Marraskuun aurinko ja muuttava koti

Marraskuulla on monesti aika ikävä kaiku, synkkää ja pimeää riittää, ja kevääseenkin on vaikka kuinka pitkä aika! Minä olen yleensä tässä kohti jo kovasti jouluisissa mielentiloissa, mutta ihmeekseni nyt olen oikeastaan nauttinut vielä syksyisistä tunelmista. En ole edes joululauluja kuunnellut. Ehkä juju on siinä, ettei ole tuntunut vielä niin marraskuulta. Aurinko on välillä muistuttanut olemassolostaan, eikä lumesta ja pakkasesta ole ollut juuri tietoa sitten syysloman.

Esikoinen sai syksyn haussa opiskelupaikan Helsingistä ja tammikuussa hän muuttaa pois kotoa. Äidin kannalta mielessä on yhtä aikaa ilo opiskelupaikan saamisesta sekä onni pojan puolesta ja toisaalta haikeus, kun lapsi lentää pesästä. Sinänsä olen muuttoon samalla tapaa kypsynyt kuin poikakin näyttää olevan.:) Asunto löytyi yksityiseltä Punavuoresta, pieni yksiö, joka odottaa taloyhtiön remonttia ja on siksi suhteellisen edullinen Helsingin hinnoiksi. Vaikka poika ensin meinasi, että minua ei tarvita asunnon sisustamisessa avuksi, niin sulassa sovussa olemme tehneet hankintoja uuteen kotiin. Miten paljon nautinkaan, kun yritän sisustaa nuukaillen! Torin ja Facebook -kirppisten kautta löytyi mm. keittiönpöytä ja vuodesohva. Kirppiskierrokselta viikonloppuna mukaan tarttui kaikenlaista tarpeellista keittiöön. Varastosta pitäisi löytyä myös yhtä ja toista tarpeellista, mitä olen tätä ajatellen säästänyt.

Aiemmin ehdottelin miehelle, että muuttaisimme oman makuuhuoneemme esikoisen huoneeseen, sillä sinne ei paista aamuaurinko ja sen saisi sisustettua symmetrisesti. Minä kun tykkään symmetriasta. Miestä ei aamuaurinko häiritse, eikä epäsymmetrisyys myöskään, joten se siitä sitten.:P Toisaalta juuri aamuaurinko on asia, josta tykkään makkarissamme, ei se ole niin vaarallista, jos kesällä herään vahingossa aikaisin.

Pikkuveli on jo jonkin aikaa haikallut veljensä isompaa huonetta, siis sitä samaa, jota minä miehelle ehdottelin, ja pitkästä aikaa meillä on sitten huoneenvaihtoon liittyvää mööpelivalssia luvassa. Esikoisen sänky jää meille, koska tulevassa asunnossa on nukkumaparvi (ja toki hän on tervetullut viikonloppuisin ja lomille kotiin), mutta kaavailin jo mielessäni myös työpisteeni muuttamista olohuoneesta nykyiseen pikkuveljen huoneeseen. Siitä aukeaakin sitten ihan uusi mahdollisuus eli tyhjä seinä! Tyhjä seinä = paikka uudelle taululle.  Sanoinko jo, että nautin tästä?:) Niin paljon mahdollisuuksia ja inspiraatiota!

Tällaista meille näin loppuvuodesta 2020. Mitä sulle kuuluu?

Taina

Kuivakukat - In vai out

 

Kimppujen rippeistä on moneksi! Vaikka oma asenteeni kuivakukkia kohtaan on ollut pitkään epäileväinen, olen pikku hiljaa alkanut ymmärtää, että kuivakukillekin on oma paikkansa. Vastentahtoisuuteni kuivakukkia kohtaan on tietenkin 90-luvun kuivakukkamuistoihin liittyvää. Kivaltahan ne silloin näyttivät, mutta jossain vaiheessa kuivakukkia alettiin nimittää kukkien ruumiiksi, pölynkerääjiksi ja vaikka miksi muinaisjäänteiksi... Trendit harvoin tulevat täsmälleen samanlaisina. Jos leikkokukat 90-luvulla olivat lähinnä ruusuja, harsokukkia ja krysanteemeja, muistikuvani mukaan kuivakukat taas olivat olkikukkia. Varmaan oli muitakin.:) Mutta kuten leikkokukissa, myös kuivakukkiin on tullut valtavat valikoimat kaikenlaista kaunista.

