Tulipa mieleen kaivella hieman valokuva-arkistoja. Ties kuinka monta vuotta olen räpsinyt kuvia täältä kotoa, ja toki mä ihmisiä kuvaan, mutta jostain syystä kukat on sellainen juttu, että niitä on kuvattava, vaikka ja kun mulla on lähes aina joku kimppu tuoreita leikkokukkia maljakossa. Eli ei siis ole pakko tyytyä pelkkiin kuviin tuoreista kukista!;) Kuvat eivät ole kovin hienoja, suurin osa niistä on vaan räpsitty kännykkäkameralla, eikä mitään kuvankäsittelyä ole tietenkään käytetty.:)
Meillä ei ole ikkunalautoja. Luulen, että useimmissa uusissa taloissa niitä ei ole. Sellaiset kunnon ikkunasyvennykset olisivat ihanat, mutta sellaisen taitaa saada vain vanhan talon tai asunnon kylkiäisenä (kun ei ole varaa rakentaa vanhan ajan tyyliin, jossa seinä voisi olla vaikka puoli metriä paksu). Vaan eipä maljakoita kyllä ikkunalaudoilla pidetäkään. Aloin oikein laskemaan, että meidän kodissa on oikeastaan kuusi järkevää paikkaa (lue laskutasoa tai pöytää), jonne kukkia voi laittaa. (No okei, toisinaan laitan poikienkin työpöydille kukkia, mutta siellä ne menevät vähän hukkaan, vähäisen arvostuksen vuoksi... ) Jos olisin tosi rikas, tilaisin tuoreita kukkia niin, että niitä olisi ihan aina joka huoneessa.
Vuosien varrella leikkokukista on löytyneet ne omat lempikukat, joita on aina saatava. Joulun tienoilta kevääseen mentäessä ne ovat tietenkin tulppaanit. Tulppaaneissa ostan joko ihan valkoisia, vaaleanpunaisia tai sitten useamman kimpun erivärisiä, joista saa monivärisen kimpun. Joskus tulppaanit saattavat kestää parikin viikkoa, kun minusta sellainen auennut, kuivanut tulppaani on todella kaunis!
Pääsiäisen tienoilla ostan yleensä helmililjoja tai narsisseja (keltainen ei ole yhtään mun lempiväri!), ne ovat jollain muulla tavalla esillä kuin maljakossa.
 |
| Sipulikukkien sipulit on hauska jättää näkyviin! |
Sitten onkin neilikoiden, leinikeiden ja liljojen aika! En taida olla kovin selkeäpiirteisestä pitävä ihminen, vaan kukat saavat mielellään olla kerrottuja ja kimput runsaita ja rönsyileviä.
Kesällä ehdoton suosikki on pioni. Tänä kesänä sain ensimmäisen kerran niitä omasta penkistä. Ne kukkivat niin yhtä aikaa, että niistä oli suorastaan pakko leikata maljakkoon.
Kesällä tulee kerättyä luonnosta kukkia: syreenin oksia, lupiineita, joskus kieloja (olen vähän herkkä noiden hajujen suhteen) ja sekakimppuja pientareilta.
 |
| Mummon vanha kannu on yksi lempimaljakoista! |
Joulun lähestyessä tulee usein vaihdettua kukkamaljakot kynttilöihin.
 |
| Luontoa voi tuoda sisälle muutenkin kuin kukin! |
 |
| Yllätys! Tulppaanithan ne siellä pöydän päässä nököttää..:) |
Tässäpä kuvia kukista kerrakseen. Ehkäpä seuraava postaus on jostain ihan muuta kuin puutarhaa tai kukkia. Vannomatta paras..Olisi kiva kuulla muidenkin lempileikkokukkasista! Olenko ainoa niihin hurahtanut?
Taina
p.s: Nokkelimmat varmaan huomasivat, että otsikko ei liity juttuun, paitsi että kukkiahan ne sinikellotkin on. ;) Tuo otsikon keksiminen on joskus vaikeaa.
Minä pidän anemoneista, leinikeistä ja gerberoista. Mutta kaikki sinun kimppusi kelpaisivat kyllä minullekin. Värjätyistä tai kimalteella koristelluista kukista en pidä yhtään.
VastaaPoistaNo, just niin! Värjätyt ja kimalteet kukissa on ihan no no.
VastaaPoistaOn mulla gerberoitakin välillä (ja yllättäin kuvia niistä), mutta oli pakko vähän karsia, että tekstin jaksaisi lukea loppuun saakka.:)
Lasten tuomat kimput arvoltaan aivan korvaamattomia. Ne on poimittu rakkaudella ja annetaan yleensä erittäin juhlavasti ja toisaalta ujosti. Odotetaan äidin reaktiota ja halausta. :) Niissä monesti vilahtelee äidin kukkapenkissä kasvavien kukkien näköisiä kukkia. Mistä lie sitten poimittu. Jos ovat äitiinsä nuo lapset yhtään tulleet niin naapurin kukkapenkistä tietysti. :) -Mari
VastaaPoistaOi, miten suloista..varmaan naapureistakin;) Ei nyt tule äkkiseltään mieleen, että meidän pojat ois mulle kukkia kannelleet juurikaan, äitienpäivinä ja joskus synttäreinä..Toisinaan otan tuon nuorimmaisen mukaan, kun käyn poimimassa kukkia, ja tietysti yritän opettaa tunnistamaan noita tavallisimpia.:)
VastaaPoista