Jouluna 2019

Niinpä siinä sitten kävi, etten ehtinyt edes hyvänjouluntoivotuksia postaaamaan ennen joulua. Toivottavasti joulunne on sujunut mukavissa merkeissä ja sydänlämpöisissä tunnelmissa! Me olemme viettäneet joulua erittäin rennosti oman perheen kesken, kuten aika monena vuonna aiemmin. Vaikka sukujouluissa on oma viehätyksensä, en ole kaivannut niitä viime vuosina. Ehkäpä vielä joskus on sukujoulujen aika, jos pojille tulee omaa jälkikasvua...

Yllätin itsenikin täydellisesti ja tein joulupöytiin kattauksen keltaista, kultaa, oranssia, ruskeaa ja vihreää käyttäen. Aika retroa, eikö? Kaikki lähti liikkeelle Marimekon Satula -kuosisesta pellavapöytäliinasta, jonka onnistuin saamaan itselleni Facebook -kirppiksen kautta edullisesti. 

Tämä tapahtui jo marraskuun puolella, enkä oikeastaan miettinyt joulupöytää ennen viime viikkoa. Kävin muistaakseni torstaina hakemassa Florenciasta tilaamaani ovikranssin (männynoksia ja pippuria, tykkään kranssista ihan hulluna, eikä linnulle onneksi tunnu maistuvan pippurit..) ja iskin samalla silmäni valmiiseen kimppuun, joka oli väritykseltään aika tavalla epäjouluinen ja juuri täydellinen uuden pöytäliinan päälle. Lisäksi sain sen vielä lähes ilmaiseksi, sillä kimpun kestosta ei luvattu tällä kertaa takeita. Kimppu on ilokseni ihan yllättävän hyvin kestänyt, jopa ruusuista toinen on vielä ihan nättinä viikko ostotapahtuman jälkeen. 

Aattona käytin pellavanvärisiä lautasliinoja ja eilen, joulupäivänä, vihreitä. Helsingissä taannoin pyöriessäni hypistelin Stockmannilla pellavaisia lautasliinoja, jota olisivat kyllä sopineet tähän kattaukseen täydellisesti. Jätin ne kuitenkin hankkimatta, sillä en vielä tuolloinkaan ajatellut tehdä kattauksesta tippaakaan keltaista.:) Lautasliinarenkaina käytin aiemmin  syksyllä hankkimiani Puisen kuusenkoristeita. 

Sitrusten kuivattaminen on ilmeisesti ollut tämän joulun hitti, johon itse heräsin vasta saatuani  viimeisenä työpäivänä oppilaalta ihanan paketin, johon oli sidottu juuttinaruun kuivattu appelsiininviipale. Ensiksi pilkoin hedelmäkorista löytyneet sitruunat uuniin ja seuraavana päivänä ostin vielä pari appelsiinia tätä tarkoitusta varten. Appelsiinit ja sitruunat löysivät paikkansa paitsi joulupöydästä, myös työpöytäni asetelmasta.

Joulukukkina tuon keittiön kimpun lisäksi on tänä vuonna hyasintteja, vaalea ja tumma jouluruusu, sypressejä (yksi sisällä, toinen etuterassilla), pikkuinen joulumänty sekä ritarinkukkia. Jouluruusuista luin juuri tänään vinkkinä, että joku oli saanut jouluruusun säilymään kevääseen ja ulos istuttamiseen siten, että laittoi kerran viikossa lunta kukan juurelle. Täytyy ehkä kokeilla... 

Kuusen hankkimista pähkäilin varmaan jo marraskuussa, sillä minusta meiltä puuttuu tällä hetkellä kuusenarvoinen paikka. Siis sellainen paikka, jossa kuusi pääsisi oikeuksiinsa ja olisi upeasti näkyvillä. Kävimme kuitenkin lopulta hankkimassa kuusen ja sen paikka on, kuten aiemminkin, miehen työhuoneessa. Jotta kuusi mahtuu sinne olemaan, täytyy nojatuolit siirtää pois vakipaikoiltaan. Istun juuri parhaillaan takan ääressä nojatuolissa tätä postausta kirjoittaen. Onhan kuusi kaunis ja sen tuoksu luo ihanaa tunnelmaa, mutta jostain syystä oma asenteeni on viime vuosina muuttunut siihen suuntaan, ettei kuusikaan ole välttämätön joulutunnelman kannalta. Tämän totesin kaksi vuotta sitten viettäessämme joulua Dubaissa.

