10 kysymystä ja vastausta -haaste

Sain tämän kivan haasteen pari viikkoa sitten Päijät-Blogien "äidiltä", upealta ja tarmokkaalta Johannalta. Kiitos Johanna!<3 Jostain jännästä syystä ei ole oikein huvittanut istua koneen ääressä enempää kuin on ollut pakko...Siksi viive haasteeseen tarttumisessa.

1. Millainen oli lapsuuden kotisi?

Tämä on minulle vaikea kysymys, ellei jopa mahdoton, jos puhutaan kodista fyysisenä paikkana, sillä varsinkin varhaislapsuuteeni liittyy paljon muuttamista. Ensimmäinen koti, josta minulla on enemmän muistoja ja mielikuvia, sijaitsi Kajaanissa kerrostalossa. 

Jos koti taas tarkoittaa niitä ihmisiä, joiden kanssa jaettu samat osoitteet aikuisuuteen saakka, osittain samat muistot ja kokemukset, niin kotiini kuului varhaislapsuudessa opettajavanhempieni lisäksi isoveljeni ja pikkuveljeni. Olessani kymmenen, muutimme tänne Nastolaan, ja sain vielä pikkusiskon sekä pikkuveljen, joka on minua 16 vuotta nuorempi. Lapsuuden kotini oli siis ainakin hyvin äänekäs ja onnellinen, vaikka seinät ympärillä vaihtuivat.

2. Mitä harrastit lapsena?

Kajaanissa tanhusin (olen aina tykännyt kaikesta tanssimisesta), taisimme kerran esiintyä jopa Mauno Koivistolle, jos en nyt ihan väärin muista! Kävin myös usempana vuonna pianotunneilla pikkuveljeni kanssa. Hän edistyi, ja minä aloitin aina Aaronin Pianokoulun alusta.;D Aika paljon harrastimme veljeni kanssa liikuntaa kahdestaan. Kun asuimme rakennusaikana koulun kentän vieressä, taisin asua talvi-illat jäällä luistelemassa. Uuden kotimme lähellä oli urheilukeskus, ja siellä kävimme yhdessä juoksemassa, hyppimässä pituutta jne..

Ajanhammas purrut melkein 40 vuotta vanhaan kuvaa.
Minä olen eturivissä se, jolla on huivi.

80-luvulla maailma oli vielä aika tavalla erilainen. Jos johonkin harrastukseen halusi, piti sinne itse osata kulkea ja meidän perheessä harrastuksen piti mieluiten olla myös halpa tai ilmainen. Olinkin veljeni kanssa kirjaston suurkuluttaja ihan pienestä pitäen eli lukeminen on ollut yksi rakkaimpia harrastuksia lapsuudessani.

3. Kaunein kukka?

Tämäkin on mahdoton kysymys minulle! Kaikille kukille on paikkansa ja aikansa. Juuri tähän vuodenaikaan, pääsiäisen lähestyessä, olen ihan hullaantunut narsisseihin! Niitäkin on olemassa vaikka minkälaisia.<3

4. Mikä elementti (vesi, tuli, maa, ilma) kuvastaaa sinua eniten?

Tein kaksi testiä ja sain kaksi eri tulosta.:) Ensimmäisen testin mukaan olen vesi, toisen testin mukaan maa. Ehkä olen sitten vesiraja.;))) Ensimmäisen testin tuloksista pomppasi omaan silmääni sana seurallinen. Kyllä, kaipaan aika pian ihmisiä ympärilleni, vaikka viihdyn hyvin myös itsekseni. Juuri viikonloppuna iski ihan kamala ikävä, kun tajusin, että emme luultavasti pääse päättämään tätä kouluvuotta yhdessä ihanien työkavereideni kanssa. 

Jälkimmäisen testin tuloksen allekirjoitan täysin. Tykkään kävellä metsässä ja rakastan luontoa. Olen rauhallinen ja ystävällinen, enkä  seurallisuudesta huolimatta erityisemmin nauti huomion keskipisteenä olosta.

5. Oletko optimisti vai pessimisti?

Luonteeni on aika huoleton. Uskon, että asiat järjestyvät. En osaa olla pitkävihainen, yleensä unohdan ikävät asiat melko nopeasti. Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen ja taidan olla välillä vähän sinisilmäinen. 

6. Oletko aamu- vai iltavirkku?

Tarvittaessa pystyn olemaan molempia, mutta olen kyllä enemmän aamuihminen. Herääminen on minulle yleensä helppoa ja minulla on myös tarkka sisäinen kello, joka yleensä herättää minut ennen kellonsoittoa. Toisinaan saan kauhean energiapiikin illalla, yleensä käytän sen piikin siivoamiseen, sillä tykkään, että tavarat on paikoillaan. Mieheni mielestä myös nukahdan raivostuttavan nopeasti, tyyliin muutamassa sekunnissa.:)

7. Unelmamatka?

Toissakesäinen 20-vuotishäämatkamme Seychelleille oli sellainen (postaus ja toinen).<3 Maailmassa olisi lukematon määrä paikkoja, joissa haluaisin käydä. Juuri nyt haaveilen vain tämän perhanan viruksen häviämisestä ja toivon, että pääsemme kesällä vanhempieni mökille heitä tapaamaan!

