lauantai 29. joulukuuta 2018

Muistoja vuoden varrelta



Tämä ihan pian loppuva vuosi tuntuu menneen hujauksessa. Tosin, kun alan muistelemaan viime talvea tai selailen postauksia viime talvelta, tuntuu niistä olevan pieni iäisyys. 

Monenlaista on vuoteen mahtunut, enimmäkseen onneksi iloja. Pieniltä pettymyksiltä ja harmistuksilta ei ole tietenkään vältytty, mutta nekin kuuluvat elämään! Onneksi kuitenkin vain pieniä, sillä elämä ei tosiaan anna kaikille samalla mitalla, surullisia juttuja kuulee ihan liian paljon... 

Tällä kertaa en halunnut tehdä perinteistä kuukausiin tai vuodenaikoihin perustuvaa kurkkausta taaksepäin, vaan kaiveilin tämän vuoden muistoista ne, jotka ovat päällimmäisinä jääneet mieleen hyvässä tai pahassa.





Esikoisen lakkiaisista jäi ihanat muistot! Suunnittelin juhlat huolella etukäteen, ja kaikki sujuikin sitten suunnitelmien mukaan. Kuukautta myöhemmin juhlittiin puolestaan kuopuksen rippijuhlia, myöskin aurinkoisissa tunnelmissa. Juhlat on työläitä järjestää, mutta järjestelyn vaiva tulee kuitattua onnistuneina juhlina ja mukavina muistoina.






Juhlien välissä kävimme miehen kanssa lomailemassa Seychelleillä, samalla juhlistimme 20 -vuotishääpäivää, jota tosin vietettiin jo edelliskesän lopulla. Upeat rannat, turkoosi meri, eksoottinen luonto, me tykättiin. Kerran elämässä -kokemus, tuolla tuskin tulee käytyä toista kertaa.





Kotimaanreissuista mieleen on erityisesti jäänyt blogiyhteistyönä toteutunut viikonloppureissu Hyvinkään Sveitsiin. Katsoin juuri hotelli Sveitsin tarjouksia uudenvuodenjuhliin, olisi kovasti tehnyt mieli tarttua sellaiseen.:) Valitettavasti tänä vuonna yöpyminen hotelli Sveitsissä ei onnistu, mutta ehkäpä tulevan vuoden aikana! Hotellihuone oli kerrassaan upea, syömiset niin hyviä ja Pakohuone erityisen kiva kokemus oman perheen kesken.<3 


Vuoden aikana sain aikamoisen neuloosin! Jopa niin, että mies epäili minun neulovan jättineulepeittoja kaikki paikat täyteen...ehkä hän ei ihan väärässä ollut.;) Oma suosikkini näistä neulomuksista on Pink Champagne -värinen peitto, sekä värin, että eläväpintaisen helmineuleen vuoksi. Joku Turussa ilmestyvä paikallislehti teki muuten jutun torkkupeittovinkeistäni! Lehden olen laittanut jonnekin hyvää talteen.:) Kuten sivupalkista huomaan, ovat nuo alkuvuoden neulejutut olleet taas talven tullen suosiossa. Toinen suosikkini neulomuksista on Marisukat, joista minun kyllä pitäisi tehdä kapeammat versiot, sillä nuo pysyvät huonosti ylhäällä, kun ovat niin löysät.

Toinen itsetekemisen ilo on löytynyt erilaisten kranssien askartelemisesta. Niitä on syntynyt mm. kesäistutusten kukista, mökillä kanervista ja tietenkin havuista. Nyt kun jouluksi tekemäni jättikranssi alkaa näyttää hieman nuukahtaneelta, mietin, että nyt viikonloppuna voisin tehdä jälleen uuden, ehkä varvuista...






Seinien väriä on vuoden aikana vaihdettu niin makuuhuoneessa, kuin olohuoneessakin. Olen edelleen erittäin tyytyväinen uusiin värivalintoihin, ja varsinkin makuuhuoneen rauhallisempaan tunnelmaan. Uusi siskoni maalaama taulu tuo kevään joka päivä olohuoneeseen.<3 Pientä ehostusta teimme mm. kylpyhuoneessa ja eteisessä. Näistä muutoksista iloitsen päivittäin toimivamman arjen muodossa. Keittiöön vaihdettiin uusi matto ja uudet, mukavammat, tuolit. Terassin laittamiseen innostuimme kunnolla vasta loppukesästä uusien terassikalusteiden myötä. Myös Kesähuone sai syksyllä samanlaisen maton kuin keittiö. Onneksi lämpöiset terassikelit jatkuivatkin sitten todella pitkään!






