tiistai 14. elokuuta 2018

Mamman marjapiirakka - kirpeä klassikko







Varmaan kuukauden päivät on pitänyt tehdä mamman marjapiirakkaa, sillä punaisten viinimarjojen kypsymisestä on ainakin sen verran aikaa. Suurin osa punaisista on onneksi jo poimittu talteen, vielä pitäisi ennättää mustat poimia.

Kävikin sitten niin, että ilmeisesti aika monet ovat kyseistä piirakkaa leiponeet, tai ainakin aikoneet, sillä viiden vuoden takainen postaus on noussut tuohon sivupalkkiin kuukauden luetuimpien postausten listalle. Viimein sain itsekin piirakan leivottua, oikeasti mamman marjapiirakan tekeminen on helppoa ja nopeaa. Koska reseptiä on hankala hakea vuosien takaa, niin laitanpa jo senkin vuoksi reseptin uudelleen jakoon, jotta jatkossa ei tarvitse selata postauksia ihan blogihistorian alkuun saakka. Suosittelen kokeilemaan, jos leipomus on vieras entuudestaan.


pohja:
100g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl graham- tai ruisjauhoja
1 muna
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Nypi voi ja sokeri sekaisin (voi vatkakin, mutta näin syntyy vähemmän tiskiä ja saat tuntuman taikinaan). Lisää kananmuna ja jauhot, ja nypi nekin käsin. Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 175 asteessa 10 minuuttia.


täyte:
1 prk kermaviiliä 
1 muna
1 dl sokeria (tätä voi hyvin vähentää hieman)
marjoja 2-3 dl
2 tl vaniljasokeria

Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada ne esipaistetun pohjan päälle. Levitä täyte tasaiseksi. Jos käytät pakastemarjoja, lisää ne kermaviiliin jäisinä. Jatka piirakan paistamista vielä 20-30 minuuttia, kunnes reunat ovat ruskeat ja täyte ei näytä höllyvän. Itse käytin tähän piirakkaan myös sunnuntaina poimitut puutarhavadelmat sekä pensasmustikat omasta pihasta. Eivät ne ainakaa huononna makua.;) Tällä kertaa pidin piirakkaa uunissa yhteensä 40 minuuttia, ja pohjasta tuli ihanan mehevä, olematta raaka. Tuo varsinainen leipominen vie ehkä maksimissaan kymmenen minuuttia, joten nopeasti valmistuu tämä loppukesän herkku, joka nostaa jo ajatuksena veden kielelle! Mielessä on ollut kokeilla samaa gluteenittomilla jauhoilla, sillä niin paljon on noita gluteenittoman syöjiä nykyään ystävissä.








Kivaa viikkoa!

Taina

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Lapsuuden kesät, niin kuin ne muistan



Kootessani ja kirjoittaessani yhteen tämän kuluneen kesän muistoja, syntyi  kommentoineiden kanssa hyvä keskustelu käsitteestä lapsuuden kesät. Siitä keskustelusta puolestaan syntyi idea kirjoittaa ihan oikeasti lapsuuden kesistä. Kiitos erityisesti Viikarivartti -blogin Varpuslintu ideasta!<3  




Olivatko ne lapsuuden kesät pelkkää auringonpaistetta ja mustikkamaitoa? Mistä lie tuo mustikkamaito tuohon ilmaantunut. En muista kyseistä herkkua syöneeni varmaan yli 30 vuoteen!


Kirahveilla on muuten kamalat, siniset kielet! Sen opin paljon myöhemmin.



Ihan ensimmäinen muisto, mikä minulla ylipäätään on olemassa, liittyy kesämatkaan, joka suuntautui Ruotsiin ja Kolmårdenin eläintarhaan. Lasin takana hyppineet apinat lienevät olleen hieman pelottava kokemus kaksivuotiaalle. Samalla reissulla tuore pikkuveljeni melkein unohtui kyläpaikkaan (sitä en tosin muista), ei se ollut niin tarkkaa siihen aikaan.;) Menopeli tuolla reissulla oli muuten Kupla-volkkari. Lapsuudessani rahasta oli aina tiukkaa (en sitä tietenkään vielä tuolloin tajunnut), ja siksi laivallakin mentiin aina lyhintä reittiä (Naantali - Kapellskär) ja päivävuorolla. 



Näyttääkö tämä leikkipaikka muiden silmiin ankealta ja mun vaatetus vaillinaiselta?


