lauantai 31. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivän iltana



Tänään laskettiin appiukkoni uurna maahan ja käytiin kirkossa kuuntelemassa 185 vuoden aikana kuolleen nimien luku. Appiukko taisi olla kaikkein viimeisin. Upeannäköinen alttari, kun sinne sytytettiin kynttilä jokaiselle viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleelle. Illalla vein myös kynttilän tätini haudalle ja muualla haudattujen muistokivelle.





Kotiin tultuamme kaivelimme vanhat kotivideot (meillä dvd:t) esiin, ja mies aloitti niiden kopionnit sisaruksia varten. On se hyvä, että tuli joskus vuosia sitten nauhoitettua appiukon tarinointia nauhalle! Näissä merkeissä toivottelen mukavaa pyhäinpäivän iltaa!

Taina

torstai 29. lokakuuta 2015

Viimeiset maitokahvin rippeet



Lupailin jo aiemmin juttua ja kuvia eteisestä, jonka seinä sai viime viikolla uuden maalipinnan. Olin läpeensä kyllästynyt maitokahvin väriin, jota meillä oli alunperin kolmessa eri seinässä, viimeisimpänä sitä oli enää eteisessä. Hankin Helsingistä uuden purkin Annie Sloanin Paris Grey -maalia tuon seinän maalaamista varten. Toistaiseksi ostos oli turha, sillä edellisen purkin loppu riitti seinän maalaamiseen ihan hyvin, ja samaa litran purkkia on vielä hieman jäljelläkin. Yksi syy, miksi tykkään kalkkimaaleista niin kovasti, on tuo riittoisuus.






Yhdellä maalikerroksella pinnasta tuli jo niin hyvä, etten viitsinyt edes tosissani ajatella toisen kerroksen maalaamista...mullahan oli kaikkea muutakin mielessä! Oli muuten todella mukava maalata seinää kunnon siveltimellä! Jos kiinnosraa, niin välineistä löydät lisää juttua tästä postauksesta.





Sitä muuta sitten! Paris Greyn lisäksi ostin pienen purkin Graphite-sävyä, jota ylistin uusimmassa Bonanza-postauksessa. Tuolin lisäksi maalasin eteisen lipaston tason tuolla sävyllä, ja kylläpä lipastosta tuli kiva noin! Kalkkimaalipinta on eloisa ja mielenkiintoinen. Alunperin lipasto on pyökinväistä mdf-levyä, siitäkin löytyy kuva jostain arkistosta...




  



Karsin seinältä kaiken muun, paitsi tuon oman tuotokseni. Lipastolle päätyi lomapäivän ostos Granitista: puinen, musta tähti. Toisen samanlaisen, mutta pienemmän, ripustin Rudolf Koivun opetustaulun tilalle. Kuvia eteisen aiemmasta ilmeestä löydät täältä ja täältä.

Eteisen harmaa ei muuten ole minusta ollenkaan sininen, vaikka varsinkin noissa vaakakuvissa siltä hieman näyttää. Nyt olohuoneen ja eteisen seinä sointuvat huomattavan paljon paremmin yhteen. Mulla kun on se ylimääräinen litra tuota harmaata maalia, niin saapa nähdä minne sen jossain vaiheessa käytän...

Viikonloppusiivous odottaa tekijäänsä. Moikka!

Taina

tiistai 27. lokakuuta 2015

Vähän niin kuin piilopaikka



Tämän viikon MakroTex-haasteeseen minun on pakko osallistua jo keväällä otetuilla kuvilla. Aiheena on tällä kertaa Piilossa. Viime viikko oli niin hektinen (niin lomaa kuin olikin), että valokuvia tuli otettua tavallista vähemmän. Aiheesta nousi kuitenkin heti mieleen valokuvat, jotka otin toukokuussa juuri ennen koulun päättymistä. Miten kaunis onkaan toukokuun valo!






