Näytetään tekstit, joissa on tunniste onni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste onni. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuoden 2019 suosikkihetket



Kuten eilen vähän lupailin, tulee tässä tulee 12 kuvaa, jotka koen itse merkitykselliseksi. Niihin liittyy hetkiä vuoden varrelta, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet sydämeen ja mieleen.

Talvi ja alkuvuosi on itselleni yleensä kituuttamista henkisesti. Kesä tuntuu kaukaiselta, eikä aurinkokaan paistaessaan lämmitä. Ei siis liene ihme, että alkuvuoden kuvakansiot ovat tavallaan täynnä itselleni merkityksettömiä kuvia. Otettu blogia varten tai kuvaamisen ilosta, mutta silti niistä puuttuu tunneside. Ensimmäiset tärkeät kuvat tältä vuodelta ovat hiihtolomareissulta Dubaista. Tämä hotellin  brasilialaisessa ravintolassa vietetty ilta oli ehdottomasti loman huipentuma. Suuri osa työntekijöistä oli ilmeisesti brasilialaisia ja tuolloin vietettiin ymmärtääkseni samoja karkeloita kuin Riossa vuosittain...Henkilökunta ja esiintyjät olivat niin juhlamielellä ja superiloisina tanssahtelivat tarjoillessaan, joten kyllä se ilo väkisinkin tarttuu jopa jäyhään suomalaiseen. Sambaamaan emme kuitenkaan rynnänneet!


Seuraava kuva on pääsiäisen tienoilta, takaterassilta. Olimme pitäneet työparini kanssa yökoulua ja siitä selviäminen on aina yhtä hienoa.;D Oikeasti on aina mukavaa nähdä, kuinka tärkeä kokemus yökoulu lapsille on. Monille kuuluu olleen paras juttu tähän mennessä koulussa.<3 Yökoulusta vapauduttuani ja pääsiäisvapaan koittaessa taisin hieman seota keväästä ja kukkasista (linkki terassin kevät pääsiäiskukkineen -postaukseen) Olihan tuota luntakin meillä vielä pihassa, mutta se ei minua haitannut. Olen muuten istuttanut nyt syksyllä osaan tuosta istutuslaatikosta kukkasipuleita. Kiva nähdä keväällä, mitä sieltä ilmestyy...


Kesän alussa miehen ottama kuva on omista kuvistani sellainen, josta tykkään tosi paljon, vaikka nuo hiukset ovatkin kuvassa vähän sekaisin. Tämä taisi olla profiilikuvana pitkälle syksyyn.  Jostain syystä minulla tulee mieleen tästä kuvasta vanhat Peppi Pitkätossu elokuvat, joku tässä tunnelmassa. Siksi varmaan tämä kuva tuntuu erityisen kivalle. Postaus, jossa kuvaa käytin, on luettavissa täällä.


Kesäkuun lopulla matkasimme miehen kanssa kaksistaan Kroatiaan. Minusta tuli fani kertaheitolla! Toivon, että pääseen Kroatiaan vielä uudestaan. Podgoran rantabulevardin reunalla kukki ihanasti laventelit, ja muistan niitä ihailleeni heti ensi hetkestä lähtien, kun tuonne saavuimme. Saan helposti myös laventelin tuoksun nenääni.



Yläoleva kuva on nopea ja suunnittelematon räpsy. Olin juuri palannut Asuntomessuilta heinäkuussa. Messuilta ajoin kotiin Mustilan puutarhan kautta, enkä tietenkään palannut puutarhalta tyhjin käsin! Join pikaisesti kahvit terassilla ja ryhdyin (kerrankin) heti istutuspuuhiin. Oli aikomus ryhtyä merkitsemään istutukset kirjoihin ja kansiin, vaan se jäi aikomukseksi. Yhtään en muista, mitä istutin, mutta olin vain niin onnellinen kasvunmahdollisuudesta.

