Parasta just nyt!

Mikä ihana viikko ja varsinkin viikonloppu meillä onkaan ollut! Ihan kaikkein parasta just nyt on:

Syksy, joka on kuin kesä

Kun lenkillä tarkenee syyskuun lopulla ilman takkia ja pitkähihainenkin tuntuu turhan kuumalta, on sää just mun mieleeni. Tähän samaan kun lisää sinitaivaan ja ruskavärityksen osittain saaneet puut, tuntuu siltä, että luonto kyllä tietää, mitä ihmismieli kaipaa ja tarvitsee.

Täällä on juotu kahvia terassilla työpäivien jälkeen. Töistä tullessa on pitänyt kiertää puutarhaa kukkia tutkaillen ihan kuin keväällä. Miten mukava huomata nuppuja unikoissa, mutta eniten yllätyin, kun huomasin jasmikkeen alkaneen kukkia uudelleen! Yksi oksa vain, mutta kuitenkin. Pyykit kuivaa parhaillaan auringossa, miten raikkaalta puhdas, ulkonakuivattu, pyykki tuoksuukaan.

Musiikki ja äänikirjojen kuuntelu

Sain yhteistyön merkeissä itselleni Sudion langattomat kuulokkeet ja niitä testaillessani olen mm. antanut äänikirjoille uuden mahdollisuuden. Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa on nyt suurin piirtein puolessa välissä. Aiemmin olen hyytynyt äänikirjoissa ensimmäisille sivuille. Krista Kosonen sopii loistavasti lukemaan kirjaa.  Musiikkiakin on tullut kuunneltua enemmän. Metsässä liikkuessani tykkään kuunnella luonnonääniä, mutta uskon kuulokkeiden tulevan ahkeraan käyttöön talvella, kun lenkit siirtyvät tienvarsille. Tämä postaus ei ole yhteistyöpostaus, olen vain iloinen uusista kuulokkeistani. Oli jo aikakin tulla 2020 -luvulle.:)

Kukat tietysti

Parasta aina on kukat.;D Tällä hetkellä sellaiset, jotka hehkuvat loppukesän ja ruskan väreissä, ovat erityisesti mieleen. Keittiönpöydällä olevassa kimpussa on jopa krysanteemeja, joista en ole oikeastaan koskaan tykännyt. Kimppu on Villiviinin valmiskimppu, jonka ostin ruokakaupasta, kun en ohikaan päässyt.;)

Terveenä pysyminen ja työnilo

Korona se ei jätä meitä rauhaan ja aika lähellä on käynyt jo useamman kerran. Onneksi olemme ainakin vielä välttyneet taudilta. Esikoisella oli altistuminen, mutta testi oli onneksi negatiivinen ja karanteeni hänellä jo ohi. Moni tuttu on rampannut testeissä useampaan kertaankin, flunssaa tuntuu olevan kovasti liikkeellä kaikesta käsien pesusta huolimatta. Iloitsen jokaisesta päivästä, jonka saa olla terveenä.

Töissä on ollut niin kivaa, oikeaa työniloa on ollut ilmassa! Tykkään opettaa alakoulun isoimpia muutenkin, ja tässä kohtaa, kun viimeistä yhteistä vuotta viedään, huomaa siteen, joka vuosien saatossa on syntynyt ja vahvistunut. Meillä on kollegani kanssa supermukavat oppilaat!

Mikä sinua ilahduttaa eniten juuri nyt?

Kivaa uutta viikkoa!

Taina

 

Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

Monesti huomaan, että oivallus ja viisaus iskee päähän kerta rysäksellä. Tunnen itseäni paremmin, ja tajuan, että painellessani tätä äidin, vaimon, opettajan elämää tukka putkella, en aina muista omaa itseäni. Tällä kertaa kysymys on nukkumisesta, tai oikeastaan sen vaikeudesta.

