Musta, metallinen seinäkoriste on sellainen, jota hypistelin useaan otteeseen Suomalaisessa kirjakaupassa. Sieltä sen sitten ostin pari viikkoa sitten samalla harkkareissulla, josta kirjoittelin aiemmin. Da Vincin ihmishahmotelma on kirpparilöytö viime talvelta. Vaihdoin vain puunväristen kehysten tilalle mustat.
Onhan tuo lokerikko pölynkerääjä ja lapsellista sälää täynnä, mutta olkoon! En mä voi noita nallukoita poiskaan heittää. Niitä on kertynyt ajan saatossa sieltä sun täältä.
Mukava tunne, kun tavarat ovat hetken paikoillaan. Sama ei tosin ole tilanne kodinhoitohuoneessa, joka kärsii puutarhavajanrakennussekasotkusta! Varmaan tuttua kaikille, jotka puuhailevat aktiivisesti pihalle jotain...Sisätilat repsahtaa paikasta, jos toisestakin.
Asiasta kolmanteen...Kokeilin tänään todella hyvää muffinssireseptiä, jonka täältä Marjan blogista löysin. Oli hyvää! Kuvista ei tullut kummoisia, joten täytyy leipoa niitä pian uudelleen, että saa parempia kuvia.;)
Se ois sitten huomenna arki ja maanantai...
Heipparallaa!
Taina
Ja silloin kun rempataan sisällä, repsahtaa puutarha. Pakko vaan uskoa, että balanssi löytyy jossain kohtaa. Tykkään noista maitokahvisävyistä teillä, jossain capuccinoa, toisaalla chococcinoa. Nam, nyt täytyy näköjään mennä laittamaan kahvit itselle. Ihana koti teillä!
VastaaPoistaNiin totta! Ei vaan rahkeet riitä sekä sisä- että ulkohommiin. Ihmetten niitä, joilla on omakotitalon lisäksi kesämökki. Miten niiden aika voi riittää?! Ehkä olen vain saamaton...
VastaaPoistaJa kiitos tykkäyksistä!:) Ruskean sävyt on yksi, mistä en varmaan osaisi luopua.
Tosi kivoja kotikuvia täällä!!
VastaaPoistaEh, olikos se niin, että olit juuri "poistanut" tuollaisen maitokahvinvärisen seinän?;) Meillä sitä löytyy sekä olkkarista että makkarista ja pientä kyllästymistä on ollut havaittavissa. Tällä nyt ainakin toistaiseksi mennään olohuoneen puolella, makkaria pähkäilen edelleen...
VastaaPoista