Keskeneräistä

Tipulassa -blogin Emonen oli osallistunut käsityöhaasteeseen, mikä puolestaan sai minut välittömästi käsityöinspiksen valtaan. Oikeastaan mun on tehnyt koko syksyn mieli tehdä käsitöitä, mutten ole ennättänyt. Ennen kuin ryhdyin etsimään uusia ideoita, päätinkin kaivella vähän kaapin pohjia. Siellä nimittäin odottaa monen monta keskeneräistä käsityötä, osa lähes 20 vuoden takaa...

Hämeelinnassa opiskellessa käsityönopintoihin kuului neulekoneella ompelua. Ostin ison, ja opiskelijan budjettiin kalliin, kasan Seitsemää veljestä, ajatuksena neuloa oikein hieno kaulaliina silloiselle poikaystävälleni (nykyiselle miehelleni). Alkuperäiseen ajatukseen pääsemiseksi tarvitsisi enää vain ommella kaulaliina kasaa. Toisaalta tuo neule on aika paksu kaksinkertaisena, ainakin olisin voinut tehdä siitä hieman kapeamman...

Opiskeluaikaan innostuin todella paljon kirjonnasta. Muutosta toiseen olen kuljettanut mukanani pieniä kirjottuja lappusia, joiden alkuperäistä tarkoitusta en kaikista edes muista. Lehmiä löytyi kaapista kolme kappaletta, kissoista piti tulla tilkkutäkki tms. 

 
Kummityttöjen Babyborn-nukeille muistan jotain tehneeni valmiiksi asti, mutta keskeneräisiä tekeleitäkin kaapista löytyy. Molemmat kummitytöt ovat jo 18-vuotiaita, joten he tuskin leikkivät enää nukeilla;D

 
Sininen pitsivaate on varmaankin ollut valmistumassa joihinkin juhliin...Yhtään en muista, milloin olen tällaista ommellut. Se on helman ja hihansuiden kääntämistä, sekä jonkunlaista nepparia tai nappia vaille valmis. Juuri nyt vierastan pitsijakun väriä aika tavalla!

Esikoiselle aloitetusta fleeceliivistä puuttuu niin ikään napitus olkapäiltä, ja lumiukolta kasvot. Ai niin, esikoinen ei ehkä mahdu enää alle 100-senttisen vaatteisiin!;D

 

Joululahjat! Niitä on aina yhtä mukava aloittaa!:D Luulisin, että sellaisia olen suunnitellut tekeväni puuvillakankaanpalasista, joille olen painanut Pentikin astiastosta tutun kuvion. Ehkä tuoksupusseja?

Huomattavan paljon nuorempaa joululahjatuotantoa edustaa Tilda-kirjasta löytynyt hevonen, josta taitaa puuttua kokoamisen lisäksi, karvat ja jalka, jonka päällä hevonen seisoo.

Mutta mihin kummaan on joutunut parin vuoden takaisen amigurumi-kokeiluni osaset?! Löysin pelkän korvan. Arvaatteko, mitä muuta puuttuu, jos osat löytyvät? No, kokoaminen tietenkin!

Pari vuotta sitten innostuin myös kirjoneulotuista kuusenpalloista. Jossain on kai yksi tai kaksi valmista, kuvassa kuitenkin se täyttämistä ja kiinniompelua odottava kappale. Muistan, että haaveilin siitä, että jonain jouluna meillä olisi kuusessa vain näitä. Toisaalta voihan tuo toteutuakin, jos kolme palloa on riittävästi...

 
Vajaan kahden vuoden taakse sijoittuu myös innostukseni neuloa kirjoneulelapaset. Olin ostanut Odd Molly-kaulahuivin, mutta lapasia en raaskinut ostaa samaan syssyyn. Kuviointi on tietenkin omasta päästä keksitty, ja lapasia on vasta yhden varren verran kasassa.

Olisi noita tekeleitä löytynyt varmaan toinen mokoma lisää. En taida kuitenkaan aloittaa nyt yhtään uutta käsityötä. Jos saisi vaikka jonkun noista edellisistä valmiiksi. Otan myös mielelläni ideoita vastaan, mitä vaikkapa noista lehmistä saisi aikaiseksi? Tai kaulaliinasta? Voin kai tässä samalla tunnustaa, että jonkun keskeneräisen käsityön otin viisi vuotta sitten anoppini jäämistöstä. Tätä menoa meidän pojilla on aikamoinen keskeneräisten käsitöiden kokoelma perintönään joku päivä.;D Olisipa lohduttavaa kuulla, että muillakin on tällaisia melkein tai puolivalmiita töitä kaapeissaan!

Taina