Lepaa 2017 - Mikä se on? / Pika-arvonta

Kun minuun otettiin keväällä yhteyttä Lepaan näyttelyn tiimoilta, en ollut aiemmin kuullut koko tapahtumasta. Ennen eilistä en myöskään ollut käynyt Lepaalla, mutta loppujen lopuksi olen erittäin iloinen, että lähdin rullakkoesillepanon suunnitteluun (rullakostakin oli vain hämärä käsitys ennen tätä...), sillä Lepaan ammattiopisto näyttelyineen, joka sijaitsee Lepaan kartanon mailla, on aivan mielettömän upea ja inspiroiva! Lauantaina aion itse ajaa hyvissä ajoin kiertämään ja kuvaamaan, sillä eilen omaa loossia rakentaessani aikaa ei valitettavasti jäänyt kiertelyyn.

Lepaan näyttely puolestaan on suunnattu puutarha-,viher- ja kiinteistöalan ammattilaisille, siksi näyttely oli itselleni vieras. Näyttelyyn pääsee toki kuka vain lipun ostamalla, ja näkemäni perusteella todella lämpimästi suosittelen näyttelyyn tutustumista!

Oman esillepanon rungon suunnittelin jo kesäkuun alussa, ja olen suorastaan yllättynyt, kuinka hyvin pysyin tuossa suunnitelmassa. Kukista ei vielä silloin ollut tarkkaa tietoa, joten niiden tarkemman asettelun suunnittelin lopullisesti vasta eilen paikan päällä. Olen suht´tyytyväinen lopputulokseen. Näyttelyn puolesta meille annettiin kasvirullakko täynnä Huiskulan syyskasveja, pari eurolavaa sekä Orthexin ruukkuja.

Kanssani rullakkoesillepanoja oli tekemässä myös Hernepensaskujanteen pariskunta, Versoja Vaahteramäen Riina sekä Villa Kotirannan Satu. Kuten arvelinkin, lopputulos oli aivan huikean hienot heillä! Satu oli tullut hyvissä ajoin omaa kokonaisuuttaan rakentamaan, joten hänen valmiista loossistaan tässä myös kuva. Kyllä! Rullakosta voi saada ihan mielettömän hienon somistuksen kukkakauppaan! Uskon, että näistä ja muista näyttelyosastoista saa ideoita myös omaan pihaan ja puutarhaan.

 

Pika-arvonnan aika! Näyttely avautuu tänään, joten aikaa osallistua arvontaan on vain tämä päivä. Arvon yhden kahden hengen lippupaketin, jolla näyttelyyn pääsee joko huomenna perjantaina tai ylihuomenna lauantaina.  Voittajan liput odottavat paikan päällä. Jätä vaikka sähköpostiosoite, josta sinut saa kiinni, jos voitto osuu kohdalle. Osallistua voi myös Mansikkatilan mailla Fb-sivulla kommentin jättämällä tai arvontapostauksen Insta-kuvaa kommentoimalla.

Inspiroivaa torstaita!

Taina

Sneak peek - Lepaa 2017

Huhheijaa! Auto on pakattu huomista varten, sillä työpäivän jälkeen ajan Lepaalle, Hattulaan, rakentamaan omaa loossiani puutarha-alan ammattinäyttelyyn. Mukana ovat omilla loosseillaan Hernepensaskujanteen Jori, Versoja Vaahteramäeltä Riina ja Villa Kotirannan Satu. Voitte uskoa, että on ollut hieman paineita...Nyt on kuitenkin suht hyvä mieli. Rakentelin noista autoon pakkaamistani tavaroista pienen maistiaisen siitä, miltä oma kasviesillepanoni tyylillisesti näyttää. Minusta tuntuu, että se näyttää kovin tainamaiselta, ja sen täytyy riittää.:)

Kulahtaneet pelakuut korvautuvat Huiskulan tuoreilla syyskukilla, syklaameilla, krysanteemeilla, hopealangoilla ja lankaköynnöksillä, ja niitä on paljon enemmän kuin kolme!;)

Itsetehtyä on mm. betonista askarrellut lyhdyt, lankaköynnöksen astia sekä vanhoista huiveistani ommeltu viirinauha. Kirpparilöytöjä taas vanhat tikapuut ja kehys, johon toivon saavani jotain kukkivaa huomenna. Koivupöllit on raahattu Kainuusta saakka tätä näyttelyä silmällä pitäen.

 Näyttelystä voit lukea täältä lisää.

Tervetuloa Lepaalle!

