sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Sohviksen elämää



Uudet sohvat ovat pyörineet mielessä ainakin vuoden verran, sillä nykyisten sohvien ulkomuoto alkaa olla sellainen, että silmiin sattuu. Vaikka perheemme Ektorpit ovat olleet monin verroin paremmat kuin ikinä uskalsin toivoa, alkaa niissä väistämättä näkyä sohvalla vietettyjen tuntien määrä. Viime viikolla kävin miehen kanssa laittamassa sohvatilauksen menemään. Koska kyseessä on iso ja hintava ostos vain muutaman koeistumisen perusteella, hankimme nyt aluksi vain yhden uuden sohvan ja vain toinen Ektorpeista on lähdössä uuden sohvan tieltä kiertoon. Sohvapähkäily sai minut muistelemaan sohvia 70-luvun lapsuudesta tähän viimeisimpään omaan kotiin. Tämä on postaus elämäni sohvista ja postaus sisältää myös joitakin muistoja sohvilla vietettyihin ikimuistoisiin hetkiin liittyen.


Ensimmäinen sohva lapsuuden kodissani oli isäni itse tekemä, ja äitini päällystämä, keltainen kulmasohva. Isä oli löytänyt ohjeen lehdestä ja sen avulla nikkaroinut lastulevystä sohvarungon. Vaahtomuovit oli ostettu mittojen mukaan ja äitini mummoni ompeli niiden päälle ruskeakukalliset päälliset 70-luvun tyyliin. Tämä kaikki tapahtui vuoden -74 tienoilla. Epäilen, että ennen tuota sohvaa, sohvalla ei vietetty aikaa ollenkaan, koska sellaista ei kai ollut. Vanhemmillani saattoi muutenkin olla kiire juosta vilkaan isoveljeni perässä... Joka tapauksessa isän rakentama sohva oli ehkä paras paikka rakentaa maja! Elävästi mieleeni on jääneet leikit kuutiomaisten sohvatyynyjen seassa. Suuria urheilukisoja katseltiin tuolloin isän kanssa yhdessä mustavalkotelevisiosta. Lauantaisin vanhempani käärivät matot rullalle ja tanssivat lauantaitanssien mukana.:)

Muutimme 70-luvun lopussa kerrostalokodista paritalon puolikkaaseen, ja sinne vanhempani ostivat mustat nahkasohvat. Muistan olleeni mukana kalusteostoksilla. Näihin mustiin nahkasohviin ei liity ollenkaan niin hauskoja muistoja kuin edelliseen kulmasohvaan. Muistan kuitenkin katselleeni televisiosta jännittäviäkin ohjelmia yhdessä äidin kanssa. Ei silloin mitään torkkupeittoja ollut, vaan jokainen toi oman peiton sohvalle tullessaan, varsinkin, jos katselimme televisiota myöhään. Muistatteko vielä, kuinka aikaisin tv -ohjelmat ennen loppuivat? Asuntoomme kuului myös kellarissa oleva iso tila, jonne kulmasohva muistaakseni muutossa kannettiin. 


Kuvassa istumme veljieni ja vastasyntyneen siskoni kanssa mustalla nahkasohvalla.

Joitakin vuosia myöhemmin vanha sohvakalusto päällytettiin uudelleen. Tällä kertaa verhoilu oli tehty harmaalla kankaalla, ehkä jonkinlaista samettia...Kuten kuvasta näkyy kalusto oli lapsuudenkodissani käytössä vielä vuonna -92, vaikka sen rinnalle oli hankittu väljentyneisiin neliöihin toinen kalusto.



80-luvun loppupuolella olohuoneen sohvakalusto vaihtui vaaleanpunaiseen nahkakalustoon. Se kalusto ei oikein koskaan ollut mieleeni. Taisin sitä paitsi olla jo valmiina lentämään maailmalle. Vaikka viimeisen vuoden aikana olen ihaillut ruskeanahkaisia sohvia, en usko, että ihan heti päätyisin ostamaan nahkasohvaa, mikä johtuu osittain siitä, etten noista nahkaisista ole erityisesti tykännyt edes lapsuudessa ja nuoruudessa.