Seuraavaan kuvaan liittyy myös vahvasti onnentunne. Jos pitäisi valita yksi onnenhetki tästä vuodesta, se olisi tämä kahvihetki kesän kuumimpana päivänä vanhempieni mökillä Oulujärvellä. Koko päivä oli yhtä huoleton ja aurinkoinen kuin kaikki lapsuuden kesäpäivät olivat. Ihanaa, että sellaisen voi kokea aikuisenakin! 


Sain mieheltä syntymäpäivälahjaksi liput meille kahdelle Isojanoon. Se on vuosittainen, Hartwallin järjestämä, musiikkitapahtuma. Olen käynyt Isojanossa monena vuonna ystävieni kanssa, mutta mies on ollut kanssani tapahtumassa edellisen kerran joskus 90-luvulla Kummeleita katsomassa. Meillä on aika erilainen musiikkimaku, eivätkä hänen lempibändinsä soita Isojanossa.:P Oli häneltä valtava rakkauden osoitus ostaa liput ja lähteä kanssani kuuntelemaan kotimaisia esiintyjiä. Kyllä hän Anssi Kelasta jonkin verran pitääkin, ja Anssin keikkahan oli ihan mahtava. Viihdyimme molemmat tapahtumassa hyvin.


Kyllä minä kotonakin viihdyn, mutta tässähän voisi melkein luulla, että "muu maa mansikka".;D Seuraavaksi kuvaksi olisi voinut valikoitua melkein mikä tahansa syysloman alussa, Helsingissä otettu kuva. Olimme työparini ja ystäväni Tiinan kanssa Helsingissä. Ohjelmaan kuului Michael Bublen konsertin lisäksi mm.  runsaasti kävelyä, paljon naurua ja hyvät yöunet. Ihanat muistot jäi tuosta minilomasta Tiinan kanssa.


Kaksi kotikuvaa, joissa ei kylläkään ole rakkaita ihmisiä, vaan kaksi uutta esinettä, joista olen saanut iloita nyt loppuvuodesta. Ensiksi ostin siskoltani uuden taulun, joka on minusta ihan huikea! Postaus taulusta on luettavissa täältä.

Tilasimme uuden sohvan ennen syyslomaa. Tuolloin kirjoitin yhden omista suosikkipostauksistani, jossa kerroin elämästäni sohviksena. Kuvatkin ovat sieltä vuosien varrelta. Jos postaus on mennyt ohi, pääsee sen lukemaan tuosta linkin kautta. Uusi sohva tuli marraskuun lopulla, postaus siistä on luettavissa täällä.



Viimeinen kuva on parin viikon takaa Helsingistä. Aikani itseni kanssa henkistä painia käytyäni otin itselleni päivän palkatonta ja lähdin saamani kutsun perässä Kukka-aamiaselle. Tapahtuma oli aivan ihana, ja olen iloinen, että lähdin noinkin kalliille aamiaiselle.;))  Aamupalan jälkeen humputtelin koko päivän Helsingissä, kävin mm. Ateneumissa Helene Schjerfbeckin näyttelyssä. Tähän aamuiseen kuvaan liittyy huikaiseva vapauden tunne, sillä olin ihan jossain muualla kuin siellä, missä tavallisesti olen keskiviikkoaamuisin.



Kiitos sinulle lukijani ja kanssakulkijani siitä, että olet siellä lukemassa postauksiani!<3 Toivon sinulle iloa ja onnenhetkiä uuden vuosikymmenen kynnyksen yli astuessasi!🎇

Taina

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Tänään iloitsen...



Liekö häkäisevästi paistaneella auringolla osaa siihen, että tänään on useissa blogeissa (mm. Maria, Krisse ja Tuula...) jaettu onnea ja ilonaiheita? Alunperin oli suunnitellut postaavani tästä unikkohulluudesta, joka minut on vallannut, mutta sitten päätin laajentaa näkökulmaa.:) 




Tänään iloitsen päivistä, jotka pitenevät huimaa vauhtia sekä aamuista, että illoista! En tykkää pimeästä vuodenajasta. En haluaisi sulkea verhoja, saati sytyttää valoja, vaan haluaisin valon tulvivan ikkunoista vaikka kellon ja vuoden ympäri silläkin uhalla, että unet jäisivät vähiin, koska olen niin herkkäuninen. Luonnonvalo on ihanaa!<3  Nyt sitä on jo paljon enemmän kuin kuukausi sitten.