Nykyään kun lapset ovat jo isoja ja lahjoja on vain muutama hassu paketti, on lahjojen avaaminen yleensä hetkessä ohi, vaikka teemmekin sen aina vuorotellen, hieman hidastellenkin. Tällä kertaa järjestin miehelle ja pojille  aattoiltana hauskan ohjelmanumeron, kätkin lahjasäkin ja laitoin miesväen lahjasäkkiä etsimään. Facebookin Pakohuonepelaajien ryhmästä  sain tarkat ohjeet ja pelinkulun  ( tämä oli Way Out -pakohuoneiden joululahja) ja tein tarvittavat järjestelyt ennen aattoa. Ennen lahjojen aukaisua poikien ja miehen oli yhdessä ratkaistava useita erilaisia pulmia, jotka ratkaistuaan he löysivät viimeisenä lahjasäkin. Minullakin oli kivaa, kun seurasin perheen miesten yhteistyötä ja kekseliäisyyttä! <3

Hupsis! Tulipa vahingossa turhan pitkä postaus! Jos jaksoit lukea loppuun saakka, niin kiitos siitä.<3 Yritän postailla tiheämmin, ettei ensi kerralla käy samalla tavalla.:) 

Mukavia välipäiviä!

Taina

Kotimaiset klassikkokukat jouluun

Kutsu saatu Kauppapuutarhaliitolta, sisälsi aamupalan ja kukkapaketin kotiin vietäväksi.

Olin tällä viikolla aivan ihanassa ja inspiroivassa tapahtumassa, Kukka-aamiaisella,  Kauppapuutarhaliiton kutsumana. Nimestään huolimatta tällä aamiaisella ei syöty kukkia, vaan aamiaisen lomassa ihasteltiin sisustussuunnittelija, stailisti, Susanna Vennon, tekemiä kukka-asetelmia ja kuultiin monta juttua kukkien kasvattamisesta puutarhoilla. Tapahtuma oli paitsi erittäin mukava, myös opettavainen ja inspiroiva! Ihastuin kovasti Susannan tekemiin kukka-asetelmiin, joten nyt on luvassa läjä jouluisia kukkakuvia. Instassa niitä olen jo joitakin jakanut aiemmin tällä viikolla.

Susanna oli käyttänyt asetelmissaan kotimaisia jouluklassikoita eli joulutähtiä, hyasintteja, tulppaaneja ja ritarinkukkaa. Opin tuolla, että amaryllis on ritarinkukan "sisko"ja on tullut kutsuttua siis ritarinkukkaa väärällä nimellä, se ei onneksi ole kuitenkaan kauhea rikos...Kukkaklassikot oli aseteltu suomalaisiin designklassikoihin: Marimekon Urna-, Ming- ja Flower -maljakoihin ja Koppa -tarjoiluastiaan, Iittalan Vakka -laatikoihin ja Aalto -maljoihin, Artekin Riihitie -ruukkuihin...Ravintola Espa tarjosi upeat puitteet ja maistuvan aamupalan.

Susannan tavoin olen aika tavalla vierastanut joulutähteä, suorastaan toivonut, ettei niitä vain tulisi lahjaksi! Loistoidea joulutähdelle oli mielestäni sen leikkaaminen maljakkoon. Joulutähden maitiaisnesteen tulon saa tyrehtymään käyttämällä leikkuupinnan nopeasti kuuman ja kylmän veden alla. Joulutähdet näyttivät erityisen hyvältä myös isoina, tiiviinä, ryhminä.

Joulutähdestä opin paljon uutta. Tiesittekö, että joulutähden kukat ovat ne pienet, keltaiset, lehtien keskellä. Valkoiset, punaiset, persikkaiset ja trendikkään keltaiset lehdet, joita olen luullut joulutähden terälehdiksi, ovatkin jalostuksen tulos eli värikkäitä lehtiä. Jos joulutähden saa säilymään kesän yli, muuttuu se kuulema jossain vaiheessa kokonaan vihreäksi, kunnes aika on jälleen kypsä vaihtaa lehtien väri jalostuksen ohjaamaan väriin.

Vaikka olen aika herkkä hajusteille ja hajuille, silti pystyn hyvinkin sietämään valkoisia hyasintteja. Olen ihmetellyt, minne niiden tuoksu on kadonnut. Nyt olen tässäkin asiassa viisaampi. Hyasinteissa tuoksu on sitä voimakkaampi, mitä tummempi väri. Jos tykkäät hyasinteista, muttet voi tuoda niitä sisälle edes valkoisena, niin niitä voi laittaa myös terassille tai parvekkeelle. Hyasintit jäätyvät nätisti, kuten kokemukseni mukaan muutkin sipulikukat. Jäätymisen jälkeen ne tosin eivät enää tokene, joten lämpötilan sahaaminen pakkaselta plussalle on ongelmallisempaa kuin paikallaan pyssyttelevä muutama plus- tai pakkasaste. Tämä on siis omaa kokemustani aikaisemmilta jouluilta. 

