sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Jotta olisin hyvä opettaja



Onpas ollut ihan huippumukava ja rento sunnuntai! Päätin jo eilen, että tänään laataan akkuja kunnolla, koska eilenkin oli työpäivä. Ei käy kateeksi esimerkiksi yrittäjiä, jotka tekevät töitä usein seitsemän päivää viikossa kelloon vilkuilematta. Tänään olen senkin edestä nauttinut olostani, lukenut pari sisustuslehteä kannesta kanteen, juonut kahvit kesähuoneessa ja kävin melkein kanden tunnin lenkillä tyhjentämässä pään ja kuvaamassa syksyisiä kuvia täältä meidän kulmilta.

 


Muistan, kun ajattelin kesäloman loppupuolella, että täytyy otta ilo siitä, kun vähän työtunteja ja pääsen ajoissa töistä kotiin. Mielessäni kävin aina lenkillä heti iltapäivällä töiden jälkee. Yllätys onkin ollut suuri, kun työpäivät koululla ovat venyneet lähemmäs neljää ja olo on ollut kuin puristetulla sitruunalla. Ei puhettakaan, että jaksaisin lähteä lenkille, vaikka juuri silloin pitäisi. Iltasin olen vielä sortunut selaamaan Fb:ssa opettajien sivustoa, joka pursuaa loistoideoita ja mielenkiintoisia keskusteluja...



Nyt tälle hommalle pitää asettaa uudet rajat! Tuolla edellä mainitussa sivustossa oli hyvää juttua opettajien käyttämästä työajasta. Työasioita on toisinaan vaikea sulkea mielestä, ja mitä enemmän teet ja ajattelet työtä, sitä vaikeampi on keskittyä muuhun elämään. Joku mainitsi tuossa keskustelussa, ettei kukaan laske niitä tunteja, jolloin kannat oppilaita sydämelläsi tai kävelet jokaisella lomamatkalla keräten kuvisideoita. Miten musta tuntuu, että mä kävelen ihan joka paikassa keräten niitä kuvisideoita.;)

 


Minusta opettajalla (pätee tietenkin muihinkin ammatteihin) pitää ehdottomasti olla muutakin elämää kuin työ! Perheestä ja harrastuksista ammentaa voimia mm. siihen aikuisen kaipuuseen, joka joillakin lapsilla on armotonta.  Pienten oppilaiden kanssa olo vaatii 100 prosenttista läsnäoloa ja huomiota koko ajan, ja siksi se on paljon rankempaa kuin isompien kanssa oleminen. Senkin vuoksi työn ja vapaa-ajan pitäisi olla tasapainossa. Tämä blogin kirjoittaminen ja valokuvaaminen on muuten erittäin hyvä tapa unohtaa työasiat. Yleensä. :)



Sainpahan kuitenkin tänään lenkillä työasiat mielestä, ja huomasin taas, kuinka mukavaa on, kun ajatusten antaa kulkea vapaasti. Syksyinen luonto on varsinkin auringonpaisteessa uskomattoman kaunis! Piti kuitenkin laittaa nämä ajatukset nyt tänne muistiin, jotta alan tekemään toisin kuin tähän mennessä. Tällaista opettajan elämää.:)

Taina

 

8 kommenttia:

  1. Elämän tuolissa pitää olla useampi jalka. Työ on yksi jaloista, mutta jos se katkeaa, pitää olla riittävän monta muutakin, jotta tuoli pysyy edelleen pystyssä. Ja noinhan se monesti menee, että kun työtään tekee sydämellä ja intohimolla, tulee se mukaan myös vapaa-aikaan. Omat rajat täytyy kuitenkin muistaa, ettei uuvahda. Upeita syksyn kuvia!

    VastaaPoista
  2. Hieno vertauskuva ja viisaita ajatuksia! Työssä uupumus on tosiaan vaarana, jos elämästä puuttuvat muut tärkeät asiat. Ja nykyään on monelle ihmiselle tuttua myös työttömyys ja silloin joutuu varmasti koville, jos määrittää omaa itseään vain työn kautta. Kiitos kehuista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käypä kurkkaamassa blogissani. Siellä on haaste sinulle :) Näistä kuviesi väreistä inspiroituneena...

      Poista
    2. Kiitos Anu! Haaste huomattu, ja tartun siihen ihan varmasti!:)

      Poista
  3. Siskoni on opettaja ja olen sivusta seurannut hänen työtääm. Opettajan ammatti näyttää sivusta seuraajan näkökulmasta yllättävän rankalta. Ja kiitosta opettajat hyvästä työstä saavat harvoin. Työn ja vapaa-ajan tasapaino on ehdottoman tärkeää. Itse aina ajattelen niinkin rankasti tuon, että hautajaisissa harvoin on se työnantaja läsnä. Kyllä se oma perhe, läheiset ja ystävät ovat niitä tärkeitä ihmisiä, joihin kannattaa panostaa erityisesti vapaa-ajalla. Siitä tulee sitten voimaa myös siihen työntekoonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina ajatellut, että osaan ottaa tarpeeksi rennosti ja elämässäni on paljon muutakin mun työ. Äiti olen ollut melkein koko työurani ajan, ja siksi kiire kotiin on ollut kova ihan viime vuosiin saakka.:) Tänä syksynä on ollut ilmassa sen sorttista, että en osakaan irrottautua ja pitää oikein pinnistellä, että saan työt pois mielestä. Onneksi on perhe ja ystävät, jotka auttaa kyllä tässäkin.:) Terveisiä siskolle!:)

      Poista
  4. Ihana kirjoitus ja kauniita kuvia!
    - Mari

    VastaaPoista