Viimeisen parin vuoden aikana erilaiset heinät ja kauniisti kimppuun kuivuvat leikkokukat ovat tulleet ryminällä osaksi leikkokimppuja. Sain viimein aikaiseksi solmia syyslomalla kimpun viime talven ja kevään aikana keräämistäni kimppujen rippeistä, joita olin kerännyt maljakkoon kirjahyllyn päälle odottamaan inspiraatiota. Villiviinin Eijalta sain pari valmiiksi kuivattua proteaa (noita isoja, tammenterhoja muodoltaan muistuttavia) joskus talvella. Proteoita on erilaisia, kolmaskin suuri kukka kimpussa on protea. Kaikkia kimpun kukkia tai heiniä en tunnista. Muistaakseni laukat on ihan omasta penkistä kerätty maljakkoon ja ne pitivät ihmeekseni värin. 

Tässä viikolla purin viimein kimpun, jonka solmin reilu pari viikkoa sitten Villiviinin sidontaillassa. Ruscukset (vihreät pohjalla), piikkiputket, krysanteemit, sudenporkkanat ja eucalyptuksen kukinnot otin talteen ja solmin niistä pikakranssin. Kultahehkut nappasin erilliseen maljakkoon työpisteelle ja jänönhännät lisäsin yöpöydälläni olevaan maljakkoon. Nyt siinä on lähellä toisiaan olevia sävyjä jänönhännistä.

Muutama viikko sitten hankkimiini Ernstin hyasinttimaljakoihin laitoin myös heiniä ja kuivakukkia, jotka olen jostain kimpuista säästänyt. Hyasinttiajan koittaessa nostan kuivakukat jonnekin talteen. Kesähuoneeseen voin ne aina viedä, jos alkaa tuntua, että ympärillä on liikaa kuivakukkia. 

Muuten, etuoven terassin kranssin bridal blush proteoista olen niin ikään nauttinut ensin tuoreena maljakossa ennen niiden sitomista ovikranssiin! Kuivakukista tosiaan on moneksi. Kammottavia pölynkerääjiä vai kiva lisä kodin vihersisutukseen. Mitä sanot?

Tunnelmallista pyhäinpäivän iltaa!<3

Taina

Syysloma kotosalla

 

Ihan äkkiseltään ei tule mieleen yhtään lomaa, jonka olisimme viettäneet näin kotioloissa, kun tällä lomalla olemme. Miehellä ei varsinaista lomaa ollutkaan, hän on tehnyt töitä, vähän väljemmin vain kuin kiireaikoina. Esikoinen puolestaan oli leirillä ohjaajana lähes koko loman, joten lomalaisia on ollut käytännössä vain puolet perheestä, minä ja kuopus. Etukäteen ajattelin viettää aikatauluttoman ja rennon viikon, ilman to do -listoja ja aika hyvin tässä onnistuinkin. Olohuoneen tason alta siivosin pari pussillista lehtiä ja terassi sai syksyisen asun. Pari hommaa, joita olin lykännyt arjen pyörteissä.

Pää mulla vaan tuppaa olemaan sellainen, että ei välttämättä ymmärrä olevansa lomalla, kun ollaan kotona. Suorittajaminä pyrkii varmaan päivittäin esiin. Ehdottelee mielessä kaikkea sellaista, mikä helpottaisi kyllä arkea, mutta samalla olisi jotain muuta kuin lepoa tai latautumista. Sinnikkäästi olen vaimentanut tuon suorittajan pääni sisällä ja pysytellyt pois varastosta, vaatehuoneista, keittiönkaapeista tai muista paikoista, joissa aina riittäisi järjeteltävää.

Kotilomassa parasta on kiireettömät aamut, syyslomassa erityisesti kynttilöiden polttaminen, kaikessa rauhassa nautittu aamukahvi ja takassa loimottava tuli. Hipsuttelua villasukissa ja siirtymistä sinne, minne aamuaurinko kulloinkin sattuu paistamaan. Aamulla makuuhuoneeeseen, myöhemmin olohuoneeseen. 

Aika paljon tuli vettä ja oli harmaita hetkiä. Auttaisikohan asiaa, jos kirjoitan tännekin, että meidän syysloma on valon ja syksyn kannalta liian myöhään näin viikolla 43! Ulkona lenkkeillessäni en nähnyt yhden yhtä syyslomalaista (lapsia ja nuoria siis) monena päivänä. Ei minua itseäkään sadesää houkutellut ulos, mutta kokemuksesta tiedän, että lenkkeily huonollakin säällä on jatkuvaa sisälläoloa parempi vaihtoehto. Lapsilla tuota kokemusta ei ole.

