Näytetään tekstit, joissa on tunniste kodin kunnossapito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kodin kunnossapito. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Vihreän viehätys - Aika vaihtaa väriä



Tätä se koronakotoilu teettää! Kun kotona oleskelee suurin piirtein 24/7, on tällaisella sisustushirmulla ajatus poikineen, mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä, jos olisi paljon aikaa ja vähän enemmän rahaa käytettävissä.:) Nämä kaksi seikkaa rajaavat monta juttua tässä tilanteessa. Joutuu siis tyytymään nopeisiin ja edullisiin tapoihin tehdä muutoksia. Paras keino sisustaa uusiksi on mielestäni muutenkin siivota ja järjestellä. Ehkä toiseksi paras ja suhteellisen helppo keino on maalata jotain uusiksi. Tällä kertaa mentiin sillä.


Olin jo pidemmän aikaa katsellut kotia etsien sopivaa paikkaa vihreälle seinälle. Keittiön ikkunaseinä voisi toimia, siinä on aika vähän seinäpintaa, mutta toisaalta kaapistot ja ikkunat tekisivät maalaamisesta haastavaa... Näiden koronaviikkojen aikana tajusin, että eteisen harmaa seinä ei enää aikohin ole ollut mieleeni. Se näytti olohuoneen harmaan rinnalla raskaalta ja sinisävyiseltä. Kun sitten eräs tuttavani kysyi, olisiko minulla paikkaa Milk-valaisimelle, hän oli sitä myymässä, niin siitä se ajatus taas kerran lähti..



Eteisen seinän maalasin edellisen kerran viitisen vuotta sitten. Käytin tuolloin liitumaalia ja muutenkin olen viime vuosina tykännyt maalata juuri liitumaalilla (Huom! Chalk on suomeksi liitu, ei kalkki, mutta myös rautakaupanmyyjä kutsui liitumaalia kalkkimaaliksi..), koska se on vain niin älyttömän helppoa, edullista ja ympäristöystävällistä. Tykkään myös siitä, että liitumalilla maalatessa pinnasta tule mattainen ja elävä.

Tällä kertaa sävyn valinta meni purkin verran pieleen, sillä tilasin postin kautta purkin Vintron liitumaalia (jota myös nettisivuilla kalkkimaaliksi kutsutaan..) sävyssä Verdant. Vintrolla on mielestäni tällä hetkellä kaikkein monipuolisin värivalikoima liitumaaleissa ja tuo Verdant näytti ruudulla oikealta. Vaan koemaalaus sen vahvisti, minkä jo aavistin purkin avattuani, että tämä sävy oli liian minttu, vedenvihreäksi sitä kutsuisin, jos sille suomenkielinen nimi pitäisi keksiä. Kaapissa oli melkein litra harmaata liitumaalia ja ennen rautakauppaan menoa kokeilin vielä tuon Verdant-sävyn ja harmaan sekoitusta. Sävy oli mielestäni liian pliisu, kaipasin kunnon vihreää, joten eipä auttanut muu, kun ajaa rautakauppaan. 

Olihan siellä aika paljon väkeä, eikä tietoakaan kaikilla turvaväleistä...Jälleen summamutikassa valitsin sävyn, mutta tämä Rust Oleum Bramwell vaikutti kaupan suhteellisen niukoista vaihtoehdoista parhaalta. Koemaalasin jälleen muutaman vedon keskelle seinää, kuten yleensäkin maalia kokeillessani, ja totesin tämän sävyn olevan juuri oikea.;D



Koska saan tehdä tätä maalausta ihan itse (miehen mielestä meidän 15 vuotta sitten maalatut seinät olisivat varmastikin ihan hyvät), niin meillä ei tietenkään irroteta listota maalauksen ajaksi. Olenkin jo aika tottunut teippaamaan lattia-, jalka- ja ovilistoja. Mies kyllä aina irrottaa pistorasiat ja valokatkaisijat ja se käy häneltä näppärästi, olen pitänyt siitä huolen suhteellisen tiheällä maalaustahdilla.:P Liitumaalia on myös ihan seinämaalina, sillä maalasin meidän makuuhuoneen seinän muutama vuosi sitten, mutta tämä käyttämäni maali on siis ihan kalustemaalin nimellä. Sitä voi maalata myös telalla, mutta minä olen tykännyt käyttää paksua sivellintä.


