Tänään iloitsen...

Liekö häkäisevästi paistaneella auringolla osaa siihen, että tänään on useissa blogeissa (mm. Maria, Krisse ja Tuula...) jaettu onnea ja ilonaiheita? Alunperin oli suunnitellut postaavani tästä unikkohulluudesta, joka minut on vallannut, mutta sitten päätin laajentaa näkökulmaa.:) 

Tänään iloitsen päivistä, jotka pitenevät huimaa vauhtia sekä aamuista, että illoista! En tykkää pimeästä vuodenajasta. En haluaisi sulkea verhoja, saati sytyttää valoja, vaan haluaisin valon tulvivan ikkunoista vaikka kellon ja vuoden ympäri silläkin uhalla, että unet jäisivät vähiin, koska olen niin herkkäuninen. Luonnonvalo on ihanaa!<3  Nyt sitä on jo paljon enemmän kuin kuukausi sitten.

Iloitsen siitä, että valokuvaus on jälleen hieman helpompaa, koska luonnonvaloa on enemmän tarjolla. Miten mukavaa on heittäytyä esimerkiksi kukkien tai luonnon kauneuteen, yrittää vangita kuvaan herkkyys, valo, mikä milloinkin, ja unohtaa kaikki muu kuin kameraan piirtyvä näkymä.

Tänään iloitsen siitä, että tällä erää pahin iltatyörupeama, vanhempien tapaamiset, ovat ohitse. On ollut mukava tavata lasten vanhempia, mutta kyllähän iltoihin veynyvät työpäivät verottaa voimia. Pyöreitä päiviä jaksaa hetkellisesti, mutta nyt odotan tyhjiä iltoja, jolloin voin istua sohvalle neulomaan, seurata telkasta lempisarjoja (vaikkapa Kotoisaa!) tai lähteä pidemmälle lenkille.

Tänään iloitsen keskusteluista, joita kävimme tänään lasten kanssa kiitollisuudesta. Olen vasta alussa tällä positiivisen pedagogiikan tiellä, vahvuuksien opettelussa ja opettamisessa. Tuntuu, että olen sellaisen polun alussa, jonka kulkemista tuskin maltan itse odottaa! Olen innoissani uuden oppmisesta ja omien silmien avautumisesta.

Tänään iloitsen takkatulesta, magnolian oksista maljakossa ja musiikista, jota kuuntelen tätä kirjottaessani... 

Mistä sinä tänään iloitset?:)

Taina