Tuollaisena harmaana päivinä, kun on tuntunut, ettei jaksaisi nousta, vaikka on lomalla, mietin, että ehkä meillä pitäisi olla pimeimpään vuodenaikaan oma siestamme, hämäränhyssy, ja sen hämäränhyssyn aika olisi ehdottomasti aamuisin. Onko kohtuutonta vaatia jatkuvaa tehokkuutta ihmisiltä, kun meille niinkin tärkeä asia, kuin auringonvalo on olemattomissa? Liekö ihme, että yhä useampi suomalainen kokee työnsä tehokkuusvaatimukset uuvuttaviksi. Vaikka valon määrä oli myös "ennen vanhaan" syksystä kevääseen vähissä, uskon, että ihmiset voivat aiemmin paremmin, kun pystyivät elämään enemmän luonnollisen rytmin mukaan, jota sääteli valon määrä. Yhteiskunta, joka on auki 365 päivää ja 24/7 pyrkii hävittämään luontaiset rytmit, koska ne eivät aina-auki yhtälöön sovi. Vaan näillä mennään, paluuta entisaikojen "tehottomuuteen" ei liene luvassa. 

Reseptini pimeän (mielen) torjuntaan on näin loppuvuodesta jouluttelu. Syyslomaani perinteisesti kuuluu vanhojen joululehtien lueskelu ja uusien hankinta. Kolme uutta lehteä olen viikon aikana hankkinut ja niistä jo kovasti inspiroitunut. Varsinkin Skandinaavinen joulu -lehti oli erityisen ihana. Lehden jouluiset, upeat, kukka- ja kranssi-ideat saivat ainakin oman pääni jo suunnittelemaan (kukkaisaa, "vihreää") joulukotia. Oli muuten hauska löytää viime joululta muistiinpanot, jotka olin kirjoittanut itselleni tätä tulevaa joulua ajatellen. Siellä muistilistassa oli mm. kielto ostaa uusia kuusenkoristeita! Olin ihan kokonaan unohtanut asian. Hyvä, että löysin nuo muistiinpanot ajoissa...

Matkamuistoksi tältä lomalta kotoa kävin hankkimassa Marimekon uudet kynttilän Puteli- ja Butticula -kynttilänjalat, jotka ovat ihan vasta kauppoihin putkahtaneet ja tuolla ekoissa kuvissa näkyvät. Sokoksen kodinosaston -20 prosenttia oli se viimeinen sysäys ostoksille lähtemiseen. Minusta nuo ovat aivan mielettömän ihanat ja olkoon nyt samalla muistona leppoisasta kotilomasta ja tästä hullusta vuodesta, jota vielä pari kuukautta on jäljellä.

Kivaa lokakuun viimeistä viikkoa!

Taina

Terassin syysilme

 

Vaikken Feng shuin opeista paljon tiedäkään, niin uskaltaisin väittää, että fiilis kotiin tullessa on erilainen riippuen siitä, millaisia näkymiä kotona on vastassa. Onko vastassa kenties ruukkuihin kuolleet kukkaset, roskapussi ovenpielessä, eteinen täynnä lojuvia kenkiä, takkeja ja mitä ikinä sinne tuppaa kasaantumaan. Ainakin minä koen, että jos etuterassi ja eteinen ajautuu jostain syystä hyrskyn myrskyn tilaan, on kotiintulo sellaista, että tekisi mieli vain sulkea silmät ohikulkiessa, nopea puikahdus ja unohdus. Joskus on niinkin tehtävä, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää. Itse sain nyt lomalla inspiksen laittaa viimein etuterassin syyskuntoon ja miten paljon mukavampaa on käydä vaikka postilaatikolla, kun saa palata siistin etuterassin kautta kotiin!

Lankaköynnös ja muratti ovat vielä hyvässä kunnossa, vaikka olen hoitanut niitä aika vähän elokuun puolivälin jälkeen. Periaatteessa nuo molemmat voisi saada talvehtimaan, mutta meillä siihen ei taida olla sopivaa paikkaa. Sisällä meillä on liian lämmin, varsinkin silloin, kun takkaa lämmitetään. Lankaköynnöksen ja muratin jätin siis sijoilleen. Muut kesäkukat nyhdin astioista roskiin ja hankin niille kaveriksi callunoita. Myös yksi hortensiaruukullinen on vielä ainakin osittain hengissä. Hortensioiden kanssa kävi niin, että heinäkuun sateissa kastelin niitä aina pimeällä, enkä huomannut niiden olevan hukkumaisillaan.:/ Tämä yksi ruukkullinen säästyi hukkumiskuolemalta, koska vesi tuntui aina lorisevan lehtiä pitkin maahan. Raukka yritti vain pysyä hengissä!