Olen kyllä hurjan tyytyväinen väriin! Esimerkiksi täältä löytyy kuvia eteisestä harmaaseinäisenä. Eteinen suorastaan heräsi eloon uuden värin myötä. Suunnittelin lipaston maalaamista valkoiseksi tai vaihtamista uuteen, ehkä tammi tai saarni toimisi, mutta menköön ainakin toistaiseksi mustana. Toisaalta lattian beige saattaisi riidellä puunsävyisen lipaston kanssa, enkä jaksaisi maalata laattalattiaa, vaikka kovasti mieli tekisikin! Lipaston kannen olen maalannut vuosia sitten liitumaalilla, sävyllä Graphite, ja muun osan lipastosta mustalla Tikkurilan kalustemaalilla. Vetimet ajattelin laittaa taasen vaihtoon (vaalea nahka voisi toimia) viimeksi vaihdoin ne lipaston maalaamisen yhteydessä.  Vetimet on vielä tilaamatta. Kuopuksen huoneen seinältä nappasin ensihätään taulun tuomaan osviittaa siitä, mitä seinällä voisi olla. Se selvästikin kaipaa jotain uutta ja kepeää. Palataan siihen sitten, kun sitä uutta on ilmaantunut! 

Taina

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Keittiön laatikoiden järjestelyä ja keittiöpsykologin mietteitä



  

Minut on vallannut vaihteeksi ihmeellinen energia ja into näin alkuvuodesta! Tässä kodin raivauksessa ja uudelleen järjestelyssä on selkeästi erilaisia kausia, ja nyt on ilmeisen iso vaihde päällä. Pari vuotta sitten aloin käydä järjestelmällisesti meidän kotia läpi ja homma jatkuu jälleen. Neljätoista vuotta samoissa nurkissa, tajusin viime viikolla. Moni paikka kodissamme kärsii siitä, että tavaraa on vuosien saatossa tullut lisää, mutta vanhatkin ovat saaneet jäädä. Viime viikonloppuna miehen luistimia varastossa etsiessämme ajattelin, että paras tapa olisi kai ottaa ihan kaikki tavarat pois hyllyistä, kaapeista ja laatikoista ja tavara kerrallaan punnita, mikä on säilyttämisen arvoista. Niin uuvuttava ajatus, että sen joutuu hylkäämään samantien.

Aloitin kuitenkin keittiön laatikoista inventaarion nyt viikolla. Ei meidän keittiössä ole sellaista laatikkoa tai kaappia, jota en olisi useampaankin kertaan siivonnut näiden vuosien aikana. Silti tuntuu, että jostain syystä järjestystä on vaikea ylläpitää. Lautaset, lasit ja kattilat ovat mielestäni löytäneet paikkansa ja järjestyksen, vaan kun keittiössä on niin paljon muutakin! On kuiva-aineita, kattaustarpeita, miljoona erilaista muovirasiaa ja juomapulloa...niin ja ne murut aterinlaatikossa! Meitä on monta ihmettelemässä tätä murujen mysteeriä.

Instassa olen ihastellut monen muun tavoin Marjon kodin järjestystä. Miten jonkun koti voikin olla noin upealla tavalla järjestyksessä! Ihan tuollaisesta en edes haaveile, mutta kuitenkin Marjon maustelaatikon kuvat saivat minutkin aloittamaan jälleen tämän kodin järjestämisen, vieläpä sieltä maustelaatikosta.

