sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Joulukortit -18 ja kirjavinkki askartelijoille



Hyvää toista adventtia! Tulimme vasta reilu tunti sitten kotiin viikonloppureissultamme Kajaanista, missä vietimme äitini 70 -vuotispäiviä, ja samalla juhlistettiin myös vanhempieni kultahääpäivää, jota parin viikon päästä oikeasti vietetään. Teimme matkan  tällä kertaa junalla, erittäin hyvä vaihtoehto tähän pimeään vuodenaikaan. Sain matkan aikana luettua yhden kirjan, eikä tarvinnut tiirailla silmä kovana tienviertä hirviä kytäten. Yksi veljistäni joutuikin perjantaiaamuna umpisuolileukkaukseen, ja häneltä jäi harmillisesti juhlat väliin. Kivat ja lämminhenkiset juhlat on nyt kuitenkin vietetty, ja pikku hiljaa tässä voi ryhtyä miettimään ja laittamaan joulua, eihän siihen ole kuin hiukan yli kaksi viikkoa aikaa!




Joulukorttien lähettäminen on perinne, josta pidän sinnikkäästi kiinni. Niin kauan kuin muistan, olen askarrellut kortit itse, joskus silloin, kun pojat olivat pieniä, koko perhe on ollut toisinaan mukana korttitalkoissa.  Nykyään meillä on miehen kanssa työnjako, minä askartelen kortit, ja hän pitää osoitteet ajantasalla, ja printtaa kuoriin osoitelaput. Toimii.:)





Ostin jo vuosi sitten syksyllä Tanskan reissulla paikallisesta kirjakaupasta kirjan, josta ajattelin olevan iloa korttien askartelussa. Kirja on saksalaisen Frau Annikan käsialaa. Yritin löytää oikeaa suomennosta tuolle hand lettering -termille, ja löysin erään viestinnän tutkielman, jossa sanan suomennos oli kirjainkuvitus. Kirjainkuvituksella on tätä nykyä yhä merkittävämpi rooli graafisessa suunnittelussa. Kirja sisältää erilaisia kirjaimia ja kuvioita, joita yhdistelemällä ja muokkaamalla voi luoda lukemattoman määrän erilaisia kuvituksia tai tekstejä. Näillä samoilla kuvioilla syntyisi varmasti vaikkapa kivat kotisivut tai blogin logo! Ainakin Adlibriksellä näyttäisi olevan useitakin kirjoja kirjainkuvitukseen liittyen Frau Annikalta, vaikka juuri tätä minun kirjaani sieltä ei näytä löytyvän. 




Jotenkin viime vuonna unohdin koko kirjan siinä vaiheessa, kun oli joulukorttien askartelun aika. Nyt muistin kirjan, kun aloin suunnittelemaan tämän vuoden joulukorttia. 




Olen piirtänyt ehkä kuusi erilaista vaihtoehtoa, ja todennäköisesti tämän vuoden korttiin tulee vihreä kranssi punaisilla marjoilla, kuten tuossa kuvassa. Kranssin yhdistelin kahdesta eri kirjan ideasta. Kokeilin kortteihin myös erilaisia reunuksia ja tekstejä. Ajattelin käyttää tällä kertaa samaa Jouluiloa -toivotusta kuin kolme vuotta sitten. Huomenna pitäisi muistaa käydä ostamassa korttipohjat, laatikosta löytyi juuri sen verran, että sain kokeiluni tehtyä. Toissavuotiset joulukortit ovat keränneet kovasti tykkäyksiä ihan viime aikoina Instagramissa. Ne kortit olivat kovasti omaankin mieleeni. 

Vieläkö lähetätte joulukortteja postitse?

Kivaa, jouluista viikkoa!
Taina


torstai 6. joulukuuta 2018

Suomen suloa x 8



Tämä on päivä, joka herkistää ja muistuttaa, että moni asia, joista täällä Suomessa saamme nauttia ja iloita, eivät suinkaan ole itsestäänselvyyksiä, vapaus, demokratia ja tasa-arvo noin ihan vain muutamia mainitakseni. Saamme kiittää isovanhempiamme ja vanhempiamme, jotka ovat tehneet Suomesta sellaisen, kuin se nyt on. Työ paremman tulevaisuuden eteen on kesken, ja se työ on tietenkin meidän vastuullamme. 

