sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Asioita jotka tekevät kodin // Arvonta



Aurinkoinen tervehdys!<3 Toivottavasti sielläkin on ehditty nauttimaan näistä ihanan aurinkoisista ja epätavallisen lämpimistä helmikuun viikonlopun päivistä! Eilen kahvittelimme Kesähuoneessa, ja senhän täytyy tarkoittaa, että jos ei nyt ihan vielä kevät, niin ainakin kevättalvi on koittanut.<3 



Blogini ei ole muuttumassa kirjallisuusblogiksi, vaikka edellinenkin postaus käsitteli uutuuskirjaa!;) Tämän vuoden alussa on tullut käytettyä aikaa lukemiseen enemmän kuin varmaan 10-15 vuoteen, ja se tietenkin näkyy myös blogissa (postausten lisäksi hiljentyneenä postaustahtina). Olen erittäin innoissani lukemisen paluusta elämääni, sillä olen oikeasti kaivannut kirjojen lukemista! Toivoisin, että muutkin kaltaiseni, entiset lukutoukat, jotka elämän ruuhkavuodet on erottanut kirjoista, löytäisivät takaisin kirjojen ääreen!:)


Sain Otavalta Sara Karlssonin kirjan Asioita jotka tekevät kodin. Kirjan nimestä voisi ajatella, että kyseessä on sisustuskirja, ja tavallaan kirjaa voi sellaiseksikin kutsua. Mielestäni Asioita jotka tejevät kodin -kirjassa on enemmänkin  kysymys hyvinvoinnista ja  kokonaisvaltaisesta elämän hallinnasta, kuin sisustamisesta. Kun eilen illalla ja tänään aamulla luin kirjaa loppuun, sekoittui se mielessäni eilisen koulutuspäivän psykologi Tiina Röningin luentoon mielen hyvinvoinnista. Sisällöissä oli paljon samaa, mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää.


Asioita jotka tekevät kodin on nopea- ja helppolukuinen kirja. Koska olen listojen rustailija, tykkäsin kovasti Saran laatimista listoista, jotka hän oli koonnut aina luvun loppuun, vähän kuin koosteeksi. Noihin listoihin on kiva palata uudelleen, kun haluaa miettiä omaa kotia, sen toimintoja tai toimimattomuutta, ehkä sen laittamistakin. Kirjasta löytyy lista mm. asioita, jotka tekevät valaistuksesta miellyttävän, lista asioista, jotka parantavat unen laatua, lista vieraanvaraisista asioista, lista ihanista asioista kylpyhuoneessa jne. Listat, kuten kirja muutenkin, varmasti inspiroi tutkimaan omaa kotia uudenlaisesta näkökulmasta.


Itselleni asiat, jotka tekevät kodin ovat oma perhe, muutamat rakkaat tavarat ja huonekalut, paikat omille tavaroille, riittävä valo, mahdollisuus tehdä itselleni mieluisia asioita ja tietenkin kukat! Kuulostako listani ihan hullulta?:)


Kirjoja tuli minulle Otavalta kaksin kappalein, joten voin ilokseni arpoa Asioita jotka tekevät kodin -kirjan jollekin blogini lukijalle. Osallistua voi kertomalla kertomalla muutamalla sanalla, mitkä asiat sinulle tekevät kodin. Kommentoida voi tämän postauksen loppuun, tai Mansikkatilan mailla -blogin Facebook - tai Instagram -linkin perään. Aikaa osallistua on perjantaihin 22.2. saakka. Onnea arvontaan!


Suurkiitos Otavalle kirjoista!
Oikein kivaa viikkoa, 
ja leppoisaa lomaviikkoa sellaista viettäville!<3


Taina


tiistai 12. helmikuuta 2019

Blossom - Luovaa kukkien sidontaa



Reilu pari viikkoa sitten mukaani tarttui Florencia Storesta Laura Syväniemen kirjoittama ja Viola Minerva Virtamon valokuvaama kirja Luovaa kukkien sidontaa - Make creative flower arrangements. Kirjan ostaminen ei ollut lainkaan suunnitelmissani, mutta pienen selailun jälkeen pelkkä kirjan ulkomuoto sai minut vakuuttumaan siitä, että kirja kannattaa hankkia!




