tiistai 10. kesäkuuta 2014

Vertaileva kakkututkimus ja muuta mansikkaista

Lapsen rippijuhliin on aika tarkalleen
kaksi kuukautta aikaa, ja minä jatkan tarjottavien
mietintää, kuten muutakin juhlien järjestelyyn
liittyvää pähkäilyä. Oli hyvä harjoitus olla toissa
viikolla ylioppilasjuhlissa kahvinkeittäjänä. Eihän
sitä tahdo muistaa, millaiset isot juhlat on, kun
niitä ei ole muutamaan vuoteen itse järjestänyt!



Sitten päästäänkin tähän mun vertailevaan tutkimukseen,
joka perustuu ihan suutuntumaan ja mielikuviin
edellisistä syöntikerroista.;) Kokeilin yleisön kehoituksesta
brita-kakun leipomista. Pohjan ohje on
Valiolta. Joku ihme ominaisuus minussa saa
joskus toimimaan toisin kuin ohjeissa sanotaan?!
Länttäsin siis pohjan taikinat leivinpaperin päälle
kahdeksi rinkulaksi uskoen, että otan uunista kaksi
suurinpiirtein ympyränmuotoista kakkua...




Ei mennyt niin kuin Strömssössä, yllätys!;)
Yhteenliittyneistä pohjista muotoilin kuitenkin
kaksi sydäntä, joista alempi meni aika murskaksi.
Tulikin särkyneen sydämen kakku. :)
Se ei kuitenkaan haittaa, se kun ei näy, ja brita-kakku
on muutenkin epämääräisemmän näköinen kuin
esimerkiksi perinteiset täytekakut. Väliin laitoin
purkin valmista mansikka-raparperirahkaa (Valio), ja
päälle ja väliin pilkoin kotimaisia mansikoita. Kerman jätin
vatkaamatta ja laittamatta, kun olin ehtinyt nakata vispilät
pesukoneeseen (semmoinen leipuri:P).
Päällinen olisi varmasti kauniimpi,
jossa tuossa pohjalla olisi vielä kermaa.



Vertailevan tutkimukseni pohjalta sanoisin, että
pelkkä marenkipohja on parempi kuin tuo nyt
kokeilemani.;) Tämä oli minusta hieman liian makeaa,
nimenomaan se taikinaosuus marengin alla.
Tykkään myös marengin kevyemmästä tunnusta.
Pääsiäisen kakku on toistaiseksi parasta
kakkua pitkiin aikoihin. "Tutkimus" jatkuu...

 Nyt kun noita kotimaisia mansikoita saa jo kaupoista,
niin tekaisin yksi päivä lounaaksi mansikkasalaattia.
Ohje löytyy täältä, viime kesäisestä postauksesta.

 
 Se on hyvää, ja tuo mukavaa vaihtelua näihin
kesäsyömisiin!:) Niistä ei tietenkään pitäisi stressiä syntyä,
mutta vähintäänkin kyllästyminen uhkaa helposti.
Kaksi kuukautta, kaksi lämmintä ruokaa päivässä,
teini, joka syö kuin hevonen...:P Hmmm...
koulupäivissä on omat hyvät puolensa.;)

Makoisaa tiistaista!:)
Taina

p.s: Piti vielä lisätä, että ei meidän pojat noista
salaateista(miehekkääseen tapaan) juuri välitä,
mutta aikuisille salaatti uppoaa hyvin. ;) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti