perjantai 1. marraskuuta 2019

Patsasostoksia



Heippa ja tunnelmallista marraskuun alkua! Tämä viikko on mennyt lähinnä flunssaa, hengitys- ja ääniongelmia kotona potiessa. Eilen kävin kuitenkin tekemässä ekstrapitkän työpäivän halloween -diskoineen, koska oli pakko hoitaa omat vastuut, mutta kyllähän sen sitten huomasi taas yöllä, että ei olisi kannattanut. Sairastelun vuoksi olen tällä viikolla ehtinyt ihailemaan loppusyksyistä auringonpaistetta poikkeuksellisen paljon kotoa käsin ja napsin yksi päivä vähän kuviakin, kun valo oli minusta jotenkin jo kauniin talvinen. 


Habitaren jälkeen koin vähän yllättävää tarvetta löytää jostain meille patsas tai veistos, joko ihmisen pää tai ehkä torso muodoltaan. Joillakin messuosastoilla niitä oli somisteena, eikä se ajatus, että patsas olisi kiva, poistunut edes viikkojen kuluessa, vaikka vähän toivoin niin.

Selailin Toria ja Facebook -kirppistä sekä kaikkia nettikauppoja, joita mieleen juolahti. Ensin ei tuntunut löytyvän mitään, vaikka kokeilin ties mitä hakusanoja. Sitten Instagramissa näin sisustuskauppa Domdomin mainoksen ja heidän valikoimistaan löysin viimein melko ison betonisen pään. Yksinään se oli jotenkin orvonnäköinen, joten kun uusia, veistoksellisia (yllätys, yllätys), maljakoita tilatessani löysin Zico´sin valikoimista vielä useita erilaisia patsaita, laitoin samaan tilaukseen patsassetin. Täytyy tunnustaa, että olo oli jotenkin ristiriitainen näitä tilatessani ja yhä nytkin juttua kirjoittaessani, sillä tapanani ei ole juuri ollut ostella sisustusesineitä, joilla ei olisi muuta käyttöä kuin näyttää kivalta. Joulukoristeita ei tosin lasketa! Niitähän ostetaan ihan vain just sen jouluisen tunnelman luomisen vuoksi...



Isointa päätä kuopus kuulema ihan pelästyi huomatessaan sen tasolla. Mieskin ihmetteli, että minkä Jorma Uotisen olen hankkinut meitä katselemaan.;D Kieltämättä pikkupatsailla tuo iso pää muuttui vähän vähemmän pelottavannäköiseksi! Nyt kun isompi pää ja pienempi pojan pää ovat vierekkäin, niin siitä tulee minulle isä-poika olo.:) Tytön asetin toiselle tasolle osaksi asetelmaa.


Kun noita päitä nyt alkoi meille tipahdella, niin viime viikolla sain  vielä äidin ja isän kirjahyllyn päältä hymypoikapatsaan, joka on lakkautetulta koululta peräisin, samasta paikasta kuin meidän kirjastokyltti työhuoneen oven päällä. Patsaan jalka on hieman murtunut, siksi se lienee jäänyt jakamatta aikoinaan. Nostin sen nyt aluksi työpisteeni hyllylle, mihin se sopii minusta hyvin, varsinkin kun vaihdoin viikolla tuon Skådis -taustalevyn vaihtelun vuoksi puunväriseen. Olen kyllä miettinyt tuohon työpisteen iloksi ihan oikeaa taulua, mutta toisaalta Skådikseen saa kiinni lokeroita ja lokeroihin saa tarpeellista tavaraa kädenulottuville. Täytyy vähän miettiä.



En ole muuten koskaan ollut sellaisella luokalla, jolla olisi edes teoriassa voinut saada hymypatsasta. Oletko sinä joskus saanut hymypatsaan? Edellisessä työpaikassani, hyvin perinteikkäässä koulussa, patsas jaettiin viidennen luokan tytölle ja pojalle. Jakoperuste oli luokkakavereiden äänestyksen lopputulos. Kai noita jossain edelleen jaetaan. Muistaakseni patsasrahat menivät lasten kerhotyöhön tms..




Nyt meillä tosiaan riittää sitten päitä melkein joka tasolle. Jos olisin alunperin löytänyt suoraan pikkupatsaiden luokse, en luultavasti olisi tilannut isoa patsasta. Silti olen nyt varsin tyytyväinen ostoksiini.  Mitä sinä sanot näistä pääpatsaista? Vaikka tosiaan tunsin pientä ristiriitaa, niin ajattelin vinkata, jos jollekin muullekin on tullut sama tarve.:) Tällä viikolla ilmestyneessä Avotassa oli  muuten Tapetilla -palstalla vinkattu tästä terrakottapäästä.  

Täällä nuo päät ovat jo vanha juttu ja enimmäkseen olen tämän viikon aikana alkanut fiilistelemään joulua, kuten kuvan lehtipinostakin näkee. Marraskuu ei minusta ole yhtään hullumpi kuukausi, sillä se on iso askel kohti joulua, ja siitähän minä tykkään!

