sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Parasta juuri nyt



Viikko on ollut pitkä, sillä eilinenkin oli työpäivä. Päivä piti sisällään mielenkiintoista asiaa, mutta kieltämättä viikonloppu vilahtaa nopeaan, kun se on vain päivänmittainen. Mielestäni paras tapa latautua on tehdä vain sellaisia asioita, joista nauttii. Itselläni se tarkoitti heti aamusta kameraan tarttumista ja paikkojen järjestelyä sen verran, että kuvat sai otettua. Ei siis mitään suurta siivousurakkaan, vaan juuri sen verran, että kuvat saa otettua.:)


Nappasin ehkä viikko sitten makuuhuoneen verhot pois kokonaan. Pitkän pähkäilyn jälkeen kävin ostamassa Marimekon vihreänharmaata Tiiliskivi -kangasta, josta ajattelin ommella valelaskosverhot makuuhuoneeseen. Ompelemaan en vielä ehtinyt, mutta ehkäpä tulevalla viikolla... Paras väri juuri nyt kankaissa, seinissä, laatoissa ja monen moisissa tavaroissa on mielestäni vihreä sen kaikissa ihanissa sävyissä. 



Tiiliskiven lisäksi Marimekon Unikko -kuosi pääsee aivan yllättäin tälle listalle! Mikä tahansa Unikko ei kolahda, mutta puolipellavainen beige-valko-vihreä ei jättänyt rauhaan ennen kuin ostin tyynynpäälliset, joilla ei ole tarkoitus nukkua, ainoastaan antaa ilmettä petaukseen. Koska pussilakanoita on muutenkin kaapissa riittävästi, laitoin tilaukseen  vielä tuplapussilakanan, jonka näin sieluni silmin kesäisenä päiväpeitteenä. Paras kuvio juuri nyt on Unikko. Sama kukka on muuten myös tyynynpäällisessä, jonka ostin Parolan Rottingista pari viikkoa sitten poikaa intistä hakiessani.


Vaikka ostoksia on tullut nyt tehtyä, niin paras juttu arjen toimivuuden kannalta on, että olen reilun parin vuoden aikana myynyt yli 1400 tavaraa kirpputorilla, 1434 tarkalleen. Sain tämän lukeman kirpputorin kassajärjestelmästä. Edellisessä postauksessa kerroinkin, mihin myyntiansiot tällä kertaa menivät. On vapauttavaa päästä eroon turhista tavaroista ja saada kotiin järjestys ainakin hetkeksi.


Näin helmikuussa kukkatarjonta on ihanan monipuolista ainakin kukkakaupoissa! On leinikkejä, ranskalaisia tulppaaneita, unikkoja, anemonea, kirsikanoksia ja keväisiä sipulukukkia vain muutamia mainitakseni. Paras tapa piristää mieltä harmauden keskellä on hankkia kimppu tai ruukku kauniita kukkia!


Paras päätös vähään aikaan oli uskaltautua valokuvaajalle taannoin Hää- ja Juhlamesuilla. Pop up -kuvaus oli edullinen ja olen supertyytyväinen saamiini kuviin. Vaikka tuntui vähän hassulta mennä kuvattavaksi, niin ammattilaisen ottamia kuvia on mukava käyttää eri some-kanavilla.

Mukavaa lomaviikkoa kaikille, jotka sellaista viettävät!
Tsemppiä arkeen meille muille!<3

Taina




sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Kolmas pöytä toden sanoo - Woodnotes Twiggy



Syksyllä aloitin olohuoneen mylläyksen ja möin parikymmentä vuotta palvelleen arkkupöydän pois ennen kuin olin edes uutta pöytää hankkinut. Arkkupöytä oli alkanut tuntua liian raskaalta ja tieto arkun sisällä lojuvasta turhasta tavarasta (pelikonsoleihin pelejä ja enimmäkseen lasten dvd:tä) aiheutti myös ahdistusta. 



Nykyään kaikilla ei olohuoneessa edes ole sohvapöytää, mutta mihin ihmeeseen laittaisin kaikki kukkani, jos sohvapöytää ei olisi! Pikaratkaisuksi ostin Ikeasta tarjotinpöydän, joka alkoi aika pian tympiä mm. mustan värin vuoksi. Tummilla pinnoilla pöly ja kaikenlaiset tahrat näkyivät liian selvästi. Tarjotinpöytä tuntui myös turhan kiikkerältä, olin tottunut toisinaan lepuuttamaan jalkojani arkkupöydän reunaa vasten, eikä sellainen onnistunut tarjotinpöytää vasten. Tarjotinpöytä odottaa nyt terassilla kevättä...


Toinen pöytä olikin sitten jykevä ja sen pinta oli puinen, mikä tuntui kotoisalta. Periaatteessa pöydässä ei ollut mitään vikaa, mutta tein siitä kaupat tällä viikolla, ja nyt se sai uudet, onnelliset, omistajat. Me taas kävimme viikko sitten sunnuntaina piipahtamassa Helsingissä Facebook -kirppisostoksilla!



