torstai 27. joulukuuta 2018

Joulua 2018 - Palanut sypressi ja muita joulun kuulumisia



Kylläpä joulun pyhät menivät sukkelaan! Minua ei haittaisi, jos nykyaikanakin joulupäiviä olisi neljä nykyisen kahden sijaan. Sitähän saattaisi ihan laiskaksi muuttua, kuten Kustaa Vaasan aikaan palkoillisille pelättiin käyvän. Siksi joulupäiviä on enää vain kaksi.:P




Ensimmäinen joulupäivä on mielestäni yksi vuoden parhaita päiviä juuri ihanan joutilaisuuden vuoksi. Tänä vuonnakin tuo päivä kului kirjaa lukien, ihan viimeiset sivut tosin luin eilen aamulla. Anna Swärdin Vera oli muutoin oikein hyvä kirja, mutta loppui  mielestäni oudosti kesken, harmitti vielä pitkän aikaa lukemisen lopetettuani. Liekö kirjalle tulossa jatkoa, vai kirjailijalle tullut kiire lopettaa kirjan kirjoittaminen, kesken se loppui mielestäni joka tapauksessa.





Aattona olimme enimmän osan päivää kolmestaan miehen ja kuopuksen kanssa, sillä esikoinen oli pukkina, ja tyttöystävänsä tonttuna. Söimme vasta illalla, kun poikakin oli kotiutunut kierroksilta ja jaoimme lahjat, joita näyttää joka vuosi olevan vähemmän, mikä on minusta ihan hyvä juttu. Sain mieheltä lahjaksi kahden tunnin hemmotteluhoidon Orimattilan Kehräämölle. Olen siellä ennenkin käynyt lahjakortilla, ja se on kyllä juuri oikeanlainen paikka kaikenlaiseen hemmotteluun.<3 Sain lahjaksi myös kirjan, jonka olin ennättänyt itse ostaa ja lukea jo aiemmin, joten tänään kävin vaihtamassa Liza Marklundin Helmisafarin Tommi Kinnusen Pinttiin. Olen tykännyt Tommi Kinnusen kahdesta aiemmasta kirjasta, Neljäntienristeyksestä olen kirjoittanut tänne blogiinkin. Liza Marklundin kirja on kuulunut omiin jouluperinteisiini monena vuonna, mutta tuohon Helmisafariin törmäsin sattumalta kirppiksellä jokin aika sitten ja luin kirjan sitten samantien. Mieheltä oli jo unohtunut, kuinka hänellekin suosittelin kyseistä kirjaa.;)





Aattona pelasimme erän Unoa, sitä on tullut paljon pelattua reissuilla, mutta tällä kertaa peli ei jotenkin innostanut pidempään pelaamiseen. Siinä kun olimme lopettamassa peliä, alkoi adventtikynttelikön keskellä ollut sypressi rätistä, ja syttyi ihan hetkessä kunnon roihuun. Mies meinasi ensin, että hän siirtää sen nopeasti olohuoneen ovesta ulos, mutta sypressihän oli pienessä irtonaisessa ruukussa kynttelikön keskellä, ja siitä olisi saattanut myös lentää kipinöitä nostellessa. Minä puolestani syöksyin hakemaan keittiöstä sammatuspeitettä, kun totesin, ettei tuota enää voi sammuttaa esim. vesitilkalla. Sammutuspeitettä ei lopulta tarvittu, sillä tuli hiipui, kun sypressi paloi loppuun. Jäljelle jäi kaksi mustunutta karahkaa. Savua tuli jonkin verran, muttei edes niin paljon, että palovaroittimet olisivat ryhtyneet piipittämään. Tämä onnekas oppitunti oli hyvä muistutus itselleni, että kynttilöiden lähellä ei tosiaan saisi olla mitään palavaa. Olin antanut kynttelikön kynttilöiden palaa monta tuntia, ja oikeastaan unohtanut niiden vartioinnin kokonaan. Olen pitänyt itseäni varovaisena tulenkäsittelijänä, mutta tässä kohtaa on pakko nostaa käsi ylös virheen merkiksi. Voitte olla varmoja, että ensi vuoden adventtikynttelikössä ei ole mitään palavaa!





Meidän joulukuusi on tänä vuonna terassilla, ensimmäistä kertaa ikinä. Minusta on mukavaa, kun kuusta ei enää tarvitse kantaa pihalle, koska se on siellä jo valmiiksi, eikä neulasten varisemisesta tarvitse myöskään murehtia. 