Puutarhassa yllätyin iloisesti, kun vuosi sitten, ensimmäisenä adventtina rakentamani kukkasipulipenkki osoittautui säästyneen myyriltä ja muilta tuholaisilta. Wohoo!<3 Tuon penkin sipulikukista riitti iloa lähes koko kesäksi. Ihanan, aurinkoisen ja kuuman kesän aikana tuli istutettua yhtä sun toista tulevia kesiä ajatellen. Pelkäsin istutusteni kuolleen mökkireissun aikana, niin niukasti oli poika niitä kastellut, mutta loppukesä näytti, että perennat ovat ihmeen sitkeitä. Tuskin maltan odottaa, että esim. unikot ja punahatut nousevat kukkapenkeistä esiin. 






Mieletöntä kukkaloistoa löytyi kuvattavaksi ihan kotinurkilta, Ruuhijärveltä. Kävin kuvaamassa paikallisen maanviljelijän kylvämiä kukkaniittyjä syyskuun alussa useampaan otteeseen, ja sain myös luvan poimia joka kerta kimput kotiin viemisiksi. Nyt tiedän, minne ensi kesänä suunnistaa...Kesän lopulla ja syksyllä innostuin kuvaamaan synttärilahjaksi saamani lasipallon läpi auringonlaskuja ja muuta luonnonkauneutta. 






Syyskuussa joku ilmeisesti teki blogistani tahallisen ilmiannon, ja blogini joutui sekä Facebookissa, että Instagramissa estoon. Yli kuukauden kestänyt esto horjutti uskoani ihmisiin. Olen varma, että ilmiantaja on "ystäväni". Olen luonteeltani elämänmyönteinen ja luottavainen, vaikea on vieläkin käsittää, että kaikki ihmiset eivät ole sitä, mitä uskottelevat olevansa. Kateus ja pahantahtoisuus ovat ilmeisen totta blogimaailmassa niin kuin todellisessa elämässäkin. En halua katkeroitua, paha saa palkkansa varmasti jollain tavalla. Estolla oli, ja on edelleen, suuri merkitys blogini lukijamääriin, sekä tietenkin omaan motivaatiooni. Siinä mielessä tämä eston aiheuttanut ilkimys onnistui pyrkimyksissään. Loppuvuosi on mennyt kasaillen itseäni tästä kolhusta.






Olen vuoden aikana jatkanut edellisvuonna aloittamaani turhien tavaroiden karsimista. Olen myynyt hirmuisen määrän tavaraa erityisesti meidän lähikirppiksellä, mutta jonkin verran myös Face -kirppiksellä. Kirppiksiltä meille on myös tullut tavaroita, paljon vähemmän kuitenkin, mitä sinne on kannettu. Uutena olen ostanut kotiin lähinnä keramiikkaa. Ensi vuonna on viimein pakko päästä itse kokeilemaan, mitä kurssilla saisi aikaiseksi.






Tämän joulun järisyttävin juttu oli tietenkin tulipalonalku, joka onneksi sammui itsestään. Jouluaaton oppitunti oli varmasti sen verran mieleenpainuva kokemus, että muistan sen loppuikäni!






Lopuksi on vielä mainittava muutamat ihanat kohtaamiset blogiystävien kanssa vuoden varrelta. Annukan kanssa kävimme kesän alussa Elonkierrossa. Se oli päivä, josta jäi ihanan lämmin muisto.<3 Elokuussa Susanna Espanjasta piipahti meillä kylässä  (Susannan ihana postaus vierailusta) poikansa kanssa.<3 Aika loppuu aina kesken, kun on mukavaa! Tapasin syksyllä myös Kaikki paketissa -blogin Janin ja Aleksin Helsingissä, ja jotenkin meillä juttu luisti heti kuin vanhoilla ystävillä.<3 Valitettavasti kuvaa ei tullut otettua siellä ahtaissa avajaistunnelmissa.