Kaikenlaista yllättävää voi tulla vastaan, kun lähtee omien tavaroiden tutkimusretkelle. Löysin mm. purkillisen hopeakuulia (niitä kakunkoristeita), joiden parasta ennen päivä oli vuonna -98. Muistan kyllä hämärästi, että ne kuulat olivat heti ostettaessa jotenkin kovia. Koska purkki oli lähes täysi ja kuulat lensivät roskiin, totesin, että olin tehnyt turhan ostoksen. Niitä pitää yrittää välttää jatkossa. Mausteita (muutakin kuin suolaa ja pippuria) voisin käyttää ruuassa nykyistä enemmän ja pullaa voisin leipoa useammin. Laatikoita siivotessa ehtii miettiä monenlaisia asioita.:)




Hyvän Tuulen Puodista olen tilannut noita lasiputkia ja pieniä purkkeja korkkikannella. Lämmin suositus tälle verkkokaupalle, jonka löysin ihan vain googlaamalla. Viikko sitten tein ensimmäisen tilauksen ja myöhemmin toisenkin, ja molempien pakettien tavarat ovat jo minulla käytössä. Huippua, vaikka sain vahingossa paketin, jossa oli minun osoitelappuni ja toisen ihmisen tilaamat tavarat. Erheestä huolimatta kaikki siis viikossa perillä.<3 Erittäin edulliset hinnat myös! Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, vaan suositus omasta aloitteesta ja tahdosta vinkata hyvä palvelu.




Homma on vielä vaiheessa, sillä takana on nyt kolmen laatikon mylläys ja uudelleenjärjestely. Joudun hieman odottamaan, sillä ostin jo kaikki Lahden H&M home:n puulaatikot, jotka sopivat täydellisesti niin mausteiden kuin ruokailuvälineidenkin säilytysalustaksi. 

Tigerista ostamani isommat purkit sen sijaan osoittautuivat korkkikansien osalta haiseviksi. Korkki on ottanut jostain ummehtunutta hajua, ehkä kuljetuksen tai varastoinnin aikana...Kuten kuvista näkyy, poistin haisevat korkkikannet, jottei haju tartu purkkeihin ja leivontatarpeisiin, joita purkeissa on. Pari korkkikantta on nyt pakastimessa soodan kanssa. Kansia nuuhkin tietenkin heti aamulla vain todetakseni, että haju on niissä edelleen...ja nenänpääni soodasta valkoinen. Harkitsen kansien hävittämistä ja purkkien käyttämistä ilman kansia. Ilolla otan hajunpoistovinkit vastaan!

Tällaisia keittiömietteitä tänne. Kunhan saan valmista aikaiseksi, niin lupaan esitellä lopputuloksen! Tekeillä on myös pari postausta kuva-arkistoja käyttäen, täytyy käyttää mielikuvitusta, kun luonnonvaloa on niukasti.


Ihanaa sunnuntaita ja inspiroivaa viikkoa!❤
Taina

perjantai 7. elokuuta 2015

Ne Bonanzat



Liitumaalaussaarnaaja tässä hei!;D Taidan olla hieman hurahtanut näihin. Kahden seinän jälkeen halusin kokeilla liitumaalia huonekaluihin, ja maanantaina aloitin Bonanza-tuolien maalailut ja eilen illalla myöhään sain viimeisenkin maalattua.








Viime viikon Helsingin reissulla kävin Måla&More-kaupassa, jossa myydään Annie Sloan-maaleja. Olohuoneen seinä on juuri tuolla maalilla maalattu. Liikkeessä oli isot mallitaulut sävyistä, ne helpottavat kummasti värivalintaa, vaikka olin kyllä niitä etukäteen tutkinutkin mm. blogeista. Tätä maalia voi ostaa myös pienissä kokeilupurkeissa, joten värisävystä erehtyminen ei ole niin vakavaa kuin joissain toisen merkkisissä liitumaaleissa. 