Ihana auringonpaiste kruunasi tämän joulun, ja tuo ohut lumikerros on minusta juuri sopiva. Pääsee vielä metsäänkin kävelemään, mutta lumi tuo hiukan valoa. Pitäisi osata nauttia hetkestä, ja tavallaan kyllä nautinkin...mutta joulun jälkeen minä alan aina jo haikailemaan kevättä! Yritän malttaa mieleni, sillä kevääseen on varmasti vielä pitkä matka.:)

Mukavia välipäiviä!
Taina








16 kommenttia:

  1. Huh, onneksi olitte siinä ihan lähellä, kun tuo sypressi syttyi tuleen ja mikä onni, että selvisitte siitä lopulta vain säikähdyksellä! Uskon, että oli opettavainen tapahtuma. Muutoin teidän joulunne kuullosti oikein kivalta. Meillä joulupäivään ei kuulu joutilaisuus, kun kaikki lähisukulaiset kokoontuvat yhteen syömään. Tänä vuonna kokoonnuimme meille ja voin sanoa, että emännöiminen oli yllättävän rankkaa. Olin illalla aivan puhki. Nyt olenkin sitten kaksi päivää vaan ollut. Mukavia joulun välipäiviä sinulle, Taina ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olin kyllä aika tarkasti aiemmilla kerroilla tutkaillut, että kynttilät eivät mitenkään voisi sytyttää sypressiä, mutta aatonaattona vaihdoin uudet kynttilät ja aloin huolimattomaksi!:( Tulipalo on varmasti yksi kauheimpia kokemuksia, enkä sellaista toivon kenenkään kokevan. Vesivahinko vuosia sitten oli jo tarpeeksi paha...
      Oih, meillä joulupäivä on usein kulunut yökkäreissä! Tänä vuonna kyllä käytiin pienellä lenkilläkin ja lumityöt piti tehdä, eli ihan rötväilyksi ei sentään mennyt.:) Emännöinti on todellakin rankkaa! Hei, onnea Krisse sulle opintojen kirjallisten juttujen suorittamisesta!<3 Valmistuminen ilmeisesti häämöttää?:)

      Kiitos Krisse, samoin sinulle!<3

      Poista
    2. Hei kiitos, Taina ♥ Valmistuminen tosiaankin lähenee. Loppiaisen jälkeen alkaa viimeinen harjoittelu ja kun sen saan suoritettua niin sitten olisin valmis. Huh, miten nopeasti aika onkaan mennyt!

      Poista
    3. Wau!<3 Tsemppiä viimeiseen harjoitteluun!<3 Työtä hoitoalalla varmasti riittää!

      Poista
  2. Onneksi ei tosiaan käynyt pahemmin. Itse olen meinannut sytyttää tulipalon lasten ollessa pieniä ja kun rasva paloi kattilassa hellalla. Mutta siitäkin selvittiin onneksi pienellä "pintaremontilla". Saa kyllä olla noiden tuikkujenkin kanssa tarkkana, meillä on niiäkin joskus leimahtanut tuleen.
    Ihania kuvia täällä blogissasi taas kerran.
    Mukavaa Uutta Vuotta sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aika pienestä aina pelännyt erityisesti tulipaloa, johtuen varmaan siitä, että luokkakaverini koti paloi ihan kokonaan 1. tai 2. luokalla. En esim. ole koskaan tehnyt munkkeja liedellä (vain uunissa) tuosta samasta syystä. Mullakin on kokemus tuikun leimahtamisesta joskus teinivuosina. Onneksi tuikun päällä ei ollut mitään syttyvää, sillä aika korkealle liekki nousi pienestä tuikusta! Onneksi teilläkin oli onni mukana!<3

      Kiitos Marita!<3 Samoin sinulle, tsemppiä opintojen ja työn kanssa tasapainoiluun!<3

      Poista
  3. Pienikin palo säikäyttää ja mulle ainakin jää päälle sellainen "mitä jos"- ajatus pitkäksi aikaa (mitä jos ei oltais oltu kotona, mitä jos en olisi huomannut ajoissa, mitä jos .....).
    Itselle on jäänyt (ajalta ennen sitä meidän todellista tulipalopainajaista) mieleen se, kun koristelin kellariin reitin joulusaunaan. Yksi paksuista lasisista tuikkukupeista oli pikkutelkkarin päällä ja ehti sulattaa telkkarin kuoreen syvän montun ennenkuin ehdin hätiin. Siinä oli just sellaset "mitä jos"-katastrofin ainekset kasassa, mutta meni oppi kerrasta perille.

