Turhasta eroon, uutta harkiten - "Maristamista"

Muutama viikko sitten Kotivinkin päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki oli tiivistänyt mainiolla tavalla Kotivinkissä ( 16/18) sisustusfilosofiansa "maristamisen". Maristaminen pitää sisällään kaksi kohtaa, jotka molemmat sopivat omaankin sisustusfilosofiaani, mutten ole oikein osannut sanottaa sitä näin osuvasti itse. Viime kesästä asti olen käynyt kotia läpi paikka kerrallaan, luopuen sellaisesta, mikä on jäänyt kaappeihin lojumaan. Tilalle olen hankkinut harkiten sellaista, mitä oikeasti olen tarvinnut, halunnut, sellaista, mistä olen pitkään haaveillut.

Maristamisen ensimmäinen kohta onkin, että kannattaa luopua sellaisesta, mistä ei oikeasti ole iloa, ja hankkia vain sellaista, mitä rakastat. Tätä olen tosiaan yrittänyt noudattaa. Elokuussa pidin jälleen kirppispöytää neljä viikkoa, ja tavarat vaihtoivat liukkaasti omistajaa. Tässä jutussa tosin pitää ottaa huomioon muutkin perheenjäsenet, mutta meidän perheessä oikeastaan kukaan ei ole sellainen, joka kiintyisi tavaroihin ylenpalttisesti. En tietenkään laita kiertoon toisten tavaroita kysymättä ensin, mahtaako esineellä olla merkitystä muille perheenjäsenille.

Mietintää aiheuttaa kuitenkin vaikkapa hääastiasto, sarja, joka saisi käyttämättömyyden vuoksi lähtöpassit oitis, ellei se olisi hääastiasto, silloin parikymmentä vuotta sitten kovastikin lahjaksi toivottu. Ihan kaikesta ei ehkä kannata luopua, tai ainakin voi odottaa vielä hetken, josko se nyt turhalta tuntuva tavara löytäisikin tiensä kaapista uudelleen käyttöön.

Toinen periaate maristamisessa on hankkia esineitä, joilla on useampi käyttötarkoitus. Tässä olen vielä alkumetreillä, ei ole ehkä ollut todellista tarvetta. Mitä pienemmät neliöt ja säilytystilat, sitä enemmän tähänkin kannattaa uhrata ajatuksia. Tällä hetkellä yritän lähinnä luopua jostain turhasta, kun hankin uutta.

Postauksen kuvissa on kaksi tuoretta sisustushankintaa. Eno Studion Multi Candle Pin on kynttilänjalka, jonka yritin hankkia jo pari vuotta sitten, mutta se tuntui aina olevan loppuunmyyty, kun yritin sitä tilata. Nyt tein tilauksen hyvissä ajoin ennen pimeitä syysiltoja, jotta saan nauttia "leijuvista" kynttilöistä syysiltoina. Kynttelikön tilasin täältä. Nopea toimitus ja käsinkirjoitettu kortti paketissa, tuli niin hyvä mieli!

Toinen hankintani on Rosenthalille Tapio Wirkkalan suunnittelema Paper Bag - maljakko, jota kävin useasti hypistelemässä Sokoksen sisustusosastolla, ennen kuin sen valikoimia supistettiin rajusti viime keväänä. Pidin hintaa tuolloin kuitenkin liian kalliina. Jos nyt oikein muistan, niin maljakolla oli hintaa ehkä 80 euroa... Tämän maljakon bongasin Facebook-kirppikseltä 30 eurolla. Maljakko on vielä hienompi kuin osasin ajatellakaan! Oli jotenkin vaikea kuvitella, miltä se näyttää kukkien kanssa. Ainakin näiden eilen kukkaniityltä poimimieni malvojen ja unikoiden kanssa sehän näyttää ihan täydelliseltä!

Hip hei, sehän on huomenna perjantai!<3

Taina

Ihana Loviisa!