Kuva on Annukan ottama
Susannan pojan, Joonan, ottama kuva.

Tässäpä ne päällimmäisenä mieleen nousseet jutut tältä vuodelta. Ei hassumpi vuosi ollenkaan. 

Mitä uusi vuosi sitten tuokaan tullessaan, ajattelin olla aktiivinen sen suhteen, ja tehdä itselleni monen vuoden jälkeen aarrekartan! Kun saan valmista aikaiseksi, on se ehkä oman postauksen arvoinen juttu.:)



Taina


12 kommenttia:

  1. En ehkä kestä, miten ihana postaus <3<3<3. Oikeesti! Ja suuri kunnia-asia päästä mukaan sun vuosimuistojen joukkoon, kiitos siitä ihan tositosi paljon <3.

    Sun vuosikatsaus oli monessakin mielessä hieno. Täynnä kaikkea mieliinpainuvaa ja kaunista ja jotenkin korostuu, kun se kaikki on koottu yhteen tarinaan, jonka äärelle voi jälkikäteen palata ja ajatella, että on tää elämä vaan todellakin ihmisen parasta aikaa.

    Paha saa varmasti palkkansa ennemmin tai myöhemmin. Tavalla tai toisella. Itse ajattelen niin, että petturi ei ansaitse täällä enää riviäkään palstatilaa, koska se on varmaan se, josta kokee saavansa palkintonsa.

    Jotenkin just nyt taas korostuu se, kuinka ihana on, että ollaan aikanaan toisemme ensin täällä blogimaailmassa ja sittemnmin ihan oikeassa elämässä tavattu. Koen, että oot mun tärkeä sydänystävä Taina <3 (tulikohan nyt varmasti tarpeeksi sydämiä :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kiitos Annukka!<3 Oli onni, että sulla sattui olemaan vapaapäivä siinä, kun mulla hirmuinen vimma päästä sinne teidän nurkille.<3 Täytyy tulevaisuudessa yrittää järjestää treffit niin, ettei olis niin kauhea kiire. Harmi, kun ne Tampesterin treffit peruuntui!

      Tuo "Elämä - ihmisen parasta aikaa" olisikin täydellinen otsikko tällaiseen vuosikatsaukseen!:) Näinhän se onneksi on! Luitko Annukka koskaan Pikken Pilttuu -blogia? Mulla tuli hiljattain Pikke mieleen, hän kun sairasti syöpää, ja mietin, että en ole kuullut aikohin mitään...No, hän oli nukkunut pois jo juhannuksen aikoihin.:( Erittäin epäreilua, hän kun vielä oli useamman kouluikäisen äiti. Tämä on muistunut mieleeni tässä viime aikoina, todellakin saa olla kiitollinen, että asiat on just niin hyvin kuin ne ovat.

      Tuo on varmaan kans totta, että ilmiantajalle ei kannata antaa enää palstatilaa! Nyt asia on todettu täällä viimeisen kerran, ja uskon, että se joku saa rangaistuksensa tavalla tai toisella.

      Kylläpä sanasi lämmittivät mieltäni!<3 Tunne on molemminpuolinen, ja tähän loppuun vielä yksi sydän asian vakuudeksi!<3

      Poista
    2. Bikke oli ihan ensimmäisiä blogituttuja (eikä edes niinkään itselleni alunperin, vaan Huushollin Pepin kautta tullut), jonka tapasin. Muistaakseni 5 tai 6 vuotta sitten ensimmäisen kerran, mutta sittemmin meille muodostui sellainen "sinipaitojen" rinki, jonka kanssa tavattiin aina silloin tällöin ja tehtiin mm. Tallinnan reissu, josta aikanaan postailinkin.

      Bikken poismenon johdosta suunniteltiin, että jos Pepi saa luvan, istutetaan Bikkelle muistopuu sille samaiselle siirtolapuutarha-alueelle Tampereelle, jossa aikanaan ensimmäisen kerran Pepin silloisen siirtolapuutarhamökin puutarhassa tavattiin. Eli ehti tulla hyvinkin läheiseksi ja sydän särkyi, kun lopulta hävisi taistelun katalalle syövälle, ja äitiään ikävöimään jäi tosiaankin monta lasta (5, jos en ihan väärässä ole). En meinaa vieläkään oikein uskoa sitä, että Bikke tosiaan on poissa, vaan ajattelen, että ei vaan olla nähty pitään aikaan.