Aika tavalla kesämuistoja on kertynyt lapsuudessa juuri automatkoilta, joita tehtiin ympäri Suomea. Yöpymispaikkoja oli tuttuvien luona tai leirintäalueella teltassa, ei oikeastaan koskaan hotellissa. Siellä takapenkillä istuin kahden veljeni kanssa, ja varmaan ei sellaista matkaa ollutkaan, ettemme olisi tapelleet siitä, kuka saa istua keskellä ja näkee parhaiten eteen, siinä välissä roikkuessa. Mielestäni olen joskus hattuhyllylläkin makoillut autossa. En muista pelänneeni sorateillä, vaan oli huippua, kun isä joskus ajoi niin, että otti mäkien jälkeen mahanpohjasta.:)



Jos yksi kuva pitäisi valita, se olisi tämä.



Olen asunut lapsuudessani viidellä eri paikkakunnalla, joten kaverit ympärillä on vaihtuneet muuttojen myötä. Tärkein kaveri oli pikkuveljeni, hän tuli muutoissa mukana.:) Muistan kyllä aika pienenäkin leikkineeni pihalla  ja lähiympäristössä kavereiden kanssa ilman, että meitä olisi vahtinut kukaan aikuinen. Hyvä kesäpäivän vaatetus saattoi olla vaikka paita, sukkahousut ja kumisaappaat...tai sitten vain ne kumisaappaat.;) Kirkonrottaa ja kymmenen tikkua laudalla olivat suosikkejani ykkös- ja kakkosluokalla ollessani. Sitä leikittiin meidän pihalla, missä oli mm. syreenipensaita, erillinen autotalli ja leikkimökki, joiden taakse pääsi piiloon.



Lapsuuteni paras leikkikaveri. Kiitos.


Kesäkeittoa olen muuten inhonnut lapsesta saakka, ja siihen liittyy yksi kesämuistokin. Söimme kotipihalla lämpöisenä kesäpäivänä ja ruokana oli kesäkeittoa. Kävimme äitini kanssa tahtojentaistelua syömisestä. Varmaan itkin siinä lautasen ääressä, mutta syömään en suostunut. Lopulta nukahdin ruokapöytään, ja se keitto jäi syömättä. 

Meille oli joskus tullut jostain iso laatikollinen jäätelötötteröitä, ja niitä pelkkiä tötteröitä syötiin kai pitkälti ilman jäätelöä. Mummon ja tätini kautta saimme joskus harvoin Oululaiselta isoja keksipusseja (olivat kai jotenkin sekundaa), joista ensin syötiin Dominot, sitten Jaffa -keksit ja viimeisenä Carneval -keksit, kun muut oli syöty.


Paltaniemen uimarannalla piti kulkea kauas, jos halusi oikeasti uida


Koululaiseksi tultuani muistan kesistä tylsistymisen hetkiäkin, kun ei keksinyt mitään tekemistä. Aika usein taisin erehtyä äidille voivottelemaan tekemisen puutetta. Äidillä oli aina tarjota jotain pientä puuhaa, kuten rikkaruohojen kitkemistä tai siivousta. Yhtään en muista, missä vaiheessa tajusin, ettei kannata valittaa tekemisen puutetta äidille. Varsinaiset kesätyöt aloitin jo seitsemännen luokan jälkeen mansikkamaalla. Eipä taida tuon ikäiset enää saada kesätöitä, jos sattuisivat haluamaan...



Oma kirjasarja


Sinne lapsuuden kesiin liittyy vahvasti myös ihanat kesämuistot lukemisesta. Parhaana päivänä saatoin lukea useamman, melko paksunkin, kirjan. Koulupöydälläni oli valtavat pinot lainakirjoja, ja ne kaikki tuli luettua. Veljeni pöydällä oli samanlainen pino.  Niistä kirjoista keksimme kesällä tekemistä, kuten oman kirjan kirjoittaminen tai salapoliisiseuran perustaminen. Kesälomilla oli mahtavaa, kun pystyi lukemaan kirjaa vaikka yöllä, eikä tarvinnut aamulla herätä kouluun.


Hyttysten armoilla


Ei se aurinko ihan aina tainnut paistaa lapsuuden kesinäkään. Muistan ainakin reissun Pohjois-Karjalaan, tummat sadepilvet ja märkyyden. Lapissa  taas hyttysiä oli niin paljon, että meinasivat syödä elävältä. Mielikuvissani se oli kamalampaa kuin miltä kuvassa näyttää.



Kuvanveistäjä Eva Ryynänen työssään


Viimeisen kesäreissun vanhempieni kanssa tein yläasteaikana, ennen rippikoulua. Ajoimme Euroopan halki kolmessa viikossa Etelä-Ranskaan ja sieltä takaisin. Vuosi tai kaksi myöhemmin vanhempani ostivat mökkitontin Kainuusta, ja kesäreissut suuntautuivat heillä sittemmin sinne, eikä minua olisi enää saanut mukaan millään konstilla.






Perusturvallisuus ja huolettomuus, niistä on ainakin minun lapsuuden kesien muistot tehty. 
Olisi kiva kuulla sinunkin lapsuuden kesistä!