Ostin kuopuksen opettajalle lahjaksi Pauligin Piilopaikka-kahvipurkin, sekä Fazerin Aito Vanilja keksejä, samalla kuvioinnilla. Tarvitseeko edes sanoa, että tykkään tuosta kuosista todella paljon! Myös sen edellisen postauksen tein pelkästään, koska tuo kuvio miellyttää minua niin paljon. Ennen kahvi- ja keksipaketin paketoimista nappasin ne mukaani kuvausta varten kesähuoneeseen, joka on minulle eräänlainen piilopaikka. Ei ehkä kauhean yllättävä tai hyvä piilo, mutta rentouttava ainakin!;D





Todella mielenkiintoista nähdä, millaisia piiloja muilla on, ja mitä niistä piiloista löytyy! Pienen Linnun blogiin siis!

Taina


maanantai 26. lokakuuta 2015

Grafiitinharmaa Bonanza



Kiitos, kiitos kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen!<3 Olette aivan mielettömän ihania! Mieli keveni kirjoittamisestakin, mutta teidän lämpöiset sananne saivat minut todella iloiseksi. Kiitos!

Olin eiliselle suunnitellut postausta kalkkimaalista ja Bonanza-tuoleista, mutten sitten vaan saanut sitä kirjoitettua, kun oli muuta mielessä. Nyt palataan sitten siihen sisustushömppään, koska sitä on mulla usemmankin postauksen verran tuloillaan.


 



Ostin tosiaan viime viikolla (kesällä ostettujen tuolien lisäksi) kaksi lisätuolia, sillä toisinaan on hyvä olla varatuoleja. Turha kai sanoakaan, että olen ihan hurahtanut näihin Bonanzoihin tässä reilun kahden kuukauden aikana, jonka tuolit ovat olleet meillä! Näistä tuoleista oli pyyntö 40 euroa, ja sen maksoin mukisematta, sillä nämä kaksi olivat huomattavasti paremmassa kunnossa pinnoiltaan, kuin kesällä hankitut. Kuudesta tuolista olen maksanut yhteensä 80, mikä on minusta varsin edullinen hinta.





 
Etukäteen ajattelin, että haluan näistä eriväriset, en valkoisia. Torstaina Helsingin reissulla sitten valitsin hieman summamutikassa pienen purkin Annie Sloan maalin sävyä Graphite, ja sillä olen nyt toisen tuolin maalannut. Tuoli on vielä vahaamatta, koska en sitä viikonloppuna ehtinyt tekemään. Vaha on välttämätön silloin, kun maalipinnan pitää kestää kulutusta.Toisesta tuolista tulee luultavasti samanvärinen kuin pöydän kannesta eli maalaan sen Paris Grey -sävyllä.


Toinen tuoli vielä vanhalla värityksellä.

 
Minusta tuo Graphite on aivan ihana!<3 Tummaharmaa tuo särmää vaaleaan keittiöön ja sopii esim. Finnmarin huopa-alusien kanssa kivasti yhteen.


 


Toinen tuoli on siis vielä maalaamatta, sillä tuon yhden tuolin lisäksi väriä vaihtoi viikonloppuna eteisen seinä ja eteisen lipaston kansilevy! Niistä juttua toisessa postauksessa.

Kivaa uutta viikkoa!

Taina

p.s: Olisiko ihan törkeää pyytää, että käytte antamassa äänenne mun Taika-hetki kuvalle...? Olen ihan hurjan onnellinen, jos viitsit käydä klikkaamassa sydäntä täällä.<3 Mun kuvassa kynttilät palaa ja jalat on pöydällä.;D Kuva liittyy eiliseen Pieni Teehetki-blogin postaukseen. Sen löydät puolestaan täältä.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Rajoista ja elämän rajallisuudesta



Joskus sitä joutuu miettimään bloggaamisen rajoja. Mistä kirjoittaa ja mitä jättää kirjoittamatta. Mitenkään tietoisesti en pyri tekemään blogistani pelkkää iloa ja auringonpaistetta, vaikka siltä saattaa joskus vaikuttaa. Itselleni tyypillisempää on suhtautua asioihin rauhallisesti ja pyrkiä löytämään ikävistäkin asioista ne valoisat puolet ja uskoisin tämän näkyvän myös blogistani. Itse sitä on jotenkin vaikea arvioida.