Joskus opiskelulaikoina sain pieniä maistiaisia unettomuudesta. Harjoittelujaksot olivat niin stressaavia, että jopa tällainen viilipytty tutisi ennen didaktikkojen eteen marssimista. Yöt menivät vatvoessa tulevaa... Onneksi stressi aina hellitti, kun jakso eteni, eikä noista univaivoista koskaan tullut pysyvämpiä. Normaalisti olen tyyppiä, joka saattaa nukahtaa vaikka kesken lauseen. Unessa olen tavallisesti muutamassa minuutissa, kun olen pääni tyynylle painanut.

Nämä ovat ikuisia hetkiä,
aina lyhyitä välähdyksiä,
kun hän mittaa kattoa katseellaan,
kääntyy jälleen vuoteellaan.
Hän laskee sekunteja suunnilleen.
Hän laskee yönsä aamuvarhaiseen...

Unettomuus on hiipinyt pikkuhiljaa öiseksi kaverikseni, ja mielelläni tästä kaverista luopuisin. Joulun alla ajattelin, että olen näköjään jo hieman ennakkoon lomarytmissä. Lapsellisesti olin suorastaan iloinen, kun jaksoin illalla valvoa. Ihmettelin, kun illat venyivät loppupäästä helposti, sillä olen enemmän aamuvirkku ja myöhäiset elokuvat jäävät minulta usein näkemättä, koska silmät eivät yksinkertaisesti pysy auki! Sitten tulikin pitkä loma, jolloin sai ihan luvan kanssa valvoa pikkutunneille. Aamulla heräsin kuitenkin pirteänä, sillä aamulla herääminen on mulle tosiaan helppoa.

Ei yksinäinen unta saa

Vaan valvoo vuoteellaan

Hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa

Ei yksinäinen unta saa

Vaan ajatukset seuraa toisiaan

Kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

Loman jälkeen ajattelin, että kylläpä tämä arkirytmiin siirtyminen on vaikeaa. Yhä vain olisin valvonut helposti yhteen yöllä. Viime viikolla nukahdinkin jo melko hyvin, mutta uni katkesikin toisesta päästä ennen viittä ja siihen tapaan...Tällä viikolla olen valvonut joka yö kahden kieppeille (ainakin) ja kyllä, nyt tajuan, tämä on tosiaan unettomuutta.

Liikunnalla, eikä kuvaruuduilla ole tuntunut olevan merkitystä tässä mun unettomuudessani. Olen vältellyt tietokoneen näyttöä iltaisella ja liikunnatkin on harrastettu hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa. En koe myöskään olevani stressaantunut...no ehkä nyt hiukan tästä nukkumisesta!

Hämärässä hiljaisuuden ääniä

Kuuntelee hän kirja kädessään

Joka päivä on yötä rakkaampi

Joka aamu iltaa kauniimpi

Hän huomaa, vaikkei niin tahtoiskaan

Hän huomaa: tähän alkaa jo tottua

Kävin tänään verikokeissa ja toivottavasti pääsen lääkärille huomenna. Epäilen, että unettomuuden syynä voisi olla kilpirauhanen ja struuma, joka mulla on todettu joitakin vuosia sitten. Katsotaan nyt, mitä kokeista selviää! Tietenkin toivoisin, että tämä olisi vaan joku ihme vaihe, joka on jo menossa ohi. Ehkä taas ensi yönä nukahdan hetkessä, ja saan nukkua aamuun asti...

Onkos siellä ruudun toisella puolella samasta vaivasta kärsiviä? Saa pitää peukkuja, että nukkumatti löytäisi tänään mun luo ajoissa.:)

Makoisia unia kaikille!

Taina

EDIT Liekö teidän lämpimät ajatukset ja toivotukset saaneet mut nukkumaan piiitkästä aikaa kokonaisen yön alusta loppuun. Ihanaa!!! Kiitos teille!<3 Palaan kommentteihin illemmalla, sillä nyt täytyy lähteä töihin.:)