torstai 31. elokuuta 2017

Taikinaterapiaa - Mustikkaleivokset



Joskus tilanne vaatii leivontaterapiaa, tänään oli sellainen päivä! Leipominen on itselleni yksi tapa rentoutua. Silloin kaikkein mukavinta, kun se tapahtuu ihan vain huvin vuoksi, ilman paineita onnistumisesta. Nautin myös leivonnaisten kuvaamisesta. Pysävät samalla tavalla mukavasti paikoillaan kuin kukatkin.:P




Pläräilin alkukuusta vanhoja sisustus-ja naistenlehtiä ennen kuin laitoin ne kirppikselle myyntiin. Kävivät muuten ihan omituisen hyvin kaupaksi, yhtään ei jäänyt töihin askarteluihin vietäväksi! Sieltä lehtipinoista löysin Koti ja Keittiö -lehden puutarhalehden 2/14, joka ei joutunutkaan kiertoon mm. herkullisen tuntuisen leivontareseptin vuoksi. Pientä sovellusta tein sen mukaan, mitä kaapissa sattui olemaan. Jotain häikkää ohjeessa oli ainakin paistoajan suhteen. Arvelisin, että leivospohjat olivat uunissa loppujen lopuksi noin puoli tuntia, vaikka ohjeessa paistoajaksi oli mainittu 10 minuuttia / kullanruskea väri.




leivospohjat:
225g vehnäjauhoja
80g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
125g voita 
3 munankeltuaista
2 rkl kylmää vettä

täyte: 
100 valkosuklaata sulana
200g mascarpone-juustoa
200g rahkaa
60g tomusokeria
puolikkaan sitruunan mehu

koristeluun
mustikoita ja tomusokeria

Murenna voi jauhojen ja sokerien sekaan. Sekoita keltuaiset. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Itse käytin haarukkaa apuna. Laita taikina kelmun sisään ja jääkaappiin tunniksi. Lämmitä uuni 160-asteiseksi. Voitele vuoat (riitti hyvin yhdeksään vuokaan, joista kolme on melko isoja) ja painele taikina vuokien pohjalle ja reunoille. Paista, kunnes taikina näyttää kypsältä.:)




Valkosuklaan sulatin mikrossa ja lapoin lusikalla jäähtyneiden leivosten pinnalle. Lopuksi sekoitin mascarpone-juuston, rahkan, tomusokerin ja sitruunamehun, ja annostelin täytteen leivosten päälle. Mustikat ja ripaus tomusokeria, ja leivokset ovat valmiit!




Huomaan taikinaterapian toimineen. Leipomiseen keskittyminen ja leivosten kuvaaminen tyhjentää mielen muista asioista, lopputulos on sivuseikka. Tällä kertaa kyllä varsin onnistunut sellainen!

Perjantainaattomietteissä;)
Taina

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Mun on aina vähän vaikea syödä itsetekemiäni/leipomiani heti tuoreeltaan. Odotankin innolla huomista töistä kotiin tuloa ja kahvikupposta leivoksen kera.;D

      Poista
  2. Ihanaa taikinaterapiaa!
    Mun pitäisi oppia kyllä tuo terapiamuoto sinulta...itselleni kun tulee lähinnä paniikki, etenkin jos taikinaan pitää laittaa käsi...niin kuin tänään pizzapohjaa tehdessäni.
    Mutta onpa nätit mustikkaleivokset ja maistuvat varmasti myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja heh Susanna!:)) Mä muuten olen aika mestari tekemään nykyään pannupizzaa!;) Ensi kesänä ajattelin opetella ohuen pizzan grillaamisen...
      Leipominen on rentouttavaa, ruoanlaitto usein taas pakkopullaa.:P

      Poista
  3. Taikinaterapia oikeasti toimii. Todella herkullisen näköisiä leivoksia.
    Mukavaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  4. Mulle käy yleensä niin päin, että olen terapian tarpeessa, jos jostain syystä joudun leipomaan :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! En mäkään silloin nauti leipomisesta, kun on ns. pakko, juhlat ja vieraita tulossa. Yleensä silloin menee ne takuuvarmatkin pieleen.;)

      Poista