Suomen upea luonto, sitä ei vain voi unohtaa, kun puhutaan kaikesta siitä hyvästä, mitä meillä on! Neljä vuodenaikaa on rikkaus, jonka toivon säilyvän tulevillekin sukupolville. Kaivoin koneen kätköistä muutamia kuvia luontoon ja vuodenaikoihin liittyen. Kuvien kautta haluan toivottaa ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa!<3    











Onnea Suomi ja me kaikki, jotka saamme täällä asua!

Taina

tiistai 4. joulukuuta 2018

Hieman jo joulua kotiin



Hei, ja iloista joulukuuta! Viikonloppuna oli kiva laittaa jo vähän jouluista kotiin, kun ensimmäinen adventti antaa siihen ihan virallisestikin luvan. Molemmille pojille tein joulukalenterit omiin huoneisiinsa. Esikoinenkin vielä sitä halusi (eipä sen puoleen, monilla oikeasti aikuisilla on aina omat joulukalenterit..), joten molempien huoneessa roikkuu nyt pussi poikineen. Instaan laitoinkin viikonloppuna kuvan kuopuksen huoneesta. Tuntuu olevan herääminen helpompaa, kuten aina ennenkin joulukuussa, kiitos joulukalenterin.;)





Adventtikynttelikkönä on sama betoninen House Doctorin kynttelikkö kuin viime vuonna. Tällä kertaa löysin juuri tuohon kynttelikön väliin sopivan pienen sypressin Neilikasta. Kynttelikön keskelle sopivan ruukun, johon tämä sypressi puolestaan mahtui, löysin Prismasta. Ruukussa oli valmiiksi jouluinen kukka-asetelma, mutta se puolestaan oli hieman liian leveä adventtikynttelikössä käytettäväksi, vaikka tyyliltään olisi tuohon sopinutkin. En kuitenkaan halua kasvien osuvan liekkeihin... Niinpä siirsin asetelman vanhaan, kaapista löytyneeseen, saviastiaan, joka oli liian leveä kynttelikön keskelle, mutta sopiva asetelmalle ja sypressi sai asetelmasta vapautuneen ruukun. 





Kynttelikön koloissa on tänä vuonna sini-harmaa sävyisiä, pieniä, joulupalloja, jotka puolestaan tarttuivat mukaan Jyskistä. Ostaessa ajattelin, että voisin ehkä käyttää noita kranssin koristeena. Kranssien solmimiseen ei ole aikaa vielä ollut, joten hyvä, että tulevat käyttöön vaikka sitten näin kynttelikön täytteenä.:)




Neilikasta on peräisin myös isompi sypressi hennolla "lumipeitteellä". Olohuoneen sivutasolle rakensin jouluisen asetelman, josta sypressin lisäksi löytyi paikka edellämainitulle Prisman kukka-asetelmalle ja samasta paikasta vuosia sitten ostetulle keramiikkaa olevalle enkelille.




Nyt mulla alkaa olla jo kiirus vaatekaappiin penkomaan, mitä sitä pukisi joulujuhliin päälle...Toivotaan, ettei ihan kaikki lumi sulaisi, tuohan pienikin määrä kummasti valoa tähän pimeyteen!

Kivaa, jouluisaa, tiistai-iltaa!
Taina

perjantai 30. marraskuuta 2018

Keramiikkaa sen olla pitää!



Hei, ihanaa perjantai -iltaa ja marraskuun viimeistä päivää!<3 Yritän nyt ryhdistäytyä blogini suhteen ja löytää jälleen säännöllisen rytmin postailuun. Aiheita maailma on pullollaan, mutta tähän vuodenaikaan ongelmaa tuottaa luonnonvalon vähyys, ja siitä johtuva kuvapula. Näin monta vuotta kun bloggaamista on takana, niin yritän tässäkin hieman ennakoida ja ehtiä viikonloppuna kuvaamaan kuvat vaikka pariin postaukseen. Silloin tällöin voi käyttää vanhoja kuvia, kuten eilisessä, adventtikynttelikköjä esittelevässä, postauksessa. Nämä kuvat puolestaan ovat viime sunnuntailta. 