    Eilen oli niin aurinkoinen päivä (hetken aikaa), että tuli samantien ihan kevätfiilis ja alkoi kuusen valosarja auringon rinnalla vaikuttaa melkoisen vaisulta. Mutta samoin ajattelin kuin sinäkin, että pareen kun ei ala odottelemaan mitään, vaan koittaa elää hetkessä.

    Kauniita kuvia jälleen. Mulla on vielä omat joulukuulumiset mietinnässä. Siis että kirjoittelenko vaiko enkö. Toisaalta tekis mieli kirjoittaa, mutta toisaalta tuntuu, että joulu oli ja meni jo niin, ettei enää kiinnosta, vaikka itse tykkäänkin lukea muitten jouluista edelleen.

    Leppoisia loppuvuoden päiviä <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän täysin!<3 Teidän autotallin palaminen oli varmasti kokemus, joka ei unohdu, onneksi tuli ei levinnyt taloon.<3 Meilläkin olis voinut ihan helposti käydä pahemmin. Pojat olivat onneksi nostaneet toisen sypressin, sen isomman, toiseen päähän tasoa. JOS se olisi ollut kynttelikön vieressä, olisi se varmasti syttynyt tuleen. Oli myös onni, ettei esim. sohva tai muut tekstiilit syttyneet, aika iso se liekki oli pahimmillaan...

      Kyllä tässä joutuu ittensä kanssa aika tavalla töitä tekemään, ettei ihan vielä alkais haaveilemaan keväästä, auringosta ja vihreydestä!:))) Onneksi luonto tarjoaa kauneutta jokaisena vuodenaikana!

      Kiitos Annukka, mulla oli kuule ihan samanlaiset fiilikset, että kirjoittaisko lainkaan...Nolotti niin tuo tulipalon alkukin. Motivoiduin surkeista analytics-luvuista.;) Ei kai täältä pohjalta ole kuin yksi tie. Surettaa ja suututtaa vieläkin se taannoinen esto, joka käänsi mun lukijaluvut ensi kertaa blogin historiassa alaspäin. Sama meno on jatkunut. Menetettyjä lukijoita on näköjään vaikea saada palaamaan. No, olen sitkeää tekoa. Ei ole aikomus luovuttaa!:)

      Hei, huomenna on jo perjantai ja uusi viikonloppu edessä! Kivaa viikonloppua Annukka!<3

      Poista
  4. Aikamoinen säikähdys varmasti ollut tuo pieni tulipalo, onneksi sammui itsestään. Meillä on palanut kerran parkettiin kolo, kun sädetikusta tippui se palava pää lattialle. Kyllä säikähdettiin ja sen jälkeen on tikut polteltu ulkona.
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle Taina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se! Olen huomannut, että aika monilla on ollut läheltä piti -tilanteita. Siihen nähden kai enimmäkseen taidetaan onneksi selvitä säikähdyksellä tai pienellä vahingolla. Jotenkin noita sädetikkujankin pitää ihan vaarattomina! Pikkuveljeni kanssa aina lapsena juostiin tikut kädessä kilpaillen, kumpi pääsee pidemälle tikun palaessa.
      Ihanaa viikonloppua Outi!<3

      Poista
  5. Ikävästä episodista huolimatta olet saanut viettää ihanan rentouttavan joululoman:) Meitä tosiaan säätkin suosivat joulun aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Onneksi ei käynyt mitään pahempaa.:) Vähän masentaa nuo alhaalla roikkuvat pilvet tänään, ei taida päivä kirkkaammaksi muuttua. Onneksi on niin paljon kaikkea tekemistä, mietin tässä pitkästä aikaa ompeluhommia! Kivaa viikonloppua Sirkku!<3

      Poista
  6. Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Täällä on vain möllötetty koko joulu ja syöty ihan liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!<3 Noh, keräätte nyt voimia.:) Pieni koiranpentu vaatii sitten oman huomionsa.<3

      Poista
  7. Ihan samaa ajattelin tuosta Swärdin Verasta; loppui jotenkin töksähtäen eikä vastannut odotuksiin joita lukiessa rakentui..
    Onneksi on vielä vapaita päiviä; tänään aioin linnoittautua nojatuoliin Michelle Obaman kirjan kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä!!! Olin tosi pettynyt kirjan loppuun.:/ Tuo Michelle Obaman kirja on varmasti lukemisen arvoinen! Minä aloitin Tommi Kinnusen Pintin, mutta eilinen meni aika pitkälle blogihommissa.:) Onneksi on tosiaan näitä lomapäiviä, voi tehdä just sitä, mitä milloinkin huvittaa.<3

      Poista