Vertaileva kakkututkimus ja muuta mansikkaista

Lapsen rippijuhliin on aika tarkalleen

kaksi kuukautta aikaa, ja minä jatkan tarjottavien

mietintää, kuten muutakin juhlien järjestelyyn

liittyvää pähkäilyä. Oli hyvä harjoitus olla toissa

viikolla ylioppilasjuhlissa kahvinkeittäjänä. Eihän

sitä tahdo muistaa, millaiset isot juhlat on, kun

niitä ei ole muutamaan vuoteen itse järjestänyt!

Sitten päästäänkin tähän mun vertailevaan tutkimukseen,

joka perustuu ihan suutuntumaan ja mielikuviin

edellisistä syöntikerroista.;) Kokeilin yleisön kehoituksesta

brita-kakun leipomista. Pohjan ohje on

Valiolta. Joku ihme ominaisuus minussa saa

joskus toimimaan toisin kuin ohjeissa sanotaan?!

Länttäsin siis pohjan taikinat leivinpaperin päälle

kahdeksi rinkulaksi uskoen, että otan uunista kaksi

suurinpiirtein ympyränmuotoista kakkua...

Ei mennyt niin kuin Strömssössä, yllätys!;)

Yhteenliittyneistä pohjista muotoilin kuitenkin

kaksi sydäntä, joista alempi meni aika murskaksi.
Tulikin särkyneen sydämen kakku. :)

Se ei kuitenkaan haittaa, se kun ei näy, ja brita-kakku
on muutenkin epämääräisemmän näköinen kuin

esimerkiksi perinteiset täytekakut. Väliin laitoin

purkin valmista mansikka-raparperirahkaa (Valio), ja

päälle ja väliin pilkoin kotimaisia mansikoita. Kerman jätin

vatkaamatta ja laittamatta, kun olin ehtinyt nakata vispilät

pesukoneeseen (semmoinen leipuri:P).

Päällinen olisi varmasti kauniimpi,

jossa tuossa pohjalla olisi vielä kermaa.

Vertailevan tutkimukseni pohjalta sanoisin, että

pelkkä marenkipohja on parempi kuin tuo nyt

kokeilemani.;) Tämä oli minusta hieman liian makeaa,

nimenomaan se taikinaosuus marengin alla.

Tykkään myös marengin kevyemmästä tunnusta.

Pääsiäisen kakku on toistaiseksi parasta

kakkua pitkiin aikoihin. "Tutkimus" jatkuu...

 Nyt kun noita kotimaisia mansikoita saa jo kaupoista,

niin tekaisin yksi päivä lounaaksi mansikkasalaattia.

Ohje löytyy täältä, viime kesäisestä postauksesta.

 

 Se on hyvää, ja tuo mukavaa vaihtelua näihin

kesäsyömisiin!:) Niistä ei tietenkään pitäisi stressiä syntyä,

mutta vähintäänkin kyllästyminen uhkaa helposti.

Kaksi kuukautta, kaksi lämmintä ruokaa päivässä,

teini, joka syö kuin hevonen...:P Hmmm...

koulupäivissä on omat hyvät puolensa.;)

Makoisaa tiistaista!:)

Taina

p.s: Piti vielä lisätä, että ei meidän pojat noista
salaateista(miehekkääseen tapaan) juuri välitä,
mutta aikuisille salaatti uppoaa hyvin. ;)