Useampaan otteeseen olen jo maininnut viehtymykseni keramiikkaa kohtaan. Olisin niin kovin halunnut mennä kokeilemaan sen valmistamista itsekin, mutta toisin kävi. No, nyt jälkeenpäin, kun syksy alkaa olla lopuillaan, täytyy sanoa, että enpä tiedä, olisinko sinne ainakaan joka viikkoa ennättänytkään...Ehkä ensi vuonna sitten!

Kävin viime viikonloppuna Lahdessa Kikoi Tradingin eettisille ostoksille -tapahtumassa. Kyseinen yritys myy kaikkea kaunista ja käsintehtyä. Yrityksen slogan " Huolehdimme kasvoista tuotteemme takana" oli minusta koskettava. Käsityöt tuovat elannon mm. monille kehitysmaiden naisille ja käsityöläisille.





Muutakin olisin tuolta mielelleäni ostanut, mutta ihastuin eniten ruotsalaisen Petra Lundin kahden kynttilän kynttelikköön, ja sellainen lähtikin pienen mietinnän jälkeen mukaani. Sieluni silmin näin, että tästä tulisi hyvä yhdistelmä hiljattain Kätevä & Tekevä -messuillta ostamani Tuias -keramiikan kulhon/maljan kanssa. Niin kuin tulikin.:) Tuijan astioita multa löytyy muuten muitakin jo vuosien takaa ennestään. Ne ovat aivan ihania!<3 Kolmanneksi asetelmaan (jotta pariton määrä...) hain eteisen kaapista aikoinaan Suurhallin joulumarkkinoilta eräältä mummolta ostamani lampaan. Hän oli itse näitä savesta tehnyt, ehkäpä jollain Kansalaisopiston kurssilla.:) Oi, miten minuun nyt iskeekään keramiikka!<3




Maljaan laitoin Villiviinistä ostetut brunian oksat, joille hankin jotain muuta kaveriksi tällä viikolla. Siitä ehkä kuvia, kunhan ennätän päivänvalossa kuvaamaan...


Leppoisaa viikonloppua!
Taina

torstai 29. marraskuuta 2018

Inspis // Adventtikynttelikköjä



Jotenkin vaikea uskoa, että joulukuu on vain parin yön päässä. Tämä marraskuu on mennyt aivan kuten arvelinkin, työteliäissä merkeissä. Blogi on jäänyt työkiireiden jalkoihin, yritän vastailla edellisiin kommentteihin viimeistään huomenna!<3 

Joulu ja joulunodotus ovat kyllä olleet mielessä jo useamman viikon, mutta mitään konkreettista en ole ennättänyt tekemään ensimmäisten joulukukkien hankkimista ja joulumusiikin kuuntelua lukuunottamatta, jos niitä nyt voi tekemisiksi mainita.:) Olen kuitenkin erittäin tietoinen, että huomenillalla  tai viimeistään lauantaina olisi aika koota adventtikynttelikkö, vaikka ajatus siitä, millainen kynttelikkö on tänä vuonna, on vielä hieman hämärän peitossa.

En muista, onko meillä ollut adventtikynttelikköjä ennen blogini aloittamista. Muistan ainakin ihailleeni niitä vuosia sitten Bonnierin joulukirjoista (joista kirjoittelin viime vuonna). Voi hyvinkin olla, että meillä on ollut adventtikynttelikköjä jo aiemminkin, mutta valokuvia löysin viideltä edellisvuodelta. Vanhoja kuvia katselemalla saattaa inspiroitua ja oivaltaa, ehkä tästä koosteesta on iloa muillekin kuin minulle!

Joulun 2013 alla meillä polteltiin valkoisia pöytäkynttilöitä valkoisella lautasella, jonka päälle olin kasannut kiviä. Numerot kynttilöissä on ostettu Finnmarilta, ja niissä on piikit, jotka työnnetään kynttilään. Numeroita täytyy tietenkin siirtää sitä mukaa, kun kynttilät palavat. 






Seuraavana vuonna kynttilät olivat tummanharmaita, pöytäkynttilöitä jälleen, alunen oli vaihtunut harmaaseen, Millan putiikista ostettuun kuviolautaseen. Lehtikuusenoksat ja männynkävyt toimivat tuona vuonna koristeina, eivät kuitenkaan liian lähellä elävää tulta.





