvin kasassa.:)

Marenkikakkua en ollut suunnitellut leipovani, vaan kun tiramisuun meni vain keltuaisia, oli järkevää tehdä valkuaisista marenkia. Kakun väliin ja päälle tein täytteen sitruunarahkasta, kermasta ja tilkasta mascarponea, joka oli jäänyt yli tiramisujen leipomisesta. Marenkikakut koristelin pensasmustikoilla ja pistaasipähkinärouheella.

Koska pelkäsin tiramisujen epäonnistuvan, ja juhliin liittyen pahin pelkoni lienee se, että tarjoilut loppuisivat kesken, leivoin vielä yhden suklaakakun tutulla reseptillä. Periaatteessa olisi riittänyt, jos kakkuja olisi ollut yhteensä nämä kolme. Yksi kakku on edelleen pakastimessa ja kaksi annoin pois, yhden naapuriin ja toisen vieraiden mukaan. Pahin pelkoni ei siis toteutunut tälläkään kertaa.:P Lakkiaisissa hyväksi havaittu karkkipuffet oli koottu jälleen, hieman karsittuna versiona tällä kertaa, mutta yhtä suosittuna.

Viime viikolla kävin hankkimassa hieman täydennystä pihalle muutamisen perennojen ja pensaiden muodossa, mm. unikoita, jaloakileijoja, uuden jasmikkeen kuolleen tilalle, sekä yhden syreenin... Koska sää oli viime viikolla niin tuulinen, jäi osa istutuksista vielä odottamaan mukavampaa istutussäätä. Päätin kuitenkin hyödyntää perennat ja pensaat terassin ja Kesähuoneen juhlakoristeluissa. Laitoin niitä ruukkuihin ja koreihin odottamaan istuttamista. Jokohan huomenna olisi vähemmän tuulista, ja pääsisin istutuspuuhiin.

Pappi puhui minusta hyvin. Ihan pikkusen piti kyyneleitä tirauttaa lähinnä siinä kohdin, kun mietin sitä, kuinka aika kuluu niin hirmuista vauhtia. Kuopuksestakin on kasvamassa ihan just nuori mies, ei ole enää vähään aikaan ollut mikään äidin pieni palleroinen... Hän on ihan vauvasta asti ollut perheen päivänpaiste. Tosin silloin tällöin myös ukkonen.;)) Ihanaahan se on, että kasvavat, mutta samalla vähän haikeaa.  

Äitini toi juhliin mukanaan aikoinaan lähettämäni kastejuhlakutsun. Siinä lukee näin: Hei, tulkaa kaikki katsomaan, kun vauva hymyilee, niin tiedättepä senkin, missä onni lymyilee. Eipä ole enää vauva ollut aikoihin, mutta täältä se onni löytyy edelleen.<3

Taina