Ylipäätään liitumaalilla maalaaminen tuntuu minusta huomattavan paljon edullisemmalta, kuin tavallisilla maaleilla maalaaminen. Sekä olohuoneen, että työhuoneen seinän maalit maksoivat n. 60 euroa, tosin olohuoneen maalin hintaan kuului postimaksu kotiovelle saakka. Minusta tuo on varsin edullista, sillä muovimaalit kyllä tuppaavat maksamaan...Tällaiselle tyypille, jolle muutoksen pitäisi tapahtua suitsaitsukkelaan, on liitumaali ihan loistojuttu, sillä se ei vaadi pohjatöitä, ja kaiken huipuksi maali kuivuu todella nopeasti. Näiden tuolien kohdalla yksi maalauskerta ei todellakaan ollut riittävä, tarvittiin kolme kerrosta, jotta tumma ei kuultanut maalin alta. Olohuoneen seinän sävyhän muuttui jo kertamaalauksella.







Kuten kuvista näkyy, ostin myös kohtuullisen jykevät ja laadukkaat siveltimet, jotka olivat kyllä sitten varsin hintavat maalien hintaan nähden. Toinen sivellin on maalaamiseen, ja toinen vahaamiseen. Jos kalkkimaalipinnasta haluaa kulutusta kestävän, täytyy se vahata. Niinpä keittiön tuolit ja pöytä saavat vahakäsittelyn lopuksi. kuten kuvista näkyy, hioin tuolia kevyesti ennen vahausta. Vaha tuo pintaan tuollaista patinaa.

Mulla on suunnitelmissa saada pöytä valmiiksi viikonlopun aikana, kiirettä pitää siis. Pöytälevystä tulee harmaa (Paris grey) ja jalat maalaan samalla sekoituksella, jolla maalasin tuolitkin (Pure white ja Paris Grey).







Tänään on hieno päivä! Lomaperjantai, aurinko paistaa ja on mun synttärit.:) Taidan olla niin lapsellinen, että oma syntymäpäivä on edelleen kiva juttu. Kesähuonekin saatiin eilen aukaistua, joten mikäs tässä on juhlapäivää viettäessä.


Aurinkoisen ihanaa perjantaita!

Taina







lauantai 21. kesäkuuta 2014

Parhaat sisustusvinkit ikinä

Pieni Lintu-blogissa on käynnissä kisa bloggareille, jossa on ihan huikea palkinto, nimittäin 100 euron lahjakortti Finnish Design Shopiin. Kiva! Voisin tilata myös esikoisen huoneeseen Hayn About a Chair-tuolin...Kilpailussa on tarkoitus etsiä bloggareiden parhaat, kesäiset sisustusideat. Onneksi palkinto arvotaan osallistujien kesken, sillä kovin erilaisista ideoista olisi varmaan vaikea valita voittaja, ja toisaalta arpaonnella mullakin voi olla edes jonkunlaisia mahkuja.;) Kivoja ideoita tuonne on jo tullutkin. Käykääpä lukemassa ja poimimassa ideoita itsellenne!:) 


Useamman päivän mietin, että mikä voisikaa olla paras sisustusvinkki, minkä voin antaa. Olen saanut aika paljon kehuja hyvästä silmästä ja sisustustaidoista. Väittävät myös, että peukaloni ei ole keskellä kämmentä. Siitä huolimatta joudun nyt paljastamaan jotain todella tylsää ja mielikuvituksetonta. Hyvänä puolena tässä vinkissä on ilmaisuus. Joko arvasit?;)


Kysymys on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin siisteys, järjestely ja organisointi. Ei mene varmasti yhtäkään päivää kotona ollessa, etten jotenkin pitäisi yllä järjestystä. Monet ystävistämme ovat ääneen arvelleet, ettei meillä ole koskaan sekaista. Niin kuin kuvista näkyy, niin kyllä vain! Näytetäänpä arkisempaa kuvaa keittiöstä ja eteisestä...Sumennetuin linssein kuitenkin, ihan vain teidän silmiänne suojellakseni!;)



Keittiö on eittämättä kodin sydän ja ansaitsee siksi enemmän palstatilaa. Ei tarvita oikeastaan muuta kuin tyhjentämätön tiskikone, ja sotku on valmis. Meillä koneen tyhjennys on poikien tehtävä ja aina homma ei tapahdu automaattisesti ilman toistoa, uhkailua ja kiristystä. Kasvatuksen tukipilarit?;) Siis, jos tiskit alkavat seistä tasoilla, niin tiedän, että keittiö on kohta sekaisin. Tiskien lisäksi tasoille ja pöydälle kertyy usein postia ja enemmän tai vähemmän tarpeellisia keittiötarpeita...