Syksyn Habitaressa ihailin Woodnotes -Twiggy pöytiä ajatellen, ettei minulla ikinä olisi varaa maksaa niin montaa sataa euroa sohvapöydästä kuin nämä pöydät maksavat. Kuinka ollakaan, minulla on jälleen ollut kirppispöytä meidän lähikirpparilla, ja kun kauppa alkoi siellä käymään niin mallikkaasti, aloin tutkailla, mihin tällä kertaa käyttäisin myynnistä saamani rahat. Lopputulos siis on, että olen saanut kaapeista ja varastosta turhia tavaroita eteenpäin ja olohuoneessa on nyt pöytä, josta en oikeastaan edes uskaltanut haaveilla.



Uskon, että tässä meillä on sohvapöytä, joka kestää seuraavat 20 vuotta! Kepeys ja reunan kaarevat muodot tuntuvat todella hyvältä. Hain varastosta valkoisen villamaton ja kauppasin sini-ruskeasävyisen maton samantien yhdelle mattoa ihailleelle kaverille.:) 

Jalkoja tuossa Twiggyn reunalla ei pidetä, mutta eipä tuolla joulun alla hankitulla Fiesta -sohvalla sillä tavalla perinteisesti istutakaan! Nykysohvien syvyys on sellainen, että sinne sohvalle ne jalatkin tuppaavat nousemaan. Vieraita meillä käy sen verran harvakseltaan, että kaikki sisustusostokset on tehty ihan vain omaa perhettä ajatellen, niin kuin minusta pitääkin.

Toista Fiesta -sohvaa odottelemme tehtaalta saapuvaksi pian. Olemassaolevan Fiestan sivulle olen kaivannut jotain laskutasoa, pientä pöytää tai jakkaraa. Olen myös miettinyt ikkunan alla olevien tv-tasojen tarpeellisuutta. Ne hankittiin aikanaan cd-levyjen säilytystä varten, sekä viherkasveille alustaksi. Cd-levyjä meillä ei ole enää vuosiin kuunneltu, joten periaatteessa tv-tasotkin voisi hävittää ja kukille olisi muitakin vaihtoehtoja säilytykseen...Katsotaan! Sisustus elää.:) 


Taina

perjantai 7. helmikuuta 2020

Iloa ja inspiraatiota - Life Celebration



Tämä postaus on kaupallinen yhteistyö Kukkakauppa Villiviinin kanssa, joka yhdessä Mojo -tuotannon kanssa oli viime viikonloppuna kolmatta kertaa järjestettyjen hää- ja juhlamessujen takana täällä Lahdessa Liike- ja Yrityskeskus Korilla. Viime kerrasta osasin jo odotella kivaa tapahtumaan, mutta silti yllätyin, miten ihana tunnelma tapahtumassa olikaan, iloisen energinen! Tunnelma, joka väkisinkin tarttuu ja vie mukanaan.









Kukat Kukkakauppa Villiviini
Messuja vietettiin Korin Puusepän- ja Tiilisaleissa. Kori on entinen linja-autotehdas, ja vanhan tehtaan rouheat tiiliseinät ja paksut hirsiparrut tarjoavat inspiroivan ympäristön paitsi messuille, myös muille juhlille. Tilaa vuokrataan erilaisiin juhliin ja tapahtumiin. 







Kattauksen kukat Kukkakauppa Villiviini
Yrityksiä näillä messuilla oli ymmärtäkseni yli 40, iso määrä joka tapauksessa. Oli hää- ja juhlapukunäytökset, kattauskilpailu, kakkukilpailu, maistiaisia,  ideoita juhlatarjoiluihin, pop up -valokuvauspiste...vain muutamia mainitakseni. Mitään suuria juhlia meillä ei tiettävästi ole tulossa pariin vuoteen, mutta silti  viihdyin juhlatunnelmissa useamman tunnin. Kukkakimpuista ja kattauksista ammennan varmasti inspiraatiota pitkän aikaa!





Kattaus Wanha Kammari


Kattaus Ravintola Kivi
Kuvia kertyi yli 300, enkä mitenkään voi jakaa kaikkea. Tähän postaukseen niitä kertyi 30, luultavasti enemmän kuin mihinkään postaukseen koskaan. Toivottavasti saatte näistä tunnelmasta kiinni! 

Kannattaa ottaa seurantaan Villiviinin Facebook- ja Instagram -tilit, jotta pysyt jatkossa kärryillä näistä messuista, lukemattomista kukkien ja kranssien sitomiskursseista sekä sesongin kauneimmista kukista!






Mekot PELTO bohemian design

Kiitos Eija, kun sain olla osana tätä hienoa tapahtumaa!
Taina




keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Jos häitämme juhlittaisiin nyt...



