Patsasostoksia

Heippa ja tunnelmallista marraskuun alkua! Tämä viikko on mennyt lähinnä flunssaa, hengitys- ja ääniongelmia kotona potiessa. Eilen kävin kuitenkin tekemässä ekstrapitkän työpäivän halloween -diskoineen, koska oli pakko hoitaa omat vastuut, mutta kyllähän sen sitten huomasi taas yöllä, että ei olisi kannattanut. Sairastelun vuoksi olen tällä viikolla ehtinyt ihailemaan loppusyksyistä auringonpaistetta poikkeuksellisen paljon kotoa käsin ja napsin yksi päivä vähän kuviakin, kun valo oli minusta jotenkin jo kauniin talvinen. 

Habitaren jälkeen koin vähän yllättävää tarvetta löytää jostain meille patsas tai veistos, joko ihmisen pää tai ehkä torso muodoltaan. Joillakin messuosastoilla niitä oli somisteena, eikä se ajatus, että patsas olisi kiva, poistunut edes viikkojen kuluessa, vaikka vähän toivoin niin.

Selailin Toria ja Facebook -kirppistä sekä kaikkia nettikauppoja, joita mieleen juolahti. Ensin ei tuntunut löytyvän mitään, vaikka kokeilin ties mitä hakusanoja. Sitten Instagramissa näin sisustuskauppa Domdomin mainoksen ja heidän valikoimistaan löysin viimein melko ison betonisen pään. Yksinään se oli jotenkin orvonnäköinen, joten kun uusia, veistoksellisia (yllätys, yllätys), maljakoita tilatessani löysin Zico´sin valikoimista vielä useita erilaisia patsaita, laitoin samaan tilaukseen patsassetin. Täytyy tunnustaa, että olo oli jotenkin ristiriitainen näitä tilatessani ja yhä nytkin juttua kirjoittaessani, sillä tapanani ei ole juuri ollut ostella sisustusesineitä, joilla ei olisi muuta käyttöä kuin näyttää kivalta. Joulukoristeita ei tosin lasketa! Niitähän ostetaan ihan vain just sen jouluisen tunnelman luomisen vuoksi...

Isointa päätä kuopus kuulema ihan pelästyi huomatessaan sen tasolla. Mieskin ihmetteli, että minkä Jorma Uotisen olen hankkinut meitä katselemaan.;D Kieltämättä pikkupatsailla tuo iso pää muuttui vähän vähemmän pelottavannäköiseksi! Nyt kun isompi pää ja pienempi pojan pää ovat vierekkäin, niin siitä tulee minulle isä-poika olo.:) Tytön asetin toiselle tasolle osaksi asetelmaa.

Kun noita päitä nyt alkoi meille tipahdella, niin viime viikolla sain  vielä äidin ja isän kirjahyllyn päältä hymypoikapatsaan, joka on lakkautetulta koululta peräisin, samasta paikasta kuin meidän kirjastokyltti työhuoneen oven päällä. Patsaan jalka on hieman murtunut, siksi se lienee jäänyt jakamatta aikoinaan. Nostin sen nyt aluksi työpisteeni hyllylle, mihin se sopii minusta hyvin, varsinkin kun vaihdoin viikolla tuon Skådis -taustalevyn vaihtelun vuoksi puunväriseen. Olen kyllä miettinyt tuohon työpisteen iloksi ihan oikeaa taulua, mutta toisaalta Skådikseen saa kiinni lokeroita ja lokeroihin saa tarpeellista tavaraa kädenulottuville. Täytyy vähän miettiä.

En ole muuten koskaan ollut sellaisella luokalla, jolla olisi edes teoriassa voinut saada hymypatsasta. Oletko sinä joskus saanut hymypatsaan? Edellisessä työpaikassani, hyvin perinteikkäässä koulussa, patsas jaettiin viidennen luokan tytölle ja pojalle. Jakoperuste oli luokkakavereiden äänestyksen lopputulos. Kai noita jossain edelleen jaetaan. Muistaakseni patsasrahat menivät lasten kerhotyöhön tms..

Nyt meillä tosiaan riittää sitten päitä melkein joka tasolle. Jos olisin alunperin löytänyt suoraan pikkupatsaiden luokse, en luultavasti olisi tilannut isoa patsasta. Silti olen nyt varsin tyytyväinen ostoksiini.  Mitä sinä sanot näistä pääpatsaista? Vaikka tosiaan tunsin pientä ristiriitaa, niin ajattelin vinkata, jos jollekin muullekin on tullut sama tarve.:) Tällä viikolla ilmestyneessä Avotassa oli  muuten Tapetilla -palstalla vinkattu tästä terrakottapäästä.  

Täällä nuo päät ovat jo vanha juttu ja enimmäkseen olen tämän viikon aikana alkanut fiilistelemään joulua, kuten kuvan lehtipinostakin näkee. Marraskuu ei minusta ole yhtään hullumpi kuukausi, sillä se on iso askel kohti joulua, ja siitähän minä tykkään!

Oikein mukavaa viikonloppua!

Taina