Kepeä kukkaseppele - Kukkailottelua

Eilinen postaus Hatanpään arboretumista olisi käynyt varsin hyvin Kukkailottelusta, sillä sitähän se todella oli! Olin kuitenkin jo aiemmin tällä viikolla tehnyt ilottelupostauksen varastoon, ja kokemus on opettanut, että varastoon unohdetut postaukset tuppaavat sinne hautautumaan... Arboretumin ruusuille ei tämä kukkaseppele vedä vertoja, mutta mielestäni siitä tuli varsin kiva, kepeä ja raikas, ei liian runsas tai paksu, kuten mun tekeleille usein käy!

Kävin pyörälenkin ohessa keräämässä mustikan varpuja. Kotona huomasin ilokseni, että varvuissa oli mustikan raakileita. Pihassamme, vähän joka puolella, kasvaa tuota valkokukkaista hopeahärkkiä muistuttavaa rikkaruohoa. Näistä aineksista ja rautalangasta päätin seppeleen tehdä. Mustikanvarpuja seppeleeseen meni loppujen lopuksi ehkä viisi vartta, valkokukkaisia olin poiminut juuri sopivasti, nuo kuvassa näkyvät. Varvut ja kukkaset pätkin noin viiden sentin mittaisiksi ja tein niistä pieniä nippuja (pari mustikan oksaa ja pari kukan oksaa aina yhteen), jotka solmin rautalangalla. Rautalanka oli aina sen verran pitkä, että sillä pysyi sitomaan nipun kiinni päänkokoiseen, kaksinkertaiseen rautalankaan.

 

Helppoa! Vuosi sitten kesäkuun alkupuolen Kukkailottelussa solmin kukkaseppeleen perinteisellä tekniikalla, jonka olen oppinut jo lapsena. Nyt kun molemmat tavat ovat tuoreessa muistissa, niin pakko todeta, että tykkään paljon enemmän tästä tavasta tehdä seppele, kuin siitä perinteisestä. Vaikka oma seppeleeni syntyi ihan vain tekemisen ilosta, niin seppeleet ovat jo jonkin aikaa olleet kesän trendikkäimpiä asuisteita vaikka kesäjuhliin tai festareille! Juhannus on selkeästi kukkaseppeleiden kiivain sesonki, mutta myöheisen kevään vuoksi luonnonkukilla paras kukinta on juuri meneillään täällä etelässä ja pohjoisempana vasta edessä.

Jottei seppele olisi mennyt ihan hukkaan, pistin sen päähäni ja komensin jälleen miehen kameran taakse. Uusi profiilikuva ainakin joksikin aikaa kesää...Kuvan ottamisen jälkeen ripustin seppeleen ulko-oveen, ja siellä se roikkuu vieläkin, vaikka nuo valkoiset kukat kyllä kuihtuivat jo seuraavaan päivään mennessä. Olin silti yllättänyt niiden kestävyydestä, kun ne ovat niin hentoisia.

 

Kiitos jälleen viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Ihanaa viikonloppua!

Taina 

An InLinkz Link-up