Iloitsen siitä, että valokuvaus on jälleen hieman helpompaa, koska luonnonvaloa on enemmän tarjolla. Miten mukavaa on heittäytyä esimerkiksi kukkien tai luonnon kauneuteen, yrittää vangita kuvaan herkkyys, valo, mikä milloinkin, ja unohtaa kaikki muu kuin kameraan piirtyvä näkymä.



Tänään iloitsen siitä, että tällä erää pahin iltatyörupeama, vanhempien tapaamiset, ovat ohitse. On ollut mukava tavata lasten vanhempia, mutta kyllähän iltoihin veynyvät työpäivät verottaa voimia. Pyöreitä päiviä jaksaa hetkellisesti, mutta nyt odotan tyhjiä iltoja, jolloin voin istua sohvalle neulomaan, seurata telkasta lempisarjoja (vaikkapa Kotoisaa!) tai lähteä pidemmälle lenkille.




Tänään iloitsen keskusteluista, joita kävimme tänään lasten kanssa kiitollisuudesta. Olen vasta alussa tällä positiivisen pedagogiikan tiellä, vahvuuksien opettelussa ja opettamisessa. Tuntuu, että olen sellaisen polun alussa, jonka kulkemista tuskin maltan itse odottaa! Olen innoissani uuden oppmisesta ja omien silmien avautumisesta.




Tänään iloitsen takkatulesta, magnolian oksista maljakossa ja musiikista, jota kuuntelen tätä kirjottaessani... 


Mistä sinä tänään iloitset?:)
Taina

torstai 15. kesäkuuta 2017

Kassikaupalla kukkasia - Kukkailottelua



Täällä yksi onnellinen lomalainen ottaa kaiken irti kesästä ja varsinkin kukkasista! Kun edelliset on nuukahtaneet, on vain päätettävä, että mitä kukkia hakisin, lupiineita, syyrenin oksia, koiranputkia, niittyleinikkejä, kieloja vai kaikkia sekaisin...Kaikkia edellä mainittuja löytyy tällä hetkellä meiltä! 

Tämän viikon Kukkailottelu -kimpussani on syreenin lisäksi myös Prismasta ostettuja pioneita, joita en mitenkään pystynyt ohittamaan. Alle neljä euroa puntti, olisi tehnyt mieli ostaa koko ämpärillinen, mutta tyydyin kahteen punttiin!







Viime viikonlopun Suomi 100 -Kesälounaan jälkeen käyvimme tietenkin pyörimässä hetken aikaa Katin kanssa kaupoilla. Olen koko talven (rymsteerauksesta lähtien) yrittänyt löytää makuuhuoneeseen vaaleasta puusta tehtyä simppeliä naulakkoa sopuhintaan, vaan eipä sellaista mistään löytynyt. Kaikki kotona lojuvat tai kaupoista löytyneet puiset naulakot ovat mallia 80-luku, siis mäntyä, oksia, pyöristettyjä nuppeja... Ei kiitos! Niinpä nappasin Granitilta naulakon matkatuliaiseksi, vaikka on minusta himpun alle 40 aika kova hinta tuosta. Naulakko sopii joka tapauksessa taulun alle mielestäni täydellisesti, ja mikä tärkeintä, siihen saa ripustettua yöksi vaatteita roikkumaan! Aika monta kuukautta tässä menikin, että vaatteet lojuivat joko lehtitelineenä toimivan puisen pullolootan tai lattialle nakatun päiväpeitteen päällä...







Ehkä hiukan epätavallinen paikka kukille, mutta toisaalta miksi ei! Aika ihana voisi olla vaikka eteisessä tuollainen runsas kukkakassi toivottamassa vieraat tervetulluiksi. Tuonne korikassin sisälle voisi hyvin piilottaa maljakon...  Korikassi on ostos Lidlistä pari kesää sitten, ja se on mainio kapistus esim., kun lähden pyöräilemään kukat mielessäni tai menen rannalle.