Kirja on kirjoitettu sekä suomeksi, että englanniksi, siten, että sivun toinen puolikas on englantia, toinen tätä kotimaista. Sen verran tyylikkäästä teoksesta on kyse, että voisin kuvitella kirjan menestyvän muuallakin kuin Suomessa. Kuvat ja kukka-astelmat ovat toinen toistaan kauniimpia! Minut valtasi oitis (kukkien ja sen tyyppisten) valokuvausvimma, ehkä se on ollut havaittavissa täällä blogissakin viime aikoina...;)  




Itselläni ei ole varsinaisesti haaveita kukkien sitomiseen liittyen. En kuvittele, että tekisin siitä koskaan ammattia, tai että haluaisin yllättää ystäväni itsesidotuilla kimpuilla. Koska minulla kuitenkin on lähes aina leikkokukkia kotona, niin väistämättä niitä ainakin toisinaan, kesällä useinkin, asettelen niitä itse maljakkoon ilman floristin kouliutunutta kättä tai silmää. 

Olen nyt lukenut kirjan noin puoliväliin saakka. Aina välillä miettinyt mielessäni, että juuri noin! On mukava saada omille ajatuksille vahvistus, tai oivaltaa jotain sellaista, mitä ei ole aiemmin osannut itse sanottaa. Kirja on jo tähän mennessä tuonut paljon oivalluksia. 





Kukkien kuvaaminen puolestaan on yksi rakkaimmista harrastuksista jo vuosien takaa! Kukat on kiitollisia kuvattavia. Ne pysyvät (yleensä) hyvin paikoillaan ja näyttävät kaikissa eri vaiheissaan, nupusta lakastumiseen saakka, kauniilta ja mielenkiintoiselta.<3




Lämmin suositus tälle kirjalle. 
Sopii muillekin kukkiin ja/tai valokuvaukseen hurahtaneille ihanaksi inspiraation lähteeksi!


Taina

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Magnolia - Kukkailoa ainakin kerran talvessa






Jo useamman viikon on ollut magnolian oksia kukkakaupoissa saatavilla, ja hetken mietin, että näinkö tämä ilo jää minulla väliin kokonaan tänä vuonna...Kävin sitten kuitenkin maanantaina kampaamokäynnin jälkeen Neilikassa oksia kyselemässä, ja erittäin onnellisena toin kolme oksaa kotiin. Vaikka käyn lähes viikottain kukkakaupassa ja joinain viikkoina jopa useamman kerran, niin miten ihmeessä niiden käyntien välissä ehdin unohtamaan, miten onnelliseksi tulen muutamasta kauniista kukasta tai oksasta?! 

Puuvartisissa oksissa on aina sekin mahdollisuus, että nuput jäävät aukeamatta. Magnolian oksat ovat minulla yleensä auenneet, mutta esim. kirsikkapuun oksat harvemmin. Näissä oksissa oli heti maanantaina pari sen verran lupaavaa nuppua, että arvelin nuppujen aukeavan varmasti. Keskiviikkona aukesivat ensimmäiset kukat kunnolla, ja kukinnasta on ollut iloa koko viikoksi. 

Kuvat olen ottanut tiistain ja perjantain välillä. Kuten kuvista huomaatte, aluksi maljakko oli keittiössä, loppuviikosta siirsin maljakon olohuoneen pöydälle. Kukat kannattaa pitää siellä, missä eniten aikaa vietetään.;) Eilen olisi ollut varmaan paras päivä kukintojen  kuvaamisen kannalta, mutta olin menossa aamusta iltaa, joten kuvaamiseen ei ollut enää aikaa. Näissä oksissa on ollut poikkeuksellisen paljon kukkia.