Ensimmäiset omat sohvat ostin Askosta. Ne olivat 90-luvun alkupuolen tyyliin kukertavan värittömät. Muistelen, että sohvat olivat aika hinnakkaat. Ei ollut Ikeasta vielä tietokaan...Kissat tykkäsivät pentuina vetää itseään sohvan alareunaa pitkin. Arvaahan sen, mitä kankaalle käy sellaisessa. Ikimuistoisimmat television katselumuistot noilta vuosilta liittyvät MM -jääkiekkoon, erityisesti ensimmäiseen maailman mestaruuteen vuonna -95.


90-luvun loppupuolella sininen alkoi jyllätä sisustuksessa. Sain päähäni vaihtaa nuo suht´laadukkaat, mutta niin tylsän väriset sohvat sinivalkoraidallisiin halpissohviin. Virhe. Kangas näytti vain hetken hyvältä. Noissa sohvissa ei varmatikaan tullut edes otettua yhtiäkään nokosia, sillä niiden käsinojan ja istuinosan kulma oli niin jyrkkä ja korkea. Minusta parhaat tirsat saa sohvalla.


Nuo halpissohvat muistan myyneeni jo hyvissä ajoin ennen uusien sohvien saapumista ehkä vuosi siitä, kun muutimme omaan rivitaloasuntoon. Joitakin viikkoja sitten istuskelimme vain patjojen päällä, kun sohvat viipyivät. Vuosi oli -99 ja sohvien väri edelleen sininen. Nämä sohvat hankittiin Vepsäläiseltä, merkkiä en muista, mutta niissä oli irrotettavat päälliset istuintyynyissä ja selkänojissa, ja ne olivat laadultaan parhaat sohvat, mitä meillä on koskaan ollut. 
Nukuimme vuorotellen öitä sohvalla esikoinen rinnan päällä hänen ollessaan ihan pieni vauva. Siinä uni tuntui tulevan parhaiten. Puklut oli helppo pestä, kun päälliset pystyi heittämään pesukoneeseen. Kuten kuvasta näkyy, uni saattoi yllättää esikoisen sohvalla vielä isompanakin. Sohvat ovat edelleen käytössä veljelläni ja ymmärtääkseni ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa.


Tähän nykyiseen kotiin muuttaessamme hankimme Iskun omaa mallistoa olevan ison sohvan olohuoneeseen, ja kolmenistuttavan Ektorpin työhuoneeseen.  Iso sohva oli toki hyvä, kun perheemme tulivat vierailulle, mutta muutoin se olikin epäkodikas möhkäle.

Sinänsä sohva maksoi varmaan itsensä takaisin niinä ensimmäisinä vuosina, kun mies jatkoi opiskelujaan, ja teki sen sohvannurkasta käsin, tietokoneella istuen. Vuoden 2006 Euroviisuja katselimme tuolta sohvalta ja tunnelma oli kuin aikoinaan ensimmäistä kertaa MM -kultaa voitettaessa, epäuskoinen!



Koska meistä kukaan ei oikein tykännyt istuskella tuolla isolla sohvalla, kannettiin Ektorp olohuoneen puolelle. Työhuoneeseen hankin Huuto.netin kautta Askon vuodesohvan. Tässä kohtaa mielessäni oli jo isosta sohvasta luopuminen ja lopulta myinkin sen  eteenpäin Torin kautta. Vuodesohvalle toimi varasänkynä, kun vieraita oli yön yli. Nykyään yövieraat ovat niin harvinaisia, ettei heidän vuokseen kannata pitää kokonaista sohvaa...

Ektorpille hankin vielä kaveriksi toisen samanlaisen, mutta pienemmän, senkin Torin kautta. Vuodesohvasta luovuttiin pari vuotta sitten, mutta näillä Ektorpeilla on siis ikää jo 15 ja viisi vuotta. Ehkä rakkaimmat muistot näihin Ektorpeihin liittyvät vuodentakaisiin ylppäreihin ja rippijuhliin, kun talo oli täynnä sukulaisia ja rakkaimpia ystäviä.<3



Olipa hauska tehdä aikamatka vanhoille sohville! Odotan kyllä jo malttamattomana uuden sohvan saapumista...
Millaisia sohvamuistoja sinulla on? 

