Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonnonkukat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonnonkukat. Näytä kaikki tekstit

torstai 21. kesäkuuta 2018

Juhannuksen Kukkailottelua - Sen 7 sorttia



Luonnonkukat kuuluvat juhannukseen. Läksin kukkasaksien kanssa lenkille tavoitteena löytää seitsemää eri kukkaa kimppuuni. Mitään taikoja en ajatellut kukilla tehdä, ihan muuten vain tavoitteena oli seitsemän.:) Niittyleinikki, harakankello, puna-apila ja päivänkakkara, neljä oli helposti kasassa. Vaan kurjenpolvet vaikuttivat jo ylikukkineilta, horsma ei nyt houkuttanut muuten vain... Lenkkini lopuksi poimin niittynätkelmät ja hiirenvirnat etupihan kukkapenkistä. Koska seitsemän piti olla, taivuin lopuksi huolimaan vuohenputkia pihaamme ympäröivästä ryteiköstä.







Juhannuksessa, kuten juhlissa yleensäkin, on kyse perinteistä. Niinpä oli selvää, että nämä kukkaset saivat paikan keittiönpöydältä mummoni vanhassa Arabian kannussa, jossa ei ole mitään kuvioita. Näin on ollut monena muunakin juhannuksena, silloin kun sitä on vietetty kotona. Tänä vuonna vietetään, ei tulisi mieleenkään lähteä minnekään.;) Kesällä ilta-aurinko paistaa kauniisti keittiöön, harmillista, etten saanut näihin kuviin auringonvaloa.







Kuvissa näkyvät Bonanza-tuolit, jotka maalasin vajaa kolme vuotta sitten liitumaaleilla. Maalaamisen jälkeen tuolit on käsitelty vahalla. Jos joku miettii, että kuinka liitumaali kestää kulutusta, niin hyvin kestää. Tuolien pinnat sen sijaan pitäisi liimailla paikoilleen, sillä osassa tuoleista ne ovat aika tavalla irti, joten tuolia nostellessa täytyy varoa, ja vieraita joutuu myös varoittelemaan. Ehkä jo ennen ensi viikonlopun rippijuhlia saamme homman hoidettua.;D Pöytää on tarvinnut maalata ja vahata pariin otteeseen tässä välissä, sillä sen pintaa pyyhitään niin usein, mikä kuluttaa maalipintaa.







Täytyy vielä käydä keräämässä kimppu Kesähuoneeseen. Ajattelin jotain vihreä-valkoista, ja kappas, kun kurkkasin viime juhannuksen Kukkailottelua, niin siellähän oli sama värikombo! Nyt ajatukseni oli hieman simppelimpi, ei noin runsas, vaan saapa nähdä. Kukissa enemmän on todellakin enemmän.:)





Kiitos viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille!<3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja kauneutta ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki juhannuksen vuoksi tavallista pidempään, tästä hetkestä maanantai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille<3 Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia!  Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.<3


Oikein ihanaa juhannusta!<3
Taina




perjantai 8. kesäkuuta 2018

Pientareelta maljakkoon - Kukkailottelua




Tämän viikon Kukkailottelukukkaset tarjoaa luontoäiti! Kiitos siitä, sillä kukkaronnyörejä auotaan tiuhaan näin kaksien isojen juhlien kesänä.:/ Toivon pihallakin kukkivan pian sellaisten lajien, joita voin leikata melko surutta maljakkoon, kuten pionien, tähtiputken ja malvan. Viilennyt sää on selvästi hidastanut kukintaa. Ehkä se on ihan hyvä, että meillä riittää kukkia sinne elokuullekin!







Luin tällä viikolla artikkelin, jossa kerrottiin lupiinien keräämisen olevan ympäristöteko, kunhan hävittää lupiinit sekajätteen seassa. Juhlien koristuksena Kesähuoneessa ja terassilla olleet lupiinit (jäivät molemmat paikat kuvaamatta kokonaan juhlakiireessä) kyllä heitin ihan ohjeen mukaan roskikseen, mutta tunnustan, että olen yrittänyt saada valkoiset tai vaaleanpunaiset lupiinit kasvamaan aiemmin tuolla Kesähuoneen takana, paikassa, joka kasvaa nyt pelkästään vuohenputkea. Tiedän kyllä, että lupiini on vieraslaji, joka uhkaa hävittää alkuperäisen piennarkasvillisuuden. Toistaiseksi yritykseni eivät ole johtaneet mihinkään, vuohenputki voi erittäin hyvin, eikä lupiineita ole näkynyt. 