Täysin tyhjät tasot eivät kuitenkaan näytä mielestäni kodikkailta, eikä toisaalta ole järkevää kätkeä kaappeihin sellaista, mitä usein käytetään, ja minkä voi siististi säilyttää näkyvissä. Esimerkiksi useimmin käytetyt mausteet ja ruuanlaittotarpeet kannattaa sijoittaa käden ulottuville ruokaa laitettaessa. Nykyään mausteita, öljyjä yms. saa kauniissa pulloissa ja purkeissa, joita kyllä kelpaa katsella! Yrtit puolestaan tuovat keittiöön ripauksen vihreää ja eloa keskellä talvipakkasiakin.




Hedelmiä ja osaa vihanneksista suositellaan myös huoneenlämmössä säilytettäväksi, joten niille kannattaa miettiä sellaiset säilyttimet, joissa ne pääsevät houkuttelevasti esille. Jos keittiössä ei ole paljon tasoja, joihin hedelmät voisi laittaa, niin kiva idea voisi olla joku katosta roikkuva kori tai sitten siirtää hedelmäastia suosiolla esim. olohuoneen pöydälle. Tuollaiset lasikartiot ovat aika monikäyttöisiä ja edullisia. Paitsi että niissä voi pitää hedelmiä tai muuta tarjottavaa, käyvät ne myös maljakoista tai kynttilälyhdyistä. Koska säilytystilaa on rajallisesti, kannattaa ostaa tavaroita, joita voi käyttää moneen tarkoitukseen.




Tiskirätistä sen verran, että käyttöesineet, jotka pidetään esille, kannattaa valita niin, että esineitä jaksaa katsella! Susannan työhuoneen tiskirätit ovat olleet kovasti mieleeni. Tekisi mieli laittaa tilaukseen myös yksi musta tiskiharja ja rätti, ihan vain värin vuoksi!





Eteisessä tilanne oli ollut liitutaulun osalta kamala jo pitkään! Ihan tavallista on, etteivät takit ja kengät löydä naulakkoon, mutta niihin pätee samat kuin tiskikoneen tyhjennykseen, eli toisto, uhkaus ja kiristys.;) Oma vika taas, jos johonkin pääsee syntymään törkyläjä (kuten liitutaulun reunalle), joka pysyy viikosta tai kuukaudesta toiseen samassa paikassa ja tilassa! Mitä kaikkea sitä ihminen (minä ite) säilöökään...


Selvittelyn voi aloittaa vaikkapa tyyliin: 1. roskiin (ei käyttöä), 2. paikkaan, jonne tavara oikeasti kuuluu ja 3.voi olla esim. tätä tarjoan kaverille/tämän laitan hetkeksi odottamaan, jos tavaralle vielä tulee käyttöä. Jostain syystä juuri eteiseen ja keittiöön meille syntyy useimmin näitä jemmoja. Saatan tehdä siivouksen niinkin, että laitan kaiken sälän pussiin ja pussin jemmaan, ja myöhemmin heitän kaiken pois huomattuani, ettei kukaan ole kaivannut mitään kyseisestä pussista pitkään aikaan!

