Jokainen meistä kuluttaa vaatemuotia ja siksi halusin tällä kertaa tarttua ajankohtaiseen aiheeseen. Tällä viikolla nimittäin vietetään Vaatevallankumousta, tapahtumaa, joka sai alkunsa surullisista tapahtumista seitsemän vuotta sitten. Tuolloin Bangladeshissa syttyi ompelimossa tulipalo, jossa kuoli yli 1000 ihmistä ja loukkaantui yli 2500 ihmistä. Vaatevallankumouksen suomalaisille sivuille pääset tästä. Olen joskus ennenkin, ehkä useampaan kertaan, todennut, että en voisi mitenkään kirjoittaa muotiblogia, sillä omien naamakuvien, puhumattakaan kokovartalokuvien, ottaminen ja julkaiseminen tuntuu joka kerta hankalalta. Se ei ole ollenkaan mun juttu! En myöskään ole kovin kiinnostunut vaatemuodista. En edes osaa ottaa kuvia itsestäni, sellaisia, joissa asuista saa selvää, mikä tuli eilenkin todistettua Instan puolella. Varsinainen postauksen aihe meni siksi siellä suurimmalla osalla ohi. Osaan kyllä hymyillä kameralle, se ei ole edes vaikeaa.
 |
| Kuvassa mulla on päällä Masai-mekko, mun lemppari! Mekko on pellavaa. Olen pessyt mekkoa niin paljon, että pesulapun tietoja on mahdotonta lukea. |
Vaatevallankumouksen perusajatus on saada kuluttajat vaatimaan vastuullisempaa ja läpinäkyvämpää toimintaa vaateteollisuudelle. Valitettavasti ihmisoikeudet ja ympäristön suojelu erityisesti Aasiassa, mistä suuri osa meidänkin vaatteistamme ja muista tavaroista tulee, nämä asiat ovat edelleen retuperällä ja luultavasti niin pysyvätkin, jos me tavalliset kuluttajat emme ole kiinnostuneet vaatteidemme tai muiden kulutustavaroidemme alkuperästä ja olosuhteista, joissa tuotteet valmistetaan.
 |
| Ponchossa ei ole merkkiä, se on italialainen. Huivi on Odd Molly -merkkinen, ruotsalainen merkki, tehty Kiinassa. Huivin ostamista mietin tosi tarkkaan, se oli niin kallis. Ponchon alla on GinaTrikoon valekietaisupaita, joka on tehty Turkissa. Ostin sen vuosia sitten Helsingissä kurssilla ollessani ja olen pitänyt sitä varmaan satoja kertoja. Farkuista en osaa kuvan perusteella sanoa. Lapaset on lahja ystävältä.<3 |
Olen hiljattain katsonut neljä jaksoa Yleltä parhaillaan tulevaa Verta, hikeä ja t-paitoja -sarjaa. Se on sarja, jossa somevaikuttajat tutustuvat vaatteiden matkaan puuvillapelloilta valmiiksi tuotteiksi. Suosittelen lämpimästi katsomaan sarjaa! Tarkoitus on katsoa loputkin jaksot, josko osaisin jotenkin muuttaa omaa ostoskäyttäytymistäni parempaan suuntaan sarjan katsottuani.
 |
| Sama poncho kuin edellisessä kuvassa, koska tykkään tästä sinisestä. Alla tällä kertaa kotimaisen Noshin pusero, joka on valmistettu EU:ssa. Lapaset sain oppilaalta lahjaksi.<3 |
Omat vaateostokseni ovat vähentyneet vuosien saatossa. Pari vuotta sitten vaatteita läpikäydessäni siivosin kaapit kaikesta turhasta ja päätin, etten osta enää sellaista, mitä en käytä. Ihan täysin en ole vielä onnistunut, huteja tulee silloin tällöin, mutta onneksi aika harvoin. Nykyään pyrin suosimaan kotimaista ja luomua myös vaatteissa ruokien lisäksi. Tiedän toki, että Suomessa on todella vähän muuta kuin suunnittelutyötä jäljellä. Enää en oikeastaan koskaan lähde kiertelemään kauppoja ajatuksella, jos jotain sattuisi löytymään. Ensin on tarve ja sitten tulee ostos. Kirppisostoksiin tämä ei päde, siinä minulla olisi vielä parantamisen varaa. Toisaalta kirppikseltä voi tehdä ihan huiketa löytöjä (kuten Suomessa valmistetun Marimekon tunikan!) ja hutiostokset voi onneksi myydä eteenpäin.