Lauantaina piipahdimme Loviisassa. Viime käynnistäni oli vierähtänyt varmaan 15 vuotta, joten oli jo aikakin. Aivan ihastuttava pikkukaupunki meren ääressä! Muistuttaa mielestäni aika tavalla Tammisaarta, ja mies jo epäili, että olemme käyneet ennenkin Loviisassa, mutta hän ei kyllä ollut muistaakseni sillä luokkaretkellä mukana.:P

Matkan todellinen tarkoitus on noutaa ryijy, jonka olin Facebook -kirppikseltä bongannut, ja josta toivottavasti tulee matto meidän makuuhuoneen lattialle. Siitä juttua luvassa varmasti myöhemmin.:) Toissijainen tarkoitus oli ihan vain päästä käymään paikassa, jossa toiset käyvät vähintään kerran vuodessa mm. ihastelemassa ihmisten avoimia koteja. Meidän aikataulumme oli sen verran tiukka, että tyydyimme hieman jalottelemaan torin seudulla, sekä satamassa. Etsimme aluksi ruokapaikkaa, mutta päädyimme lopulta syömään pienen välipalan sataman kahvilassa, sillä tiesimme, että lauantai-illan juhlissa napa tulisi jälleen paukkumaan. Niin kuin se sitten tekikin. Oli muuten ihan mielettömän kivat ja hienot juhlat jälleen!

Täältä Lahden suunnalta on aika monta eri reittivaihtoehtoa Loviisaan. Tuolla luokkaretkellä mieleeni jäi tietty tieosuus, joka tulee, kun ajaa Loviisaan Orimattilan ja Myrskylän kautta. Tuolla Malmgårdin kartanon tienoolla sitä luulee hetken olevansa ihan jossain muualla kuin koto -Suomessa. Vähän kuin ulkomailla, sellainen olo minulla tuli muutenkin Loviisan satamaterassilla kahvia juodessa, meren välkehtiessä auringossa ja ihmisten pulistessa toista kotimaista ympärillä.

Paluumatkalla mies jätti minut kyydistä ehkä kilometriä ennen Malmgårdin kartanoa, ja minä pääsin kameran kanssa rauhassa ikuistamaan tuota idyllisen kaunista tienpätkää. Vanha tammikuja, siirtolohkareet pellonreunoilla ja kauniisti kumpuileva tie...Tässäpä olisi täydellinen paikka kuvata vaikka automainosta! Vaikken täysin ymmärrä kuivanmaanmökkejä, niin tämän tyylisessä ympäristössä sellainen voisi olla oikeastaan aika kiva vaihtoehto.

Poikkesimme vielä kartanon tilamyymälään hankkimaan kotiinviemisiä, sillä niin yksinkertaisesti voi osoittaa tukea kotimaiselle maanviljelylle, erityisesti luomu sellaiselle, kuten Malmgårdin kartanon maanviljelys on.

Hei, eihän anneta vielä ihan täysin syksylle periksi, vaan eletään hetkessä, ihan kuin kesällä!<3

Mukavaa viikkoa!

Taina 

Kesähuone syyskuussa

Pitkästä aikaa Kesähuonetta.:) Vaikka syksyllä Kesähuoneessa tulee vietettyä paljon vähemmän aikaa kuin kesällä, niin silloin tällöin on kuitenkin ihana nauttia siellä vaikkapa lämpöisten syysiltojen hehkusta tai viikonloppuina vielä istua aamupalalla kaikessa rauhassa, kavereitten kanssa iltaakin on istuttu monena syksynä syyskuun lopulla.

Hankittuani keittiöön Ikeasta Lohals -maton, alkoi tehdä mieli samaa mattoa ihan joka paikkaan. Turha kai mainita, mutta tykkään tuosta keittiön matosta ihan hirmuisen paljon! Joitakin viikkoja sitten Ikeassa oli kaikki matot alessa, ja päätin ajaa ihan vain uutta, hieman pienempää Lohals -mattoa varten Vantaalle. Maton sijoituspaikka oli vielä silloin avoin, sillä ajattelin maton sopivan niin eteiseen, terassille kuin Kesähuoneeseenkin. Eteisessä matto tuntui aiheuttavan sisustusvyöryn, joten kaiken uusiksi laittamisen välttämiseksi vanha eteisen matto päätyi takaisin eteiseen pesulareissun jälkeen. Terassille en mattoa lopulta edes sovittanut, sillä olin varma, että matto on kuin tehty Kesähuoneeseen. 