Kokedama eli sammalpallo on tuttu juttu itselleni ainakin viime tai sitä edelliseltä joululta. Susanna oli laittanut sekä hyasintteja, että pieniä joulutähtiä sammalpallon sisään. Hyvä idea!

Vielä yksi asia, joka ei jostain syystä tunnu juurikaan kukkien ostajia kiinnosta, nimittäin kukkien alkuperä. Kotimaisella kukalla on puolensa. Kotimaisia kukkia ostaessasi voit olla varma eettisestä tuotannosta, jossa käytetään jo paljon uusiutuvaa energiaa ja energiaa säästäviä ratkaisuja. Ilmastovaikutusta pienentää myös lyhyemmät kuljetusmatkat, jolloin voit olla varmempi kukkien kestävyydestäkin. Suomalaista kannattaa suosia!

Eri joulukukkien sekoittaminen keskenään viehätti siinä määrin, että laitoin tapahtumasta saamani valkoiset tulppaanit samaan maljakkoon viime viikolla ostamani valkoisen ritarinkukan kanssa. Siitä tuli minusta varsin mainio yhdistelmä! Olohuoneen pöydälle puolestaan asettelin vielä nupullaan olevan ritarinkukan, jouluruusun ja männynoksia, jotka jäivät aiemmin viikolla yli kranssiaskarteluista. Jos en ennätä postaamaan omista kukistani täällä, niin Instassa ne tulevat varmasti näkymään.

Kukkaisaa joulunaikaa!

Taina

Etäpäivä kotona - Ergonominen työpiste

Kaupallinen yhteistyö Niemen tehtaat Oy kanssa.

Etätyön mahdollisuus on lisääntynyt viime vuosina huimasti. Useimmat työnantajat ovat huomanneet, ettei työn tehokkuus kärsi, ehkäpä jopa päinvastoin, vaikka töitä tehtäisiin kotoa käsin. Moni onkin ilomielin tarttunut mahdollisuuteen tehdä ainakin osan työviikosta kotona. Epäilen, että harvalla on työergonomia kotioloissa kovin tarkkaan mietitty...

Minun miehelläni kuitenkin on! Hän on tehnyt etätöitä jo monen monta vuotta ja nykyään yrittäjänä hänen firmansa sijaitsee myös fyysisesti meillä kotona, työhuoneessa. Istumatyötä pitkään tehneenä monet  istumatyön vaivat, kuten niska-, hartia- ja selkäkivut tai hiirikäden ranteen kipeytyminen, ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi. Ergonomista ja toimivaa ratkaisua kotona työskentelyyn on ahkerasti etsitty ja kokeilujen jälkeen useimmat kokeilut huonoksi todettu. Kirjoitin useampi vuosi sitten miehen ensimmäisistä viritelmistä, jotka hän teki pystyäkseen tekemään töitä seisaaltaan osan päivästä. Kesällä, kun saimme yhteistyön kautta Niemen tehtailta uuden pöydän Kesähuoneeseen, laittoi mies samalla haaveilemansa sähköpöydän tilaukseen. Yhteistyön merkeissä Niemi toimitti työpöydän ilman rahtia.

Pöytä on kyllä hieno ja ennen kaikkea se lisää ergonomiaa rutkasti entiseen verrattuna. Siinä on reilusti pinta-alaa tietokoneelle/koneille ja näppäimistölle, sekä mahdollisille papereille. Pöydässä on neljä muistipaikkaa korkeussäädöille, joten sitä ei tarvitse säätää joka kerta erikseen, kun vaihtaa istuma-asennosta seisoma-asentoon. 

Työpöytä ei ole ainoa, jolla on merkitystä ergonomialle. Hyvä, säädettävä, työtuoli on varmasti yhtä tärkeää istumatyötä tehdessä. Miehelläni on myös kaksi erilaista alustaa, joita hän käyttää seistessään työpöydän ääressä. Toinen on tähän tarkoitukseen valmistettu matto, toisinaan hän vaihtaa jalkojen alla olevan maton aktivointilautaan. Rannekivuista hän on päässyt eroon ergonimisella hiirellä.

Ehkä tuo miehen työpiste ei omaan silmääni ole sisustuksellisesti ihan täydellinen, mutta se johtuu vain siitä, että tekniikka ei sitä useinkaan mielestäni ole. Olen oivaltanut sen, että työkyky ja hyvinvointi on työntekijän tärkein voimavara. Millaisissa olosuhteissa sinä työskentelet kotona?