 |
| Tässä puolestaan syksyllä ostamani mukk.fi -merkkinen poncho, joka on myöskin tehty italiassa. Huivin ostin vuosia sitten sinisen Gina Trikoo -puseron kaveriksi. Siinä ei ole enää lappuja, mutta se on varmasti ollut käytetyin huivini viime vuosina. |
Haaveeni on vaatekaappi, jossa olisi todella vähän vaatteita.:) Siis ainoastaan vaatteita, joissa viihdyn, ja joita tulee käytettyä ihan loppuun saakka. Vähemmän, mutta laadukkaampaa. Vaatteita voisi yhdistellä toistensa kanssa ja saada erilaisia yhdstelmiä lukuisan määrän. Silloin tällöin voisi jotain piristystä hankkia sitten käytettynä, sillä sitä ei voi kieltää, etteikö ihanan vaatteen omistaminen ja päälläpitäminen tuo myös iloa!
 |
| Tässä oli tarkoitus esitellä tuota Marimekon tunikaa, jonka ostin Fb-kirppiksen kautta. Tämän hetken suosikkini, jossa on hyvä olla ja siinä on ISOT taskut.:) Sama huivi kuin melkein joka kuvassa... |
Jaksatko sinä kiinnostua vaatteidesi alkuperästä? Mikä sinulle on tärkeintä vaateostoksissa? Millaisissa vaatteissa viihdyt? Farkkujen valmistus ovat kauhean suuri rasite ympäristölle, mutta minun on pakko tunnustaa olevani enemmän farkkutyttö! Yleensä kyllä käytän nekin loppuun ja riekaleisia farkkuja säilön kodinhoitohuoneen kaappeihin odottamaan, että ryhdyn niistä jalostamaan jotain uutta.:)
Yhdessä voimme muuttaa myös vaateteollisuutta kestävämpään suuntaan. Lähtekää siis mukaan Vaatevallankumoukseen!
Ihanaa viikonloppua!
Taina
Minä olen maximekko ja tennarityttö. Arkisin kyllä on leggarit ja tunikat myös käytössä. Yritän ostaa vain mitä tarvitsen, mutta en ole tässä kovin hyvin vielä onnistunut.
VastaaPoistaKaunis huivi ja hei ihanat pokat sulla!
Joo, tennarit on munkin lempparit! Ja ylipäätään mukavat vaatteet ja jalkineet. Puseroissa on kiva olla taskut, sillä kännykkä, silmälasit yms. kulkee mukana, ja olen taas epäkassi-ihminen!:D
PoistaKiitos Outi!<3 Olin suunnitellut optikolle menoa, kun tämä korona tuli...Pitäisi hankkia parit uudet. En ihan koko aikaa laseja tarvitse, mutta esim. selfien ottaminen on aivan tuskaa ilman laseja, sillä en näe lähelle kunnolla.:P
Tosi hyviä pointteja!
VastaaPoistaItsekin tajusin talvella Espanjassa ollessani, miten pienellä vaatemäärällä loppujen lopuksi tulee toimeen. Varsinkin, jos vaatteet ovat niitä joita tykkääkin pitää, jotka kestävät ja sopivat vielä yhteenkin. Ja helpommin löytää päällepantavaakin, kun vaatekaappi ei tursua kaikkea.
Siivosinkin heti ensi töikseni kotiin tultuani vaatekaappini ja vein käyttökelpoiset vaatteet kierrätykseen.
Sain jonkinlaisen vaateherätyksen, kun katsoin joskus dokumentin vaatteiden valmistuksen epäkohdista. Tuli sellainen olo, että haluaa valita vaatteensa tarkkaan. Ainut ongelma on, ettei aina oikein saa selville miten ja missä vaate on loppujen lopuksi valmistettu. Esimerkiksi onkohan turvallisesti valmistettuaj farkkuja olemassakaan.
Olen päättänyt, että pidän vaatteeni loppuun ja ostan vain tarpeeseen. Puutarhahommissa voi ainakin kuluttaa kaikki rähjäisemmätkin vaatteet loppuun, eikä eikä mikään mene hukkaan.
Ja aioin myös ostaa kotimaista ja eettisesti valmistettuja tuotteita. Olisikin ihana saada enemmänkin vinkkejä kotimaisista vaatemerkeistä.
Se on tosiaan juuri noin kuin sanotkin! Reissuissa se oikeastaan huomaa parhaiten, että periaatteessa matkalaukullisella pärjää pitkiä aikoja, ja silti sinne laukkuun on saattanut eksyä vaate, jote ei aikeista huolimatta tule laitettua päälle.