Varastosta hain harmaan-vaaleanpunertavat lampaantaljat Kesähuoneeseen, sillä luotan niiden pitävän nyt värinsä, kun aurinko ei enää niin kuumasti porota sinne. Ehkä ensi kuussa siirrän ne keittiöön, kun Kesähuoneessa vietetään aikaa enää harvoin. Kukkaniityltä poimimastani kimpusta laitoin osan pieniin maljakoihin ja vein ne Kesähuoneeseen. Kyllä kelpaa sekä Kesähuoneessa, että terassilla viettää syksyisiä iltoja.:)

Viikonloppuna on jälleen mukavaa tiedossa! Ihan kohta starttaan Loviisaan ryijyostoksille (onhan tuonne matkaa, mutta kun sopiva löytyi edullisesti Facebook -kirppikseltä, niin ei auta kuin lähteä hakemaan), ja illalla on tiedossa perinteiset miesten järjestämät syyskekkerit, tällä kertaa Dionysosjuhlan nimellä. Ajattelin ennättää viikonlopun aikana myös poimimaan uudet kukkaset maljakkoon Ruuhijärven kukkaniityltä, sillä sain kutsun hakea uudet vanhojen lakastuttua.:)

Oikein hyvää viikonloppua!

Taina

Kukkaniitty ohikulkilkijoiden iloksi - Ihan kotinurkilla!

Tehän tiedätte, kuinka kukkahullu tätä blogia kirjoittelee.:) Esimerkiksi kesän alkupuolella reissuni Elonkiertoon, parin tunnin ajomatkan päähän, ihan vain, että saisin nähdä ja ikuistaa kameralla ruiskukat ja päivänkakkarat viljapellossa. Viime vuodelta jäi oikein kaivelemaan, kun näin mm. Fridan blogissa kuvia kukkaniitystä, joka oli ihan liian kaukana, ja töiden alku haittasi jo harrastamista. Harkitsin tuolloin ihan tosissani, että lähtisin niittyä kuvaamaan jonain iltapäivänä, mutta järki voitti. Jospa oisin tuolloin tiennyt, että ihan tässä lähellä, Lahden rajojen sisäpuolella, oli vastaava kukkaniitty!

Nyt sunnuntai-iltana kävimme pienellä ajelulla miehen kanssa. Meistä on kiva tutkia lähiympäristöä, ajella teitä, joita emme ole aiemmin ajelleet. Voisi luulla, että kaikki lähitienoot on jo koluttu, mutta tälläkin reissulla ajoimme (Ruuhijärveltä Mäkelään) tietä pitkin, jota emme olleet koskaan ajaneet. Ruuhijärveltä käännyimme Korkeelle, ja ihan pian tuon risteyksen jälkeen hihkuin riemusta, kun huomasin kukkaniityt tien vieressä! Harmikseni kamera ei ollut mukana, joten eilen ajoin varta vasten kuvaamaan kukkia uudestaan. No, voi olla, että ajan vielä ainakin kerran tuonne, sillä paikka on niin mielettömän ihana ja kaunis. Omistamillani objektiiveilla ei valitettavasti oikein saanut kunnollista kuvaa koko kukkaniitystä (niitä niittyjä on oikeastaan kolme), varsinkin, kun aurinko paistoi paikoitellen kirkkaasti, ja vieressä oli voimakkaita varjoja. Kuvat eivät täysin tee oikeutta paikan kauneudelle. Tuolla niityn reunassa kuvatessani sain muuten, jälleen vahvistuksen siitä, että meidän pihan kukat saavat olla kaiken värisiä, ihan niin kuin tällä kukkaniityllä.

Kauaa en ehtinyt kamerani kanssa kyykkiä kukkaniityn reunalla, kun maanomistaja ja kukkaset kylvänyt maanviljelijä, Kimmo Kunnas, tuli juttelemaan kanssani. Hän kertoi nähneenä aiemmin Riihimäen suunnalla jotain samantapaista ja päättäneensä toteuttaa kukkapellon omilla maillaan, ihan vain ohikulkijoiden iloksi. Kertoi tutustuneensa moneen uuteen ihmiseen kukkasten ansiosta.:) Kimmo kertoi myös, että  paikallinen puutarhabloggari (jolta olen muuten joskus kasveja meidän pihaan hakenut) oli viime vuonna kukkaniitystä postannut, mutta kun aika ei riitä millään kaikkien blogien seuraamiseen, niin lukematta on jäänyt tuokin postaus.

