Torkkupeitot kesäksi - Vohvelin viehätystä

Tarkkasilmäiset ovat ehkä huomanneetkin, että jättineulepeitot on hellejakson aikana laitettu viimein syrjään, ja ne on korvattu uusilla, vohvelikankaisilla, torkkupeitoilla. Ei taida Suomenmaasta löytyä ihmistä, joka ei olisi alaluokilla kyseisestä materiaalista värkännyt pyyheliinoja, tyynyjä tai penaaleita! No, se koulun vohvelikangas on (valitettavasti) edelleen pieniruutuista ja kovaa. Sen sijaan kauppojen vohvelikankaiset tekstiilit, joita olen hypistellyt viimeisen puolen vuoden aikana ainakin Jyskin ja Balmuirin mallistoista, ovat houkuttelevan pehmeitä ja ruudut hauskasti sitä koulun pujottelukangasta suurempaa.

Lahden Sokos typistyi talvella, ja uusi sisustusosasto on enää vain murto-osa entisestä, koko kerroksen sisustuspuolesta. Saattoi olla ehkä maaliskuussa, kun uudistunut sisustuspuoli avattiin, ja sieltä bongasin Annon Kumpu -torkkupeiton, jota olen siitä lähtien käynyt säännöllisesti hypistelemässä. Muutkin värivaihtoehdot olisivat sopineet meille (vihreänharmaa ja luonnonvalkoinen), mutta konjakki (joka mielestäni voisi enemminkin olla hunaja) on väriltään jotain uutta meille. Torkkupeiton hinta (50e), oli se, mikä hidasti ostospäätöstä. Kevyestä peitosta tuo on minulle vähän liikaa. Muutama viikko sitten Sokoksen kodinosastolla kaikki oli -20 prosentin alessa, ja koska pelkäsin, että jään muuten kokonaan ilman, kävin viimein ostamassa peiton. Peiton kellertävä väri on tosiaan jotain sellaista, mitä en ihan heti olisi arvannut haluavani, mutta muutenkin olen huomannut ihastelleeni kaikenlaista keltaista viime aikoina! Peiton värille löytyy värikavereita kyllä vaaleista puupinnoista, joita meillä on siellä täällä lämpöä tuomassa.

Harmaa torkkupeitto päätyi meille Boppiksen bloggari-illan seurauksena. Kaupan omistaja Leena mainitsi, että hänellä on toisessa kaupassa vohvelisia torkkupeittoja myytävänä. Niitä toivomme myyntiin Lahteenkin, ja viime viikolla poikkesin hakemaan omani. Boppiksessa torkkupeitto maksaa muistaakseni 27 euroa, ja sain omastani vielä vähän bloggarialennusta. Näiden kahden uuden peiton myötä siivosin vanhoja torkkupeittoja odottamaan jälleen kirppispöydän ottamista. Turha jemmata niitä pidempään odottamassa uutta tulemista. 

Kun aikaisemmin sisustuskuvia ottaessani peitot piti laskostaa siististi selkänojalle tai rahille, on nykyään toisin. Peitot saavat  kuvissakin olla tuolla tavalla kuin ne usein arkielämässä ovat, hieman levällään, lattialle valuen. Tuleehan kankaan tekstuuri huomattavasti paremmin esille tällä tavalla.

Tällä viikolla on kieltämättä päiväunet maistuneet makeasti noiden vohvelipeitteiden alla. Huomaan, että töissä loppurutistus ja juhlien järjestelyt ovat imeneet kaikki mehut. Normaalisti en juurikaan nuku päiväunia, tai korkeintaan torkahdan hetken, jolloin laitan kellon soimaan noin vartin päähän. Tuollaiset lyhyet nokoset antavat parhaiten virtaa. Sohvalla torkahtaessa minulla on oikeasti ihan pakko olla jonkunlainen peitto, muuten en osaa edes nukahtaa. Väsymyksen määrää tällä hetkellä kuvaa, että nukuin yhtänä päivänä tällä viikolla parin tunnin päiväunet! Vaikka olo tuon pituisten "nokosten" jälkeen on kaamean tokkurainen, tulivat nämä varmasti tarpeeseen. Kaikkein pahin väsymys alkaa onneksi jo mennä ohi, puutarhatyöt on hyvää vastapainoa ja nollausta.:)

Kukkailotteluun!

Taina