Joulukuun kuudes

Hyvää itsenäisyyspäivää ja onnea 98-vuotialle Suomi-neidolle! Tänään on jälleen palattu harmauteen ja vesisateeseen, mutta kaipa tuo harmaa sopii hyvin suomalaisille ihan jokaisena päivänä. Eikös se ole meidän kaikkien lempiväri? ;D Siitä tulikin mieleeni, kuinka tässä viikolla töistä iltapäivän hämärässä kotiin ajellessani lensi pääni yli kaksi joutsenta, joiden nokat oli kohti etelää. Lintuja katsellessani mietin, että jos olisin muuttolintu, olisin varmaan lentänyt jo useampi viikko sitten jonnekin aurinkoisempaan paikkaan. Kyllä noitten joutsenien täytyy todella tykätä Pohjolan perukoilla oleiluista, kun näin myöhään ovat vielä maisemissa! 

Asiasta toiseen eli niihin eilisiin Sisustus Chillistä tekemiini ostoksiin. Tuo kuvassa näkyvä Monday to Sunday -keramiikkasarjaa oleva maljakko on minusta kaikessa yksinkertaisuudessaan ja koruttomuudessaan niin kaunis!<3 Käväisin juuri reilun vuoden takaisessa postauksessa Monday to Sunday-blogissa ja huomaisin, että ostamani maljakko sopii näköjään myös kruunukynttilälle. Kuluneen syksyn aikana olen suorastaan hullaantunut tällaisiin käsintehtyihin keramiikkiastioihin. Toinen samantapainen, joka minua kovasti viehättää Monday to Sundayn ohella, on Tuias keramiikka.  Voisi ainakin kuvitella, että tuollainen ajaton ja iätön tyyli ei alkaisi missään vaiheessa kyllästyttää.

Maljakon lisäksi ostin kaksi kivaa korttia RiiKeltä. Kävin myös tutkailemassa yrityksen sivuja ja totesin, että tekisi mieli ostaa pari isoa paperitähteä...Kortit saivat paikan työpöydältäni, heitin kalenterin jo pois ja liimasin kortit alustalle kuvioteipeillä. Tässä vuoden aikana olen todennut, että meidän perheen kalenterin pitää roikkua seinällä, missä se on paremmin nähtävillä. Olen tykännyt Villa Valkon Katin suunnittelemasta kalenterista todella paljon, mutta valitettavasti kirjoitusalustalla nököttävä kalenteri ei sovi meidän perheelle, täällä ollaan näköjään niin urautuneita kalenterin paikkaan! Täytyy ryhtyä etsimään ripustettavaa kalenteria ensi vuotta varten. Tuohon kirjoitusalustalle ajattelin jatkossa napata sopivan inspiskuvan aina sellaisen vastaantullessa. Tuonne vanhan tuolin jalkojen alle haaveilen muuten sellaisia pieniä pyöriä kuin esim. Howard-tuoleissa on. Jos joku osaa kertoa, mistä sellaiset voi hankkia, niin kertokaa ihmeessä mullekin!

Iloista itsenäisyyspäivää!

Taina

Jahkama jahka

Aamutervehdys jostain Atlantin valtameren aikavyöhykkeeltä!;D Ei niin, että olisimme jossain reissussa, vaan rytmit on kyllä nyt koko perheellä iloisesti lähes 5 tuntia pielessä tästä meidän oikeasta aikavyöhykkeestä. Pari viikkoa aikaa hilata sitä edes hieman lähemmäs arkirytmejä...Näin aamulla unta, että oltiin ihan lomatunnelmissa, vaikka töihin piti ehtiä. Yritin hoputtaa teiniä, ja olin varma, että myöhästyn töistä. Mieli alkaa valmistautua töihinpaluuseen.

 

Kuten aina, kesä tuntuu hurahtavan hetkessä, olipa ne säät millaiset tahansa. Meillä on ollut sitä paitsi onni saada useasti lämmintä ja aurinkoista säätä osaksemme, missä nyt olemme liikkuneetkaan. Ei suuremmin aihetta valittaa. Tosin Marylandissa oli kylmintä ja sateisinta kai miesmuistiin.