Taina


14 kommenttia:

  1. Voi miten ihana sohvamuistelu! Sohva on kuitenkin keskeinen osa yhteistä ajanviettoa. Kumpusi mieleen ensimmäinen oma sohva, en muista mistä ostetettu, mutta oli hyvä ja laadukas ja muistan, että maksoi hurjat 3000 mk! Ja nyt en muista minne se sitten päätyi meiltä...
    Ja lapsuuden sohva erillisine tuoleineen oli punaista pehmeää nahkaa, jonka kissa sitten viimeisteli 70-l. lopulla... Ja pitää todeta, että juurikin ne 80-l. sohvat ei jotenkin olleet yhtä mukavia istua. Nahkasohvia on pidetty arvossa ja pidetään, mutta en ole niitä itselleni halunnut ja huomasin poikani kiteyttävän asian hyvin "talvella viileät ja kesällä niihin liimautuu kiinni".
    Mutta nykypäivään, onnittelut uudesta sohvasta!! Me on tässä pidetty pitkää harkinta-aikaa (parisen vuotta) sohvan hankkimisen kanssa, mutta ei riitä into kiertelyyn (ja aina on rahallekin muita vaihtoehtoja ollut). Meidän sohva on 18 vuotta vanha, ihana köllötellä, Askosta, laadukas ollut. Alunperin keltainen (!), mutta nyt jo 11 v ollut ruskea. Teetimme silloin uudet päälliset Askossa. Mutta vaikka runko on jees, tyynyt on lysyssä...
    Nyt juuri, kun elämme parisen viikkoa välitilassa, kun poika muuttaa asunnosta toiseen ja hänen, opiskelijan, sohva on meidän olohuoneessa, niin hei eiköhän meidän todella pitäisi sohva vaihtaa! Pojan sohva on aikas kiva. Hänen divaanisohvansa on hankittu Jyskistä ja ei ollut kauhean kallis. Reilun vuoden käytön jälkeen näyttää pakasta vedetyltä.
    Jään siis mielenkiinnolla odottamaan millainen teidän uusi sohva on, ja inspiroitumaan siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna!<3 Ihana saada tällaista palautetta, sillä innostuin kauheasti aiheesta, ja kun kirjoittelin tätä pitkin viikkoa, aloin jo epäillä postauksen kiinnostavuutta! Kiva kun kerrot omista sohvamuistoistasi myös! Mulla oli noista nahkasohvista just tuollainen olo, että toisinaan hiostavat, toisinaan kylmät, mutta aloin siinäkin asiassa epäillä omia muistikuviani.:D
      Näiden Ektporpien myötä on tullut todettua, että edullinen ei aina ole huono vaihtoehto. Meillä on muuten vanhempieni saunamökissä mummoni peruja Jyskin divaanisohva, ja mummokin kuoli jo vuosia sitten, ja silti sohva on hyvässä kuosissa. Tykkään siitä muuten eniten kaikista mökin sohvista, joista yksi on Bonanza -sohva, jonka nahkaiset tyynyt eivät pysy paikoillaan, ja toinen on perinteinen pinnasohva, hyvä nokosiin, ei istumiseen.;D

      Olisi kiva, jos voisin säästää muuten tuon toisen Ektorpin meidän esikoiselle, jonka muutto tulee ajankohtaiseksi aikaisintaan ensi syksynä. Eipä ole kuitenkaan paikkaa, joten paras myydä sohva pois jaloista pyörimästä.:)
      Tuskin maltan odottaa, että saamme uuden sohvan kotiin! Mulla on vai pienoinen epäilys, että en kestä katsella vanhaa Ektorpia uuden sohvan rinnalla...;)))