 


 
Minulla kävi suuri onni, kun sain aikoinaan ihanat appivanhemmat miehen kylkiäisinä. Minut otettiin lämpimästi vastaan, mikä ei kuulemani mukaan ole ollenkaan itsestäänselvä juttu. Joillakin ystävilläni on vähintäänkin mutkikas suhde erityisesti anoppiinsa. Anoppini kuoli lyhyen sairastamisen jälkeen viisi vuotta sitten. Ikävämpi juttu, sillä appiukollani oli todettu alzheimerintauti jo vuosia aiemmin, eikä hän voinut asua kotonaan, kun anoppia ei enää ollut huolehtimassa. Hetken aikaa appiukkoni asui yhdellä kälyistäni, mutta aika pian kävi selväksi, että hän tarvitsee laitoshoitoa ympäri vuorokauden.
 
 
 
 
 
Eilen vietettiin appiukkoni hautajaisia. Koen tarvetta kirjoittaa siitäkin tänne blogiin, sillä hän oli minulle tärkeä ihminen. Tuntuu, etten voi kirjoittaa sisustushömpästä, enkä oikein muustakaan, ennen kuin olen saanut purkaa tuntojani tässä asiassa. Vaikkei blogini ole varsinaisesti päiväkirja, pyrin kirjoittamisessa aina rehellisyyteen. Jos olen hiljaa kuolemasta, tunnen itseni epärehelliseksi ja asia kalvaa mieltäni. Vaikka kuolema ei tullut ihan yllättäin ja se oli suorastaan helpotus appiukkoni huonon kunnon vuoksi, on se silti surullista ja lopullista. Appiukkoni sai onneksi elää pitkän ja värikkään elämän. Meitä on monta kiitollista muistelemassa häntä ja häneltä saatua rakkautta.
 
 
 
 
 
 
 
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Sainpahan purettua ajatuksiani ja samalla lokakuun luontokuvia, joita tämän kuukauden kansio on pullollaan! Tuolla metsäpoluilla kävellessä on aikaa miettiä elämää ja sen ihmeitä, tai sitten voi ihan vain keskittyä ihailemaan luonnon kauneutta...
 
Pidetään hyvää huolta itsestämme ja läheisistämme!
 
Taina
 
 

 

perjantai 23. lokakuuta 2015

Terveiset huopatossutehtaalta!



Viittaan otsikolla monen päivän epätavalliseen blogihiljaisuuteen. Hiljaista on ollut vain blogissa, itse olen mennyt tukka putkella, niin etten ole edes tietokonetta ehtinyt avaamaan muutamana päivänä. Ihan hyvää tekee välillä pitää läppäri suljettuna!


 



Lomalla olen ehtinyt mm. ulkoilemaan ja tapaamaan ystäviä. Toissapäivänä tein pikareissun Kymenlaaksoon ja kävin ostamassa kaksi lisätuolia edellisten neljän Bonanzan seuraksi. Toisen näistä uusista ajattelin sijoittaa pysyvästi keittiönpöydän päähän, ja toisen mahdollisesti kodinhoitohuoneeseen, missä mulla on ompelutaso. Aikaisemmin mulla on ollut siellä käytössä vain pieni jakkara, mutta nyt tilanne siis muuttuu. Kodinhoitohuoneesta tuoli on helppo nostaa pöydän ääreen, kun tulee vieraita.


 



Eilen olin puolestaan päivän Helsingissä. Tärkeimpänä mulla oli mielessä käydä maaliostoksilla, sillä yksi Bonanza kaipasi vielä valkoista kerrosta, ja nythän mulla on uusiakin maalattavana! Tänään olen sitten heilutellut maalipensseliä, ja tarkoitus on jatkaa vielä niin kauan, kuin vain jaksan. Jotain muutakin kivaa ja kaunista ostin, ja niihin ostoksiin palaan varmasti myöhemmin.

Sisäkuvia en ole saanut otettua, kun jatkuvasti kotona ollessa tuntuu olevan niin pimeä...Tällä kertaa postauksen kuvat onkin napsittu tuosta meidän lähirannasta, missä kävin ihailemassa joutsenia monena iltana peräkkäin reilu viikko sitten. Olisipa kiva tietää, missä linnut maijailevat juuri nyt!
 





Päivät ovat päässäni menneet mukavasti sekaisin, tänään on tuntunut ihan lauantailta. Eikös se ole onnistuneen loman merkki? Ihan mahtavaa, että onkin vasta perjantai!

Kivaa viikonloppua!:)
Taina

tiistai 20. lokakuuta 2015

Nostalgiaa - Sitähän me halutaan!