Taina

Sieltä, minne niittokone ei yllä

Kylläpä nämä viikonloput sitten menevätkin nopeasti! Vino pino asioita, joita oli ajatellut tehdä viikonlopun aikana, on tekemättä. Toisaalta olen antanut itselleni luvan halutessani tehdä juttuja, jotka ovat mieluisia, eivät velvollisuuksia tai suorituksia. Aika hyvin olen tainnut viikonlopun vietossa onnistua, sillä ei tunnu siltä, että olisin jo ollut töissä, eikä tunnu siltääkään, että olisin menossa töihin huomenna. Aivan kuin loma vain jatkuisi. Pitäiskö tästä olla huolissaan?;)

Puretaanpa postausruuhkaa, jota on kertynyt! Jokin aika sitten bongasin ojasta harjaneilikoita, niitä piti tietenkin taittaa muutaman oksan verran maljakkoon. Harjaneilikka tuntuu olevan erittäin kestävä leikkokukkana, ja nyt mietin, että noita voisi kasvattaa omaan penkkiinkin...tai kokeilla, jos sieltä ojasta siirtäisi jonkun alun? Entä osaisiko joku neuvoa, miten noista voi kerätä siemenet talteen?

Halusin tähkämäistä kukkaa neilikoiden kaveriksi, lupiineja siis. Aika tavalla piti pientareita katsella, ennen kuin löysin hyvässä kukassa olevat lupiinit. Kuntaliitoksen jälkeen meidän pientareita on parturoitu ihan erilaisella innolla kuin aiemmin. Tällaiselle kukkien keräilijälle se on tietenkin harmittava takaisku.:)

Voi kun kesä jatkusi vielä pitkään...onhan se ihan parasta aikaa!

Mukavaa viikkoa!

Taina

Kesäostos keittiöön - Halpisversio Kubuksen kulhosta

Jotain kivoja ostoksia on tullut kesän aikana tehtyä, kuten maljakko heinille ja oksille, sekä toinen maljakko, koeputkimallinen, yksittäisille kukille. Sokoksesta tarttui mukaani tämä kulho, joka selkeästi muistuttaa By Lassen Kubus kulhoa. Erotuksena aidolle Kubuksen kulholle on nähdäkseni vain kulho-osan erivärisyys ja myös kulhojen reunoissa on pieni ero muotoilussa (Kubuksen eduksi molemmat mielestäni). Välttämättä en juuri tuosta kuparivärityksestä tykkää, tai enemmän tykkäisin kokomustasta, mutta periaatteessa asia on yksinkerta muuttaa suihkumaalilla, jos väri alkaa kovasti tympiä. Toistaiseksi olen kyllä tykännyt kulhosta tuollaisena. Mielelläni ottaisin sen aidonkin, vaan hinta (135 euroa) on kyllä liikaa minun kukkarolleni. Tällä Sokoksen kulholla hintaa oli noin 20 euroa.

Kulhon tilavuus on melko pieni, mutta se on juuri oikeankokoinen esim. avokadoille, joita meillä syödään useampi viikossa. Itse asiassa luin satokausikalenterista, että avokadon säilytyslämpötila ei saisi laskea alle +13 asteen, jääkaappi on siis aivan liian kylmä avokadolle. Aiemmin olen silloin tällöin saattanut avokadot jääkaappiin laittaa, nyt en sitä enää tee.

Tykkään siitä, että keittiön pöydällä on aina tuossa keskellä joko kukkia, kynttilöitä, hedelmiä tai kahta kolmesta edellä mainitusta.:) Muuten yleensä kolme on parempi kuin kaksi, mitä tulee asetelmiin. Tänään tein kulhon viereen uuden, hieman erilaisen, kimpun, jonka idea on peräisin Karistolta saamastani Kimppu-nimisestä kirjasta. Postailen pian kirjasta erikseen, mutta en malta olla kehumatta, että on ihan loisto-opus tällaiselle kukkiin hurahtaneelle kotifloristille! 

Joko siellä jyrisee? Tänään täällä on ollut varmaan kesän kuumin päivä, vaikka aurinkokin on ollut välillä pilviverhon takana. Vielä ei ole ukkosta kuulunut, mutta ilmeisesti se on tänne tulossa. 

 Leppoisaa lauantai-iltaa!

Taina

Kukkailotteluun!

Elokuun aamuna Kesähuoneessa - Kukkailottelua

Varaslähdöstä viikonloppuun on tullut jo melkein tapa tässä kesän aikana, joten menköön vielä tälläkin kertaa. Postausaiheita olisi useampikin varastossa, vaan kun on mahdoton vimma ottaa kaikki irti ihanista kesäpäivistä (ennen tämän päivän töiden alkua), joten siellä varastossa ne jutut sitten pysyvätkin toistaiseksi. Samasta syystä myös edellisen postauksen kommentit odottavat vastaustaan. Koittakaa kestää!<3 Siispä otetaan varaslähtö viikonloppuun tuttuun tapaan Kukkailottelulla.