      Poista
  2. Olipa hauska aikamatka! Minun lapsuuteeni ja nuoruuteeni eivät sohvat kuuluneet lainkaan lukuunottamatta talon toisessa päässä asuneiden isovanhempien puusohvaa ja taisi heillä jonkinlainen sohvakin olla. Mamman kanssa oli perinne katsoa yhdessä Vaahteramäen Eemeliä muistaakseni torstaisin. Hän teki aina pinaattikeittoa, jota söimme yhdessä.
    Opiskeluaikoina sohvana toimi jossakin vaiheessa puusohva ja olipa meillä esikoisen syntyessä pikkukotimme keittiössä kukallinen sohva, jonka olin polttaa kynttilän tiputtua hyllyltä. Iso ammottava reikä oli kurja juttu.
    Lapsuudenkodin sohvattomuus on kaiketi vaikuttanut sohvasuhteeseeni. Maalaistalossa ei sohvalle juurikaan olisi ollut käyttöä, kun joutoaika oli harvinaista.
    Tähän kotiin muuttaessamme päällystin roskalavalle menolta pelastamamme 50 -lukulaisen sohvan sijoitettavaksi saliin kahden ikivanhan nojatuolin kera. Sohva oli pitkään tärkeä päiväunipaikka sekä meille että vieraille. Nykyisin se on keskeinen hyvinvoinnin tukikohta verannallamme.
    Sittemmin mekin ostimme ensimmäisen Ektorpin esikoisen lukioaikoina. Nyt se jatkaa eloaan heidän kodissaan hyväkuntoisena. Vauvan kanssa siinä on kiva lekotella.
    Tällä hetkellä meillä on kaksi pikkusohvaa salissa seurustelua ajatellen ja kätevä vuodesohva salongissa, jossa voi katsella televisiota halutessaan ja yövieraat majoittuvat mieluusti siellä, vaikka yläkerran vieraskamarissa olisi parisänky. Minusta on mukavaa, että löytyy vaihtoehtoja oleskeluun, kun olemme koko perhe saman katon alla vaikkakin harvemmin nykyisin. Joulun aikaan ja kesällä on kuitenkin sohville käyttöä paljon.
    Onhan tämä vähän toisenlaista kuin lapsuuden aikani, kun meitä on pääasiassa kaksi aikuista ja sohvia laskennallisesti kolme per nenä. Nyt taidan ottaa sohvahetken junasukkakutimeni kera ja juoda kupin lämmintä helpottamaan karheaa kurkkuani.
    Kiitos inspiroivasta postauksesta Taina! Sunnuntaiterveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija!<3 Ihana saada tällaista palautetta, varsinkin, kun aloin jo epäillä tässä viikon varrella, että tuskin tämä postaus muita kiinnostaa!<3 Oli myös erittäin mielenkiintoista lukea sinun sohvamuistoja! Hui, onneksi tuossa kynttiläepisodissa ei käynyt hullummin.<3 Mulla on vielä tuoreessa muistissa viime jouluinen tulipalonalku, kun poltin adventtikynttelikössä olleen sypressin. Olen todella iloinen, ettei tuli levinnyt minnekään, poltti vain sen sypressin. Tänä vuonna pidän kynttilät ja palavat jutut erillään.:)

      En minä osaisi olla ilman sohvaa, tässä voi tehdä niin paljon muutakin, kuin istua katsomassa telkkaria! Juuri äsken neuloin ja hörpin flunssajuomaa (inkivääriä, sitruunaa ja hunajaa kuumassa vedessä) sekä kahvia siinä ohessa. Tätäkin kirjoitan nyt sohvalla, vaikka yritän usein tehdä tietokonejutut työpöydän äärellä.

      Suloista sunnuntai-illan loppua ja uutta viikkoa Tuija!<3

      Poista
  3. Eikä, niin söpö tuo 70-luvun sohva. Parhaat sohvamuistot liittyvät valkoiseen nahkasohvaan, joka oli minun vanhempien kotona ja joka siirtyi vielä meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Meillä oli myös tätä nykyistä sohvaa ennen aivan ihana tummanruskea divaanisohva, mutta siinä oli jousitukset, jotka 10 vuoden käytön jälkeen sanoivat sopimuksensa irti :) Nykyinen sohva oli vika ostos, jolla ollaan nyt istuttu jo 5 vuotta ja inhottu 3 vuotta :) Uusista sohvista haaveillaan täälläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ne rakkaimmat sohvamuistot taitavat liittyä tuohon ensimmäiseen, eikä varmastikaan siksi, että sohvalla olisi juuri istuskeltu.:) Ihana kuulla Outi sinunkin sohvamuistoja!<3 Välillä tulee vikaostoksia, tässä suuruusluokassa ne harmittavat ihan julmetusti, on se sohva vaan tärkeä kapistus!