8. Milloin viimeksi ostit jotain itsellesi, mitä se oli?

Kukkia ostan ihan joka viikko! No, ehkä en kesällä, mutta muuten. Tein viime toissa (!) viikolla parikin ostosta Sokoksen 3+1 -päiviltä ja odottelen malttamattomana paketteja. Toisessa paketissa on mm. uusi kevättakki, jota toivon ehtiväni käyttää ennen kesän tuloa...Tilasin myös uuden ripsarin, yhden puseron ja pari Marimekon astiaa...Osaan kyllä hemmotella itseäni.

Yritän ostaa käytettyä, jos suinkin mahdollista! Kotimainen ja paikallinen, vaikka vähän kalliimpi, on aina parempi valinta kuin kaukomaista tullut halpatyövoimalla teetetty. 

9. Lempikaupunkisi kotimaassa?

Lahti tietenkin! Tämä on sopivankokoinen, ei liian pieni (esim. Hämeenlinna opiskeluaikana tuntui ahdistavan pieneltä), muttei liian suurikaan. Luonto on meillä joka puolella ja täällä on monella tapaa hyvä elää. Lahden kesämatkailukohteista kirjoittelin toissa kesänä ja Lahden ympäristökuntien mielenkiintoisista paikoista ja tapahtumista, koostin kirjoituksen viime kesänä.

10. Kolme elämäsi kauneinta asiaa?
Ne kaikki löytyvät nyt täältä saman katon alta, eli mies ja pojat.<3 

Tämän hyvänmielenhaasteen lähetän eteenpäin. Kotonasi. Annukka, Arjen Helmiä Krisse ja Versoja Vaahteramäeltä Riina, olkaa hyvät!<3

Taina

Sohviksen elämää

Uudet sohvat ovat pyörineet mielessä ainakin vuoden verran, sillä nykyisten sohvien ulkomuoto alkaa olla sellainen, että silmiin sattuu. Vaikka perheemme Ektorpit ovat olleet monin verroin paremmat kuin ikinä uskalsin toivoa, alkaa niissä väistämättä näkyä sohvalla vietettyjen tuntien määrä. Viime viikolla kävin miehen kanssa laittamassa sohvatilauksen menemään. Koska kyseessä on iso ja hintava ostos vain muutaman koeistumisen perusteella, hankimme nyt aluksi vain yhden uuden sohvan ja vain toinen Ektorpeista on lähdössä uuden sohvan tieltä kiertoon. Sohvapähkäily sai minut muistelemaan sohvia 70-luvun lapsuudesta tähän viimeisimpään omaan kotiin. Tämä on postaus elämäni sohvista ja postaus sisältää myös joitakin muistoja sohvilla vietettyihin ikimuistoisiin hetkiin liittyen.

Ensimmäinen sohva lapsuuden kodissani oli isäni itse tekemä, ja äitini päällystämä, keltainen kulmasohva. Isä oli löytänyt ohjeen lehdestä ja sen avulla nikkaroinut lastulevystä sohvarungon. Vaahtomuovit oli ostettu mittojen mukaan ja äitini mummoni ompeli niiden päälle ruskeakukalliset päälliset 70-luvun tyyliin. Tämä kaikki tapahtui vuoden -74 tienoilla. Epäilen, että ennen tuota sohvaa, sohvalla ei vietetty aikaa ollenkaan, koska sellaista ei kai ollut. Vanhemmillani saattoi muutenkin olla kiire juosta vilkaan isoveljeni perässä... Joka tapauksessa isän rakentama sohva oli ehkä paras paikka rakentaa maja! Elävästi mieleeni on jääneet leikit kuutiomaisten sohvatyynyjen seassa. Suuria urheilukisoja katseltiin tuolloin isän kanssa yhdessä mustavalkotelevisiosta. Lauantaisin vanhempani käärivät matot rullalle ja tanssivat lauantaitanssien mukana.:)

Muutimme 70-luvun lopussa kerrostalokodista paritalon puolikkaaseen, ja sinne vanhempani ostivat mustat nahkasohvat. Muistan olleeni mukana kalusteostoksilla. Näihin mustiin nahkasohviin ei liity ollenkaan niin hauskoja muistoja kuin edelliseen kulmasohvaan. Muistan kuitenkin katselleeni televisiosta jännittäviäkin ohjelmia yhdessä äidin kanssa. Ei silloin mitään torkkupeittoja ollut, vaan jokainen toi oman peiton sohvalle tullessaan, varsinkin, jos katselimme televisiota myöhään. Muistatteko vielä, kuinka aikaisin tv -ohjelmat ennen loppuivat? Asuntoomme kuului myös kellarissa oleva iso tila, jonne kulmasohva muistaakseni muutossa kannettiin. 

Kuvassa istumme veljieni ja vastasyntyneen siskoni kanssa mustalla nahkasohvalla.