Olin jo pidemmän aikaa suunnitellut vielä kerran kokovalkoisen kimpun tekemistä...kilpaa kesän kanssa, sillä valkoiset kukkijat käyvät ainakin luonnossa loppukesästä vähiin, eikä niitä liiemmin ole itselläni kukkapenkeissäkään tähän aikaan vuodesta. Poimin siis kimppuuni pari oksaa jasmiketta (Työpaikalta löysin kitukasvuisen jasmikkeen kuusien alta, nyt kun kukinta on tavallista myöhemmin, ja osuin paikalle kukinta-aikaan), yhden oksan valkoista lupiinia pientareelta niittokoneen ulottumattomista ja kukkapenkistä vastaistutetuista tähtiputkista surutta kauneimmat kukinnot maljakkoon. En voinut kuitenkaan vastustaa malvan oksan lisäämistä kimppuun. Ei sitten tullut kokovalkoista kimppua!:)

Kesähuoneessa on elokuun aamuina ihana tunnelma! Tykkään valon ja varjon leikistä lattioilla ja seinillä, ja elokuun valo on minusta niin kaunis! Villasukkia ei vielä tarvita, sillä juuri nyt tuntuu, että kesähän on parhaimmillaan. Minusta on hauska sytyttää kynttilä aurinkoisessa aamussa, ja juoda aamukahvi hitaasti fiilistellen. Jonkun näköjään pitäisi imuroida...;)

Taannoin kirjoitin muuten "kalkkimaalikokeiluista", jonka lopputulokset hevonen ja kynttilänjalka näissäkin kuvissa näkyvät. Eilen luin Annarina Yöntilän kirjoittaman kritiikin kalkkimaali-infon tiimoilta. Ottamatta kantaa kirjoitukseen sen kummemmin, täytyy tunnustaa, että on tullut itsekin käytettyä kalkkimaali nimeä väärin. Korjasin tuon em. postauksen otsikon, sillä kyseessähän ei ollut kalkkimaali, vaan liitumaali. Samalla korjasin vanhoja juttuja aiheen tiimoilta. Jostain syystä nuo liitu- ja savimaalit menevät aika monellakin sekaisin kalkkimaalin kanssa. Ihana-lehdessä 2/2017 oli muuten mielestäni erittäin hyvä vertailu näistä mattapintaisista maaleista, sekä asiaa myös niiden turvallisuudesta. Pelkkä Chalk paint-merkintä ei takaa ekologisuutta! Lehdessä on myös juttu siitä, kuinka tällaista maalia voi kätevästi tehdä itsekin sekoittamalla ekologista, vesiliukoista kaluste-tai seinämaalia ja liitujauhetta. Voisin joskus kokeilla...

Itse olen tykännyt näistä mattapintaisista maaleista monestakin eri syystä, mutta varsinkin juuri tuon eläväisen tai samettisen pehmeän pinnan vuoksi, eikä esim. nopea kuivumisaika ja hajuttomuus ole miinusta. Ruokapyödässämme ja Bonanza-tuoleissa on Annie Sloan Chalk Paintin päällä saman merkin vaha, jotta pinnasta tulee kestävämpi. Ruokapöytää olen paikkamaalannut ja vahannut viimeksi vajaa vuosi sitten, ja pian alkaisi olla jälleen aika, sillä maali kyllä kuluu pöydän pinnasta, kun sitä pyyhitään päivittäin. Mielestäni nämä liitumaalit kuluvat kauniisti, eivät lohkeile tai hilseile. Sen verran vahan myrkyllisyys ruokapöydässä on arveluttanut, että meillä on aina pöydällä jonkinlaiset pöytätabletit pöydän ja astioiden välissä.

Kiitos  viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Huominen töitä, niin viikonloppukin tuntuu taas ansaitulta ja viikonlopulta. On se oikeastaan ihan kiva, että meillä on arki, sillä muutoinhan se viikonloppu, loma tai juhla ei tuntuisi ollenkaan samalta!

Aurinkoista viikonloppua!

Taina

An InLinkz Link-up

HBD to me!

Tänään on se päivä, kun matkamittarissa tuli yksi vuosi täyteen. Kiitos saamistani onniteluista!<3 Juhlan kunniaksi kello herätti aamulla, ja päässä soi Antti Tuiskun "rahan takii"...;) Kävin muuttamassa loput tavarani töissä, huomisen ja ylihuomisen ajattelin vielä lomailla ennen torstain virallista työpäivää. Olen tehnyt raivausta nyt puolitoista viikkoa sekä kotona, että töissä. Ai, että siitä tulee kepeä olo, kun paikat tyhjenee turhasta roinasta!