Kiitos jälleen viime viikon Kukkailotteluun osallistuneille! <3 Tule sinäkin jakamaan iloa ja osallistu alla olevan linkin kautta! Linkki on auki sunnuntai-iltaan saakka. Liitäthän postaukseen linkin tänne Mansikkatilan maille. Kukkailotteluun voit osallistua myös Instagramissa lisäämällä kuviin tunnisteen #kukkailottelua@mansikkatilanmailla. Käydään kommentoimassa kaikkien osallistujien kuvia! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!<3

Jos et vielä ole käynyt osallistumassa Kukkamakuja -kirjan arvontaan, niin vielä ehtii ja täältä pääsee, klik!
Aurinkoista, kukkien kaunistamaa, kesäviikonloppua!
Taina



torstai 4. elokuuta 2016

Sisusteluinspis löytyi kukkakimpusta



Koko kesänä ei oikein ole ollut mielenkiintoa laittaa kotia oikein millään tavalla. Inspis sisusteluun on ollut hukassa, ja jos kipinä puuttuu, niin miksi pitäisikään väkisin yrittää. Nyt kuitenkin viimein tuntuu, että löysin sisäisen kipinän! Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että kävin alkuviikosta ostamassa pitkästä aikaa leikkokukkia Kukka ja Sisustus Neilikasta. Lähdin ulos niin mielettömän kauniin ja suuren puketin kanssa, että kaikki vastaantulijat ihan varmasti huomasivat kukkapakettini...tosin olin varmaan myös aika onnellisen näköinen kukkien kanssa kulkiessani.;) Paketissa oli muutakin kuin nämä kuvissa näkyvät mielettömän isot ruusut, mutta säästän nyt toisen puolen kukista ja kuvista huomiseen Kukkailotteluun.:)



 




Kotiin päästyäni alkoi raivaus ja järjestely. Miten mukavalta se tuntuikaan pitkästä aikaa! Sohvankin siirsin yhdessä teinin kanssa takaisin toista sohvaa vastapäätä, mikä minusta on parempi sijoituspaikka kuin selin keittiöön päin. Näin aseteltuna tila tuntuu jälleen paljon avarammalta, ja siitähän minä tykkään! Rahin päälle hain Kesähuoneesta harmaan taljan ja siinä aiemmin olleen tumman taljan vein Kesähuoneeseen. Talja tuo pehmeyttä ja siinä on samaa kuuramaista värimaailmaa kuin ruusuissa, jotka ostin.








Hangon - Fiskarsin reissulla pysähdyimme mennessä Hyvinkäälle syömään, ja törmäsin siellä vaatekaupan loppuunmyyntiin. Kauppa olikin melkein tyhjäksi myyty, mutta minä iskin heti silmäni suureen, vihertävään, pulloon, joka oli ollut kaupassa somisteena. Pullo lähti mukaani 25 eurolla, olen tällaista etsiskellyt keväästä saakka. Espoossa hypistelin kerran keväällä hieman pienempää kirpputorilla, mutta se oli muistaakseni kalliimpi kuin tämä nyt ostamani. Kun sisustusinspis oli kateissa, ei pullolle löytynyt matkan jälkeen muuta paikkaa, vaan laitoin sen tuohon tasolle ikkunan eteen, nyt siirsin sen sohvan ja takan väliin lattialle. Pulloon voin sitten laittaa myöhemmin käppyräisen oksan tai pienet valot sisälle tai molemmat...




 



Tällaista sisusteluiloa tänne.:) Huomenna jatketaan kukkapaketin toisella puolella ja Kukkailottelulla!


