On ollut niin mukava ja tunteikaskin päivä, että nähtyäni Mintun Mrs. K-blogissa kuukauden haasteissa otsikon "Kiitollinen", oli pakko tarttua aiheeseen heti. Varmasti pyhäinpäivä ajankohtana on tällaiseen hyvin otollinen, vaikkei tämä varsinaisesti mikään kiitospäivä olekaan. On kuitenkin tullut miettyä elämää ja kuolemaa ja niitä ihmisiä, joita ei enää ole.
Oma perhe on tietenkin oman elämän peruspilari. Mies, lapset, vanhemmat, sisarukset, muu suku...Paljon aihetta kiitollisuuteen. Miehen kanssa olemme eläneet yhdessä jo kauemmin kuin omissa lapsuuden kodeissamme! Hiottu toisiamme, ja opittu ymmärtämään ja hyväksymään toinen sellaisena kuin tämä on. Lapset, jotka on annettu meille, jotta kasvattaisimme heitä ja he meitä. Taustalla omat vanhemmat ja muut sukulaiset, mielessä usein myös poisnukkuneet rakkaat, joita tänään muistelemme.
Tänäänkin olen saanut viettää aikaa kahden ystäväni kanssa. Ystävät eivät ole itsestäänselvyys, vaan erittäin suuri aihe kiitollisuuteen. Näiden "varasiskojen" kanssa jaetaan elämän iloja ja suruja. Ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta.
Terveys ja elämänilo ovat asioita, jotka voivat hävitä elämästä silmän räpäyksessä. Näistä molemmista olen kiitollinen. Luin hiljattain naisesta, joka oli niin masentunut, että toivoi jonain aamuna herätessään vaikkapa syöpää, jottei tarvitsisi lähteä suorittamaan elämäänsä. Onneksi hän ymmärsi muuttaa elämässään niitä asioita, joihin ei ollut tyytyväinen, ja löysi elämänilon oikeastaan ensimmäistä kertaa. Meille ei anneta yhtä paljon vastoinkäymisiä ja kärsimystä, mutta samoissa tilanteessa toiset katkeroituvat, kun taas toiset nousevat entistä ehompana.
Olen kiitollinen, että olen löytänyt mielekkään työn, joka tuottaa minulle iloa. Aika usein työnvalinta tuntuu olevan sattumaa tai ajelehtimista...Nykypäivänä työ, joka tuntuu tärkeältä, ja on kaiken lisäksi kohtuullisen turvattu, on aika harvinaista. Ammatti, johon valmistutaan nykyään, sattaa olla sellainen, jota ei kohta enää ole, tai työpaikat on siirtyneet Intiaan, tai työssä on tärkeää vain se, mitä jää viivan alle. Joku voisi tähän sanoa, että eihän se maailma sillä tavalla pyöri, että kaikki vain tekisivät työtä, josta tykkäävät. Ehkä ei, mutta se ei estä minua iloitsemasta siitä, että olen löytänyt mielestäni oikean alan itselleni.
Hyvää pyhäinpäivää!:)
Taina
Miten kaunis kirjoitus! Puit upeasti ajatuksiasi sanoiksi ja voin allekirjoittaa noista jokaisen. Olet parissa aikaisemmassa postauksessasi kiittänyt minua kommentoinneista, mutta KIITOS itsellesi, että olet jaksanut kommentoida minunkin kirjoituksiani! Kommenttisi ovat olleet aina minulle iso ilo ♥ Hassua, miten vieraan ihmisen kommentteja odottelee ja jos tulee taukoa, alkaa miettiä, onko toisella kaikki hyvin. Sitä kai tämä blogiystävyys on. Kiitollisia halauksia ja tunnelmaa viikonloppuusi!
VastaaPoistaTähän on pakko vain kommentoida näin:<3
PoistaEhkäpä se mielekäs työ löytyykin paremmin niin, että kuuntelee itseään, miettii enemmän sitä, mistä nauttii, eikä sitä, paljonko jää viivan alle. On monta tärkeää työtä, joita tehdään kutsumuksesta (eihän se ole liian vanhanaikainen ajatus?) Olen ollut syvästi kiitollinen kaikille niille kasvatus-, hoito- ja muidenkin palvelutyön tekijöille, jotka ovat tehneet minun ja läheisteni eteen tärkeää työtä.
VastaaPoistaJa ystävyys! <3
Joo, mietinkin tuota asiaa myös yhteiskunnan kannalta.:) Tiedäthän, että kasvatustyö ei tuota mitään, kaikki on pelkkää miinusta, noin niin kuin tylysti ajateltuna. eli viivan alle ei jää mitään.:P Toisille tosiaan se työn ainoa motivaatio on raha, ja voihan olla, että keksisin itsekin muutakin tekemistä kuin työnteko, jos elo olisi muutoin turvattu!
PoistaNiin ja se ystävyys...<3
Jälleen kerran upea pintaa syvemmälle raapaiseva postaus! Kiitos linkkauksesta :) Muistathan jakaa myös Viikonlopun linkkiringissä :)
VastaaPoistaKiitos Minttu!: Ja kiitos inspiroivista otsikoista! Saatan kirjoittaa useammasta...En saanut sitä Linkkirinki logoa kopioitua (ihme kämmäri!), mutta yritän vielä uudelleen.;D
PoistaIhana postaus <3
VastaaPoistaKiitos Kati!:D
PoistaIhana postaus - allekirjoittaisin myös. Elämä on aika mukava seikkailu :) ja sehän ei sitä tarkoita, etteikö välillä kaadu ja mene vähän rikkikin - kunhan vain jaksaa ja saa voimia nousta ylös - puistella pölyt ja jatkaa matkaa. Himpun verran kiitollisempani kokemaansa kohtaan. Yrittää muistaa, että se kaikki ihana on monesti ihan tässä käden ulottuvilla - ja senhän tiedämme, että ne rakkaat jotka meiltä on pois otettu, ovat kuitenkin meitäkin matkallansa hioneet...ja näin jälkensä jättäneet.
VastaaPoistaKiitos Anne!:) Pinnasin juuri Pinterestissä aforismin: Älä unohda niitä asioita, joita sinulle on, niiden vuoksi, joita haluat. Hirveän viisaasti sanottu.:)
Poista