Keski-ikä, jatkuvasti muuttuva maailma vai mikä lie, nykyään tulee aika useinkin nostalginen fiilis. Monet 70- ja 80-luvun asiat ovat olemassa enää muistoissa, ja kieltämättä tuo lapsuudenaika on saanut omassa mielessä kultareunukset. Ei niin, etteikö kehitys olisi hyvä asia, mutta toisinaan sitä kaipaa niitä yksinkertaisempia aikoja.

Musiikki on varmaan yksi helpoimmista tavoista palata muistoissa taaksepäin. Kun mummoni kuoli kahdeksan vuotta sitten, toivoin itselleni mummoni kasettikokoelmaa, jota pikkuveljeni kanssa ahkerasti kulutimme hänen luonaan ollessaan. Pikku pukki kakki kalliolle jne...

 
Onneksi tuli joskus vuosia sitten hankittua soitin esikoiselle, jossa on kasettisoitin mukana. Ei meillä kukaan muu enää kasetteja kuuntele.:)


 

 
Eilen kävimme syömässä Lahden kauppahallissa, ja silmäni osuivat juustotiskin Upo-merkkiin. Noissa kauppahallin tiskeissä on todellakin nostalgiaa!



 
Tulee aina välillä mieleen ajat, kun oli 1.-2-luokkalainen ja oli minun vuoroni käydä kaupassa. Olin lapsena ujo ja arka, ja pelkäsin, etten muista lihatiskillä, pitääkö makkaraa ostaa 200 grammaa vai 200 kilogrammaa. Suostuttelin aina rohkeamman pikkuveljeni mukaan, jotta hän sitten sai sanoa, paljonko makkaraa otetaan.;D

Lisää nostalgiaa tarjolla tällä viikolla Pienen Linnun blogissa!

Taina


maanantai 19. lokakuuta 2015

Keskeneräistä



Tipulassa -blogin Emonen oli osallistunut käsityöhaasteeseen, mikä puolestaan sai minut välittömästi käsityöinspiksen valtaan. Oikeastaan mun on tehnyt koko syksyn mieli tehdä käsitöitä, mutten ole ennättänyt. Ennen kuin ryhdyin etsimään uusia ideoita, päätinkin kaivella vähän kaapin pohjia. Siellä nimittäin odottaa monen monta keskeneräistä käsityötä, osa lähes 20 vuoden takaa...







Hämeelinnassa opiskellessa käsityönopintoihin kuului neulekoneella ompelua. Ostin ison, ja opiskelijan budjettiin kalliin, kasan Seitsemää veljestä, ajatuksena neuloa oikein hieno kaulaliina silloiselle poikaystävälleni (nykyiselle miehelleni). Alkuperäiseen ajatukseen pääsemiseksi tarvitsisi enää vain ommella kaulaliina kasaa. Toisaalta tuo neule on aika paksu kaksinkertaisena, ainakin olisin voinut tehdä siitä hieman kapeamman...

Opiskeluaikaan innostuin todella paljon kirjonnasta. Muutosta toiseen olen kuljettanut mukanani pieniä kirjottuja lappusia, joiden alkuperäistä tarkoitusta en kaikista edes muista. Lehmiä löytyi kaapista kolme kappaletta, kissoista piti tulla tilkkutäkki tms. 



 
Kummityttöjen Babyborn-nukeille muistan jotain tehneeni valmiiksi asti, mutta keskeneräisiä tekeleitäkin kaapista löytyy. Molemmat kummitytöt ovat jo 18-vuotiaita, joten he tuskin leikkivät enää nukeilla;D





 
Sininen pitsivaate on varmaankin ollut valmistumassa joihinkin juhliin...Yhtään en muista, milloin olen tällaista ommellut. Se on helman ja hihansuiden kääntämistä, sekä jonkunlaista nepparia tai nappia vaille valmis. Juuri nyt vierastan pitsijakun väriä aika tavalla!

Esikoiselle aloitetusta fleeceliivistä puuttuu niin ikään napitus olkapäiltä, ja lumiukolta kasvot. Ai niin, esikoinen ei ehkä mahdu enää alle 100-senttisen vaatteisiin!;D


 



Joululahjat! Niitä on aina yhtä mukava aloittaa!:D Luulisin, että sellaisia olen suunnitellut tekeväni puuvillakankaanpalasista, joille olen painanut Pentikin astiastosta tutun kuvion. Ehkä tuoksupusseja?