Oikein mukavaa viikonloppua!
Taina

13 kommenttia:

  1. Torsot ja päät ovat olleet pitkäaikainen haaveeni. Jäänyt vain toteuttamatta, kun meillä ei olohuoneessa ole muuta tasoa kuin sohvapöytä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis erityisen hienoa, jos tuollaisen olisi osannut itse tehdä, mutten edes haaveillut!:))) Onko teillä Minna kirjahylly? Mulla on siellä yksi itsetekemäni (lapsena kuvataideleirillä) patsas. Se kuuluu jostain syystä just sinne.:)

      Poista
    2. Kirjahylly löytyy ja sen uumenista, puisten ovien takaa mun savesta tekemiäni päitä. Jostain syystä eivät ole päätyneet ylemmille lasiovellisille hyllyille. Vielä voi elätellä toiveita, josko omat lapset muovaisivat torsot tai päät... Tai ehkä vain jatkossakin kannustetaan heitä itse valitsemissaan urheilulajeissa.

      Poista
    3. No hitsi! Oispa kiva nähdä sun tekemät päät! Kuvaa vaikka Instaan...Katselen aina kateellisena lehtijuttuja, joissa kodista löytyy lasten tekemää taidetta tai käsitöitä. Meidän poikien teokset ei oikein ole olleet sellaisia, silti säästellen niitä.😛 Yritän viestittää lapsille koulussa, että nyt on sellaisia töitä, että kehyksiin ja esille!

      Poista
  2. Ai sinullakin oli patsas himotus. Itselläni etsinnässä pianon päälle jokin "pääpatsas" :) Ala-asteella meidän luokalla jaettiin hymypatsaita ja muistan miten harmitti, kun sen saaminen jäi kiinni yhdestä pisteestä. Joissain kouluissa niitä vielä jaetaan, mutta nykyään kai yleisemmin stipendejä.
    Ihanaa viikonloppua sinulle Taina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, Jyskin mainoksessa olen nähnyt pääpatsaan kuvan, mutta olin ehtinyt jo omani hankkia, kun huomasin sen!
      Onhan nuo hymypatsaat vähän sellainen kaksipiippuinen juttu..Voi toki kannustaa hyvään käytökseen muita kohtaan.:) Me voidaan Outi lohduttautua sillä, että ollaan itse oman elämän hymytyttöjä!<3

      Poista
  3. Kivan näköisiä! Cooeen valikoimassa on aivan ihania, ja omani kotiutin Jyskistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos!<3 Cooeen valikoimat on todellakin vähän liiankin mun makuun iskevät! Piti todella taistella, etten ois vaasien ja patsaiden lisäksi tilannut vielä tarjottimiakin!:P Jyskin patsaan näin tosiaan vasta, kun olin jo omani hankkinut! Ajaa varmasti ihan saman asian kuin nämä.

      Poista
  4. This is awesome blog post. Really good job. Thank You….!

    VastaaPoista
  5. Upeita patsaita ja muitakin asetelmia!
    Tykkään niin noista kivistä ja heinistä myös.
    Aikoinaan meidän koulussa hymypatsaan sai luokan parhaat oppilaat. En tiedä, mikä olisi ollut oikea kriteeri hymypatsaalle....
    Mutta hauskaa, että sulla on jo ammattisi puolesta hymypatsas kotonasi. Se on kuitenkin osa suomalaista kouluhistoriaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina!<3 Sama, kivet ja heinät ovat ikisuosikkeja, varmasti senkin jälkeen, kun olen nuo päät laittanut kirppikselle myyntiin.;)))
      Oi, oi, googlasin nopsaan tuon hymypatsaan idean, ja se EI kyllä ole ollut missään vaiheessa palkita koulumenestyksestä, vaan reilusta kaveruudesta. Alusta saakka on suositeltu lippuäänestystä lasten kesken, ettei "opettajan lellikit" olisi näiden palkintojen saajina. Stipendithän menivät sitten aina niille parhaille, kerran olen minäkin sellaisen saanut, kun neljää eri alakoulua ehdin käymään.;D

      Olen kyllä iloinen tuosta hymypatsaasta! Annoin sen yhteisesti kaikille meidän talon miehille, heillä kun ei myöskään ollut osunut patsasta koulutielle.:)

      Poista
  6. En ollut muistanut koko hymypatsasta ennenkuin mainitsit. Mulla sellainen on, en tosin muista miltä luokalta peräisin. Samoin miehellä ja vanhemmalla pojalla, mutta en koskaan laittanut niitä esille sen takia, ettei perheen ainoalle aikanaan ilman hymypatsasta jääneelle tulisi paha mieli. Niiden muodosta ja ystävällisistä kasvoista kyllä tykkään. Kulmikkaista en niinkään. En tiedä miksi. Ja toinen korise-esine, jota edelleen vierastan on Hay:n puukäsi.

    Sulla on silmää asetelmille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä voit Annukka hyvin kaivaa ne sun ja miehen patsaat esille!:) Näyttäisi varmasti kivalle jossain hyllyssä vierekkäin.<3
      Noista mun uusista patsaista tuo Jorma on kyllä aika kirveellä veistetty!:P Olen jo tottunut häneen, joten saa nyt jäädä. Ainakin toistaiseksi.;) Ehkä jossain vaiheessa laitan tytön ja pojan vierekkäin ja keksin Jormalle jotain muuta. Siihen Hayn käteen en muista missään vaiheessa erityisesti ihastuneeni. Esimerkiksi kipsistä tehty käsi olisi paljon kauniimpi, miksei puinenkin, mutta veistetty ja pehmeäksi hiottu...:)

      Poista