 

Näistä vaihtelevista säistäkö johtunee, mutta tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi koko kesänä ja sehän ei tietenkään käy laatuun! Luterilaisuutta vai mitä, mutta miksi ihmeessä joka lomalle pitäisi olla jonkinlaista projektia, ja jos ei ole, niin huonoa omaatuntoa siitä pitää sitten potea...Mulla on ollut hyvin selvä tietoisuus parin vaatehuoneen kaoottisesta tilasta, mutta toistaiseksi olen antanut niiden olla. Lehtipinot senkun kasvaa, enkä saa tartuttua niihin, jotta kasat liikahtaisivat johonkin suuntaan. Pihalla olen tyytynyt tekemään vain sellaiset, mitkä on pakko tehdä, ettei ihan villiinny rikkaruohot.

 

Postauksen kuvat ovat viikon takaa vanhempieni mökkimaisemista Oulujärveltä. Kävimme lenkillä Manamansalon Makkaraniemessä, missä on aivan upeat, mäntykankaiset, lenkkeilymaastot. Luonnosta saa mielenrauhaa, jota ei muualta saa, niin se vain on!

Ehkä mä viimein tänään aloitan sen vaatehuoneurakan, sillä feng shuit pitää saada täällä kotonakin kohdilleen.;D

Taina

Ajan patinaa

Kolilta suuntasimme kohti Kainuuta, mutta matkan varrelle oli etukäteen mietitty pari pysähdyspaikkaa. Lieksassa sijaitseva Pielisen museo oli näistä toinen. Sinne menimme alunperin tutkimaan miehen sukulaisiin liittyviä juttuja. Museo yllätti meidät molemmat erittäin positiivisesti. Paikka on mielenkiintoinen lukuisine rakennuksineen ja ympäristö kaunis ja inspiroiva. Siellä kameran kanssa kierrellessäni sain ajatuksen osallistua näillä kuvilla viikon makrokuvahaasteeseen. Tällä viikolla haasteen teema on vapaavalintainen.

 

 

 

 

 

Olen näistä kuvista ihan innoissani!:) Mielenkiintoista myös nähdä, millaisista aiheista muiden haasteeseen osallistuvien kuvat ovat, kun teema oli vapaa. Kiitos Pieni Lintu tästä viikottaisesta haasteesta!<3 Nämä haasteet saavat joka kerta haastamaan itseni, ja juuri siksi ne ovat minusta niin huippuja.:)

Taina

Kolilla

Terveiset Oulujärveltä! Olemme täällä vanhempieni mökillä. Postausten tekeminen on hieman erittäin työlästä, sillä nettiyhteys pätkii pahasti. Mun hermot myös samasta syystä.:P Tämä postaus oli jo kertaalleen kirjoitettu, kun yhteys katkesi, ja teksti hävisi taivaan tuuliin. Instaa olen jälleen päivittänyt useammin, koska se ei vaadi niin pitkäaikaista yhteyttä ulkomaailmaan...

Ajelimme torstaina todellakin ilman kiirettä kohti Kolia, ja Tertin kartanon lisäksi pysähdyimme Varkaudessa syömässä erittäin mukavassa paikassa. Ravintola Kaks Ruusua on paperitehtaan entinen työpaikkaruokala, jonka sisutus ja ympäristö ( neljä ensimmäistä kuvaa) henkii menneiden aikojen viehätysvoimaa. Ruoka oli kohtuuhintaista ja hyvää perusruokaa. Ennen Kolia pysähdyimme myös Valamon luostarissa. Kiertelimme luostarin hyvinhoidetussa puistikossa ja myymälästä ostimme pieniä mökkituliaisia.

Edellisestä Kolin reissusta meillä oli vierähtänyt aika monta vuotta. Koli on sillä tavalla erityinen paikka meille, että appiukkoni isoisä omisti siitä puolet joskus reilut sata vuotta sitten. Hän joutui luopumaan omistuksista, kun Kolista alettiin tehdä kansallispuistoa tms... Olemme olleet siinä luulossa, että nykyisen hotellin taakse uhrihalkeaman lähellä oleva kaiverrus olisi hänen raapustamansa, mutta voipi olla, että sen onkin tehnyt joku muu sukulainen.