Jotain kovin lumoavaa on noissa karuissa, lehdettömissä, oksissa, ja satumaisen kauniissa kukinnoissa. Mielestäni oksat sopivat todella hyvin Marimekon eleettömään Ming -maljakkoon. Vaikka magnolia ei kovin kestävä leikkona ole, niin näistä oksista on ollut iloa kokonaiseksi viikoksi.<3 

Vesisade, sohjoiset kadut ja tippuvat räystäät saavat jo haaveilemaan keväästä. Liian aikaista, tiedän, mutta minkäs omalle mielelle voi! Tänään ostin punaisen auringonkukan siemeniä esikasvatusta varten, vaikka siihenkin on aikaa vielä pari kuukautta. Viime vuonna suorakylvönä auringonkukista ei noussut yksikään. Nyt ajattelin parantaa onnistumismahdollisuuksia esikasvatuksella. Puutarhahaaveet sopivat muutenkin näihin märkiin ja harmaisiin päiviin. Ehkä vielä kokeilen uudelleen magnolian istuttamistakin, vaikka se ei ensimmäisellä kerralla joitakin vuosia sitten onnistunut...







Hei, onneksi tulevalle viikolle on luvattu veden, rännän ja lumen lisäksi myös auringon pilkahduksia! 
Kaunista, uutta, viikkoa!<3


Taina

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Tänään iloitsen...



Liekö häkäisevästi paistaneella auringolla osaa siihen, että tänään on useissa blogeissa (mm. Maria, Krisse ja Tuula...) jaettu onnea ja ilonaiheita? Alunperin oli suunnitellut postaavani tästä unikkohulluudesta, joka minut on vallannut, mutta sitten päätin laajentaa näkökulmaa.:) 




Tänään iloitsen päivistä, jotka pitenevät huimaa vauhtia sekä aamuista, että illoista! En tykkää pimeästä vuodenajasta. En haluaisi sulkea verhoja, saati sytyttää valoja, vaan haluaisin valon tulvivan ikkunoista vaikka kellon ja vuoden ympäri silläkin uhalla, että unet jäisivät vähiin, koska olen niin herkkäuninen. Luonnonvalo on ihanaa!<3  Nyt sitä on jo paljon enemmän kuin kuukausi sitten.





Iloitsen siitä, että valokuvaus on jälleen hieman helpompaa, koska luonnonvaloa on enemmän tarjolla. Miten mukavaa on heittäytyä esimerkiksi kukkien tai luonnon kauneuteen, yrittää vangita kuvaan herkkyys, valo, mikä milloinkin, ja unohtaa kaikki muu kuin kameraan piirtyvä näkymä.



Tänään iloitsen siitä, että tällä erää pahin iltatyörupeama, vanhempien tapaamiset, ovat ohitse. On ollut mukava tavata lasten vanhempia, mutta kyllähän iltoihin veynyvät työpäivät verottaa voimia. Pyöreitä päiviä jaksaa hetkellisesti, mutta nyt odotan tyhjiä iltoja, jolloin voin istua sohvalle neulomaan, seurata telkasta lempisarjoja (vaikkapa Kotoisaa!) tai lähteä pidemmälle lenkille.




Tänään iloitsen keskusteluista, joita kävimme tänään lasten kanssa kiitollisuudesta. Olen vasta alussa tällä positiivisen pedagogiikan tiellä, vahvuuksien opettelussa ja opettamisessa. Tuntuu, että olen sellaisen polun alussa, jonka kulkemista tuskin maltan itse odottaa! Olen innoissani uuden oppmisesta ja omien silmien avautumisesta.




Tänään iloitsen takkatulesta, magnolian oksista maljakossa ja musiikista, jota kuuntelen tätä kirjottaessani... 


Mistä sinä tänään iloitset?:)
Taina

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Tammikuun (ja vähän viikonlopunkin) varrelta



Heippahei, ja lumista sunnuntai-iltaa! Kävin tässä illalla reilun tunnin lenkillä, ja aluksi lunta tuli vaakatasossa silmät ja suun täyteen, ei juuri muita liikkujia siinä vaiheessa näkynyt. Vaan onneksi pahin myräkkä hieman hellitti, ja innostuin lopulta tekemään pidemmän lenkin. 