Kolme vuotta sitten askartelin betonisen kynttelikön, joka muodostuu numeroista 1 - 4 . Postaus kyntteliköstä löytyy täältä. Kynttiläkuppeihin käyvät Pentikin poron tuohukset. Tämän kynttelikön huono puoli onkin ehkä käytön kalleus. Nuo tuohukset palavat todella nopeasti ja ovat melko hinnakkaita. 

Tuolloin ensimmäisenä joulunalusena asettelin kynttelikön mummolta saamani Arabian Arctica tarjoilulautaselle ja koristukseksi nyhdin tekomarjaoksia lintujen nokkimasta kranssista.
  





Kuvia katsellessani huomaan, että kyntteliköt näyttävät menevän minulla kaksi vuotta suurin piirtein samanlaisina, pieniä muutoksia tietenkin pitää näin vaihtelunhaluiselle ihmiselle olla.:)

Siispä toissa vuonna käytin samaa numerokynttelikköä kuin edellisjouluna, mutta koristukset ja alunen vaihtuivat toisiksi. Nyt kynttelikön alla oli valkoinen, kuviollinen, tarjoilulautanen, jonka olen vuosia sitten ostanut Paperikuusta (ei taida löytyä muualta kuin Lahdesta). Mondaytosunday -maljakko sai olla kynttelikön seurana ja vihreät oksat toivat betonille kontrastia. 






Viime vuonna ostin betonisen kynttelikön jo kesällä alesta Sokoksesta. Siinä viehättä pyöreä muoto yhdistettynä betoniin. Oli jälleen aika käyttää kiviä kynttelikössä (tällä kertaa koristekiviä). Keskelle jääneeseen aukkoon asettelin pienen astian, jossa oli sammalta, sekä Schleichin peuroja. Tanskan reissulta itselle tuliaisina tuotu metallinhohtoinen maljakko ja lepän oksat pikkuisini käpyineen toivat niin ikään luontoa osaksi joulukoristelua.





Kolmena edellisvuonna olen tehnyt itselle myös kalenterikynttilän, johon ohjeet löytyy täältä. Tänä vuonna tielleni ei ole vielä osunut kivoja kynttilöitä purkissa, vaikka olen niitä monestakin paikasta katsellut. Kannattaa ostaa useampi samanlainen kynttilä, kun sellainen kohdalle sattuu, sillä olen joskus siirtänyt tarran uuteen purkkiin, kun vanha on poltettu loppuun ennen kuin edes ollaan joulussa.;D Viime vuonna huomasin kömmähdykseni tarrassa vasta kuvista. Uuden tarran tekeminen ja tulostaminen käy onneksi nopsaaan!




Tässähän ihan innostuu itsekin, kun vanhoja kuvia katselee! Täytyy varmaan ryhtyä selailemaan joulukirjoja ja -lehtiä, eiköhän ajatus kyntteliköstä pian muodostu...

Oikein kivaa ja inspiroivaa loppuviikkoa!
Taina

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Satula -pussilakanat ja puuvillan paluu



Hei, ihanaa sunnuntaita!❤ Vuosien saatossa olen oppinut nauttimaan näistä hitaista sunnuntaiaamuista  ja sunnuntaipäivien kiireettömyydestä. Joskus aiemmin sunnuntaisin iski ahdistus, viikonloppu tuntui ihan liian lyhyeltä. Ahdistus ei liittynyt töihin, leipätöitä kun saa usein tehdä viikonloppuisinkin, vaan siihen, ettei arkena ehdi tehdä sellaisia asioita, joista nauttii. Lasten kasvaminen on tietenkin tuonut lisää liikkumavaraa arki-iltoihinkin, ei meillä enää juurikaan tarvitse kuskailla poikia, ja toisaalta kokemus opettaa organisointia ja suunnitelmallisuutta. Usein mm. mietin viikon ruoat suurinpiirtein etukäteen kaupassa käydessäni, ja sunnuntaina teen usein jotain sellaista, mistä riittää vielä ainakin maanantaina lämmitettäväksi. Helpottaa viikon aloitusta. Muutama vuosi eteenpäin ja luultavasti kaipaan tätä aikaa... Joka tapauksessa sunnuntai on nykyisellään yksi viikon mukavimmista päivistä, sillä inspiraatio iskee yleensä, kun sille vain on aikaa.