Lopuksi vielä sisutusvinkki, joka toimii itselleni aina. Kerää kukkia luonnosta tai osta kimppu kaupasta! On suorastaan pakko ryhtyä siivomaan, jos on tuoreita kukkia maljakossa. Tavarat omilla paikoillaan luovat viihtyisyyttä, joka pätee ihan jokaisessa kodissa tai tilassa, eikä vaadi muuta kuin aikaa ja viitseliäisyyttä.:)


Oliko itsestäänselvyyksiä vai syntyikö ideoita tai ajatuksia
oman kodin viihtyisyyden lisäämiseksi? Toivottavasti!:)

Taina



lauantai 10. toukokuuta 2014

Muistojen keräilijän DIY

Mieleeni on jotenkin jäänyt kummittelemaan
joskus talvella radio Novalla kuultu jutun pätkä siitä,
mitä kaikkea turhaa ihmiset säästelevät kaapeissaan.
Löytyi nimittäin tosi monta sellaista juttua,
joihin ajattelin mielessäni, että no joo...löytyy
meidänkin laatikoista, kaapeista, varastosta...



Otetaanpa esimerkiksi vanhat kutsukortit. Siellä ne ovat
kaikkien muiden korttien kanssa kenkälaatikoissa.
Ei kai vanhoja kortteja voi hävittää? Nehän ovat
tulevaisuuden antiikkia ja minusta myös
hyvin henkilökohtaisia. Kirjeet, kalenterit ja
päiväkirjat kuuluvat tähän samaan kastiin.

Ei pelkästään rakkauskirjeet, vaan ihan kaikki muutkin...;)

Onneksi laskut ovat nykyään pääasiassa sähköisessä
muodossa, samoin viestit pankista ja vakuutusyhtiöistä.
Silti meidän vintiltä löytyy useampi laatikollinen
vähintään 9 vuotta vanhoja laskuja, tiliotteita yms.
tarkasti arkistoituna. Vaatehuoneessakin taitaa
olla yksi iso laatikollinen hieman tuoreempia.
Eihän sitä tiedä, koska niitä tarvitsee...


 On myös vaatteita, joita täytyy säilyttää,
koska niihin liittyy rakkaita muistoja.
Tietenkin hääpuku, mutta paljon ihan
tavallisiakin vaatteita, joita ei vaan voi
heittää pois tai laittaa kiertoon,
koska niillä on tunnearvoa.



Novan keskustelussa myös valokuvat joku
luokitteli sarjaan "turhaa roinaa".
No, eipä noita kuvia ole tullut edes teetettyä varmaan
10 vuoteen, mutta toivon, että jossain vaiheessa
saisi teettyä ja sitten ne pitäisi askarrella
albumeihin. Niiden entisten teetettyjen kanssa,
jotka myöskin odottavat albumiin pääsyä...
missäpä muualla kuin vaatehuoneessa
suuressa laatikossa. ;)




Matkoilta muistoksi jää aina karttoja,
pääsy- ja matkalippuja yms. Ajatus on ollut
laittaa niitä sinne valokuva-albumiin kuvien
lisäksi. Nämä muistokappaleet eivät onneksi
ainakaan vielä ihan kauheasti tilaa vie!:P

Pinterestistä bongasin talvella kivan idean,
ja eilen illalla tartuin toimeen, mistä päästään
tuohon otsikon DIY osaan.:) Valittetavasti
en päässyt alkuperäisen ideanikkarin
sivuille, mutta idea ei siis ole oma.




Poimin laatikosta kartat, joita olen hillonnut
vuosikausia. Myös valokuvakehys löytyi
yllättäin vaatehuoneen nurkasta. Hassua.
Jos mulla olisi ollut Fiskarsin sydänrei'itin,
niin olisin napsinut sydämet nätimmin ja
nopeammin. Nyt käytin piparimuottia ja
leikkasin saksilla. Nopea homma silti!




Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen.
Samalla nakkelin roskiin kaikki löytämäni turistikartat.
Joistain paikoista niitä karttoja oli monta
kappaletta. Eihän sitä tiedä, jos vaikka menee
uudelleen, ja kartat on sieltä loppu.;)) Jostain syytä
Lontoon karttaa ei enää laatikosta löytynyt...
Olenko todellakin lähtenyt Lontoosta ilman
karttaa kotiin?!;) Eipä tuo taulu nyt muutenkaan
ole täydellinen tallenne meidän matkoista,
mutta sainpahan nyt osan muistoesineistä
siivottua ja nätisti esille.
Jäi vielä tilaa yhden matkan verran.:)

Onkos täällä muita muistojen säilöjiä? 