Kesähuoneen nurkilta toin jälleen tarjotinpöydän ovenpieleen. Hain varastosta Mr Plant -joulukuuseni ja talolyhdyn, jonka maalasin vuosia sitten, ja joka on ollut lähdössä kirppikselle monen monta kertaa. Meriheinäkori on tainnut olla ulkona jo pari vuotta ja se alkaa kieltämätä hieman jo näyttää siltä. Koriin sujautan usein tiiliskiven tai ainakin painavan kiven, jottei tuuli vie koria ja kasveja mennessään. Tiiliskiven päälle asettelin callunan. Yksi calluna odottaa vielä ripustamista appiukon aikoinaan tekemille tikkaille. Mulla on noita ruukkuja vähän siellä sun täällä. Pitäisi joskus tehdä inventaario ja järjestää ne jonnekin!.

Aiemmin syksyllä tein toisesta, siitä hukuttamastani, hortensiasta kranssin, jonka siirsin ovesta seinällä olevaan naulaan. Etuoveen solmin uuden kranssin. Sen pohjana on kirjontakehyksen toinen rengas. Ostin syksyllä kirjontakehyksen Kärkkäiseltä kranssipohjaksi. Vaalea puu on kaunis, jos teen kranssin, jossa kranssipohja jää näkyviin. Nyt sidoin kranssin pohjalle pari pientä oksaa mäntyä ja kolme oksaa kuivattamaani proteaa, ihanaa bridal blushia! Kranssin viimeistelin kukkakimpun mukana tulleella nauhalla, jotka aina laitan talteen. En voisi heittää niitä roskiin.:)

Tässä kohti sitä aina ihmettelee, että miksi en tehnyt jo aiemmin. Tämä syksyn pitkään jatkunut lämpö kyllä osittain selittää myöhäistä ajankohtaa. Joka tapauksessa nyt on IHANA tulla kotiin, kun sisääntulo on nättinä. 

Oikein rentouttavaa viikonloppua!

Taina

p.s: Voihan kääk! Uusi Blogger temppuilee noiden tekstikokojen kanssa. Nyt loppui kärsivällisyys ja aika. Sorry! Olkoon nyt noin...:(

Paluu Asuntomessuille - Finnlog Hetena

 

Tuusulan Asuntomessuilta jäi ainakin pari mielenkiintoista kohdetta esittelemättä, tässä nyt yksi alkuun. Kohde numero 38, Finnlog Hetena, jonka arkkitehtuuri oli itselleni suurin syy valita tämä talo vierailukohteeksi. Arkkitehtuuriltaan tämä talo olikin mielestäni messujen wau-kohde.

 

Hetena on pohjaltaan L-muotoinen ja yhdessä autokatos-varastorakennuksen kanssa rakennukset muodostavat neliön, jonka sisälle jää atriumpiha. Sisäpihan puolelle avautuvat liukuovet ja ikkunat tuovat pihan osaksi kotia. 70-luvun rakennustyyliä ihailevalle, tasokattoihin epäilevistä suhtautuville tai 70-lukua modernimpaa talotekniikkaa (esim. lämmitysmuoto 70-luvun taloissa on usein ollut öljy) kaipaavalle, näen tässä haaveiden kodin. 

Valitettavasti messuihin ei sisälly kotien katselmusta ilmasta käsin, mutta Finnlogin sivuilta löysin kuvan, josta talon arkkitehtuuri vielä paremmin aukeaa. Katon eri suuntiin kaltevat kattorakenteet saavat talon näyttämään hauskan vinksahtaneelta yläviistosta kuvattuna! Messutalon ulkovuoraus on muuten käsitelty polttamalla, näin muistelen jostain lukeneeni ja asiaa ihmetelleeni kesällä messuilla. Ei pöllömpi vaihtoehto, jos haluaa käyttää puuta ulkoverhoiluun, mutta välttyä maalausurakalta. 

Hetenan sisustuksen on suunnitellut Iloa360:n Heli Virtanen. Tykkäsin taideteoksista, joita sisustuksessa oli käytetty. Pelkistetty tyyli sopii talon henkeen. Huomatkaa trendikäs rimakatto, joka näkyy hieman ylempänä keittiökuvassa! Jos nyt olisimme rakentamassa, haluaisin tuollaisen...

Tiesitkö muuten, että Asuntomessuille pääsee nyt kiertämään virtuaalisesti? En ole vielä ehtinyt itse tutustua sivustoihin, mutta ehkäpä voisin tehdä kierroksen joku päivä. Olisin mielelläni käynyt messuilla vielä kerran, koronan vuoksi pidin järkevämpänä jättää vierailu väliin. Nyt ei harmita, kun taloihin pääsee uudelleen kiertämään kotisohvalta!

Taina

p.s: Aiemmin olen kirjoittanut tämän vuoden messukodeista Maistiaisia, Honka Huomen, Duplio Aalto, HEVI kivitalo Lumitiikeri  sekä Designtalo Puro.