Lupiinin lisäksi keräsin kimppuuni lähes kaikkea, mitä pintareelta löysin. Pari syreeninoksaa ovat peräisin ikivanhoista pensaista, jotka kasvavat paikassa, jossa joskus on varmaan ollut talo. Ilmeisesti jonkinlaista pajua (?) poimin muutaman oksan pientareelta, jonne ne ovat levinneet läheisen autiotalon pihasta. Oksassa on hopeanharmaa lehti ja kukinnot ovat pieniä ja keltaisia. Mielestäni tämä ei ole hopeapajua...Osaisikohan joku kertoa, mistä kasvista on kyse? 








Kimpussa on myös pientareelta poimittua kukkaa, joka voisi mielestäni olla leimu. Kyseistä kukkaa kasvaa työmatkani varrella ojassa ja samaa on muuten ilmaantunut kukkapenkkiinkin, muistaakseni viime vuonna kukki ensimmäistä kertaa Kesähuoneen rinnepenkissä. Näiden edellämainittujen lisäksi kimppuun valikoin mäkitervakkoa, niittyleinikkiä ja metsänätkelmää.











Kimpun asettelussa käytin muuten Katinkanssa -blogin Katilta saamaani vinkkiä! Hän kertoi, että Kreeta Järvenpää, jonka kukkataitelua olisin halunnut taannoin päästä seuraamaan, oli rakentanut Mustialan puutarhajuhlapäivillä kukkakimpun siten, että muotoili ensin kukkalangasta/rautalangasta palleron, jonka asetteli maljakon pohjalle. Niin tein minäkin, tosin en edes yrittänyt tehdä langasta palloa, ennemmin sykkyrän, joka mukaili maljakon muotoa. Sykkyrän väleihin asettelin kukkalajin kerrallaan, jotta kimpusta tulisi tasapainoinen. Olipa muuten helppo saada oksat pysymään ilmavasti kukkalangan mutkiin paikoillaan! Vihreä lanka ei myöskään hyppää pahasti silmille vihreästä Aalto-vaasista. Jotenkin tyylillisesti kimppuni tuo mieleen Sadun runsaat kimput.<3 Jotain hyvää muuten tässä viileässä tai suorastaan kylmässä säässä, nimittäin kukat ovat pysyneet Kesähuoneessa aivan moitteettomassa kunnossa monta päivää. Kukat keräsin tiistai-iltana, ja kuvat on muuten otettu tuolloin tuoreeltaan, kymmenen aikaan illalla. 







Kiitos kaikille viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille!<3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja kauneutta ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki tuttuun tapaan tästä hetkestä sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille<3 Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia!  Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.<3



Aurinkoista ja lämpenevää viikonloppua!
Taina



sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kuninkaallista (hää)humua - Prinsessakakkua ja luonnonkukkia



Näin se ihana viikonloppu jälleen vierähti joutuisasti. Viikonloppuun on kuulunut mm. ikkunoiden pesua, puutarhahommia ja leipomista. Olen hyvin tietoinen, että ensi viikonloppu on viimeinen ennen ylioppilasjuhlia. Ainakin terassin pesu ja öljyäminen on vielä työlistalla, mutta luulen, että tuo homma on ihan omiaan esikoiselle. 





Kuninkaallisia häitä ehätin katsomaan eilen vasta siinä vaiheessa, kun Meghan ja Harry jo ajelivat vaunuilla pitkin Windsoria. Illemmalla, kun ryhdyin leipomaan, katselin siinä ohessa vihkimisen Yle Areenasta, vink vink! Ihan ensimmäiseksi oma huomioni kiinnittyi Meghanin hääkimppuun, se oli minusta todella kaunis. Myös morsiamen mekko oli minusta yksinkertaisen tyrmäävä.:)

Hääjuhlista inspiroituneena kävin poimimassa metsän reunasta kimpun kieloja ja omasta pihasta lemmikkejä. Yksi uusi (käytetty) kaluste meille on kotiutunut viikonlopun aikana, mutta tästä uhkaa tulla jättipitkä postaus muutenkin, joten jätetään kalusteasiat toiseen kertaan...Mutta jos siis ihmettelette kimpun paikkaa.:)





Prinsessakakku on esikoisen lempparia, siksi olen sitä ajatellut leipoa ylppäreihin. Ensin kokeilin kakkua leivosmuodossa Kinuskikissan ohjeiden mukaan. Totesin homman olevan siten näihin juhliin liian työlästä. Nyt kokeilin samaa leivosreseptiä, mutta kakun muotoon. Toimii!





