Kukkapenkki puiden alle

Tavallaan aika armollista, ettei silloin rakennusvaiheessa ymmärtänyt, kuinka pitkä tie pihan rakentaminen puutarhaksi on. Meille tehtiin kyllä jo rakentamista edeltävänä talvena pihasuunnitelma, mutta sen toteuttamisen hintaa ei missään vaiheessa laskettu, eikä sitä ihan sellaisenaan tulla koskaan edes toteuttamaan. Tietyt asiat suunnitelmasta toteutettiin heti ensimmäisinä vuosina, toisaalta esim. Kesähuoneesta en edes osannut haaveilla, ennen kuin vuosien vieriessä huomasin, että ilta-auringon viimeiset säteet paistavat jonnekin ihan muualle kuin takaterassille...

Viisaammat sanovat, ettei puutarha ole koskaan valmis. Nykyään moniin rakennuskohteisiin tehdään piha saman tien valmiiksi, mutta hieman epäilen, että noinko se sittenkään olisi valmis. Lapset kasvavat, elämäntilanteet vaihtelevat, omat ajatukset ja mieltymykset muuttuvat. Koti ja piha elävät siinä rinnalla. Hiekkalaatikolle ei enää olekaan käyttöä, leikkimökki muuttuu varastoksi, johonkin perheenjäseneen puree ehkä puutarhakärpänen tai sitten aikaa ja voimia pihan hoitamiseen ei olekaan, ja halutaan muuttaa piha mahdollisimman helppohoitoiseksi...

Kuvista näkee hyvin, miten heikosti erityisesti vanhemmat (vasemmalla) jättipoimulehdet ovat lähteneet kasvamaan.

Etuovelle johtavan käytävän vieressä oleva penkki on kasvanut vuosien saatossa.

 

Ekstrapitkän johdannon jälkeen mennään asiaan.:) Täällä on edistytty pihahommissa, viimein! Tämä laajennus alkoi jo viime keväänä, postaus aiheesta löytyy täältä. Ehkä kylmä ja sateinen kesä oli SE syy, miksi homma jäi viime kesänä kesken? Alkuperäisen pihasuunnitelman mukaan istutin kai 10 vuotta sitten tuon mongolianvaahteran etupihan nurkkaan. Suunnitelmassa vaahteran ympärillä on muutakin, en edes muista mitä...mutta ilmeisesti jotain, mitä en sitten halunnutkaan istuttaa (enkä jaksa kaivaa pihasuunnitelmaa esiin). Myöhemmin ostin purppuraomenapuun (ihan vain kauniin kukinnan vuoksi) ja keksin istuttaa sen etupihalle. Ongelmaksi muodostui puiden väliin ja ympärille jäävät alueet, josta nurmikon leikkaaminen oli todella hankalaa ja ärsyttävää. Varsinkin, kun tuota mognolianvaahteraa ei saisi juurikaan leikata. Ajattelin, että järkevintä olisi poistaa nurmikko ja istuttaa perennoja puiden ympärille. Selkeää kuvaa siitä, mitä penkkiin istuttaisin ei ole ollut. Suunnitelma kypsyi valmiiksi oikeastaan ihan muutama päivä sitten, ja sitten olikin helppoa lähteä toteuttamaan ideaa!;)

Aika yhtä aikaa näiden ahaa-elämysten kanssa huomasin Tori.fi -sivustolta useamman ilmoituksen, joihin päätin tarttua samantien. Hankin ison kasan pihatiiliä kukkapenkkien rajaamista varten, paketin aluskangasta ja ison kuunliljan. Kun kannoin tiilet pihalle, piti päättää, mitä teen aiemmin ostamilleni purkutiilille, joilla olen kukkapenkkejä (kuten noista vanhan kukkapenkin kuvista näkyy) rajannut. Purkutiilien pulmana kun on niiden murentuminen talven aikana. Päätin nyt kuitenkin jatkaa rajausta ja hieman myös etupihan kukkapenkkien välejä purkutiilillä, koska niitä olen siellä aiemminkin käyttänyt. Sitä paitsi tykkään niiden ulkonäöstä! Uudet tiilet päätin käyttää myöhemmin takapihan kukkapenkkien rajaamiseen.

Tajusin myös ihan vast´ikään, että osa pihan kukista on jo sellaisia, että niitä voi ihan hyvin jakaa. Niinpä päätin napata takapihalta mirrinminttua ja vaaleanpunaista pikkusydäntä, sekä etupihalta jättipoimulehteä etupihan penkkiin.  Jo aiemmin oli istuttanut muutaman poimulehden ja kieloja purppuraomenapuun ympärille. Edullista istuttaa, kun voi jakaa oman pihan kasveista, joista osan on vielä saanut ystävän pihasta ja osan hankkinut edullisesti Torin kautta. Tällä kertaa tuo kuunlilja vaihtui kahvipakettiin. Purkutiiliä olen hakenut aiemmin sekä ilmaiseksi, että nimellisellä korvauksella.

Näissä kuvissa vaahteran takana oleva nurkkaus jäi vielä ilman multaa ja kasveja. Multakin on nyt paikoillaan, mutta istutukset teen loppuun luultavasti maanantaina, kun sade toivottavasti taukoaa. Toisaalta eipä ole tarvinnut kastella istutuksia, kun vettä on tullut melkein koko ajan taivaan täydeltä! Pensasaidan ja vaahteran väliin istutan vielä muutaman alun jättipoimulehteä ja tuonne kottikärryjen viereen tuota valkoreunaista kuunliljaa, samaa kuin vasemmassa reunassa.  Ihan tunne, kun saa jotain valmiiksi.:)

Tänään olenkin sitten kuvausopissa Helsingissä! Kameran akku on ladattu, jalusta ja ohjekirja kaivettu kaapin perukoilta. Tiedän, että kurssille on tulossa myös hyvää seuraa, joten eipä sitten muuta, kuin nokka kohti Helsinkiä...

Mukavaa sunnuntaita!

Taina

Kukkailotteluun voit osallistua täällä.