      Poista
  4. Ihana sohvamuistelo! Hauskaa miten elämä hahmottuu jonkin kiinnekohdan, kuten sohvan ympärille. Tämän postauksen lukeminen sai tietysti muistelemaan oman elämän sohvia. Tajusin miten oma elämäni näyttäytyy tässä valossa - muuttoja ja koteja on ollut niin paljon etten millään saanut edes palautettua mieleeni kaikkia sohvia! Ajatuksia herättävä juttu siis❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Virpi!<3 Näitä sohvamuisteloita saattaa tosiaan olla aika monenlaisia, ajattelin, että mulla on liian monta sohvaa kerrottavana, mutta taisin sitten olla väärässä.;)) Lapsuuden perheeni on ollut kovasti muuttavaa sorttia, joten meilläkin on kortteeeria vaihdettu tiheään. Sohvia ei sitten kuitenkaan. Muuten, veljeni, joka parhaimmillaan on muuttanut varmaan kolme kertaa vuodessa (olen aina sanonut, että mahdoton tehtävä jollekin tehdä perunkirjoitus veljestäni...), on juuri se veli, kenellä on nuo meidän vanhat siniset sohvat! Jotain pysyvää hänenkin elämässään.:P
      Itse olen niin vaihtelunhaluinen ihminen, että nämä Ektorpit ovat olleet just hyvä juttu, sillä päällisiä vaihtamalla on saanut sopivasti vaihtelua. Nyt se ei enää auta, kun muoto alkaa tyynyissä olla muisto vain!:D

      Poista
  5. Olipa hauska postaus! <3 Ja hienosti sinulta löytyi kuvia sohvista.
    Siinä oli paljon yhtymäkohtia omiin sohvamuistoihin. Meillä oli lapsuuden kodissani myös tummanruskeat nahkasohvat ja muistan kuinka ilkeä niillä oli istua, vaikka yökkäreissä. Ne tarttuivat paljaisiin jalkoihin inhottavasti. Minäkään en ole vieläkään innostunut nahkasohvista.
    Ja tuo sininen alcantara-kangas... vai mikä se olikaan... on myös todella tuttu. Sellainen löytyi meiltäkin. Ja kesti todella hyvin pikkulapsivaiheen.
    Täytyykin selata omia kuvia myös sohva-silmällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja pakko vielä lisätä, että Japanissa asuessamme kaipasin sohvaa valtavasti. Viimein meillä oli sielläkin suomalaiset nojatuolit, mutta muuten istuskelu tapahtui lattialla. Silloin tajusi, kuinka mukavaa on istuskella tai löhötä pehmeällä sohvalla.

      Poista
    2. Kiitos Riina!<3 Täytyy tunnustaa, että laitoin isälleni ja sisaruksilleni pyynnön lähettää minulle kuvia sohvista, kun aloin miettimään tätä postausta.:) Siskoni sanoi, ettei ymmärtänyt pyynnöstäni sanaakaan, mutta lupasi kuitenkin kuvia, ja niistä sain hyvää täydennystä isän ja omien kuvien lisäksi. Ennen ei todellakaan sohvia kuvattu ilman ihmisiä! Sen tajusin aika nopeasti. Itselläni on ainakin täältä kodista kymmenittäin kuvia sohvista ilman, että siellä istuu kukaan. Oikeastaan taidan komentaa miehen väistämään, kun otan kuvia blogia varten.:)))

      Joo-o, outoja nuo japanilaiset!;D Sohva on ruokapöydän ja sängyn lisäksi kyllä ehdoton kaluste! Tässä sohvalla näihin kommentteihin taas vastailen, vaikka tuossa olisi ihan oma työpistekin...Nahkasohvat on tosiaan koettu sekä kylmänä, että hiostavana, joten aika paljon täytyy tapahtua muistinmenetystä, että meille muuttaisia nahkasohva. Nojatuoli on minusta ihan ok nahkaisena, niitä meiltä löytyykin kaksi kappaletta.:)

      Poista
  6. Aivan ihana tarina ja niin herkulliset kuvat! Erityisesti 90-luvun hailakan kukertavista kuoseista ja sinisestä tuli kyllä niin elävästi omat vastaavat muistot mieleen.