Huomattavan paljon nuorempaa joululahjatuotantoa edustaa Tilda-kirjasta löytynyt hevonen, josta taitaa puuttua kokoamisen lisäksi, karvat ja jalka, jonka päällä hevonen seisoo.




Mutta mihin kummaan on joutunut parin vuoden takaisen amigurumi-kokeiluni osaset?! Löysin pelkän korvan. Arvaatteko, mitä muuta puuttuu, jos osat löytyvät? No, kokoaminen tietenkin!





Pari vuotta sitten innostuin myös kirjoneulotuista kuusenpalloista. Jossain on kai yksi tai kaksi valmista, kuvassa kuitenkin se täyttämistä ja kiinniompelua odottava kappale. Muistan, että haaveilin siitä, että jonain jouluna meillä olisi kuusessa vain näitä. Toisaalta voihan tuo toteutuakin, jos kolme palloa on riittävästi...




 
Vajaan kahden vuoden taakse sijoittuu myös innostukseni neuloa kirjoneulelapaset. Olin ostanut Odd Molly-kaulahuivin, mutta lapasia en raaskinut ostaa samaan syssyyn. Kuviointi on tietenkin omasta päästä keksitty, ja lapasia on vasta yhden varren verran kasassa.

Olisi noita tekeleitä löytynyt varmaan toinen mokoma lisää. En taida kuitenkaan aloittaa nyt yhtään uutta käsityötä. Jos saisi vaikka jonkun noista edellisistä valmiiksi. Otan myös mielelläni ideoita vastaan, mitä vaikkapa noista lehmistä saisi aikaiseksi? Tai kaulaliinasta? Voin kai tässä samalla tunnustaa, että jonkun keskeneräisen käsityön otin viisi vuotta sitten anoppini jäämistöstä. Tätä menoa meidän pojilla on aikamoinen keskeneräisten käsitöiden kokoelma perintönään joku päivä.;D Olisipa lohduttavaa kuulla, että muillakin on tällaisia melkein tai puolivalmiita töitä kaapeissaan!

Taina

 

 


 

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kurpitsalyhtyjä valkoisena



Lomalla on ihanaa!<3 Ehtii tehdä asioita, joihin arjessa ei tulisi mieleenkään ryhtyä. Edellisestä kurpitsoiden kaivelusta on jo todella monta vuotta aikaa...







Aluksi näin kivat kuvat Vakre Hjem & Interiör-lehdessä, jossa kurpitsat oli maalattu valkoiseksi. Jos siis haluat nopeasti askarrella kivat kurpitsakoristeet, niin riittää, kun suihkuttelet kurpitsat valkoisiksi! Minulla taas lähti mopo hieman keulimaan tässä askartelussa.;D Pinterestiä selailtuani oli ihan pakko kokeilla Helinä-keiju-versiota. No, koska tiedän sen olevan Helinä-keiju, niin ihan selvästi se myös on.:P


 



Toiseen kurpitsaan ajattelin ensin liimata valedimangeja kiemuroiksi, kuten yhdessä Pinterest-ideassa. Koska pyöreät dimangit maksoivat Prismassa yhtä paljon kuin aidot, päädyin edullisempiin sydämiin. Kiemuroiden teko sydämistä olikin paljon hankalampaa kuin luulin, joten piirsin Eri Keeperillä kurpitsan kylkeen kaksi sydäntä ja täytin ne koristesydämillä. Yllättäin ne oikeastaan muistuttavat enkelin siipiä!



 



Mallailin kurpitsoita sekä kesähuoneen pöydälle, että etuterassille sammalpedille. Kumpi sinusta näyttää paremmalta? Kuuleman mukaan kurpitsat säilyvät paremmin viileässä, vaikka mun mielikuvissa edellinen tekeleeni vuosia sitten oli viikkotolkulla sisällä...

Näihin syksyn pimeneviin iltoihin sopii erilaisten syksyisten koristeiden ja tunnelmantuojien lisäksi lämpöiset juomat erinomaisesti, ja niistä löydät tuoreen postauksen Pieni Teehetki- blogista!

Taina