Kivaa perjantainaattoa!
Taina




torstai 30. kesäkuuta 2016

Terkut Italiasta







Auringon paahteiset terveiset Italiasta! Kuten Insta-kuvista on jo näkynytkin, kävimme lomailemassa viikon verran Ischian saarella, Sant´Angelon kylässä. Olin reissussa miehen ja nuorimmaisen kanssa, esikoinen oli kotimiehenä...Hieman etukäteen jännitin tuota yhtälöä, mutta kaikesta päätellen mitään mega-bileitä täällä ei ole vietetty juhannuksesta huolimatta.:)




Reippaat 700 kuvaa siirsin juuri kameralta. Kunhan ehdin hieman pureskella näkemääni, on luvassa varmasti jokunen postaus Italian maisemista. Tällä reissulla toteutui hieman yllättäin haaveeni päästä Amalfi rannikolle, se nyt ainakin on päällimmäisenä mielessä. Vietimme myös päivän Caprin saarella, ihan mielettömän hienoja paikkoja kaikki!






Kukkailottelua ei ole tänä viikonloppuna luvassa, mutta tuonne Keskikesän Kukkailotteluun voit edelleen linkata postauksia! Kävin itse heti kotiin päästyäni leikkaamassa pihalta pioneja maljakoihin.:) Vaikka lomalla on kivaa, niin kyllä koti on paras paikka.<3

Taina


lauantai 28. toukokuuta 2016

Onni löytyy läheltä



Kivemman blogin Listahaaste on uudistunut. Nyt kirjoitellaan annetusta aiheesta, vähän kuin ainekirjoitusta ennen muinoin.;) Kivemman blogin Mintulla oli aiemmin englanninkielisessä blogissaan kuukausihaaste, jossa oli muutamia vaihtoehtoisia otsikoita. Mulla on ollut ikävä niitä haasteita.<3 Toisinaan tuli kirjoitettua omasta mielestä kivoja juttuja. Jos kiinnostaa, niin voit käydä lukemassa vaikkapa, mitkä olivat Elämäni aakkoset, Mitä mummoni on minulle opettanut tai Kesän toivelista parin vuoden takaa. Uuteen listahaasteeseen on vielä muutama päivä aikaa osallistua, tulkaa ihmeessä mukaan!






Halusin ehdottomasti kirjoittaa Elämän onnellisista hetkistä, joka on haasteen aihe nyt toukokuussa. Kun ajattelee onnea, tulee mieleen luonnollisesti tietyt suuremmat etapit elämän varrelta: koulun päättyminen, opiskelemaan pääsy, hääpäivä, lasten syntymät ja vakituisen työn saanti. 

Jos koko ajan hakisi vain tuon tason juttuja ollakseen onnellinen, niin täytyisi vaihtaa miestä ja työpaikkaa useammin tai ryhtyä suurperheen äidiksi.;) Iän myötä sitä on alkanut ajatella hieman toisella tavalla, löytää helpommin onnenhetkiä ihan pienistäkin asioista. Ehkäpä nuoruuteen pitääkin kuulua tietty tyytymättömyys asioiden tiloihin, muutenhan ei tapahtuisi juuri kehitystäkään?


 



Onnellisuus on mielestäni tyytyväisyyttä siihen, miten asiat ovat. Se voi olla vaikka ajatus, että kylläpä mulla kävi silloin onni, kun vuosia sitten tapasin tuon mieheni. Se on iloa siitä, että lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Se on myös arkisia työpäiviä, kun lapset koskettavat luovuudellaan, hauskuudellaan tai viisaudellaan. Tai kun istahdan välitunnilla sohvalle, ja työkaveri keksii hieroa jumittavia hartioita tai toinen kertoo hauskan jutun. Se on kevätjuhlan tunnelma, kun laulamme Haloo Helsingin Kuussa tuulee, ja tyttö vieressäni käskee ottaa kädestä kiinni, koska laulussa sanotaan niin. Onnellisuus on myös niissä hetkissä, kun katsoo vaikka kaunista kukkaa tai rikkaruohoja kitkiessä vilkaiseekin ylöpäin ja voisi jäädä siihen omenapuun alle vaikka asumaan.:)




Nautitaan elämän pienistä onnenhetkistä!<3

Taina

p.s: Myös Kukkailottelu voi tuoda sekä osallistujille että lukijoille iloa ja onnea!:)