    Mun lapsuudessa meillä ei ollut sohvia ollenkaan. Tai siis oli, mutta puiset sellaiset. Ilman pehmusteita :). Isä ne itse kätevänä puuseppänä valmisti ja käsitteli 70-luvun tyyliin jollain kirkkaanvihreällä kuultavalla puunsuojalla. En muista kenenkään oikein koskaan niillä puupenkeillä istuneen, mutta isä kyllä veti sujuvasti työpäivän päätteeksi päikkärit siinä puisella alustalla. Varmaan oli joku kenkä tyynynä pään alla :).
    Itse kadehdin sellaisia koteja, joissa oli nahkaiset (tai keinonahkaiset) sohvat. Sellaiset, joihin tarttui kesällä sortsit jalassa istuessa reidet kiinni :D.

    Miehen poikamiesaikaiset mustat samettipäällysteiset 2- ja 3-istuttavat sohvat seurasi meitä yhteiseen kotiin, jossa ne ainakin pariin otteeseen verhoilin uudelleen. Toinen kankaista oli voimakkaan ruudullinen ( väreinä mm. viininpunaista, keltaista ja sinistä) ja toinen vihreävalkoraidallinen. Ihan hirveä homma oli siinä kahden sohvan verhoilussa, mutta koska ei ollut rahaa ostaa uusiakaan, piti tyyli uusia muilla keinoin.

    Sittemmin poikamiessohvat vaihtui Ektorpeihin, joilla alkaa olla ikää varmaan jo liki 20 vuotta ja joista toinen on lentämässä pesästä (kaatikselle) ja toinen siirtymässä olkkarista kellariin uuden sohvan tieltä. Kunhan se nyt sieltä joskus aikanaan tulee. Ilmeisesti vasta joulukuussa, kun oli pitkät toimitusajat.

    Vähän jännittää, miltä se meillä tulee lopulta näyttämään ja istuuko mies jatkossa sohvalla vai edelleen lattialla niinkuin kaikki Ektorpin aikaiset vuodet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis wau! Tiesin kyllä, että olet taitava käsistäsi, mutta sohvien verhoilu kuuluu hommiin, joka vaatii ihan valtavan paljon kädentaitoja. En ikinä, kuuna päivänä, ryhtyisi päällystämään sohvia itse, enkä varsinkaan ruutukankaalla, sillä vaatteissakin ruudut ovat viheliäisiä kohdistettavia ommeltaessa.:D Mulla ei ole sellaista tarkkuutta ja jotain älyäkin siinä kaivataan, jota multa puuttuu.:P Kerran muistan mökillä ommelleeni jollekin 50-luvun kukertavalle nojatuolille irtopäällisen. Sekin oli aika tuskaa ja kaiken lisäksi turhaa, sillä äitini tykkää väreistä enemmän kuin valkoisesta, josta hupun muistaakseni ompelin.:))
      Hmm..mikäs se teidän uusi sohva olikaan? Ei meillekään mitään päivää luvattu, 2-8 viikkoa oli keskimääräinen toimitusaika. Nyt on mennyt 1,5 viikkoa, joten odotellaan nyt ainakin toinen mokoma, ennen kuin alan olla kärsimätön. Muistaakseni noiden sinisten sohvien kanssa kävi niin, että niitä odottettiin todella pitkään, ja olisko ne tulleet just sillä aikaa, kun olin synnyttämässä esikoista.:)

      Nyt eletään toivossa, teillä ja meillä, että miehetkin tykkäisivät näistä uusista sohvista, sitten kun ne saapuvat!<3

      Poista
  7. Thank you so much for the detailed article.Thanks again.

    VastaaPoista