Taina



maanantai 5. toukokuuta 2014

Ikkunarinsessa

Minä juu, eilen ikkunoissa roikkuessani.;)
Tulipa siinä ikkunoita pestessä
mieleen, etten taloa suunnitellessa
uhrannut pienintäkään ajatusta
ikkunoiden pesulle, joka olisi sitten joskus
tulevaisuudessa! Halusin vain niin
isot ikkunat kuin mahdollista ja
paljon luonnonvaloa sisälle. Aloin oikein
laskemaan: Yhdessä ikkunaparin
puolikkaassa on noin 2 neliötä lasia,
jokaisessa lasissa on neljä pintaa ja
ikkunapareja on kuusi. Lisäksi on vielä
pienempiä ikkunoita kodinhoitohuoneessa,
vessassa, kylpyhuoneessa ja eteisessä.
Sitten pieni laskutoimitus:
2x4x12= 96 neliötä ikkunaa!
Hiki tulee pelkästä ajatuksesta...


  Ostin muuten viikonloppuna ikkunanpesua
helpottamaan Kärcherin ikkunanpesulaitteen.
Ennestään meillä oli saman firman höyrypesuri,
sellainen karvalakkimalli. Sillä kokeilin ensin
ikkunoiden pesemistä, mutta käsiä olisi
pitänyt olla ainakin neljä kahden sijaan.
Lika ei tietenkään irronnut pelkällä höyryllä.
Minusta tuo ikkunapesuri onkin tosi kätevä,
ja nopeuttaa hommaa, kun ei jatkuvasti
tarvitse kuivata lastaa liinaan. Likaveden
keruu tapahtuu samalla lastan vetäisyllä
likavesisäiliöön, joka on tuon pesurin toisella
puolella, eikä siis näy kuvassa.

Uudet apurini tiirailevat keväistä luontoa vastapestyn ikkunan läpi.:P
  Höyrypesurin totesin puolestaan irrottavan
hyvin lian ikkunapelleistä ja pieluslaudoista
(siis niistä puisista laudoista ikkunoiden ja
ovien ympärillä). Olen jo yrittänyt lian
poistamista vaikka millä konstilla, mutta nyt
siis vahingossa keksin, että tuolla höyryllä
irtoaa lika loistavasti. Päälle pyyhkäisy
rätillä, ja maalipinta on kuin uusi!
Saisi tuolla höyrypesurilla pestä lähes koko
talon ulkolaudoituksen, likaa näyttää kertyvän myös
laudoituksen pintaan.Painepesurilla peseminen
tuntuisi aika rajulta, mutta muistelen, että
ainakin rivitalossa maalauksen yhteydessä
maalausfirma pesi ulkoverhouksen painepesurilla.
Ehkäpä hyörypesuri ja varren päässä oleva harja
voisi olla toimiva yhdistelmä...Ei liian
kovakourainen, muttei myöskään veisi ikää
ja terveyttä.;)
 
ennen pesua
pesun jälkeen
lisää siivottavaa...
 Ikkunoista ja pieluslaudoista nostinkin katseeni
ylöspäin. Sikalikaiset rännit ja aluslaudathan
ne siellä!:/ Noihin ränneihin kokeiltiin jo
aiemmin painepesuria, mutta pelkkä
vesisuihku ei likaa irrottanut. Täytynee
kai kokeilla tuota hyörypesuri sinnekin...
Tällaisia siivousmietintöjä tänään.:) 


Arvonnan voittanut Mira ei ole vielä
ilmoittautunut minulle. Huhuu Mira!
Olet voittanut lahjakortin.:)
Jos Mirasta ei ala kuulua mitään,
arvon lahjakortin uudelleen.

Tehokasta viikonalkua teillekin!
Taina