Eilen kahvittelimme pikaisesti ensimmäistä kertaa koko kesänä Sadun kanssa. Hän vietti synttäreitään eilen ja minä tänään, joten oli todellakin aika tavata. Satulta saamani synttärilahja on aivan ihana! Tuo metallikori, kirppikseltä ostetut savipullot ja Villiviinin kukkaset. Kiitos Satu, tykkään kovin!<3

Miestä kielsin ostamasta lahjoja, sillä päätin, että uusi kukkapenkkini, joka näkyy kuvassa alla, on lahja minulta minulle. Näyttää vaatimattomalle, se on vielä vähän keskenkin. Haluaisin sinne vielä jotain loppukesästä kukkivaa ja ehkä jotain alkukesän kukkijaa myös! Nyt siinä on kolme pionipensasta, kolme keijunkukkaa hopeisella lehdellä, kaksi todella isoa tähtiputkea (punainen ja valkoinen), sekä itsekasvattamani valkoiset tähtiputket (muistaakseni kahdeksan kappaletta, sillä yksi messuilta ostamani mukula olikin lilja), jotka ovat paljon pienempiä kuin kaupasta ostetut.  Kesähuoneen kukkapenkistä siirsin hopeahärkkiä ja malvaa. Valkoinen kukkiva on anemone eli kruunuvuokko. Olen myös kylvänyt penkkiin sinipiikkiputkea ja alppipiikkiputkea. Punainen angervo ja pilvikirsikka löysivät myös paikkansa penkistä.

 

Uudesta kukkapenkistä vasemmalle on vielä reilusti tilaa pihasaunalle, josta haaveilen. Sen taakse ja ympärille haluaisin kunttaa. Pikku hiljaa nurmialuetta pienemmäksi ja pienemmäksi...

  

Iloa ja aurinkoa viikkoosi!<3

Taina

Honka Ink

Asuntomessut jatkuvat vielä ensi viikon, joten jos messukodit kiinnostavat, niin nyt alkaa olla korkea aika suunnistaa kohti Mikkeliä. Nämä messupostaukset tuntuvat kiinnostavan, viime vuotisiakin käydään edelleen lukemassa, joten voin ihan hyvin jatkaa Mikkelin Asuntomessutalojen esittelyä. Tällä kertaa kurkataan kohteeseen no 10, Honka Ink, joka on nuorenparin ensiasunto. Siinä on hieman yli 150 neliötä, neljä huonetta ja keittiö. Kodin sisustus on Jonna Kivilahden eli MRS Jonesin käsialaa. Jostain taisin lukea, että tässä talossa sisustus jää myös messujen jälkeen sellaiseksi, kun se on näissä kuvissa.

Pitkään mietin, että kuinka kirjoittaisin rehellisesti omista tunnelmistani tästä kohteesta, jonkun tulevasta kodista. Tarkoitus kun ei ole loukata ketään tai haukkua kenenkään kotia. Jotenkin minulle jäi Honka Inkistä ristiriitaiset tunnelmat, sillä täällä oli paljon kaikkea ihanaa ja kaunista, erityisesti valaisimet, rottinkikalusteet ja Tine K:n ihanuudet. Kuvissa koti näyttää minusta upealta! 

Paikan päällä, varsinkin alakerrassa minulle tuli ahdistava olo, levottomuus. Käytävämäisen eteisen tumma seinä, alakerran täysin tumma wc, ikkunattomuus ja melko pienet neliöt, saivat sen aikaan.

Olen miettinyt tätä taloa paljon messuvierailun jälkeen ja tullut siihen tulokseen, että alakerran sisustus soti jollain tavoin omaa sisustusfilosofiaani vastaan, sillä tykkään niin paljon avaruudesta, tilantunnusta ja valosta. Olohuoneessa tuntui, että siellä oli liikaa tavaraa. Voi olla, että huonekaluja oli jouduttu siirtelemään kulkua estävien nauhojen vuoksi, mutta olohuoneessa liikkuminen tuolla kalustuksella vaatii jo jonkinmoista pujottelua, mikä on mielestäni epäkäytännöllistä. Hirsiseinistä tuli alakerrassa melko mökkimäinen olo.

Yläkerran huoneista ja sisustuksesta pidin kovasti! Siellä puu oli saanut kaveriksi raikasta valkoista. Siinä missä puunkuviot yhdessä tummuuden kanssa alakerrassa saivat minut levottomaksi, niin valkoisen kanssa ne luovat mielestäni kodikkuutta ja puun väri tuo sopivasti lämpöä! Myöskään tehostevärin harmaa ei ollut niin tummaa kuin alakerrassa. Vaikka esim. makuuhuoneessa oli (ainakin) yksi grafiitinharmaa seinä, niin se ei ollut turhan hallitseva tunnelmana kannalta. Yläkerran huoneissa vallitsi mukava väljyys.

Talon pohja on minusta varsin toimivan tuntuinen. Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia tämä teissä herättää. Tiedän, että tästä kohteesta on tykätty kovastikin!

Onko vielä Mikkeliin menijöitä?:)

Taina