Postauksen kuvat otin viime sunnuntaina, kun olin juuri vaihtanut meille uudet, Marimekon Satula -kuosiset pussilakanat. Edellisestä pussilakanaostoksesta on aikaa pari vuotta, ja viimeisen viiden vuoden aikana kaikki ostamani vuodetekstiilit ovat olleet pellavaisia. Niitä onkin sitten käytetty koko ajan, kesällä välillä niin, että olen aamulla pessyt lakanat ja pyykkinarulta laittanut ne takaisin illaksi. 





Mikään hetken päähänpisto tämä ostos ei ollut, sillä olen miettinyt elokuusta saakka, onko näille oikeasti käyttöä tai tarvetta. Otin pitkästä aikaa vanhat puuvillaiset pussilakanat käyttöön vähän kuin kokeeksi, ja hyvältähän ne tuntuivat!:) Eivät rypisty, ja tuntuvat keveiltä, kaikessa on puolensa. Totesin, että näille uusille on käyttöä, eikä kaukana ole varmasti sekään aika, kun liinavaatekaapista lähtee tavaraa poikien mukaan omiin koteihin.





Olen monta muutakin kodin käyttöesinettä hankkinut ruokakaupan leimoilla edullisemmin ja joskus aiemmin siitä kirjoitellut tänne blogiinkin. Marimekon Satula -kuosiset lakanat ja pyyhkeet ovat joulukuun loppuun saakka K-supermarketeissa saatavilla keräilyleimoilla sopuhintaan. Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö tai maksettu mainos, kirjoittelen vain siksi, että itse tykkään. Normaalihintaisina nämä olisivat jääneet minulla haaveeksi.




Aamupalaa voi sunnuntaina syödä vaikka sängyssä! Itse en tosin tykkää syödä sängyssä, mutta nuo aamupalan mustikat, pussilakanoiden ja kukkien tumma väritys sopi niin hyvin yhteen, etten voinut vastustaa kiusausta pienelle stailaukselle.:)


Nautitaan sunnuntain suloisuudesta, ehkäpä auringostakin!
Taina 

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Jouluttelun voi aloittaa kukilla!



Voisi luulla, että pimeys ja hämyinen tunnelma tekisivät jouluisen tunnelman. Hassua kyllä, minulla taitaa olla ihan päinvastoin.:) Jo vuosia sitten olen todennut, että minulle joulu todellakin on enemmän mielentila kuin joukko traditioita. Jostain syystä pääsen helpommin joulutunnelmaan(kin), kun aurinko antaa virtaa ja valon leikki käy seinillä ja lattioilla.





Viikonloppuna alkanut pakkasjakso, johon on kuulunut myös kauniita auringonpaisteisia hetkiä, on herättänyt minussa uinuvan jouluihmisen. Joulukoristukset meillä on aina olleet aika maltillisia, viime vuosina olen tainnut tykätä tuoda joulutunnelmaa eniten joulukukilla. Pojille ja miehelle koristukset ovat samantekeviä, joten tässä asiassa minä päätän.:) 





En ole oikeastaan tykännyt amarylliksistä kovin kauaa. Ihan viime vuosina ne ovat salakavalasti hiipineet suosiooni. Kun näin ruokaostoksilla aivan mielettömän upeat leikkoamaryllykset, en voinut niitä mitenkään sinne kauppaan jättää! Paketissa oli kaksi vartta, ja koska en pystynyt päättämään, ottaisinko vaaleanpunaisemmat, kerrotut, vai vaalemmat ja yksinkertaiset, niin otin sitten molemmat. Paketin hinta oli noin 10 euroa, ei paha noin upeista kukista!





Jouluruusun ostin jo pari viikkoa sitten. Viikonloppuna huomasin, että peikonlehden ruukku olikin halki, ja lähdin ostamaan sille uutta ruukku Villiviinistä. Uusi ruukku päätyi kuitenkin jouluruusulle, ja peikonlehdelle löytyi sittenkin ruukku omasta jemmasta. Savisen kynttilänjalan kaivoin kaapista ruukulle kaveriksi, ja sattumoisin tuore Suuri joulukirja toistaa samaa värimaailmaa.




Paitsi että joulu on mielentila, niin siihen mielentilaan kuuluu mielestäni olennaisina odotus ja valmistelut. Tästä se alkaa! Mitenkäs siellä, joko teitä kovasti jouluttaa?