Pohja:
1 dl sitruunamehua
100g voisulaa
3 munaa
2 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljajauhetta

Täyte:
vadelmahilloa

Kuorrutus:
1 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 rkl vaniljakreemijauhetta
pkt Kinuskikissan vaniljamassaa

Sulata voi. Purista sitruunamehu. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää kuivat aineet vuoronperään sitruunamehun ja voisulan kanssa nuolijalla seikoittaen. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (omani on halkaisijaltaan 22 tai 23 cm). Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä.

Halkaise pohja kolmeen osaan. Levitä kerros vadelmahilloa molempii väleihin. (Mielestäni kakku ei kaipaa kostutusta, mutta jos sellaista laittaisin, käyttäisin varmaan sitruunamehua...) Vatkaa kuohukerma ja sokeri. Lisää kreemijauhe vähitellen kerman sekaan. Levitä kreemivaahto kakun päälle mahdollisimman tasaisesti ja laita kakku hetkeksi jääkaappiin. Kaulitse vaniljamassa ja levitä se kakun päälle. Ensi kerralla olen tässä jälleen viisaampi. Nyt kaulitsin massa turhaan liian ohueksi, sitä jäi puoli pakettia yli, ja keskeltä meinasi revetä. Hyvät ohjeet sokerimassalla kuorruttamiseen löydät täältä. Tuohon Kinuskikissan vaniljamassaan törmäsin ihan sattumalta Prismassa. Nappasin paketin mukaani, ja totesin hyväksi. Maistuu hyvältä, ja sitä on helppo käsitellä.





Harmillista, ettei kukkia voi pakastaa! Nuo omenankukat olisivat täydellisiä kakunkoristeita! Juhlia silmällä pitäen sokeroin tänään päärynäpuun kukkia, ja mallailin niitäkin kakun päälle. Täytyy varmaan sokeroida vielä omenankukkia, sillä ne ovat paljon isompia, ja siksi helpompi sokeroida kuin päärynänkukat. Sokeroidut kukkaset säilyvät hyvin vaikka muovirasiassa juhliin saakka. Sokeroinnin opettelin viime kesänä. Siitä löytyy postaus täällä. 





Näiden prinsessakakkujen lisäksi ajattelin leipoa "Kovanonnenkakkua", sitä kun on tullut jo monesti leivottua, ja se on gluteeniton.  Näiden kahden kakun lisäksi olen päätymässä karkkibuffaan, sillä vieraiden joukossa on melko paljon nuorisoa ja muutama pienempi vieras, joille kakut eivät ehkä maistu. Ja taitaa ne karkit kelvata aikuisillekin.;) 


Tällaista kuninkaallista menoa tänä viikonloppuna.
Oikein ihanaa uutta viikkoa!<3

Taina




sunnuntai 13. elokuuta 2017

Sieltä, minne niittokone ei yllä



Kylläpä nämä viikonloput sitten menevätkin nopeasti! Vino pino asioita, joita oli ajatellut tehdä viikonlopun aikana, on tekemättä. Toisaalta olen antanut itselleni luvan halutessani tehdä juttuja, jotka ovat mieluisia, eivät velvollisuuksia tai suorituksia. Aika hyvin olen tainnut viikonlopun vietossa onnistua, sillä ei tunnu siltä, että olisin jo ollut töissä, eikä tunnu siltääkään, että olisin menossa töihin huomenna. Aivan kuin loma vain jatkuisi. Pitäiskö tästä olla huolissaan?;)





Puretaanpa postausruuhkaa, jota on kertynyt! Jokin aika sitten bongasin ojasta harjaneilikoita, niitä piti tietenkin taittaa muutaman oksan verran maljakkoon. Harjaneilikka tuntuu olevan erittäin kestävä leikkokukkana, ja nyt mietin, että noita voisi kasvattaa omaan penkkiinkin...tai kokeilla, jos sieltä ojasta siirtäisi jonkun alun? Entä osaisiko joku neuvoa, miten noista voi kerätä siemenet talteen?






Halusin tähkämäistä kukkaa neilikoiden kaveriksi, lupiineja siis. Aika tavalla piti pientareita katsella, ennen kuin löysin hyvässä kukassa olevat lupiinit. Kuntaliitoksen jälkeen meidän pientareita on parturoitu ihan erilaisella innolla kuin aiemmin. Tällaiselle kukkien keräilijälle se on tietenkin harmittava takaisku.:)




Voi kun kesä jatkusi vielä pitkään...onhan se ihan parasta aikaa!
Mukavaa viikkoa!