Kimmolta pyysin lupaa jakaa kukkaniitystä kuvaa Lahti -ryhmässä, ja ihastus on ollut todella suurta. Toivottavasti kukkienihastelijoita ei sentään riesaksi asti ole! Yhtään kukkaa en olisi uskaltanut poimia, enkä olisi lupaa sellaiseen kehdannut edes kysyä, mutta sain sen pyytämättä. Kimppu on ihana, mutta parasta mielestäni on, että joku viitsii uhrata omaa aikaa ja rahaa siihen, että muilla olisi kaunista katseltavaa. Kiitos Kimmo!💚

Taina

Kiitos, kiitos, kiitos! - Kukkailottelua

Kun toissa keväänä reilu kaksi vuotta sitten aloitin Kukkailottelun, en voinut kuvitellakaan, kuinka innostuneen vastaanoton kukkahaaste sai alusta alkaen. Moni bloggari on ollut mukana erittäin aktiivisesti, Susanna heistä ehkä kaikkein uskollisimpana, muistaakseni ihan jokaisessa Kukkailottelussa. 

Mietin ensin koostavani tähän viimeiseen Kukkailotteluun kollaasit vanhoista ilotteluista, mutta eilen töistä kotiin ajaessani muutin mieleni. Koska jokaisessa ilottelussa on ollut eri kukat, ei tämäkään postaus ole poikkeus. Niinpä ajoin Villiviiniin ostamaan ruusuja, jotka Eija myi hieman vastentahtoisesti, sillä tuoreempiakin olisi kylmäkaapissa ollut. Minä halusin kuitenkin juuri nämä. Upeasti auenneet ja ihanan väriset! Sain ne erittäin edullisesti tietenkin.:)

Kiitos ihan kaikille Kukkailotteluun linkittämällä osallistuneille, Instassa kuvia jakaneille, postauksia kommentteja jättäneille tai niistä tykänneille <3 Kukkailottelulinkki on auki vielä tämän pitkän viikonlopun, maanantai-iltaan saakka, tulkaa mukaan! Kukkailotteluun voi osallistua myös Instagramissa tunnisteilla #kukkailottelua @mansikkatilanmailla. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Tästä koneen ääreltä ajattelin siirtyä kohta terassille nauttimaan jälleen kerran auringonpaisteesta ja sitten hämärtyvästä illasta kynttilöitä poltellen. Huomenna suuntaan nuoruuden ystävien kanssa tyttöjen mökkireissulle, paljon onnellista oloa ja naurua siis luvassa. Toivottavasti teilläkin!

Ihanaa kesäviikonloppua!<3

Taina

An InLinkz Link-up

Syysterassin tunnelmaa

Terveiset meidän takaterassin hämystä! Terassi, kuten muukin elämä, keikkuu jossain kesän ja syksyn välimaastossa. Kesäkukkia, tunnelmavaloja, kynttilälyhtyjä...

Alkuviikolla vanhoja valokuvia selatessani totesin, että meidän vanha terassikalusto on lähes 20 vuotta vanha. Olin jo luopumassa niistä, mutta toisaalta, ne ovat edelleen muutamaa pinnaa lukuunottamatta ehjät, ja öljyämällä niistä tulee varmasti jälleen kuin uudet.

Kesäalesta meille muutti terassisohva ja pöytä, joka muuntuu haluttaessa rahiksi. Vaikka Kesähuoneella on meille tärkeä rooli oleskelupaikkana keväästä syksyyn, niin kylläpä tuntuukin hienolta, että terassillakin voi nyt mukavammin viettää aikaa. Ihanaa, että säät suosivat edelleen.<3 Viltti on erittäin edullinen ostos Jyskin uuden myymälän avajaisista Forumista, muutoin uutta on vain eilen Villiviinistä ostamani koristeapila ja heinä. En innostu ollenkaan krysanteemeista, ja nyt tuossa meidän terassilla on vielä liian lämmintäkin niille. Nuupahtaisivat ennen aikojaan. Purppuravaahtera on aleostos rautakaupan puutarhaosostolta, ja se saa nyt hetken olla tuossa terassilla, tarkoitus on istuttaa se lähiaikoina pihalle.

Terassin öljysimme ennen lakkiaisia mustan ja kelonharmaan sekoituksella. Puolet mustaa, puolet harmaata. Kun aiemmin terassi oli öljytty mustalla, antaa kelonharmaa pehmeämmän sävyn terassiin. Silloin toukokuussa öljysin mustalla myös aiemmin puunväriset Nelson Gardenin kasviportaat. Viime viikolla maalasin viime syksynä valamani betonikynttilälyhdyt valkoraidallisiksi, kuten olin alunperin ajatellut tehdäkin. Kaikki ainakaan.;)

Kauniita syyspäiviä!

Taina