Kuopus täyttää tänään 11 vuotta. Käsittämätöntä! Äidin palleroinen kasvaa niin kovaa vauhtia. Joskus tekisi mieli seisauttaa ajan kuluminen, vaikka kasvu ja kehitys ovat iloisia asioita. Enkä tainnut edes kovin paljon nauttia ajasta, jolloin pojat olivat ihan pieniä... Onhan tuon kommunikoinnin kanssa paljon helpompaa, kun lapset oppivat puhumaan.:P Tämä vesseli onkin ollut alusta asti hyvä ilmaisemaan itseään. Koulun keskusteluissa povasivat tulevaksi ammatiksi urheiluselostajaa. :) Ei ole montaa hetkeä hiljaa ollut sen jälkeen, kun oppi puhumaan.;)
Rippijuhlia varten olin varannut ainekset rahka-mansikkakakkuun Valion ohjeen mukaan. Ennen juhlia laskeskelin, että kakut riittävät ilman tuotakin, joten jätin sen sitten leipomatta, ja hyvinhän ne tarjoilut sitten riittivät. Nyt oli siis hyvä hetki käyttää kakkuainekset kuopuksen synttäreiden varjolla ja kokeilla uutta reseptiä.
Koska oma kakkuvuokani on suurempi halkaisijaltaan(n.32 cm) kuin Valion ohjeessa käytetty, tein keksipohjan tuplana. Massa ei olisi muuten riittänyt peittämään vuoan pohjaa. Kerman ja rahkan seoksesta jätin tavallisen sokerin kokonaan pois ja vaniljasokeristakin puolet, sillä minusta vaikutti, että kakussa oli ihan riittävästi makeutta ilman lisäsokeriakin. Käytin kakun seassa tuoreita mansikoita, kun niitä sattui vielä saamaan Lidlistä. Koristelut hoidin perinteiseen tapaan nakkelemalla mansikoita ja pensasmustikoita ilman kummempia konstailuja.
Tällä kertaa oikein perehdyin tuohon liivatteen käyttöön, mutta silti mun kakuissa tuo rakenne on ihan erilainen kuin mallikakuissa. En vaan osaa. Sinänsä makuun tuolla tuskin on vaikutusta, mutta olisi kiva saada hyydykekakuista myös tasaisen kauniita. Vinkkejä? Ohje muutettuna siten, että se sopi tuohon omaan vuokaani:
Koska oma kakkuvuokani on suurempi halkaisijaltaan(n.32 cm) kuin Valion ohjeessa käytetty, tein keksipohjan tuplana. Massa ei olisi muuten riittänyt peittämään vuoan pohjaa. Kerman ja rahkan seoksesta jätin tavallisen sokerin kokonaan pois ja vaniljasokeristakin puolet, sillä minusta vaikutti, että kakussa oli ihan riittävästi makeutta ilman lisäsokeriakin. Käytin kakun seassa tuoreita mansikoita, kun niitä sattui vielä saamaan Lidlistä. Koristelut hoidin perinteiseen tapaan nakkelemalla mansikoita ja pensasmustikoita ilman kummempia konstailuja.
Tällä kertaa oikein perehdyin tuohon liivatteen käyttöön, mutta silti mun kakuissa tuo rakenne on ihan erilainen kuin mallikakuissa. En vaan osaa. Sinänsä makuun tuolla tuskin on vaikutusta, mutta olisi kiva saada hyydykekakuista myös tasaisen kauniita. Vinkkejä? Ohje muutettuna siten, että se sopi tuohon omaan vuokaani:
Pohja
2 pötköä Domino-keksejä
100 g voita sulatettuna
Täyte
2 dl kuohukermaa
2 prk Valion "Makea mansikka" rahkaa
4 liivatelehteä
1 tl vaniljasokeria
mansikoita
Murskaa keksit tasaiseksi mössöksi ja sekoita sulatettu voi keksimurusiin. Taputtele keksimurska leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Laita liivatelehdet likoamaan runsaaseen, kylmään veteen n. viideksi minuutiksi. Vatkaa kerma. Purista liivatteet kuiviksi, ja sekoita ne kattilassa 1 rkl kuumaan, lähes kiehuvaan veteen. Sekoita rahka ja sokeri. Lisää liivate nauhana, koko ajan sekoittaen. Lopuksi lisää kerma varovasti sekoittaen. Kaada täyte keksipohjan päälle, ja peitä kakku kelmulla. Anna jähmettyä jääkaapissa ainakin 4 tuntia. Omani oli melkein vuorokauden...
Vaikka pojat eivät juuri noiden kakkujen perään ole, niin tämä ainakin oli päivänsankarin mieleen. Kuten kaikki lapset, hänkin tykkää Domino-kekseistä!:) Ilmeisesti muutenkin oli hyvää. Joskus voisi tehdä niinkin, että käyttäisi tavallista rahkaa ja mansikkaa, jotta ei tulisi niin makeaa...
Minä lähden nyt hakemaan synttärisankaria harkoista.
Melkoista matalalentoa tämä arki. Onneksi on jo keskiviikko!
Mukavaa sellaista!
Taina
Kyllä tuo lasten kasvaminen on äidille sellaista vuoristorataa. Tavallaan olisi kiva kunpysyisivät pieninä, mutta tavallaan on ihanaa kun lapset kasvavat. Ihana kakku, onnea äidillekin. :)
VastaaPoistaKiitos Kati!:) Noinhan se juuri on. Kyllä mä enemmän nautin näiden isompien lasten äitinä olosta, mutta kieltämättä haikeus meinaa välillä vallata mielen, kun tajuaa ajan kuluvan niin kamalan nopeasti.
PoistaHei Taina! Mä olen huomannut sellaisen jutun, että jos liivatteen laittaa liian kuumaan/ kiehuvaan veteen, se menee pieniksi kumisiksi muruiksi. Näin käy helposti ainakin liivatejauheen kanssa. Ihanaa on sekin, kun lapsista tulee "aikuisia", vaikka silloin äiti ei enää pystykään puhaltamaan pahaa mieltä pois. Muistan, että silloin kun tutustuin sinuun Taina, Matias oli parivuotias, ja nyt jo 11-vuotias. Kylläpä aika kuluu nopeasti! T. Maiju
VastaaPoistaKiitos Maiju vinkistä! Jatkan harjoittelua!:)
PoistaSamaa ajan kulumista tässä ihmetellään. Onhan sekin mukavaa, kun lapset pärjää ilman äitiä ja itselle jää enemmän aikaa tehdä omia juttuja!:)
Lapset ovat aina parhaassa iässä, niinhän se on, mutta silti joskus tekisi mieli jos ei pakittaa, niin ainakin tosiaan hieman hidastaa ajan kulumista. Onnea sankarille!
VastaaPoistaKiitos Anu!:) Huomenna synttärisankari matkustaa YKSIN junalla enon luokse Helsinkiin. Äitiä vähän jännittää jo.;))
Poista