PoistaTaisin katsoa sen saman dokumentin ja olin aivan pöyristynyt vaateteollisuuden asenteista! Dokumentin tekijä yritti päästä Eurooppalaisten firmojen pomojen juttusille, eikä kellään ollut selkärankaa mennä kameran eteen kertomaan johtamansa firman periaatteista...Toki siellä Aasian päässäkin osataan, viedään porukkaa piiloon tarkastusten ajaksi ja pidetään kahdenlaista kirjapitoa.:( Sen verran näistä olen oppinut, että tosiaan tarve edellä mennään, ja jos on EU-alueella tehtyä, niin se on jo melkoinen voitto! Viime vuosina päätään ovat nostaneeet pienet kotimaiset vaatemerkit ja elän toivossa, että meillä voisi tulevaisuudessa olla ihan kotimaisesta kankaasta (pellava ja villa) tehtyjä kotimaisia vaatteita.<3
Vaatteet kiinnostavat kovasti ja ihmettelenkin, etten nuorena ajautunut tuolle alalle käsityöopintojeni myötä. Vaatevalikoimani on suppea ja toisiinsa sopiva. Mietin tarkkaan kaikkia hankintojani ja yleensä on aina jokin lempivaate, jota käytän pitkään ja hartaasti. Huiveilla ja asusteilla saa ilmettä muutettua kätevästi. Kivat sukkikset ja mekot/tunikat ovat minun juttuni arjessa. Farkkuja en omista kuin "hommahaalarit", joista saan kyllä aina iloa ne päälle vetäistessäni.
VastaaPoistaJalkineista ehdottomat suosikkini ovat OTZit, joista on keväaikaan iso ilo. Välillä käytän niitä sisäkenkinäkin vaihteluna Lahtisen huopatöppösille. Dr Martensini ovat pukeutumiseni kivijalka, jotka laitan sopimaan asuun kuin asuun. Ilse Jacobsenin kumisaappaat alkavat vuosien kulutuksesta johtuen olla uusimista vailla. Saman merkin flipflopit ovat ainoat, joita herkkävarpaisena kykenen käyttämään.
Kesävaatteissa elän kepeää elämää ja toivon, että hepenille on käyttöä myös kotikesässä. Vuosikaudet olen haaveillut ihanan pehmeistä veneilyfarkuista valkoisen pellavapaitiksen kaveriksi. Satamaan saapuessa on kiva pukeutua Unelmatyyliin sopivasti.
Vastauksena kysymykseesi niin, kyllä mietin tarkkaan, mutta silti saatan joskus tehdä superlöydön, jostakin aletangosta yllättäen. Cosin mallistoista siellä työskentelevä tyttäreni bongaa usein minulle sopivia vaatteita, mikä on mukavaa, kun itse en juurikaan nykyisin kierrä kaupoilla. On mahtavaa, kun on tyylini tunteva oma konsultti.
Sinulle sopii loistavasti tuo oranssi ja ponchot ovat minunkin suosikkejani. Pitäisikin järjestellä vaatteet ja inspiroitua uusista etätyöasuista, joissa yläosa on olennaisin. ;) Olethan lukenut viime viikonlopun Hesarin jutun: Miten näytän videokokouksessa hyvältä?
Kiitos innostavasta postauksesta! Tuikkelispuikkelis
Kiitos ihanasta kommentistasi Tuija!<3
PoistaMinä sain puolestani inspiksen tästä!:) Cos on minulle vieras merkki, mutta tämän kommenttisi jälkeen olen alkanut törmätä siihen esim. nettikirppiksellä, ja todellakin, miten kivoja vaatteita!<3
Kesäksi olisi kyllä ihana saada joku uusi mekko! Mun on pitänyt jo aikoja tilata Nuppu Designin kirja, jossa on mekkokaavoja ja nyt,tätä kirjoittaessani, kävin tekemässä tilauksen.<3 Haluaisin löytää jälleen käsillätekemisen ilon. Tällä hetkellä sille ei ole rakoa. Villasukatkin odottaa nilkkavaiheessa, vaikka pääsiäiseksi piti tulla valmista.:P Työ vie tällä hetkellä 6/7 päivästä ja ne päivät vaativat vastapainoksi liikuntaa. Tulis jo kesä, loma ja olisi aikaa!! Toivottavasti myös terveyttä...:/
Kiitos ihanasta kommentista!<3
Hyvä postaus ja tärkeä aihe! Vaatteiden ostaminen on hankalaa, koska Suomessa on todella vähän tuotantoa, kaupoista löytyy myös turhan vähän EU:ssa tehtyjä, ja jo Turkissa vaateteollisuuden olosuhteet ovat jo vähän turhan huonot, kaukomaista puhumattakaan. Onneksi on kirppikset. Joistain kangaskaupoista saa myös suomalaisia kankaita, joista voi tehdä vaatteensa itse (jos vain olisi aikaa!).
VastaaPoistaTuo on niin totta! Turkkia en laske Eurooppaan, siellä ihmisoikeudetkin on tehty rikottaviksi..:(
PoistaLaitoin juuri ompelukirjan tilaukseen! Haaveilen ihanasta kesämekosta, ehkä kahdestakin...Kankaita tosiaan löytyy helpommin kuin vaatteita. Toisinaan näkee myös aivan mielettömiä vaatteita 60- ja 70-luvulta, tehty Suomessa kestämään. Harmi, että olen ihan liian iso niihin vaatteisiin! Oma äitinikin oli varmaan kokoa 34 kolmen lapsen syntymän jälkeen. Se oli ennen sellaista.:)