keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa



Monesti huomaan, että oivallus ja viisaus iskee päähän kerta rysäksellä. Tunnen itseäni paremmin, ja tajuan, että painellessani tätä äidin, vaimon, opettajan elämää tukka putkella, en aina muista omaa itseäni. Tällä kertaa kysymys on nukkumisesta, tai oikeastaan sen vaikeudesta.



Joskus opiskelulaikoina sain pieniä maistiaisia unettomuudesta. Harjoittelujaksot olivat niin stressaavia, että jopa tällainen viilipytty tutisi ennen didaktikkojen eteen marssimista. Yöt menivät vatvoessa tulevaa... Onneksi stressi aina hellitti, kun jakso eteni, eikä noista univaivoista koskaan tullut pysyvämpiä. Normaalisti olen tyyppiä, joka saattaa nukahtaa vaikka kesken lauseen. Unessa olen tavallisesti muutamassa minuutissa, kun olen pääni tyynylle painanut.

Nämä ovat ikuisia hetkiä,
aina lyhyitä välähdyksiä,
kun hän mittaa kattoa katseellaan,
kääntyy jälleen vuoteellaan.
Hän laskee sekunteja suunnilleen.
Hän laskee yönsä aamuvarhaiseen...


Unettomuus on hiipinyt pikkuhiljaa öiseksi kaverikseni, ja mielelläni tästä kaverista luopuisin. Joulun alla ajattelin, että olen näköjään jo hieman ennakkoon lomarytmissä. Lapsellisesti olin suorastaan iloinen, kun jaksoin illalla valvoa. Ihmettelin, kun illat venyivät loppupäästä helposti, sillä olen enemmän aamuvirkku ja myöhäiset elokuvat jäävät minulta usein näkemättä, koska silmät eivät yksinkertaisesti pysy auki! Sitten tulikin pitkä loma, jolloin sai ihan luvan kanssa valvoa pikkutunneille. Aamulla heräsin kuitenkin pirteänä, sillä aamulla herääminen on mulle tosiaan helppoa.




Ei yksinäinen unta saa
Vaan valvoo vuoteellaan
Hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa
Ei yksinäinen unta saa
Vaan ajatukset seuraa toisiaan
Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa



Loman jälkeen ajattelin, että kylläpä tämä arkirytmiin siirtyminen on vaikeaa. Yhä vain olisin valvonut helposti yhteen yöllä. Viime viikolla nukahdinkin jo melko hyvin, mutta uni katkesikin toisesta päästä ennen viittä ja siihen tapaan...Tällä viikolla olen valvonut joka yö kahden kieppeille (ainakin) ja kyllä, nyt tajuan, tämä on tosiaan unettomuutta.

Liikunnalla, eikä kuvaruuduilla ole tuntunut olevan merkitystä tässä mun unettomuudessani. Olen vältellyt tietokoneen näyttöä iltaisella ja liikunnatkin on harrastettu hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa. En koe myöskään olevani stressaantunut...no ehkä nyt hiukan tästä nukkumisesta!




Hämärässä hiljaisuuden ääniä
Kuuntelee hän kirja kädessään
Joka päivä on yötä rakkaampi
Joka aamu iltaa kauniimpi
Hän huomaa, vaikkei niin tahtoiskaan
Hän huomaa: tähän alkaa jo tottua


Kävin tänään verikokeissa ja toivottavasti pääsen lääkärille huomenna. Epäilen, että unettomuuden syynä voisi olla kilpirauhanen ja struuma, joka mulla on todettu joitakin vuosia sitten. Katsotaan nyt, mitä kokeista selviää! Tietenkin toivoisin, että tämä olisi vaan joku ihme vaihe, joka on jo menossa ohi. Ehkä taas ensi yönä nukahdan hetkessä, ja saan nukkua aamuun asti...



Onkos siellä ruudun toisella puolella samasta vaivasta kärsiviä? Saa pitää peukkuja, että nukkumatti löytäisi tänään mun luo ajoissa.:)


Makoisia unia kaikille!

Taina

EDIT Liekö teidän lämpimät ajatukset ja toivotukset saaneet mut nukkumaan piiitkästä aikaa kokonaisen yön alusta loppuun. Ihanaa!!! Kiitos teille!<3 Palaan kommentteihin illemmalla, sillä nyt täytyy lähteä töihin.:)


15 kommenttia:

  1. Kauniit krysanteemit! Suosikkejani ja kestävät hyvällä tuurilla kuukauden vaasissa!
    Toivottavasti saat apua unettomuuteen ja pääset pian höyhentyynyille uneksimaan!
    Luontaistuotteilla on myös hyviä vaikutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytynee varmaan ottaa kaikki mahdolliset konstit käyttöön, nyt kun viimein tajusin, ettei ole normaalia kukkua kaiken yötä.:)
      Krysanteemit olivat itsellenikin yllätys, sillä yleensä en tykkää niistä. Nämä ovat upeita, ja tosiaan, pitäisi olla pitkäikäisiä. Magnolioiden aukeamista odottelen vielä...:)