Taina




perjantai 10. elokuuta 2018

Punasteleva morsian - Kukkailottelua




Sorvi on jälleen käynnistynyt, ja perjantai tuntuu perjantailta.<3 Oikein hyvä, että saadaan tähänkin taloon joku roti, ja arki erottamaan lomat ja juhlat tasaisesta tallailusta.:) Mukava on ollut töihin palata, mutta pakko tunnustaa, että iltapäivällä on ollut todella nahistunut olo, tuota lämpöä kun on piisannut sen kolmisenkymmentä astetta pihalla, ja varmaan saman verran sisälläkin. 







Perjantai tarkoittaa perinteisesti Kukkailottelua. Nyt on kesällä ollut aika hiljaista muiden osallistujien suhteen, joten täytyy nyt katsoa ja miettiä, mikä on Kukkailottelun jatko. Viime syksynähän vaihdettiin lokakuussa Kukkailottelut Perjantaimyysseihin, mikä loi vapaammat puitteet osallistumiselle...Täytyy nyt katsoa ja miettiä rauhassa.








Tämän viikon kukkaset ostin jo yli viikko sitten, mutta edelleen ne ilostuttavat keittiönpöydällä, hieman enemmän aukinaisina vain, kuin näissä kuvissa. Joskus muistelen proteaan aiemminkin törmänneeni, mutten ollut koskaan missään nähnyt noita livenä. On ilmeisen suosittu hääkimppukukka, ja tämä lajike on ymmärtääkseni blushing bride eli punasteleva morsian, joten nimensä puolestakin sopii hääkukaksi.:) 

Villiviinin Eijalla oli viime viikolla hääkimppukuvaukset (aivan mielettömiä kuvia, lisää on tulossa..), ja siihen tarkoitukseen hän oli proteaa tilannut. Halusin näitä vaaleanpunaisia, sillä valkoiset olivat vielä niin nupullaan. Tuntuu siis olevan varsin pitkäikäinen leikkona. Varsien väristä minulla tulee auringonpunaama männynrunko mieleen. Ihana väri!






Keittiössä on tapahtunut pientä muutosta (ja ihan just parhaillaankin mies kasailee kalusteita keittiöön, mutta se on jo toinen juttu) tässä viime aikoina. Yksi kälyistäni antoi Ikean Sinnerlig -valaisimen meille, koska he eivät tykänneet sen luomasta "reikäisestä valosta". Näissä kuvissahan sitä ei näy, mutta illan hämärässä tuo Sinnerlig heittää upeat kuviot kattoon ja valaisin on mielestäni enemmän tunnelmavalaisin kuin valontuoja. Tuossa keittiönpöydän päällä sillä ei sinänsä ole väliä, sillä katossa on myös tukku spottivaloja, jotka hoitavat keittiön valaisun. Tulee kepeä, kesäinen olo, tästä valaisimesta. Voi olla, että syksymmällä vaihdetaan takaisin Ikean Hektar, josta tykkään myös edelleen. Olin muuten Sinnerligiä monesti Ikeassa miettinyt, että pistäiskö hankkia, mutta nyt se siis tuli meille ihan saatuna. Olohuoneeseen olin sitä ajatellut, mutta mallailun jälkeen päätyikin keittiöön.


Kiitos edelliseen Kukkailotteluun osallistuneet!<3 Tule sinäkin jakamaan kukkien tuomaa iloa ja kauneutta ja osallistu alla olevan linkin kautta! Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille<3 Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Linkki on auki kesäiseen tapaan maanantai-iltaan saakka, jotta useampi ennättäisi osallistua.:) Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia!  Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.<3


Leppoisaa viikonloppua!
Taina


tiistai 7. elokuuta 2018

IHANA kesä!



Paljon on taas mahtunut kaikkenlaista kivaa kahteen viime kuukauteen. Uskon vahvasti, että tätä kesää moni muistelee lämmöllä. Tulevia kesiä verrataan tähän, kun mittariksi halutaan ns. lapsuuden kesä.:) Eikös se aurinko meidän kaikkien lapsuudessa porottanut kesät läpeensä?;)

Onneksi kesä ei ole minnekään karkaamassa vielä, vaikka töitä pikku hiljaa aloitellaan, virallisestikin ne alkavat tämän viikon torstaina. Lapset tulevat täällä kouluun vasta viikon päästä maanantaina, hyvä juttu, niin lämpöistä on luvattu torstaille ja perjantaille!







Tämä kesä alkoi ikimuistoisesti esikoisen lakkiaisilla. Heti selvittyämme juhlista, alkoivat matkavalmistelut Scheyselleille, missä juhlistimme viimevuotista 20-vuotishääpäivää lomailemalla kaksistaan miehen kanssa kesäkuun puolessa välissä. Upea paikka ja ikimuistoinen lomaviikko!<3








Reissusta palattuamme nautimme kotona oleilusta ja vietimme juhannusta kotosalla veljen perheen kanssa. Välissä ehdin piipahtaa Forssassa moikkaamassa Annukkaa, ja kävimme valokuvaamassa mm. ruiskukkia viljapellossa Elonkierrossa.