Oletko leikkinyt ajatuksella, mitä tekisit toisin, jos olisit tekemässä nyt jotain sellaista, minkä olet tehnyt oikeasti kauan sitten? Jokin aika sitten yksin lenkkeillessäni tuo ajatus juolahti päähäni varmaan siksi, että lenkkini menee toisinaan Nuorisoseurantalon ohi, jossa vietetään häitä lähes joka viikonloppu. Millaiset olisivat meidän häät, jos menisimme naimisiin nyt, eikä vuonna -97. Miten paljon juhlakulttuuri, kuten kaikki muukin maailmassa, on muuttunut reilussa 20 vuodessa! Edellisistä häistä, joissa olen ollut vieraana, on jo aikaa lähes 10 vuotta niistäkin. 


Kun me menimme naimisiin, olin minä vielä opiskelija, eikä armaan puolisoni palkka ollut kovinkaan suuri. Häät toteutettiin todella pienellä budjetilla, itsetehden ja hintoja tarkkaan syynäten. Muuhun ei olisi ollut varaa. Olen aivan varma, että rahaa palaisi kaikkeen ihan toisenlainen summa kuin 90-luvun lopulla.


Hääpukuni ompelin itse osana käsityönopintojani. Jos nyt suunnittelisin häitä tai muitakaan juhlia, tuskin mieleeni edes tulisi, että alanpa ompelemaan! Lopputulos mekkoni suhteen oli ihan ok, mutta se tuntimäärä, jonka mekkoon käytin, ei olisi enää mahdollinen. Olisinpa hoksannut käyttää häämekkoani esikoisen kastemekkoa ommellessani, mutta se vaihtoehto ei tullut tuolloin mieleeni. Mekko on roikkunut vaatehuoneessa pölyttymässä vuodesta -97...Jos nyt menisimme naimisiin, joko vuokraisin mekon tai hankkisin valmiina sellaisen vaatteen, jota voisi käyttää toistekin juhlissa. Kertakäyttövaatetus on mennyt kauan sitten muodista.



Ennen häitämme muistan lukeneeni häälehtiä ja käyneeni pienillä häämessuillakin Lahdessa. Neuvojen mukaan valitsin häillemme teemavärit, joita olen jälkeenpäin kovasti ihmetellyt. Ne olivat nimittäin vihreä ja keltainen. Jälkimmäinen ei ole muistikuvani mukaan ollut koskaan lempivärini. Niinpä sitten kimppuni oli ajanmukaisesti pieni ja tiivis, keltaisista ruusuista tehty. Juhlapaikan pöydät puolestaan koristelimme auringonkukilla, koska niitä sai poimia ilmaiseksi läheiseltä pellolta.:P



Jos nyt olisin järjestämässä häitä, satsaisin varmasti kukkiin! Niitä olisi juhlapöydissä, ehkä katosta roikkumassa ryhminä, joku ihana kukkakaari tms. juhlapaikalla kuvauspaikkana. Vaikka keltaisesta juuri tällä hetkellä pidänkin, olisi kimppuni luultavasti valkoisen, nuden ja harmaanvihreän yhdistelmä. Ei suinkaan pieni ja tiukka kimppu, vaan rönsyilevän niittykukkamainen, epäsymmetrinenkin.<3 



Häätarjoilut olivat juhlissamme seisovassa pöydässä, eikä edes juhlapöytiä ollut 90-luvun häissä tapana kattaa, vaan jokainen otti omat välineensä pitopöydästä.  Eipä ollut vielä Pinterstiä! Vaikka meillä ei oikeasti ole tiedossa häiden järjestämistä vuosiin, niin olen minäkin kerännyt mm. kattaukset- ja  juhlakoristelu -kansioihin toinen toistaan kauniimpia kuvia lähinnä hääkattauksista ja juhlakoristeluista rapakon takaa. Noita kansioita katselen esim. joulun alla, kun haluan kattaa pöydän erityisen kauniisti. Jos siis olisin nyt järjestämässä häitä, olisi hääpaikka varmasti koristeltu runsain tunnelmavaloin, kukkasin, myös kynttilöitä ja ilmapalloja voisin koristelussa käyttää...


Vaalokuvaukseen ja juhlien tallentamiseen satsaisimme varmaan toisella tapaa kuin tuolloin teimme. Viralliset kuvat toki otettiin, mutta kirkossa ja juhlissa kameran takana hääri veljeni oman kinnostuksensa mukaan. Videokamera seisoi jalustallaan, ja kamera kuvasi muistaakseni bestmanin puvun nappeja isäni pitäessä puhetta.;)))


Jos häitämme juhlittaisiin nyt, olisin surullinen, koska mieheni vanhemmat eivät enää ole elossa, eivätkä voisi osallistua juhlaan. Meillä oli ihanat, pienet ja lämminhenkiset häät, sitä en tietenkään haluaisi muuttaa! Olen kiitollinen, että meillä on yli 20 yhteistä vuotta avioliittoa takana. Toivottavasti saamme ainakin toisen mokoman lisää.<3

Taina


p.s: Osa postauksen kuvista on omia hääkuviamme, osan olen ottanut toissa syksynä Liike- ja Yrityskeskus Korin juhlamessuilla, joita vietetään muuten jälleen tulevana lauantaina.