Taina

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Heinät vaasissa - Kukkailottelua



Ale-ostokseni ovat tänä vuonna olleet hieman kookkaampia. Elän toivossa, että saan piakkoin siivousvimman, ja tavarat asettuvat mukavasti paikoilleen silloinkin, jos haluan nostaa ne pois joskus näkyvistä...






Sokoksen kodinosastolla pyörittelin tätä kookasta vaasia. Miinuksena juurikin tuo, että kaapit eivät ole itsestään tyhjentyneet...ja pienenä miinuksena myös se, että maljakko ei ole sisältä lasitettu. Aivan täydellinen mielestäni erilaisille oksille ja heinille, jotka eivät sitä vettä tarvitsekaan, joten muutaman tunnin mietinnän jälkeen palasin ostoksille. Edullinenkin tuo mielestäni oli, sillä -70 prosentin alella vaasille jäi hintaa noin 12 euroa.







Sitten vain heinät pientareelta maljakkoon. Keväällä makuuhuoneeseen Deseniolta hankkimani taulun viereen sopivat heinät kuin...no, nenä päähän. Tällainen Kukkailottelu tällä kertaa. Toisenlaisiakin kukkia on (värikkäämpiä ja runsaampia) pitkin kotia, ja yöpöydän kukkaset, pihan perältä kerätyt, tälläsin tuomaan hitusen väriä postaukseen, kun ovat samassa huoneessa heinien kanssa. Aika kiva maljakkona tuo euron kirppiskannu, joka ON lasitettu. Käytän sitä yleensä keittiössä yrttiastiana.Tuollainen käsintehty tai sen oloinen ja hieman rosoinen on minusta niin kaunista!







Kiitos  viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Jotenkin vaikea uskoa, että tämä on heinäkuun viimeinen viikonloppu. Otetaan siitä kaikki irti, satoi tai paistoi!


Ihanaa viikonloppua!
Taina



torstai 20. heinäkuuta 2017

Pelkkää pinkkiä - Kukkailottelua



Tämän viikon kimppuun sain inspiraation ihanasta Keiju ja kuutit -instatilistä. Ihan huikea tili ja kimppu!<3 Pioni yhdistettynä luonnonkukkasiin. Siispä pioneita vielä kerran. Kimpun perustan muodostaa kolme kiinanpionia viime vuonna istuttamistani pioneista. Juuri istutetuissa pionipensaissa on myös kukkasia, mutta niitä en raaski maljakkoon leikata. Näistä viimevuotisista leikkasin kolme ja vielä jäi useampi pihalle kukkimaan hetkeksi.





Kimppuun keräsin oksia angervopensaista, jotka kasvavat villinä pellon laidassa. Vieressä kasvaa myös omenapuu, paikalla on varmaan joskus ollut talo. Jos tunnistat angervolajikkeen, niin kerro minullekin!





Pionit ja angervot saivat seurakseen kahta erilaista apilaa pientareelta, punaista ja punavalkoista. Yhden oksan vaaleanpunaista siankärsämöä nappasin sekaan. Juhannuksena löysin tuollaisen todella vaaleanpunaisen siankärsämön ensimmäistä kertaa, useinhan ne näyttävät hieman vaaleanpunaisilta. Googlaamalla selvisi syykin väriin, se on maaperän runsas kalkkipitoisuus.





Maljakko on Tine K:n, ostin sen Tiirinkosken tehtaalta. Olen tykännyt kovin vastaavasta pienemmästä, yksinkertaisen kaunis viehättää. Tämä uusi onkin ollut nyt koko ajan käytössä. Pitkästä aikaa otin vähän laajempia kuvakulmia, kun sattui olemaan siistiä.:) Suurin osa energiasta on suuntautunut viime aikoina pihahommiin. Ensi viikolla ajattelin olla niin voimissani, että aloitan raivaukset vaatehuoneessa...paitsi jos alkaa helle, ja pitää keksiä jotain kivempaa!;D





Kiitos  viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Tällä kertaa laitankin linkin auki päivää aikaisemmin, ja se menee kiinni vasta maanantaina, niin ehditte hyvin linkkailemaan postauksia. Minä vietän pitkää viikonloppua mökillä, ja toivon tietenkin kaikille ihanaa kesäviikonloppua!
Taina