Heinäkuu aloitettiin puolestaan juhlimalla kuopuksen rippijuhlia. Ne sujuivat, jos mahdollista, vieläkin rennommin kuin veljensä lakkiaiset, mitkä nekään eivät olleet pönötysjuhlat.:) Juhlat on ihania!








Heinäkuun alussa ajoin Uuteenkaupunkiin ystävieni luokse kyläilemään, ja kotiin ajoin Asuntomessujen mediapäivän kautta. Samalla viikolla käväisimme kälyni ja hänen miehensä mökillä Heinävedellä, ja kiertelimme Valamon luostarilla.










Heinäkuun loppupuolella mies aloitti viimein parin viikon lomansa, ja me pääsimme tuulettumaan vanhempieni mökille Kainuuseen. Mökiltä käsin ajelimme lähiympäristöön syömään ja tutkimaan paikkoja. Kävimme mm. Paltaniemen kuvakirkossa, joka on aivan upea vierailukohde katto- ja seinämaalauksineen. Jos niille kulmille eksytte, niin iso suositus  myös Vaalassa sijaitsevalle Pänikkä & Piironki osto- ja myyntiliikkeelle, että Kajaanissa vast´ikään avatulle R-Collectionin konseptimyymälälle. Vanha kirjasto on kunnostettu juuri sellaiseksi, että tekisi mieli muuttaa kauppaan ja ravintolaan asumaan.;) Tuoreimmassa Avotakassa on muuten myymälän omistajaperheen koti samasta talosta. <3 










Ensimmäistä kertaa elämässä kävimme miehen kanssa Porissa Jazzeilla. Yövyimme matkan varrella, ystäviemme mökillä Tammelassa, ja sain todella ihanan, opastetun, ajokierroksen Forssassa. Tuli toistamiseen koluttua erityisen hyvä kirpputori Forssassa, Kirppis-Kellari, ja mukaan lähti mm. Marimekon kesäkassi, joka on ollut siitä lähtien oikeastaan koko ajan käytössä.

Paikallisiakin tapahtumia on ehditty kesän aikana kiertämään, kuten oman kylän kyläpäivät, Vääksyssä Höyrylaivaregatta sekä toissa viikolla Avoimet Siirtolapuutarhat -tapahtuma.








Viime viikolla pääsin vielä tuulettumaan yön yli Satun mökille. Satu esitteli minulle tuossa yhteydessä Joutsaa. Kävimme Joutsan talomuseossa ja paikallisessa Taito Shopissa. Erittäin suurella lämmöllä suosittelen Design Pylsyn myymälään poikkeamista: kauniisti kunnostettu ja hyvällä maulla sisustettu vanha koulurakennus, ja myymälässä on myynnissä mm. tyylikkäitä, mutta myös suht´ rentoja vaatteita ja asusteita.<3 Töiden alku mielessäni hankin pari uutta, kotimaista, vaatekappaletta sekä Taito Shopista, että Desing Pylsystä. Eläköön suomalainen käsityö ja design!











Koti on kevään siivousten ja raivausten, sekä olohuoneen seinän maalaamisen jälkeen saanut olla kuta kuinkin oman onnensa nojassa. Ostoksia kotiin olen tehnyt pääasiassa kirppiksiltä ja jotain pientä alesta. Uusi, siskoni maalaama, taulu olohuoneen seinällä ilahduttaa minua joka päivä lupauksellaan keväästä.<3  










On pitänyt kirjoittaa pihapostaus jo useamman viikon ajan, vaan en ole ennättänyt. Kukkia ja pensaita olen istutellut kesän aikana, ja syksyhän on oikein hyvää aikaa laittaa vielä istutuksia.:) Hetken ehdin pelätä, että esikoinen tappoi suuren osan tuoreista istutuksista ja kesäkukista liian niukalla kastelulla meidän mökkeillessämme. Onneksi ainoat todella kuivuudesta kärsineet kukat olivat kesäkukkia, ja nekin olen saanut joten kuten virkoamaan, vaikka olin aivan varma, ettei niitä pelasta enää mikään. 








Kaikenlaista kesäistä on varmasti vielä edessä, sillä tohottaessani sinne tänne, pitkin Suomenmaata, en ole esim. ennättänyt kertaakaan uimarannalle Vääksyyn! Tuon asian ajattelin korjata vielä huomenna. Se tuntuu juuri oikealta tavalta lopettaa kesäloma tältä vuodelta.:)




Taina