      Poista
  2. Toivottavasti saat pian taas nukkua yösi normaalisti. <3 Täällä unettomuutta aiheuttaa tuo 2-vuotias pikkumies, joka herättelee itkeskelemällä silloin tällöin lyhyesti unissaan, ja miehän äitinä oon kärppänä hereillä kuuntelemassa että mikä hätä nyt on? Muuten kyllä vois pommi räjähtää vieressä enkä huomais mitään, mutta tuo oman lapsen itku... Siihen vaan herää syvimmästäkin unesta välittömästi. :I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, muistan tuon vaiheen vielä hyvin, vaikkei tuota unettomuutta ole ollut onneksi vuosiin! Jaksamista sullekin!<3

      Poista
  3. Unen arvoa ei ymmärrä, ennen kuin nukkumatin kanssa tulee eripuraa. Toivottavasti syy selviää ja saat apua tai vaihe menee muuten nopsasti ohi. Minullakin oli vuodenvaihteen tienoilla samaa ongelmaa, joten tiedän tunteen. Ei kiva. Pidän peukut pystyssä, että saat jo heti ensi yönä nukuttua oikein makeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, se on just noin! Uni on itsestäänselvyys, kunnes se ei enää ole itsestäänselvyys.;D Kyllä tää varmaan on hormonaalista, sillä en oikeastaan muista, milloin olisin ollut illalla tosi väsynyt. Se on luonnotonta! Kyllä se uni sieltä sitten aina lopulta tulee onneksi.:)

      Poista
  4. Oi tuo on varmasti kamalaa. Toivottavasti saat pian avun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onneksi tämä oma unettomuuteni on kohtuullisen tuoretta. Elän toivossa, että asia saadaan korjattua. Olen lukenut ihmisistä, jotka eivät ole pystyneet nukkumaan kunnolla vuosiin. Sellainen käy kyllä kamalan raskaaksi!

      Poista
  5. Laita Taina sähköpostilla mulle sun osoite. Laitan yhden jutun tulemaan, josta voi olla apua. Unettomuus on kurja vaiva. Äitini kärsii siitä ja sanoi, että ainakin hän kokee, että täysikuu vaikuttaa niin, että on enemmmän vaikeuksia nukahtaa. Nythän on kai täysikuu tai ainakin melkein. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mulle ainakin välillä on tuntunut myös täysikuu vaikuttavan, ja kuuleman mukaan se on taas täällä.;D Laitoin sulle tänään ihan perinteistä postia! Siinä on myös osoitetietoni mukana. Hyvällä säkällä posti on sulla huomenna...:D

      Poista
    2. Kivaa! Jännityksellä odottelen :)

      Poista
  6. Kauniit kuvat ja toivottavasti ei mitään vakavaa ja saat pian selvyyden :)
    Haleja ♡

    VastaaPoista
  7. Niin tuttua Taina. Sillä erotuksella, että olen aina nukkunut huonosti. Ja vuosi vuodelta aina vaan huonommin. Ja mitä enemmän asiaan kiinnitän huomiota ja sitä murehdin, sitä varmemmin valvon. Ja jokaikinen aamu väsyttää. Paitsi silloin kun on vapaata ja saa nukkua niin kauan kuin huvittaa (yleensä ei kauaa huvita, mutta siitä huolimatta se valinnanvapaus jotenkin auttaa olemaan levollisempi).

    Mies on ihan hermoraunio mun uniongelmien kanssa. On itse niin hyvä nukkuja (mikä ei todellakaan helpota omia ongelmia, vaan päinvastoin herättää öisin vähän katkeruutta, kun toinen vetelee sikeitä vieressä). ettei voi käsittää, että joku ei vaan kertakaikkiaan nuku. Mutta olenkin mestarimurehtija ja mestarimietiskelijä, joka ei vaan pysty tyhjentämään päätään (muuten kuin lomalla) iltaisin niin, että mikään ei häiritsis unta.
    Eikä tässä nyt oikeastaan tää ikäkään helpota, koska sen myötä on tullut kuvioihin myös se, että herään tukka märkänä hiestä johonkin hirveään painajaiseen. Ihan vaan varmaan siksi, että on aina niin kuuma. (Miehen mielestä tosin aina niin kylmä, kun ei ees pattereita saa pitää makkarissa päällä :)).

    Olen siis jotenkin tyytynyt kohtalooni, koska ihan kaikkea (paitsi unilääkkeitä, joita en edes ajattele) olen kokeillut, mutta mikään ei auta. Paitsi pitkä loma.

    Sulle toivon parempia unia, koska tää ei ole yhtään kivaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä tuossa on niin suuri noidankehän vaara. Hieman olen itsekin jo alkanut iltaisella jännittää, että mitenköhän tänään unen kanssa käy...Viime yönä nukuin todella pitkästä aikaa oikein hyvin ja toivon, että sama jatkuu. Mä olen meillä ollut perinteisesti se, joka nukkuu/nukahtaa hyvin ja mies taas on enempi yöllä mietiskelijä. Viime aikoina olen sitten saanut kuunnella hänen nukkumistaan. Välillä kyllä tekisi mieli herättää ihan pikkuisen vaan, kun on niin tylsää valvoa yksin.;D Jos voisin, niin lähettäisin sulle ison pussillisen unihiekkaa illalla siroteltavaksi. <3<3<3

      Poista