Kun tammikuun alussa askartelin aarrekartan itselleni, oli siinä yksi sivu, jonka teema oli liikunta ja hyvinvointi. Asetin tavoitteekseni löytää jälleen ilo liikkumiseen. Kuukausi on vierähtänyt, ja osittain  olen onnistunut tuossa itselleni asettamassani tavoitteessa, osittain en. Loppukuuta kohti arki-illat olivat niin kiireisiä, etten vain saanut lähdettyä lenkille, koska koin muut asiat tärkeemmiksi. Maanantain tanssissa olen käynyt ilomielin ja viikonloppuisin on lenkkeilty miehen kanssa. Elän jälleen kerran siinä toivossa, että nämä iltakiireet hieman helpottaisivat. Niin kuin ainakin kalenterin mukaan näyttää siltä.:)

Töissä olen aiheuttanut useasti annoskateutta salaatteineni.;) Eräs työkaverini kysyi, mitä maksaisi, että tekisin hänellekin syötävää töihin.:) Kuten arvelinkin eväät kyllä hoituvat, kun käyttää hieman aikaa suunnitteluun ja asenne on positiivinen. Tästä taputan itseäni olalle, ja aion jatkaa samalla mallilla. 




Tänään paiston todella pitkästä aikaa pannareita baananivohvelireseptin mukaan. Taidan tehdä toistekin, oli hyvä resepti

Tammikuu on tuonut paitsi valtavat lumikinokset, myös ihanan paljon aurinkoisia päiviä! Valokuvaus ja varmaan ihan kaikki muukin (kynttilöiden polttelua lukuunottamatta) on mukavampaa aurinkoisella säällä. Ulkoilua luonnossa, sieltä risujen raahaamista, kukkien, ja niiden risujen valokuvausta, valo antaa voimaa ja inspiroi monenlaiseen mukavaan juttuun. 





Luin kuukauden aikana kaksi kirjaa. Parhaillaan luen Leena Lehtolaisen uutta novellikirjaa Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia, se sopii mainiosti kiireisiin päiviin. Lyhyen novellin lukee vaikka nukkumaan mennessä, eikä kaikki muu jää lukemisen jalkoihin, niin kuin mulla tuppaa helposti käymään, jos lukemisen aloitan. Tuo kuvassa näkyvä kukkakirja on se, josta on tarkoitus oma postauksensa tehdä, sillä on nimittäin aika ihana kirja!

Toiveissa on tulevalle vuodelle kehittää itseäni monella tavalla, mm. valokuvauksen ja bloggaamisen saralla. Oli ihan huippukiva ilta Kotoisan ennakkonäytöksessä, ja siitäkin sain jälleen kipinää tarttua kameraan. Tämän viikonlopun iloja on ollut Päijät-Blogien Insta -tili, jonka kautta olen löytänyt monta uutta bloggaria Lahdesta tai lähistöltä. Käykäähän klikkaamassa itsenne seuraamaan upeita insta -tilejä! Kiitos  P.S. Never Stop Smiling -blogin Johannalle hienosta ideasta ja sen toimeenpanosta.<3 





Tammikuun alussa sain Villa Kotirannan Sadulta kutsun osallistua #muovitonarki -haasteeseen. Lupasin tarkkailla muovijätteen määrää kuukauden ajalta, sen suurempaan projektiin en juuri nyt uskalla tässä lupautua. Punnitsin kuukauden aikana meillä syntyneen muovijätteen, ja juuri äsken laskin roskien painot yhteen. Kuukauden saldo oli 1,9 kiloa muovijätettä. Onko se paljon? Ainakin se on enemmän kuin Sadun perheessä.

Muutamia havaintoja  muoviroskiin liittyen tein kuukauden aikana. Alkukuussa meidän perheen miesväki oli tilaillut yhtä sun toista postimyynnistä...ja oli siellä yksi paketti minullekin. Näistä postipaketeista tuli todella paljon muoviroskaa! Jossain kohtaa tammikuuta esikoinen vaihtoi aamupalansa Viiliksestä omatekoiseen smoothieen (omasta toiveestaan, äidin riemuksi), ja tämä vähensi myös muoviroskien määrää kuun lopulla.  


Ei pöllömpi vuoden alku. 
Oikein hyvää alkanutta helmikuuta ja uutta viikkoa!

Taina


Kuvat ovat enimmäkseen kännykästä poimittuja kuukauden varrelta.