      Ja johtuen oman äitini kohtalosta (jonka tiedätkin), olen ihan oikeasti ja aidosti kiitollinen jokaikisestä päivästä, jonka saan elää. Sitä ei varmaan moni usko, mutta niin se vaan on <3

      Poista
    3. Epäilinkin, että saattaisitte olla tuttuja! Ja mua nolottaa, kun kirjoitin tuon nimenkin väärin... Ihana ajatus tuo puun istuttaminen! ❤️

      Poista
    4. Bikke oli itse oikea kirjoitusvirheiden mestari, enkä aina tiennyt, oliko sitä vahingossa vai tahallaan :). Viittasi kintaalla moisille, joten ei tarvi nolostua yhtään.

      Poista
  2. Mielettömän upea vuosikatsaus ♥ Vuoteen on mahtunut paljon; ihania juhlia ja kohtaamisia, tärkeitä harrastuksia, mutta niitä ikäviäkin juttuja, kuten tuo estohomma. Kurjaa, jos joku on tehnyt sen ihan vain kiusatakseen. En voi ymmärtää.

    Nuo marisukat kiinnostavat minua, johon on myös iskenyt tuo neuloosi. Montako silmukkaa sinulla oli niissä puikolla? Itse aloitin nyt Novitan ohjeen mukaan ihan perusohjeella pitkien sukkien neulomista ja niiden varresta tulee kyllä aika kapeat. Sukat piti olla ensin itselle päiväkotiharjoitteluun, mutta sopivat paremmin kapean varren vuoksi tyttärelle tallisukiksi.

    Mukavaa loppuvuotta sinulle, Taina ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos Krisse!<3 Sanasi lämmittävät mieltä!<3
      Marisukkien silmukkamäärä oli 72 silmukkaa, eli 18 silmukkaa/puikko. Noissa kuvioissa silmukkamäärän olisi hyvä olla jaollinen kuudella. Tuumasin, että voisin kokeilla sukkia 60 silmukalla, mutta tiedä sitten, olisiko se liian vähän...Muistelen, että jos haluaa Unikko -kuviota neuloa, silmukkamäärä olisi vieläkin enemmän kuin 72. Minä tein kuvion soveltaen noihin sukkiin, ja sitten purin, kun en tykännyt.:D Tehdessä oppii! Näin sun tuoreet sukat, näytti tosi nätille!<3 Mullakin on siellä täällä jemmassa kaikenlaisia ihania sukkaohjeita, joten saa nähdä, jääkö toiset Marisukat vaan ajatukseksi!;)

      Kiitos Krisse, samoin sinulle!<3

      Poista
  3. Kaunis ja elämänmakuinen vuosi takana.
    Kiitos kun mahdumme muistoihisi! =) Toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan taas mukavia vierailuita. ;)
    Onneksi selvisitte säikähdyksellä sypressin tapaturmaisesta tuhosta.

    Upeaa uutta vuotta teille täynnä onnea ja iloa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna!<3
      Samaa toivon, olisi ihan huippua joskus ( ei välttämättä vielä tänä vuonna) tulla sinne teillepäin lomailemaan, ehkäpä mantelinkukkien kukinta-aikaa!:)) Täytyy lisätä tuo sinne aarrekarttaan...;)

      Juu, nyt oli onni onnettomuudessa. Hyvä muistutus, että tulen kanssa täytyy todella olla varovainen!

      Kiitos Susanna!<3 Kaikkea hyvää teille!<3

      Poista
  4. Ihanaa luettavaa! Tuli innostus koota oma vastaavanlainen viime vuodesta. Jospa tänä alkaneena vuonna mekin jo tapaisimme! Halauksin, Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija!<3 Sinun vuodestasi oli kiva lukea! Oman tyttären häät on varmasti ikimuistoisen ihana juttu valmisteluista lähtien.<3 Hei, todellakin tavataan tämän vuoden aikana! Sovitaan treffit vaikka Hämeenlinnaan, tai sen ympäristöön. Siellä on montaa kivaa paikkaa tavata.:)

      Poista