Kolille päästyämme vaihdoimme pikaisesti ulkoiluvaruteet päälle ja läksimme lenkille. Valitsimme Kolin Uuronkierroksen, sillä se vaikutti pituudeltaan sopivalta. Alkuosa reitistä oli melkoista hetteikköä ja saimme pitää kiirettä, etteivät hyttyset olisi syöneet ihan kokonaan. Reitin lopulla kipusimme Ukko-Kolille. Maisemat ovat niin upeat, ettei ihan heti tule mieleen mitään vastaavaa Suomesta. Huipulla oli tietenkin muitakin ihmisiä, mistä syystä onnistuin ottamaan vain kuvia, joissa näkyy vieraiden ihmisten ruumiinosia.;D

Hotellin illallinen kuuluu sarjaan "parasta ravintolaruokaa aikoihin". Mies söi mukkuja ja minä grillattuja kanavartaita. Jälkiruuaksi söimme vanilja-kuusenkerkkäjäätelöä. Multa taitaa loppua adjektiivit kesken, niin hyvää se oli! Listalta olisi voinut maistaa yhtä sun toista muutakin, joten suosittelen ravintolaa erittäin lämpimästi.

Tällainen reissu kaksistaan Kolille täytyy tehdä toistekin, sillä olisi ollut kiva liikkua Kolin ympäristössä enemmänkin. Meidän aikataulumme oli siihen liian tiukka. Olisimme myös halunneet ylittää Pielisen autolautalla, mutta harmiksemme lautta on huoltotöiden vuoksi pois liikenteestä tämän kesän. Ensi kerralla sitten! (Huh, sainhan mä tän postauksen viimein valmiiksi!)

Kivaa sunnuntai-iltaa!

Taina

Matkan varrella - Tertin kartano

Blogitervehdys reissusta! Tällä kertaa ollaan miehen kanssa kahdestaan lyhyellä matkalla Itä-Suomessa. Kirjoittelen tätä juttua Kolin kansallismaisemissa...

 

Matkaan lähdettiin eilen aamusta, eikä meillä ollut kova kiire perille, joten pysähdyksiä tuli tehtyä useampia. Monta vuotta sitten oli Kodin kuvalehdessä juttua Mikkelin Tertin kartanosta, ja siitä lähtien on ollut mielessä, että joskus pitäisi pysähtyä siellä. Eilen sitten viimein pysähdyimmekin, ja suosittelen lämpimästi muillekin vitostietä huristelevia tekemään samoin!

Kartanon ruoka näytti erittäin herkulliselta, mutta emme halunneet vielä syödä, joten ostimme vasun kartanon mansikoita ja kävelimme sen pihapiirissä ihastellen vanhoja rakennuksia ja upeita istutuksia. Harmi vain, vanhan navetan raunioiden suojissa olevaan puutarhaan ei päässyt sisälle! Muutaman kuvan sain kuitenkin muurin aukoista otettua. Opastettuja kierroksia sinne järjestetään sunnuntaisin muistaakseni klo 15 ja tilauksesta ryhmille muulloinkin. Täytyy siis ehdottomasti tehdä joskus sunnuntairetki Tertin kartanoon ja testata paikan ruoka samalla kertaa.:)

 

 

Nyt joudun pahoittelemaan, etten ole ehtinyt vielä vastaamaan edellisen postauksen kommentteihin! Yritän vastata niihin, kun olemme jälleen tien päällä, jossain tylsässä kohdassa.;D Nyt on aika laittaa tavarat kasaan ja jatkaa matkaa. Lisää postauksia tulossa...

Ihanaa viikonloppua!

Taina

Porvoon saaristossa

Tällä kertaa mennään kuvapainoitteisella postauksella, sillä tulin muutama tunti sitten minilomaselta, joka suuntautui Porvoon saaristoon. Olimme rentoutumassa työkavereideni (joita tässä tapauksessa myös ystäväksi kutsutaan) kanssa vuorokauden mökkilomalla.

 

 

Olen aivan lumoutunut paikasta, jossa olimme. Mahtavat kalliot, käkkärämännyt, meren vaahtopäät, monen monet lintulajit...

 

 

Saunoimme, söimme hyvin yhdessä valmistettua ruokaa, lilluimme paljussa aamuyön tunneille, kävelimme rannan kiviä pitkin ja saattoi sieltä saaresta hieman kälätystäkin kuulua.;)

 

Miten onnekas olenkaan, kun olen osa juuri tätä työyhteisöä ja saan tehdä töitä juuri näiden ihmisten kanssa! Kiitos jokaiselle, erityisesti Katjalle järjestelyistä!<3 Tämä otetaan toivottavasti uusiksi!

Taina