Taina

p.s: Vinkit Ming-maljakon puhdistamiseen otetaan ilolla vastaan. Kuten kuvista näkyy, on seisova vesi jättänyt maljakkoon likaa, ja koska tuo suuaukko on niin kapea, on melkein mahdotonta pestä maljakko harjalla kunnolla...

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Terassi talvikuntoon // Arvonnan voittajat



Tästä kuluneesta syksystä on ollut helppo tykätä. Sää on ollut melko kuivaa ja lämmintä, ei tihruista ja koleaa, kuten toisinaan varsinkin marraskuussa on. Tänään meitä on pitkästä aikaa hemmoteltu kunnon auringonpaisteella, eilinen ja perjantai vasta vähän lupailivat, mutta tänään täällä Lahden seudulla on tankattu aurinkoenergiaa. Tuntui, että ihmisiä oli joka paikassa liikkellä, eihän valoisan aikaan malta olla sisällä! Jännä juttu, mutta minua alkaa auringonpaisteessa jouluttaa ihan mahdottoman paljon.:) 




Pitkään jatkuneen syksyn ansiosta olemme kerrankin saaneet terassin laitettua talvikuntoon hyvissä ajoin ennen talvea! Keväällä, ennen lakkiaisia, öljysimme terassin uudestaan tummaksi. Edellisen kerran öljyäminen oli tehty ripijuhliin neljä vuotta aiemmin, pinta pysyi meistä varsin hyvänä, joten tarvetta jokavuotiseen öljyämiseen ei ole ollut. Kun silloin edelliskerralla vaihdoimme terassin värin ruskeasta mustaan, niin tällä kertaa teimme sekoituksen mustasta ja kelonharmaasta, puolet ja puolet. Olen tykännyt terassin väristä, sillä sävy on hieman pehmeämpi kuin pelkällä mustalla öljytty. Siinä ei myöskään erotu hiekkajäljet ihan niin hyvin kuin mustasta terassista. 





Ennen juhlia öljysin myös yhden terassin puutelineistä, samoin kuin puunvärisen kukkatelineen, molemmat mustiksi. Ei siitä ole kuin pari-kolme viikkoa, kun öljysin vielä kaksi muutakin puutelinettä, nyt kaikki ovat vähemmän jämäpuista tehdynnäköisiä. Tämän talven takkapuut tulivat tuollaisissa säkeissä. Ei kovin nätit, mutta käytännölliset. Puut voi kantaa sisälle pussi kerrallaan. Josko tulevalla viikolla pitkästä aikaa olisi takan lämmittämisen aika...




Kesällä hankkimani Kekkilän puinen kasvulaatikko on myös tyhjennetty, tosin nostin siihen vielä sinnittelevät kesävihreät ruukuissaan. Eihän niitä sentään voinut pois heittää. Syyskukista lankaköynnökset ovat olleet ruukuissa keväästä asti, neilikoiden ja pelakuiden tilalle vaihdoin syksyn alussa valkoiset callunat ja Villiviinistä löytämiini heiniin. 





Clas Ohlsonin tulitelineet jäivät terassille odottelemaan juhlahetkiä, kuten itsenäisyyspäivää ja joulua. Hieman heppoisethan nuo ovat, mutta menevät paremman puutteessa.




Sitten hyvänmielenarpaisiin! Osallistujia oli blogin ja Facebookin kautta peräti 43. Oli ilo lukea kommenttejanne.<3 Kiitos kaikille kommentin jättäneille!

Arvoin kuusi voittajaa. He ovat Aila, Anne (Meluisa perheemme -blogista), Ellen, Outi (Outi´s life -blogista)  sekä Marja Lämsä, voittivat kukin suklaata. Hannalle, Parempi tänään -blogista lähtee suklaan lisäksi Hemtexin kynttilä. Onnea kaikille voittajille!<3 Olen laittanut sähköpostia niille, joiden osoitteet sain selville. Loput yritän tavoittaa blogin tai Facebookin kautta.

Oletteko muuten seuranneet Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa? En ole seurannut kisaa moneen vuoteen, mutta tänä vuonna mukana on aivan mielettömän upeita tanssijoita, ja kun kerran aloitin seuraamisen, ei sitä voi jättää kesken. Nyt keskityn ohjelmaan, joka tuossa pyörii parhaillaan.:)

Mukavaa viikkoa!
Taina