Taina

HT Collection Fiesta - Sohviksen elämä on nyt yhtä juhlaa

Viikko sitten sain tiedon, että lokakuun puolenvälin paikkeilla tilaamamme HT Collectionin Fiesta on nyt valmis toimitettavaksi. Keskiviikkoiltana sohva sitten viimein saapui, voi sitä ilonpäivää! Olisimme kaivanneet jalkojen kiinnitykseen selkeitä ohjeita, sillä tässä mallissa jalka ruuvataan osittain irrotettavan päällisen päälle. Sitä aikamme pähkäilimme miehen kanssa, emmäkä olisi uskaltaneet jalkoja kiinnittää, jos en sitten olisi saanutkin tarkempia ohjeita Instagramin kautta suoraan HT Collectionin väeltä. Iso kiitos siitä heille!<3 Kun on usemman viikon odottanut uutta sohvaa, allekirjoittaneella olisi ollut todella paljon vaikeuksia odotella yön yli.;)

Tämä Fiesta ei alunperin ollut se sohva, jota olin meille kaavaillut. Mm. kesällä Fiskarsissa istuskelin Como -sohvasta haaveillen, samoin Habitaressa. Aika samantyylisiähän nämä ovat. Comossa olisi ollut mahdollisuus kasvattaa kokonaisuutta myöhemmin, mutta se ei tuntunut meistä todennäköiseltä tarpeelta. Mies tykästyi Fiestaan Lahden Iskussa, josta sohvamme ostimme, ja hyvältähän se tuntui minustakin. Fiesta juhlistaa HT Collectionin 60-vuotista taivalta ja sen hinta on sen vuoksi valmiiksi varsin kilpailukykyinen laatusohvien luokassa. Kangasvaihtoehtoja oli vain neljä, mikä tavallaan helpotti valintaa. Alunperin olin ajatellut rusehtavaa, ehkä vähän mudanväristä, kangasta, mutta koska juuri sellaista ei ollut vaihtoehtona, valinta oli helppo, eli harmaa. Halusin päälliset, jotka ovat ainakin silloin tällöin irroitettavissa pesuun kokonaan, nämä päälliset ovat. Fiestan kankaassa on muuten ihan hirmuisen korkea hankauksenkestoluku, nämä sohvat käyvät kulutuksenkestonsa puolesta julkisiintilohinkin. Sohvaperunaksi muuttuminen on todellinen uhka!

Ihan viimeiseen saakka pähkäilin, kumman Ektorpeista laitan ensimmäisenä kiertoon. Päädyin pienemmästä luopumiseen, vaikka se oli uudempi. Tuossa vanhemmassa ikealaisessa on osittain untuvaa sohvatyynyissä, ja se vuoksi tyynyjä saa pöyhittyä paremmin kuin kokonaan vaahtomuovisia sohvatyynyjä. Vanha sohva ja siihen kuulunut rahi lähtivät Porvooseen. Hakija lupautui ostamaan tämän jäljelle jääneen sohvavanhuksenkin, kunhan aika on kypsä. Minulle se on ollut kypsä viime viikosta saakka...Tuottaa nimittäin tuskaa katsoa kulahtanutta sohvaa uuden sohvan rinnalla! Haaveilen nyt Fiestalle kaveriksi toista Fiestaa, ehkä hieman pienempää mallia. Tämä nyt ostamamme on kolmen hengen sohva.

Kesästä asti etsin meille sohvapöytää, sillä olin kyllästynyt 20 vuotta vanhaan arkkupöytään, jonka sisälmys oli turhaa tavaraa täynnä. Päädyin elokuussa ostamaan Ikeasta tarjotinpöydän, jonka alunperinkin ajattelin väliaikaisratkaisuksi.  Niin kuin kuvista näkyy, sai "wokkipannu" lähdöt odottamaan ensi kesää terassilla. Tilalle hankin viime viikolla pikaisesti Vekeltä metallirunkoisen, mutta puutasoisen pöydän. Tykkään!  Nyt voi vaikka nostaa jalat taas pöydälle, pieni juttu, johon olin kummasti tottunut 20 vuodessa. Uudessa pöydässä on puun lämpöä, mutta riittävästi keveyttä, eikä mahdollisuutta romun säilömiseen. Saman sisustusvimman vallassa vaihdoin vaalean, hailakan, maton varasto hakemaani turkoosin-ruskeasävyiseen. Viimeisessä kuvassa on vielä vaalea matto. Juuri nyt värikkäämpi tuntuu paremmalta. Ehkä vaaleampaa sitten keväämmällä... 

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulukuuta! 

Taina