Joitakin vuosia myöhemmin vanha sohvakalusto päällytettiin uudelleen. Tällä kertaa verhoilu oli tehty harmaalla kankaalla, ehkä jonkinlaista samettia...Kuten kuvasta näkyy kalusto oli lapsuudenkodissani käytössä vielä vuonna -92, vaikka sen rinnalle oli hankittu väljentyneisiin neliöihin toinen kalusto.

80-luvun loppupuolella olohuoneen sohvakalusto vaihtui vaaleanpunaiseen nahkakalustoon. Se kalusto ei oikein koskaan ollut mieleeni. Taisin sitä paitsi olla jo valmiina lentämään maailmalle. Vaikka viimeisen vuoden aikana olen ihaillut ruskeanahkaisia sohvia, en usko, että ihan heti päätyisin ostamaan nahkasohvaa, mikä johtuu osittain siitä, etten noista nahkaisista ole erityisesti tykännyt edes lapsuudessa ja nuoruudessa.

Ensimmäiset omat sohvat ostin Askosta. Ne olivat 90-luvun alkupuolen tyyliin kukertavan värittömät. Muistelen, että sohvat olivat aika hinnakkaat. Ei ollut Ikeasta vielä tietokaan...Kissat tykkäsivät pentuina vetää itseään sohvan alareunaa pitkin. Arvaahan sen, mitä kankaalle käy sellaisessa. Ikimuistoisimmat television katselumuistot noilta vuosilta liittyvät MM -jääkiekkoon, erityisesti ensimmäiseen maailman mestaruuteen vuonna -95.

90-luvun loppupuolella sininen alkoi jyllätä sisustuksessa. Sain päähäni vaihtaa nuo suht´laadukkaat, mutta niin tylsän väriset sohvat sinivalkoraidallisiin halpissohviin. Virhe. Kangas näytti vain hetken hyvältä. Noissa sohvissa ei varmatikaan tullut edes otettua yhtiäkään nokosia, sillä niiden käsinojan ja istuinosan kulma oli niin jyrkkä ja korkea. Minusta parhaat tirsat saa sohvalla.

Nuo halpissohvat muistan myyneeni jo hyvissä ajoin ennen uusien sohvien saapumista ehkä vuosi siitä, kun muutimme omaan rivitaloasuntoon. Joitakin viikkoja sitten istuskelimme vain patjojen päällä, kun sohvat viipyivät. Vuosi oli -99 ja sohvien väri edelleen sininen. Nämä sohvat hankittiin Vepsäläiseltä, merkkiä en muista, mutta niissä oli irrotettavat päälliset istuintyynyissä ja selkänojissa, ja ne olivat laadultaan parhaat sohvat, mitä meillä on koskaan ollut. 
Nukuimme vuorotellen öitä sohvalla esikoinen rinnan päällä hänen ollessaan ihan pieni vauva. Siinä uni tuntui tulevan parhaiten. Puklut oli helppo pestä, kun päälliset pystyi heittämään pesukoneeseen. Kuten kuvasta näkyy, uni saattoi yllättää esikoisen sohvalla vielä isompanakin. Sohvat ovat edelleen käytössä veljelläni ja ymmärtääkseni ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa.

Tähän nykyiseen kotiin muuttaessamme hankimme Iskun omaa mallistoa olevan ison sohvan olohuoneeseen, ja kolmenistuttavan Ektorpin työhuoneeseen.  Iso sohva oli toki hyvä, kun perheemme tulivat vierailulle, mutta muutoin se olikin epäkodikas möhkäle.

Sinänsä sohva maksoi varmaan itsensä takaisin niinä ensimmäisinä vuosina, kun mies jatkoi opiskelujaan, ja teki sen sohvannurkasta käsin, tietokoneella istuen. Vuoden 2006 Euroviisuja katselimme tuolta sohvalta ja tunnelma oli kuin aikoinaan ensimmäistä kertaa MM -kultaa voitettaessa, epäuskoinen!

Koska meistä kukaan ei oikein tykännyt istuskella tuolla isolla sohvalla, kannettiin Ektorp olohuoneen puolelle. Työhuoneeseen hankin Huuto.netin kautta Askon vuodesohvan. Tässä kohtaa mielessäni oli jo isosta sohvasta luopuminen ja lopulta myinkin sen  eteenpäin Torin kautta. Vuodesohvalle toimi varasänkynä, kun vieraita oli yön yli. Nykyään yövieraat ovat niin harvinaisia, ettei heidän vuokseen kannata pitää kokonaista sohvaa...

Ektorpille hankin vielä kaveriksi toisen samanlaisen, mutta pienemmän, senkin Torin kautta. Vuodesohvasta luovuttiin pari vuotta sitten, mutta näillä Ektorpeilla on siis ikää jo 15 ja viisi vuotta. Ehkä rakkaimmat muistot näihin Ektorpeihin liittyvät vuodentakaisiin ylppäreihin ja rippijuhliin, kun talo oli täynnä sukulaisia ja rakkaimpia ystäviä.<3

Olipa hauska tehdä aikamatka vanhoille sohville! Odotan kyllä jo malttamattomana uuden sohvan saapumista...

Millaisia sohvamuistoja sinulla on? 

Taina